[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tieteenhistorian nykyklassikko

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Taika Dahlbom  FM, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rossi, Paolo: Modernin tieteen synty Euroopassa (La nascita della
scienza moderna in Europa). Kääntänyt Talvio, Lena. Vastapaino, 2010.
395 sivua.


Tieteenhistorian nykyklassikko
---------------------------------------------------------

Paolo Rossi kuvaa teoksessaan esimodernia maailmankatsomusta
järisyttäneet tieteelliset keksinnöt suhteessa uuden ajan alun
kulttuuriin, uskontoon ja yhteiskuntaan. Niinpä lukija pääsee
näkemään, miten ja missä mielessä uusi tiede ja tieto aiheuttivat
radikaaleja muutoksia tuon ajan ihmisten ajatteluun. Rossi
havainnollistaa myös, millaisia muutoksia tieteellisessä
kulttuurissa, työtavoissa, ajattelussa ja yhteisöissä kehitettiin,
jotta näitä uusia ajatuksia saatiin tuotettua, levitettyä ja
juurrutettua.


Italialaisen emeritusprofessorin Paolo Rossin vuonna 1997 ilmestynyt
Modernin tieteen synty Euroopassa on vihdoin suomennettu. Itse
tutustuin tähän 1600-luvun tieteeseen perehdyttävään teokseen
tenttikirjana opiskellessani tieteenhistoriaa Saksassa vuonna 2006 -
sitä pidettiin vielä kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen
erinomaisena esimodernin tieteen murroksen perustekstinä. Tuo asema
ei ole vieläkään horjunut, sillä Rossi onnistuu kuvaamaan
tieteenhistorian suurmiesten esimodernia maailmankatsomusta
järisyttäneet ideat, metodit ja rakennelmat suhteessa esimoderniin
maailmankuvaan ja kulttuuriin. Niinpä sen lukija pääsee näkemään,
miten ja missä mielessä uusi tiede ja tieto aiheutti radikaaleja
muutoksia tuon ajan ihmisten ajattelussa. Rossi havainnollistaa myös,
millaisia muutoksia tieteellisessä kulttuurissa ja työtavoissa
kehitettiin, jotta nämä uudet ajatukset saatiin tuotettua.

Tämä teos eroaakin lähtökohdiltaan täysin perinteisestä ja
vanhentuneesta teleologisesta tieteenhistoriasta, jossa menneisyyden
tiedettä arvioidaan ja arvotetaan nykytieteestä katsoen.
Perinteisessä tieteenhistoriassa menneisyyden tieteilijät nähdään
nykytieteen edeltäjinä, vain nykyäänkin arvostetut keksinnöt ja
tiedemiehet huomioidaan, ja tieteen (oletettu) suuri edistyskertomus
määrää, millaista tieteenhistoriaa kirjoitetaan ja julkaistaan.
Tällaisen näkökulman hylkäämisen vaikeus paljastuu siinä, että myös
Rossi auttaa satunnaisesti lukijaa näkemään yhteyden menneisyyden ja
myöhemmän tieteen välillä teleologian avulla: esimerkiksi Galilei
'avasi tien, joka johti inertian periaatteen muotoiluun' (s. 149 ).
Tieteenhistorian teleologisen perinnön kanssa flirttaillaan
silloinkin, kun Rossi joutuu selittämään, miksi tietty keksintö
tehtiin juuri silloin kuin se tehtiin. Hän ottaa esimerkiksi esille,
miten infinitesimaalilaskennan puuttuminen Galilein matemaattisesta
metodivalikoimasta vaikeutti huomattavasti hänen todisteluaan
kiihtyvyydestä (s.157-161).

Pääosin Rossi kuitenkin onnistuu tavoitteessaan kirjoittaa modernin
tieteen synnystä modernin tieteen synnyn kontekstissa. Hän
esimerkiksi käsittelee nykyään pikemminkin filosofina tunnettua René
Descartesia fyysikkona, jonka nykyään filosofian teoksena arvostettu
Metodin esitys (1637) oli tarkoitettu vain esipuheeksi hänen fysiikan
tutkimuksilleen. Descartes näki kuitenkin itse toimineensa
luonnonfilosofian alalla. Siihen kuuluivat 1600-luvulla nykyään
toisistaan erotetut fysiikka ja metafysiikka sekä uutuutena
matematiikka, jonka käyttö maailmankaikkeuden selittämisessä oli yksi
1600-luvun suurista tiedettä mullistaneista keksinnöistä (s. 155,
163-176).

Rossi oikookin usein tieteenhistoriallisessa kirjallisuudessa
esitettyjä käsityksiä siitä, mitä esimodernit tieteilijät todella
sanoivat ja kirjoittivat, sillä tieteenhistoriassa 'tiede' oli
pitkään nykytieteen rajanvetojen, -arvojen ja -termistön mukaan
määriteltyä. Jotta kuitenkin voitaisiin ymmärtää, miksi ja miten
tietoa tuotettiin uuden ajan alussa, pitää myös ymmärtää, miten
nykyään oletusarvoisesti tieteen ulkopuolella olevat tiedon alat
uskonto mukaan lukien vaikuttivat keskeisesti 1600-lukulaisissa
tiedeyhteisöissä. Niinpä Rossi ottaa esimerkiksi Newtonin työtä
valottaessaan esille hänen matematiikan ja fysiikan alojen
saavutustensa lisäksi myös hänen työnsä alkemian parissa sekä
uskonnolliset ajatuksensa. Newton itse, monien muiden aikalaistensa
tavoin, pyrki tutkimaan luontoa ja Raamattua samalla metodilla. Tämä
oli hänen näkemyksensä mukaan mahdollista, sillä molemmat olivat
Jumalan tuottamia (s. 356-358).

Kuvatessaan ja analysoidessaan käsityön, instrumenttien, kansankielen
ja uskonnon asemaa 1600-luvun tiedemiesten elämässä ja erityisesti
tieteellisessä työssä Rossi osoittaa,  että vaikka monet tuon ajan
tieteen keksinnöt ja työmetodit ovat meille itsestään selviä ja
arkipäiväisiä, syntyaikanaan ne olivat hyvinkin kiisteltyjä, outoja,
ja kulttuurisestikin tuomittavia. Ylipäänsä koko idea tiedon
jakamisesta sen pimittämisen sijaan oli upouusi, ja siitä tuli koko
tiedeyhteisön kantava arvo kirkonmiesten painostuksesta huolimatta
(s. 46-50). Toisaalta taas monet kulttuuriset tavat ja arvot, jotka
meistä vaikuttavat kummallisilta, olivat 1600-luvun tiedemiesten
näkökulmasta normaaleja, jopa tarpeellisia tiedon tuottamisen keinoja
ja johtoajatuksia. Vaikka ne eivät sovikaan meidän käsityksiimme
siitä, mitä tiede on, ei niitä voi kuitenkaan poistaa 1600-luvun
tieteenhistoriasta, mikäli haluaa päästä mahdollisimman lähelle
historiallista todellisuutta.   

Rossin teksti sisältää paljon suoria lainauksia historiallisilta
tieteilijöitä, joten lukija pääsee tutustumaan historiallisten
tieteilijöiden ajatuskulkuun. Lainaukset on aina selitetty sekä
kirjoittajan oman työn kontekstissa että laajemman tieteellisen ja
kulttuurisen aikalaiskeskustelun kontekstissa. Niinpä lukija pääsee
konkreettisesti näkemään, mikä 1600-luvulla oli tärkeää, jopa
vallankumouksellista. Esimerkiksi Galilein
oikeudenkäyntikertomuksessa tulee ilmi, että Galilein ajatusten
lisäksi vähintään yhtä tuomittavana pidettiin sitä, että hän kehtasi
julkaista ne kansankielellä, 'jolla hän voi saada oppimattoman ja
herkkäuskoisen rahvaan puolelleen' (s. 155). Rossi analysoi Keplerin,
Brunon ja muiden tähtitieteilijöiden tieteellisiä havaintoja myös
kulttuuriselta kannalta. Äärellisestä, kiintotähtien rajaamasta
maailmankaikkeudesta luopuminen äärettömän maailmankaikkeuden
omaksumiseksi oli kipeä ja vuosisadan kestänyt prosessi myös
tieteilijöiden keskuudessa. Antroposentrismistä luopuminen johti
monimutkaisiin uskonnollisiin ja moraalisiin pohdintoihin niin
tieteellisissä, filosofisissa, uskonnollisissa kuin
kaunokirjallisissa teoksissa.

Rossi on järjestänyt kertomuksensa modernin tieteen synnystä
temaattisesti, esitellen ensin lyhyesti metodiset lähtökohtansa ja
sitten 1600-luvun tieteen tekemisen erot 1500-lukulaiseen tiedon
tuottamiseen nähden ennen siirtymistään tieteen keksintöjen pariin.
Tällä jäsentelyllä hän pystyy kuljettamaan uuden ajan alun tieteen
suurhenkilö- ja keksintöhistorian ohella myös kulttuuri-, filosofian-
ja aatehistoriaa loogisesti, tekemättä suuria kronologisia hyppäyksiä
edestakaisin. Tällainen rakenne on toki vaatinut keskittymistä
tähtitieteen, kemian, matematiikan ja fysiikan historiaan, muiden
luonnontieteiden ja lääketieteen historiaa Rossi käy läpi hyvin
pintapuolisesti. Pitääkseen temaattisen pakettinsa koossa Rossi on
myös joutunut keskittymään tieteen tunnettujen merkkihenkilöjen
esittelyyn - uusia kasvoja ei tässä teoksessa esitellä.

Rossin ansiona on, että hän 1600-luvun tieteellistä tietoa ja sen
tuottamista selittäessään pysyy hyvin 1600-luvun kontekstissa. Niinpä
hän tuo esille useaan otteeseen, miten nykyäänkin tunnetut ja käytetyt
käsitteet, esimerkiksi äärettömyys tai tyhjiö, ovat muuttaneet
merkitystään 1600-luvun aikana ja sen jälkeen. Käsitteiden
aikamatkustus on kuitenkin tuonut vaikeuksia suomennokseen, sillä
suomen kielestä löytyy harvoin vakiintunut käsite historialliselle
merkitykselle nykykäsitteen ollessa kuitenkin ehdottomasti
merkitykseltään virheellinen historiallisessa kontekstissa.
Vaikeimmaksi on osoittautunut impetus, jolla nykyään tarkoitetaan
liikevoimaa, mutta joka 1600-luvun kontekstissa oli nimenomaan
Jumalan aiheuttama liikkeellepaneva voima. Tämä termi on väliin
suomennettu sysäykseksi, väliin puolestaan käytetään termiä impetus.
Tästä terminologisesta ratkaisusta huolimatta suomennos on pääosin
ansiokas ja miellyttävän sujuva lukukokemus.

Kirjan loppupuolella vilahtelee pari kirjoitusvirhettä: Pinaxin
kirjoittajaksi on mainittu Caspar Bahuin [sic] (s. 287, oik. Bauhin).
Journal de Savants  [sic] (s. 319) oli puolestaan 1600-luvulla
nimeltään Journal des Sçavans. Lisäksi suomennettujen historiallisten
teosten nimistä on tarjolla ainoastaan suomenkielinen versio, vaikka
muuten tarjoillaan aina alkuperäiskielistä nimeä, eikä Harveyn
Verenkierrosta löydy alkuperäistä nimeä edes kirjallisuusluettelosta.
Systematiikkaa käsittelevässä luvussa alatyypistä käytetään
vanhentunutta termiä rotu, vaikka kyseisessä kappaleessa
preesensmuotoisista predikaateista päätellen puhutaan
nykysystematiikasta, ei historiallisesta (s. 279). Näistä pienistä
käännösongelmista huolimatta Rossin polveilevan italian suomennos on
kokonaisuudessaan erinomainen.

Modernin tieteen synty Euroopassa on loistava perusteos
tieteenhistoriasta kiinnostuneelle lukijalle, sillä se
havainnollistaa kulttuurin merkitystä tieteelle ja toisaalta tieteen
olemusta kulttuurina. Siinä esitetty kulttuurihistoriallinen
näkökulma ja yleistajuinen tieteellinen selitys avaavat
tieteenhistoriaa myös matematiikkaan, tähtitieteeseen tai fysiikkaan
perehtymättömälle lukijalle. Toisaalta myös uskontohistoriasta tai
tieteen filosofiasta kiinnostunut lukija voi tähän teokseen
perehtyessään nähdä, miksi tieteen ja uskonnon rinnakkaiselo onnistui
1600-luvulla ja miksi tieteissä suvaittiin nykyään pseudotieteellisinä
pidettyjä elementtejä. Ennen kaikkea Rossin teos toimii edelleen
tieteenhistorian kurssi- ja tenttikirjana niin kielensä, sisältönsä,
luettavuutensa, pituutensa kuin liitteidensäkin puolesta.

 

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/