[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjahullutuksia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Markku Roinila  Tutkijatohtori, Filosofian, historian, kulttuurin ja
taiteen tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bonnet, Jacques: Kirjaston henget (Des bibliothéques pleines de
fantômes). Kääntänyt Jyrki Kiiskinen. Tammi, 2011. 157 sivua.


Kirjahullutuksia
---------------------------------------------------------

Uskon, että kaikki tämän arvion lukijat tulevat laillani
pitämään kovasti ranskalaisen taidehistorioitsija ja
romaanikirjailija Jacques Bonnetin pienestä kirjasta kertovasta
kirjasta. Oletan nimittäin, että lukijat omistavat lukuisia
kirjoja, joiden parissa he viihtyvät päivittäin. Vai onko
muunlaisia historioitsijoita?


Ainakin on selvää, että 40 000 niteen kirjaston omistava Bonnet
ei voi elää ilman kirjoja. Hänellä kirjaston kokoaminen on mennyt
ehkä kirjahulluuden puolelle, mutta vaatimattomankin kirjaston
omistaja tunnistaa tässä kirjassa useita läheisiä aiheita.
Sellaisia kuin mihin kirjat saa sijoitettua, miten kirjasta voi
luopua, miten eri kirjoja luetaan, mistä niitä saa ja miten tulla
toimeen kirjastossa asuvien lukuisten kirjojen sivuilla elävien
henkilöiden kanssa.

Kirjan lukee pienessä hetkessä, mutta siinä esitetyt huomiot,
anekdootit, sitaatit ja ohjeet jäävät elämään pitkäksi aikaa.
Ei vähiten siksi, että Bonnetin ongelmiin samaistuu ja niitä
miettii omalta kohdaltaan. En esimerkiksi välttämättä sijoittaisi
kirjoja kylpyhuoneeseeni, sillä suihkua voisi olla vähän hankala
käyttää eikä minulla satu olemaan siellä ikkunaa kuten
hänellä. Toisaalta, kuten Bonnetin siteerama Umberto Econ lausuma
kuuluu: 'Jos Jumala olisi olemassa, hän olisi kirjasto'. Miten siis
asunnon mikään huone voisi olla ilman kirjoja? Bonnet kertoo myös
ihmisistä, joilla on monia asuntoja kirjoja varten. Mikä ajatus! Jo
pelkästään se oikeuttaa haaveilemaan lottovoitosta.

Toisaalta on totta, että kirjojen haalimisessa tärkeintä ei ole
lopputulos, vaan itse prosessi. Kuten kaikessa keräilyssä,
kauheinta on ns. hemuliongelma : mitä tehdä kun kaikki on kerätty?
Bonnet kertoo herkullisesti kirjojen metsästäjistä ja kiihkeistä
lukijoista, joille kirjat ovat pikemminkin persoonallisuuden jatke
kuin omaisuutta: 'Kirjamaanikon ja hänen tuhansien kirjojensa
välille kehkeytyy siis outoja siteitä. Samanlaisia siteitä kuin
puutarhurin ja joka paikkaan tunkeutuvan köynnöskasvin välille ...
Niinpä hedelmälliset kirjastot itsenäistyvät, niistä tulee
eläviä olentoja' (s. 35).

Toki puutarhassakin on elettävä ja sitä on hoidettava. Bonnet
mietiskelee erilaisia tapoja järjestää kirjastoja  ja
luokituksien ongelmia. Tässäkin suhteessa voi tehdä elämänsä
vaikeaksi. Kerrotaan esimerkiksi, että eräs henkilö ei uskaltanut
laittaa tosielämässä riitasuhteissa olevia kirjailijoita lähelle
toisiaan kirjahyllyssä; eräs toinen taas pyrki naittamaan kirjoja
keskenään. Yleisesti voi kai olla Bonnetin kanssa yhtä mieltä
siitä, että kirjaston järjestyksestä pysyy kärryillä vain sen
omistaja, joka on asettanut kirjat yksitellen paikoilleen vuosien
kuluessa. Toki UDK:t ja muut julkiset järjestelmät ovat luku
sinänsä.

Bonnet muistuttaa myös siitä, että kirjoja luetaan eri tavoin.
Jotkut luetaan ahmaisten, joitakin makustellaan, joku tekee
merkintöjä, joku säästelee kirjaa, joku lukee joka sanan, toinen
kursorisesti. Olennaisinta on se, että jokaiselle lukeminen on
ainutlaatuista toimintaa, joka on loppujen lopuksi riippumatonta
siitä, lukeeko tekstiä kirjasta, Kindlestä, nettisivulta vai
lehdestä. Kukaan kirjamaanikko ei kerää kirjoja vain keräämisen
vuoksi - niitä kerätään nimenomaan luettavaksi. 
 
 Fyysinen kirja on silti oma lukunsa, mistä muistuttaa kirjan
loppupuolella kerrottavat murheelliset tarinat kirjastojen
kuolemista. Niitä pommitetaan, räjäytetään ja poltetaan ja
joskus vain hajoitetaan (kuten jokainen Abebooksin kanta-asiakas voi
havaita). Karmein on ajatus oman kirjaston palamisesta. Sehän olisi
sama kuin koko menneisyyden menetys! Toisaalta, silloinhan voi
aloittaa alusta. Vetävä ajatus sekin.  



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/