[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ihmisen seksuaalikäyttäytymisen juuria etsimässä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pasi Saarimäki  FT, historiantutkija, Historian ja etnologian
laitos, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ryan, Christopher; Jethá, Cacilda: Paritellen -
seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria (Sex at Dawn (Harper,
2010)). Kääntänyt Maarit Tillman. Docendo, 2011. 393 sivua.


Ihmisen seksuaalikäyttäytymisen juuria etsimässä
---------------------------------------------------------

Teoksessa tarkastellaan nykyihmisen kehoa, sukupuolten välisiä
eroja, kädellisiä lajeja ja nykyajan alkuperäiskansoja tavoitteena
löytää totuus evoluution myötä muodostuneesta ihmisen aidosta
seksuaalikäyttäytymisestä. Kirjoittajat kritisoivat käsitystä
yksiavioisesta avioliitosta ja yrittävät todistaa ihmisen
luontaisen seksuaalikäyttäytymisen olevan luonteeltaan
promiskuiteettista.


Yhdysvaltalaisilla psykologi Christopher Ryanilla ja psykiatri
Cacilda Jethálla on kirjassaan Paritellen -
Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria tavoitteenaan osoittaa
vääräksi ihmisten mieliin propagoitu käsitys ihmislajin
luontaisesta, evoluution myötä kehittyneestä taipumuksesta
yksiavioisuuteen. Kirjoittajien mukaan ihmisten seksuaalisuuden
juuria tulisi etsiä useita kymmeniä tuhansia vuosia kestäneestä
metsästäjä-keräilijä -vaiheesta. Ihmisen luontainen
seksuaalielämän muoto olisi tällöin ollut promiskuiteetti
(miehillä ja naisilla saattoi olla useita samanaikaisia
seksuaalisuhteita).

Esihistorialliset ihmisyhteisöt olivat kooltaan pieniä ja
kirjoittajien mukaan tasa-arvoisia ja yhteistyökykyisiä ryhmiä,
joiden parissa myös parittelukumppanit oli jaettu. Suhteet olivat
satunnaisia mutta eivät umpimähkäisiä tai merkityksettömiä. Ne
vahvistivat yhteisöjä koossa pitäviä sosiaalisia siteitä.
Tämän aidon ja onnellisen luonnontilan olisivat sittemmin pilanneet
maatalousyhteisöjen synty ja korkeakulttuurien kehittyminen, koska
aiemmin sosiaalisesti homogeenisiin yhteisöihin alkoi eriytyä
sosiaaliryhmiä ja sukupuolten välille muodostua hierarkia.
Ajallisesti nuoremmissa ihmisyhteisöissä seksuaalikäyttäytyminen
olisi tällöin ollut joko polygyynistä (miehellä useita
seksuaalisuhteita tai puolisoita) tai mitä lähemmäs nykypäivää
kohti tultaessa, yksiavioista (yhdellä miehellä ja naisella on aina
tasan yksi kumppani).

Kirjoittajien lopullisena kritiikin kohteena on ihmisen luontaisen
seksuaalisuuden vastainen, kulttuurisesti rakennettu yksiavioinen
avioliitto. Todellisuudessa seksuaalikäyttäytymisellä ei
välttämättä olisi mitään tekemistä parinvalinnan tai
avioliiton kanssa. Paritellen ei siis ole varsinainen tieteellinen
tutkimus. Se on laajahkoon tieteelliseen kirjallisuuteen, lähinnä
angloamerikkalaiseen evoluutiotutkimukseen, evoluutiopsykologiaan,
ihmisen biologiaan, psykologiaan ja antropologiaan pohjautuva
populaaritieteellinen teos. Kirjoittajien strategiana on ollut
rakentaa tutkijoiden välille kärjistetty väittelyasetelma, jonka
väärällä puolella ovat kirjoittajien mielestä suoraan tai
epäsuoraan yksiavioista avioliittoa korostaneet tutkijat Darwinista
ja Freudista aina suuremmalle yleisölle tuntemattomampiin
suuruuksiin, ja oikealla puolella puolestaan käsitystä evoluution
myötä kehittyneestä promiskuiteetista puoltavat kirjan
kirjoittajat omine viiteryhmineen.

Vaikka teoksen suomennettu alaotsikko antaa odottaa jonkinlaista
kronologisesti etenevää tarkastelua ihmisen seksuaalielämästä
eri historiallisina aikoina, kyse on nykyaikaan sijoittuvasta
kamppailusta, jossa halutaan määritellä ihmislajin aito ja
alkuperäinen seksuaalisuus. Teoksen parasta antia on sen
ensimmäinen osio Harhojen synnystä. Kirjoittajat esittävät
paikoitellen herkullisesti, miten kuvamme luonnollisesta,
yksiavioisesta seksuaalielämästämme on rakennettu. Tutkijat ovat
viimeisinä vuosisatoina tulkinneet menneisyyden ihmisen ja ihmistä
geneettisesti lähellä olevien kädellisten (simpanssit ja bonobot)
seksuaalikäyttäytymistä aina oman aikansa käsitysten ja normien
kautta. Kirjoittajat käyttävät nykyajan käsitysten
siirtämisestä kuvaamaan esihistoriallisen ajan ihmisten elämää
osuvaa termiä 'retukivistäminen'. Erityisesti kristinuskon
seksuaalinormit ovat vaikuttaneet siihen, että silmät on haluttu
sulkea kaikkien muiden vaihtoehtojen kuin yksiavioisen
avioliittomallin osalta.

Tämän jälkeen teoksessa keskitytään promiskuiteettisen
seksuaalikäyttäytymisen luonnollisuuden perustelemiseen. Kahdessa
pääosiossa aihetta tarkastellaan yhteisöjen näkökulmasta.
Kirjoittajat kritisoivat aiempien tutkijoiden tapaa nähdä
esihistoriallinen aika ihmisille erityisen vaarallisena.
Varhaisempien ihmisyhteisöjen onnellista ja harmonista elämää
arvioidaan teoksessa muun maussa väestönkasvun, elinikäodotusten,
omistamisen ja sotien perusteella. Kirjoittajien mukaan aidoin
ihmisen seksuaalisuus löytyy nykypäivänä alkuperäiskansojen
parista, joiden epäitsekästä elämänmuotoa kulttuuri ei ole
vielä ehtinyt pilaamaan.

Teoksessa tarkkaillaan hengästyttävässä tahdissa ympäri maailmaa
elävien heimojen jäsenten seksuaalikäyttäytymistä, parinvalintaa
ja perhesuhteita. Välillä hypätään modernien ihmisten
elämään. Tällöin kirjoittajat pyrkivät paljastamaan nykyihmisen
tekopyhyyden: periaatteessa ihmiset elävät yksiavioisissa
avioliitoissa mutta se ei tuota heille onnea, ja he usein
käyttäytyvätkin aivan päinvastoin. Kirjoittajien viestinä on se,
että (länsimainen) kulttuuri ei ole onnistunut tukahduttamaan
ihmisen seksuaalisuuden ydintä.

Teos etenee väljähkön dialogin tai väittelyn muodossa, jossa eri
osapuolten näkemykset ja niiden perustelut asetetaan tiiviissä
muodossa jatkuvasti vastakkain. Tyylillisesti teksti kulkee
asiallisen selkeästi, joskin välillä punaista lankaa punotaan
vähintäänkin luovasti toisiinsa liittymättömiä ihmiselämän
yksityiskohtia tai menneisyyttä ja nykyisyyttä yhdistäen.
Toisinaan kirjoittajat kiihdyttävät itsensä raivoon, joka
purkautuu ilmestyksenomaiseen julistukseen oman agendan puolesta.
Kahdessa viimeisessä osiossa huomion kohteena on ihmisyksilö.
Kirjoittajat tarkastelevat muihin kädellisiin verraten nykyihmisen
anatomiaa (esimerkiksi sukupuolielimet), ruumiintoimintoja
(esimerkiksi orgasmi) ja seksuaalikäyttäytymistä. Lopuksi
arvioidaan naisen ja miehen yhtäläisyyksiä ja eroja. Osansa saavat
niin masturbaatio, testosteroni kuin monimuotoiset seksuaalitavat.
Pitkin teosta kirjoittajat korostavat sitä, kuinka naisten
seksuaalisuutta on kautta historian vähätelty ja tukahdutettu.

Näkemysten ja perustelujen lähdepohja löytyy lisäinformaatiota
tarjoavista loppuviitteistä. Teoksen lopusta löytyy myös
kirjallisuusluettelo. Asiasana- ja henkilöhakemistot olisivat
lisänneet teoksen käytettävyyttä. Kirjoittajat ja teoksen
suomentaja ovat tehneet tarkkaa työtä. Teknisiä puutteellisuuksia
teoksesta löytyy ainoastaan muutaman tyhjäksi jääneen
loppuviitteen ja kääntämättä jääneen alaviitetekstin verran.
Suomennos on miellyttävää luettavaa ja teksti soljuu vaivattomasti
eteenpäin niin kuin populaaritieteellisen tekstin kuuluu.
Kirjoittajien toisinaan hauskoiksi tarkoittamat lukujen otsikot ja
termit aiheuttavat lievää myötähäpeää, mutta tunne olisi
todennäköisesti ollut samanlainen alkukielelläkin luettuna.

Onnistuuko kirja sitten saamaan lukijan puolelleen, avautuvatko
hänen silmänsä yksiavioisuuden harhasta? Lukuisat esimerkit
osoittavat, että ajatus evoluution myötä muokkautuneesta
luonnollisesta yksiavioisesta avioliitosta on vähintäänkin
kyseenalainen ja ihmisen seksuaalielämä on ollut ja on edelleen
paljon monimuotoisempi. Täytyy kuitenkin todeta, että tämä tulos
ei erityisemmin yllätä tai shokeeraa, kuten takakansitekstin
arviossa teoksesta luvataan. Kirjoittajien näkemys promiskuiteetin
luonnollisuudesta ei sen sijaan ole uskottava. Ongelmallista on se,
että väittelyn vastapuoli on harsittu kokoon moninaisista
tutkijoista, tutkimuksista ja tieteenaloista. Näkemykset ja teoriat
on siirretty kirjaan mustavalkoisen tulkintakehikon lävitse.
Väärien ja oikeiden näkemysten vastakkainasettelu on toimivaa
silloin, jos osapuolet ovat alun perin kirjoittaneet suunnilleen
samasta asiasta. Tällöin vastapuolen huonot argumentit on
nähtävissä ilman, että kirjoittajien tarvitsisi niitä suuremmin
edes auki kirjoittaa. Tilanne vaikeutuu huomattavasti, jos
tutkijoiden alkuperäiset tulokset ja argumentit täytyy sulloa
teoksen yksiavioisuus-promiskuiteetti -kaavaan. Tällöin
vastustajien näkemyksiä väännetään silminnähtävästi
mieleiseen suuntaan, omia perusteluja ja epäsuoria aihetodisteita
haetaan kaukaa asian vierestä ja syyllistytään saivarteluun.

Pitkin teosta kirjoittajat turvautuvat sarkasmiin. Toisinaan
tutkijoiden näkemyksiä ammutaan alas erittelemällä kielteisesti
heidän henkilökohtaista elämäänsä (joskus tosin aiheesta).
Kirjoittajat yrittävät vastustajiaan piikitellessään olla
hauskoja, mutta ainakin allekirjoittanutta tämä lähinnä ärsytti.
Teoksesta jää käsitys, että kirjoittajat rakentavat vanhan myytin
tilalle omaansa. Äärinäkemys vain korvataan toisella. Tämä on
erityisen ongelmallista silloin, kun kirjassa arvioidaan modernia
länsimaista yhteiskuntaa. Kirjoittajat näkevät promiskuiteettisen
seksuaalikäyttäytymisen olleen merkittävässä roolissa
esihistoriallisissa yhteisöissä ja arvottavat sen kaikin puolin
yksiavioisuutta paremmaksi. Hyppiessään esihistoriallisen ja
nykyajan välillä kirjoittajat monessa kohdin väittävät monien
nykyajan ihmisten ongelmien aiheutuvan juuri vääristyneestä
yksiavioisuuden vaatimuksesta: seksuaalinen turhautuminen, intohimon
katoaminen, pettäminen, katolisten pappien harrastama lasten
seksuaalinen hyväksikäyttö, prostituutio, pornografia, vain
muutamia mainitakseni. Kirjoittajat jättävät viisasti
kirjoittamatta auki rivien välissä vilahtavan haaveensa siitä,
että nykypäivän monimutkaiset länsimaiset ihmisyhteisöt
palaisivat seksuaalikäyttäytymisessään alkujuurilleen,
metsästäjä-keräilijäyhteisöjen kaltaiseen paratiisinomaiseen
yhteisöllisyyteen. Ihmisyhteisöjen monimutkaistumista ja
kulttuurista kehittymistä ei kuitenkaan ole enää mahdollista
peruuttaa.

Paritellen - Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria -teos voi
argumentaatiotyylin suhteen aiheuttaa ensin hämmennystä, mutta
suomalaista, tieteelliseen tekstiin harjaantunutta lukijaa ajatukset
ihmisen evoluutiosta, monimuotoisesta seksuaalisuudesta
käyttäytymisestä ja samankaltaisuudesta apinan eivät saa
tolaltaan. Teos onkin sijoitettavissa Yhdysvaltojen poliittisesti
latautuneeseen ilmapiiriin, jossa liberaalit ja konservatiiviset /
kristilliset voimat käyvät keskinäistä kamppailuaan myös
populaaritieteellisten teosten markkinoilla. Kärjistyneet ja
mustavalkoiset näkemykset ovat tällöin toimiva tapa sekä sivaltaa
ja kritisoida väärin ajattelevia että vahvistaa oikein ajattelevien
ma



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/