[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Neuvostohistoriaa yhden tavallisen perheen silmin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pia Koivunen  FM, tutkija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Matthews, Owen: Stalinin lapset. Sodan ja rakkauden arvet. (Stalin's
Children. Three Generations of Love and War.). Kääntänyt Jaana
Iso-Markku. Otava, 2009. 335 sivua.


Neuvostohistoriaa yhden tavallisen perheen silmin
---------------------------------------------------------

Stalinin lapset - Sodan ja rakkauden arvet kurkistaa kylmän sodan
aikaiseen neuvostohistoriaan mahdottomalta tuntuvan rakkaustarinan
perspektiivistä. Kiinnostavia sivujuonia ja kiehtovia rönsyjäkin
riittää KGB:n värväysyrityksistä aina tarinaa taustoittaviin
käänteisiin Stalinin terrorikoneiston pyörteissä. Faktaan pohjautuva
sukutarina on nautittavaa luettavaa ja historiaviihdettä
parhaimmillaan.


Vuonna 2009 suomeksi ilmestynyt Stalinin lapset (Stalin's Children -
Three Generations of Love and War, 2008) on brittiläis-venäläisen
toimittajan Owen Matthewsin tutkielma perheensä vaiheista
Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Alkukielisen teoksen alaotsikon
mukaisesti kirjan juoni keskittyy kolmen sukupolven kohtaloihin,
jotka on siroteltu sopivan kutkuttavasti kronologiaa rikkomalla.

Kolmen sukupolven tarina ponkaistaan liikkeelle Owen Matthewsin
Ukrainaan sijoittuvalla arkistomatkalla, jossa hän saa käsiinsä
isoisäänsä Boris Bibikovia koskevat asiakirjat. 1930-luvun lopun
vainoissa kuolleen Bibikovin kohtalona oli tulla Stalinin
terrorikoneiston syömäksi. Innokas kommunismin rakentaja ja
aktiivinen puolueen jäsen teki kohtalokkaan virhearvion äänestäessään
vuoden 1934 puoluekokouksessa Stalinin sijaan Kirovia ja koki aivan
toisenlaisen lopun kuin oli itselleen uumoillut.

Bibikov, vaikka tärkeä lenkki tarinassa onkin, jää kuitenkin kirjan
keskimmäisen sukupolven varjoon. Kansanviholliseksi julistetun
Bibikovin vaimo heivataan Siperian-junaan ja heidän kaksi alaikäistä
tytärtään päätyvät tavan mukaisesti lastenkotiin kasvamaan kunnon
neuvostokansalaisiksi. Puoliorpojen sisarusten Lenina ja Ljudmila
Bibikovan tiet erkanevat dramaattisesti toisen maailmansodan
pyörteissä, mutta pian sodan jälkeen sisarukset löytävät toisensa ja
elämä saadaan soljumaan Moskovassa sukulaisten avustuksella. Leninan
ja Ljudmilan kautta avautuva lasten ja lapsuuden näkökulma
neuvostohistoriaan on harvinaisuudessaan erityisen palkitsevaa
luettavaa ja ehdottomasti kirjan parasta antia.

Kirjan toinen keskeinen teema on Ljudmila Bibikovan ja
brittiläisopiskelija Mervyn Matthewsin - tekijän vanhempien -
rautaesiripun ylittävä rakkaustarina, jota kylmän sodan esteet
sotkevat. Neuvostokansalaisen ja ulkomaalaisen suhde oli vielä
1960-luvulla niin hankala paikka, että ilman KGB:tä ja vuosien
taistelua tilanteesta ei selvitä. Mervyn karkoitetaan
Neuvostoliitosta ilman rakastettuaan. Sen estävät pikkunokkelat
viranomaiset, jotka perinteisillä neuvostokikoilla torppaavat parin
avioitumisen. Tuore rakkaus muuntuu etäsuhteeksi, jota pidetään yllä
kirjeitse. Seuraa kuuden vuoden piinallinen yritys saattaa
rakkaustarina onnelliseen päätökseen. Lopputulos on
ennalta-arvattava, mutta onko se onnellinen jääköön tässä
paljastamatta.

Neuvostohistorian ohella Matthews tarjoaa lukijoilleen kurkistusaukon
myös itänaapurimme lähihistoriaan kytkemällä tarinan jatkoksi omat
kokemuksensa 1990-luvun Moskovassa. Vaikka elämästä juuri romahtaneen
suurvallan sekasortoisessa pääkaupungissa riittäisi ammennettavaa, jää
se kuitenkin auttamatta aiempien sukupolvien kokemusten varjoon.

Stalinin ajan Neuvostoliitosta on julkaistu lukuisia tutkimuksia,
muistelmia ja elämäkertoja. Tietomme tuosta ajasta alkaa olla jo
kohtuullisen vankalla pohjalla ja tutkimukset tuovat enää harvoin
mitään järisyttävää uutta. Miksi siis julkaista vielä uusi teos
paljon kolutusta aiheesta?

Valveutuneelle lukijalle Stalinin lapset tuskin tuo juurikaan uutta
tietoa. Kirjan suurin ansio onkin siinä, että se auttaa ymmärtämään
ihmisiä, jotka stalinistisessa - ja myöhemmin kylmän sodan aikaisessa
- neuvostojärjestelmässä elivät. Matthewsin perheen tarina tuo
neuvostohistoriaan inhimillisen kosketuksen.

Oivaltavasti kirjoitettu, paikoin omaelämäkerrallisesti värittynyt
teos kumpuaa pitkälti Matthewsin halusta ymmärtää omaa
identiteettiään ja omaa historiaansa kahden maan ja kahden kulttuurin
kasvattina. Kirja perustuu tekijän vanhempien laajaan kirjeenvaihtoon,
arkistolähteisiin sekä sukulaisten haastatteluihin. Varsinaisena
historiantutkimuksena sitä ei voi kuitenkaan pitää eikä itse asiassa
tarvitsekaan, sillä Stalinin lapset toimii vallan hyvin
historiaviihteen, muistelman ja omaelämäkerran välimaastossa. Se on
itse asiassa malliesimerkki mainiosti toteutetusta historiallisesta
viihteestä. Matthewsin vanhempien ja isovanhempien tarinat sisältävät
itsessään jo niin paljon draamaa ja jännittäviä käänteitä, että niiden
seuraaminen on mielenkiintoista. Eri sukupolvien vaiheet ovat niin
kutkuttavia, että ne pitävät pihdeissään alusta loppuun, vaikka
lopputulos jokaisen kohdalla on helposti arvattavissa. Matka onkin
lopulta tärkeämpi kuin päämäärä.

Parasta kirjassa on Matthewsin kyky havainnoida ympärillä olevaa
maagisen taitavasti. Matthewsin kerronta sekä omista kokemuksistaan
1990-luvun Venäjällä että lähteiden ja haastattelujen kautta auennut
näkymä Neuvostoliitosta tuoksuu, tuntuu ja tärähtelee. Hänen
kuvauksensa käynnistä ukrainalaisessa arkistossa on niin hersyvän
elävä ja aistikas, että se saa melkein kylmät väreet kulkemaan
selkäpiissä. Lukija voi mielessään kuulla jokaisen itkun, jokaisen
naurun, jokaisen ärähdyksen. Ihailtavaa on myös Matthewsin kyky
pidättäytyä tarinan liiallisesta silottelusta ja glorifioinnista.
Kirjan päähenkilöt eivät missään vaiheessa kanna pelkkää sankarin
viittaa harteillaan, vaan piirtyvät mieliin virheineen, vikoineen ja
väärine valintoineen.

Merkille pantavaa teoksessa onkin se, että päähenkilöinä on
mahdollisimman tavallisia ihmisiä. Ei suuria kirjailijoita,
poliitikkoja tai muita julkisuudesta tuttuja hahmoja. Juuri se, että
neuvostohistoriaa kerrotaan, pohditaan ja yritetään ymmärtää,
tavallisten ihmisten näkövinkkelistä tekee kirjasta tärkeän. Siksi
soisikin, että se löytäisi lukijoita myös perinteisen historiasta
kiinnostuneiden piirien ulkopuolelta.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/