[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Talvisodan väestönsiirrot

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Ilona Kemppainen  valtiotieteiden tohtori, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tuomikoski, Pekka: Talvisota - väestönsiirrot. AtlasArt, 2010. 76
sivua.


Talvisodan väestönsiirrot
---------------------------------------------------------

Pekka Tuomikosken teos talvisodan väestönsirroista lupaa paljon,
mutta sen anti on vaikeasti arvioitavaa. Onko kyseessä karttakirja
vai tietokirja talvisodasta ylipäätään? Kummassakin tehtävässä teos
onnistuu vain osittain.


Talvisota - väestönsiirrot on myönteisistä puolistaan huolimatta
ongelmallinen arvioitava. Sotaa käsitteleviä teoksia on viime vuosina
ilmestynyt paljon, joten niille asetettavat vaatimuksetkin ovat
kasvaneet. Toisaalta yleiset tietokirjaa koskevat vaatimukset ovat
edelleen voimassa, eikä tunteita herättävä, kansallisia
kohtalonhetkiä koskeva teos ole niiden ulkopuolella.

Teoksen pääsiallinen julkaisumotiivi lienevät olleet sen sisältämät
kartat. Tähän viittaa jo kustantajan nimikin, AtlasArt. Karttojen
osalta Talvisota - väestönsiirrot onkin hyvä teos. Asioiden
visualisoiminen auttaa havainnollistamaan vaikkapa sitä, miltä
paikkakunnilta evakot lähtivät ja minne heidät sijoitettiin tai minne
Ruotsissa suomalaiset sotalapset sijoittuivat. Taisteluiden osalta
teoksen kartat ovat niukempia: niitä kuvataan lähinnä tärkeimpien
taistelupaikkojen osalta. Teos painottuukin siviilien kokemukseen,
mikä käy riittävästi ilmi myös sen otsikosta.

Tuomikoski elävöittää teostaan useilla kirjelainauksilla ja
muistelmilla. Ne on sijoitettu omille sivuilleen, voitaneen puhua
niin sanotuista kainalojutuista. Uolevi Viljasen, Yrjö Virtasen ja
Aino ja Huugo Peussan kokemukset ja muistikuvat talvisodasta ovat
kiinnostavaa luettavaa, eikä niiden sijoittamista teokseen ole syytä
kritisoida itsessään. Kun puhutaan väestönsiirroista, olisi kuitenkin
ollut kiinnostavaa tietää tarkemmin myös niiden taustalla olevasta
päätöksenteosta ja viranomaisten toiminnasta. Näistä asioista
Tuomikoski kuitenkin vaikenee enimmältä osin. Ihmiset siirtyvät
kartoilla paikasta toiseen ja se tuntuu heistä tietynlaiselta, mutta
välitasoa ei teoksen maailmassa oikeastaan ole olemassa.

Samoin puolustusvoimien toimintaa ei juuri kuvata. Koska painotus on
siviileissä, ratkaisu on tietenkin luonnollinen. Sitä olisi kuitenkin
ollut hyvä tuntea sen verran, että sotilaiden kuolleisuuden
epätasainen alueellinen jakautuminen olisi tullut selitettyä
kunnolla. Tuomikoski viittaa taisteluiden erilaisuuteen ja siihen,
miten kukin joukko-osasto oli sijoittunut vaihteleviin paikkoihin.
Se, että jonkin pitäjän miehiä kaatui talvisodassa moninkertainen
määrä toiseen verrattuna, selittyy kuitenkin yksinkertaisesti
tuolloin puolustusvoimissa käytössä olleella aluejärjestelmällä. 
Jatkosodassa joukko-osastot muodostettiin toisin, osin juuri
talvisodan kokemusten perusteella.

Tällainen yksityiskohta ei häiritsisi niin paljon, ellei se olisi
hyvin kuvaava teoksen yleisilmeen suhteen. Toimijoita ovat toisaalta
yksittäiset ihmiset, toisaalta Suomen kansa, joka pelkää, toivoo,
järkyttyy ja niin edelleen. Kuitenkin niin siviilien liikkumista kuin
sotilaiden sijoittumista sodassa säätelivät monet tahot, jotka olivat
aivan eläviä ja todellisia ihmisiä hekin. Sota-ajan yhteiskunta ja
sen toiminta jäävät Tuomikosken teoksen perusteella suurelta osin
hämäriksi. Tämä olisi perusteltua niin muistitietoon ja ihmisten
kokemuksiin perustuvassa teoksessa kuin tiukasti korkeimman tason
poliittiseen toimintaan perustuvassakin. Samoin puhtaassa
karttakirjassa ei välitasoa tarvittaisi. Tässä teoksessa aukko
kuitenkin tuntuu ja aiheuttaa epävarmuuden kokemuksen: miksi tämä
kaikki?

Korkeimman tason poliittinen toiminta on toki mukana. Stalin, Hitler,
Mannerheim, Cajander, Churchill, Kuusinen, Tanner, Kekkonen tulevat
kukin vuorollaan mainituksi. Teoksen kokonaiskuvan kannalta vaikkapa
pääministeri Cajanderin talvisotaa edeltävän puheen ja sitä
kommentoineen Pravdan artikkelin julkaiseminen on kuitenkin, jos ei
tarpeetonta, hieman hämmentävää. Talvisodan taustojen ja
suurvaltapolitiikan pohtimiseen Tuomikoski uhraa suhteellisen paljon
sivuja, kuitenkaan antamatta erityistä uutta panosta aihepiiriin.

Teoksen takakansi lupaa, että siinä 'tulee ensimmäistä kertaa esille
talvisodassa kaatuneiden määrä suhteutettuna kotipaikkakunnan
väestöön'. Kuitenkin Tarmo Metsälältä ilmestyi vuonna 2002
Gummeruksen kustantama teos Isänmaan puolesta 1939-1945. Suomalaisten
taistelujen tappiot, jossa kaatuneiden määrä on sekä taulukossa että
liitekartassa suhteutettu kunkin paikkakunnan miespuolisen väestön
lukumäärään. Onko ansiokkaampaa suhteuttaa kaatuneiden määrä koko
väestöön, sitä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että Metsälän teos on
näissä asioissa huomattavasti perusteellisempi ja kiinnostavampi ja
sen mainitseminen (nyt kokonaan teoksesta puuttuvassa)
lähdeluettelossa olisi ollut asianmukaista - ellei Tuomikoski ole
tehnyt suurelta osin päällekkäistä työtä tuntematta tätä teosta.
Takakannen teksti on joka tapauksessa sävyltään, vaikkei täysin
asiasisällöltään virheellinen luvatessaan uutta tietoa kaatuneiden
suhteellisesta osuudesta.

Metsälän teoksen lisäksi on ilmestynyt paljon muuta sotaan liittyvää
kirjallisuutta, mutta sen olemassaolo ei teoksesta välity. Näin on
esimerkiksi otsikon 'Sotalapsisiirrot - Suomen historian vaiettu
luku' kohdalla. On totta, ettei sotalapsista ole kaikkina aikoina
puhuttu keskeisimpänä toisen maailmansodan aikaan liittyvänä asiana,
mutta ei heistä sentään vaiettu ole enää moneen vuoteen.  Tässäkin
uudemman tutkimuksen, miksei myös populaarin kirjallisuuden ja
televisiodokumenttien parempi tuntemus olisi kohottanut teoksen
tekstiosien tasoa. Ja jälleen kerran voi vain valitella
kirjallisuusluettelon, ja useimmissa kohdissa myös lähdemainintojen
puuttumista.

Teoksen isänmaallinen perusvire miellyttänee varmasti monia, mutta
akateemista lukijaa se hieman häiritsee. Tunnelmointi sodan
kokemuksilla on aihepiiriin perehtyneen lukijan osalta jo tehty; nyt
kaivattaisiin uutta, tarkkaa tietoa juuri siitä, minkä kirjan tekijä
parhaiten hallitsee. Karttakirjaksi Talvisota - väestönsiirrot on
niukka, talvisodan väestönsiirtoja koskevaksi yleiseksi tietokirjaksi
hajanainen.

Talvisota - väestönsiirrot onkin kirjana monella tapaa pettymys.
Luvattuja karttoja olisi voinut olla huomattavasti enemmän ja
useammista aiheista. Teoksen tekstiosioita taas olisi voinut olla
huomattavasti niukemmin, koska niillä ei tietokirjallisuuden kannalta
ole suurta itseisarvoa. Useimmat tekstit, myös kirjeet ja muistelmat,
on jo julkaistu aiemmin, sikäli kuin teoksesta on asia mahdollista
päätellä. Paneutuminen väestöön selkeämmin liittyviin kysymyksiin
myös tekstissä olisi tehnyt kirjasta huomattavasti luettavamman
kokonaisuuden.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/