[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Maahanmuuttokritiikin kritiikitön historia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jussi Jalonen  FL, tutkija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hannula, Milla: Maassa maan tavalla - maahanmuuttokritiikin lyhyt
historia. Otava, 2011. 240 sivua.


Maahanmuuttokritiikin kritiikitön historia
---------------------------------------------------------

Maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvan ryhmän edustajat ovat
tunnettuja turvapaikkapolitiikkaan ja islaminuskoon kohdistuvista
jyrkistä mielipiteistään. Milla Hannulan teoksessa 'Maassa maan
tavalla -  maahanmuuttokritiikin lyhyt historia' käsitellään tämän 
poliittisen liikkeen syntyä ja luonnetta. Hannulan teos on
subjektiivinen, epäkriittinen ja puolueellinen. Aikalaisreportaasiksi
se puolestaan on valitettavan ohut sekä ylimalkainen.


Tulevia eduskuntavaaleja ennakoivissa mielipidemittauksissa
neljänneksi  suurimmaksi puolueeksi yllättäen kohonneiden
Perussuomalaisten  kannatuksessa eräs kiintoisa roolinsa on ollut
puolueen sisään  pesiytyneellä, itseään 'maahanmuuttokriitikoiksi'
kutsuvalla  ryhmittymällä. Kyseisen poliittisen liikkeen edustajat
ovat tulleet  tunnetuiksi lähinnä turvapaikkapolitiikkaan sekä
islaminuskoon  kohdistuvista jyrkistä, ajoittain vastenmielisistä
sekä julkisuudessa  usein rasistisiksi luonnehdituista
kannanotoistaan. Puoluejohtaja Timo  Soini on itse arvioinut tämän
paljolti verkkomaailmassa syntyneen,  eräänlaiseksi ilmiöksi
paisuneen alakulttuurin muodostavan ehkä noin  kymmenesosan
Perussuomalaisten kannatuksesta. Valtiotieteiden maisteri  Milla
Hannula on teoksessaan 'Maassa maan tavalla -  maahanmuuttokritiikin
lyhyt historia' pyrkinyt valaisemaan tämän  omalaatuisen poliittisen
liikehdinnän syntyä ja luonnetta.

Hannulan kirja peilaa niin sanotun maahanmuuttokriittisen
liikehdinnän syntyä ja kehitystä kansalaisyhteiskunnan ja
valtavirtapolitiikan marginaaleissa. Kirjan alkupuoliskon valokeila
on 1990-luvulla uudelleenperustetun Isänmaallisen Kansanliikkeen
seurauksena syntyneessä 'kansallismielisessä' Suomen
Sisu-yhdistyksessä, missä yhteydessä esille nousevat myös turkulaisen
Olavi Mäenpään johtamat Suomen Kansan Sinivalkoiset (SKS) sekä muut
pienehköt äärikansalliset poliittiset ryhmittymät. Osansa saavat
sisulaisten liittyminen Perussuomalaisiin, Homma-forumina tunnetun
maahanmuuttokriittisen verkkopalstan synty, liikkeen kellokkaaksi
sittemmin nousseen filologi Jussi Halla-ahon eurovaalikampanja sekä
oikeudenkäynti, ja lopulta 'maahanmuuttokritiikin' oletettu
poliittinen valtavirtaistuminen. Hannulalle voi antaa tunnustusta
lähinnä siitä, ettei hän ainakaan salaa omia näkemyksiään. Kirja
tekee jo johdannossaan selväksi olevansa etupäässä mainitun
poliittisen liikkeen nostalginen ylistyslaulu ja sortuu
säännöllisesti tahattoman koomiseen paatoksellisuuteen. Vaikka
tunnustuksensa mukaan itsekin samaan liikehdintään osallistunut
Hannula ilmaisee 'pyrkivänsä puolueettomuuteen', yritys jättää
toivomisen varaa. Hannulan loppulauseeseensa sisällyttämiin
pohdiskeluihin siitä, onko hän 'pystynyt välttämään parhain päin
selittämisen ansan' on hankala vastata muulla tavoin kuin
kielteisesti.

Kuvaavaa on, että Hannula luonnehtii pakolais- ja
turvapaikkapolitiikan suomimisessa sekä vähemmistöjen halventamisessa
kunnostautuneita tahoja tavan takaa 'isänmaallisiksi' toimijoiksi,
ilman sen kummempaa kriittisyyttä. Teoksen johdannosta ja
asiayhteydestä käy selväksi, että Hannula myös mitä ilmeisimmin jakaa
näiden tahojen käsitykset siitä, mitä todellinen isänmaallisuus on.
Muukalaispelon ylevöittäminen patriotismiksi, samoin kuin siihen
sisältyvä olettamus, että kieltäytyminen moisen näkemyksen
allekirjoittamisesta merkitsisi vastaavasti kenties
epäisänmaallisuutta, on eräs keskeinen osa teoksen hieman
nyrjähtäneeltä vaikuttavaa maailmankuvaa. Hysteerinen asenne käy ilmi
kirjoittajan ottaessa myös itse kantaa 'uusia tulokkaita hamuavaan
politiikkaan' sekä pohdiskellessa välillisesti 'suomalaisuuden
häviämisen' ja 'kantaväestön vaihtumisen' mahdollisuuksia, ikään kuin
maahamme saapuvilla, eri kansallisuuksia edustavain
turvapaikanhakijain suhteellisen pienellä joukolla olisi jokin
reaalinen mahdollisuus syrjäyttää valtaväestö kulttuurisesti tai
lukumääräisesti. Sinänsä on ironista, että 'isänmaalliseksi' ja
'kansallismieliseksi' julistautuva Hannula ja muut niin sanotut
maahanmuuttokriitikot suhtautuvat näinkin skeptisesti oman
kansallisuutensa elinvoimaan ja elinmahdollisuuksiin.

Siinä, missä 'isänmaallisuuden' käsitettä on ryöstöviljelty, on
'rasismi'-termiä käytelty säästellen. Hannulan kunniaksi on
todettava, ettei hän täysin vaikene Suomen Sisun piirissä ilmenneistä
rasistisista tendensseistä ja kutsuu niitä pariin otteeseen myös tätä
ilmaisua käyttäen. Toisaalta hän suhtautuu sisulaisten
rotufiksaatioon kuitenkin siloitellen ja ymmärtävästi. Kirja uhraa
rotu- ja rasismikeskustelun käsittelemiseen kaksitoista sivua, antaen
kryptisin ilmaisuin ymmärtää 'rodun kieltämisen' olevan vain osa
'valtiorahoitteisen yhteiskuntatutkimuksen' ylläpitämää 'poliittista
korrektiutta'. Vilkaisu vaikkapa Luigi Luca Cavalli-Sforzan teoksiin
olisi riittänyt antamaan Hannulalle riittävän biologisen
perussivistyksen, jolla hän olisi säästynyt enemmältä päänsä
vaivaamiselta ja ymmärtänyt 'rotu'-käsitteen poistuneen aikoinaan
muodista puhtaasti käytännön syistä. Hannula palaa rasismiaiheeseen
vielä oudommissa merkeissä käsitellessään 'internet-aktivisti' Mikko
Ellilän oikeudessa saamaa tuomiota kiihotuksesta kansanryhmää
vastaan. On varsin persoonallista, että Ellilän avoimen rasistinen,
'neekerien älykkyystasoa' ruotinut sekä 'raiskauksia ja huvin vuoksi
tehtyjä murhia' stereotyyppisesti ja olemuksellisesti 'afrikkalaisten
normaaliksi meiningiksi' luonnehtinut teksti kertoo Hannulan mukaan
lopulta vain 'kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoon'.
Vähemmistövaltuutetun tekemän tutkintapyynnön Ellilän kirjoituksesta
esittää Hannula luonteeltaan 'ideologisena'. Ilmeisesti samasta
syystä Hannula on päättänyt rasismintutkimuksesta puhuessaan käyttää
lainausmerkkejä, ikään kuin kyseessä ei olisi vakavasti otettava
yhteiskuntatutkimuksen alue.

Eräs keskeinen puute Hannulan teoksessa on kansainvälisen kontekstin
heikko käsittely. Teos tuo toki esille Jean-Marie le Penin ja Jörg
Haiderin kaltaisten eurooppalaispoliitikkojen merkityksen
suomalaisten äärikansallisten - tai, Hannulan termiä käyttäen,
'kansallismielisten' - toimijain esikuvina. Vaikka teos keskittyy
Suomessa esiintyvän ns. maahanmuuttokriittisen liikehdinnän
ruotimiseen korostetusti internetin perspektiivistä, ei kirjoittaja
kuitenkaan kertaakaan tarkastele tätä ilmiötä osana kansainvälistä
verkkomaailmaa. Esimerkiksi teoksessa useaan otteeseen esillä olevan
filologi Jussi Halla-ahon edustaman pakkomielteisen islam-kammon
ymmärtämistä olisi valottanut vaikkapa tutustuminen kyseisen
kirjoittajan linkkilistalla olevaan, muslimivastaisen hysterian
lietsomisessa kunnostautuneeseen Gates of Vienna-blogiin.
Väestötieteelliset kauhukuvansa ja uskomuksensa Eurooppaan syntyvästä
muslimienemmistöstä on Halla-aho vastaavasti omaksunut yleisesti
ottaen helppohintaisena roskana pidetystä Eurabia-kirjallisuudesta.
Halla-ahon ja muiden maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvien
retoriikan ulkomainen alkuperä jää täten teoksessa käsittelemättä, ja
sen sijaan Hannula päättääkin antaa tälle marginaali-ilmiölle
sinivalkoiset juuret esittelemällä sen 'antikommunismin ja valkoisen
Suomen perintönä'.

Maahanmuuttokriittisten keskuudessa leimallisesti esiintyvää,
valheellisiinkin stereotypioihin perustuvaa islam-pelkoa tyytyy
Hannula käsittelemään lopulta vain ohuesti, ja esimerkiksi maininta
Sisun julkaisemista Muhammed-pilapiirroksista jää täten vaille
laajempaa viitekehystä. Sama pätee myös kertomukseen Halla-ahon
oikeudenkäynnistä, etenkin kun Hannula ei kirjassa kerro edes
epäsuorasti millaisesta tekstistä tuomio uskonrauhan rikkomisesta
tuli. Hannula ilmoittaa jättäneensä tämän seikan mainitsematta
'pelosta', säikähdyksissään Tukholmassa taannoin itsensä
räjäyttäneen, radikaaliin islamiin hurahtaneen nuoren miehen
tekosesta.

Maahanmuuttokriittisten harjoittamaa internet-vaikuttamista, mikä
nojaa paljolti provokaatioihin ja kyseenalaisen informaation
levittämiseen, olisi kenties hedelmällisintä tarkastella propagandan
tutkimuksen näkökulmasta. Hannula ei kuitenkaan tee näin, vaan ottaa
maahanmuuttokriittiset väitteet sellaisenaan ja kyseenalaistamatta.
Teoksen toisessa luvussa oleva Hannulan yritys tutkia
maahanmuuttokriittistä alakulttuuria jonkinlaisena modernin
nationalismin valtavirtaisena muotona on puolestaan lähinnä
häkellyttävä. Yrityksessään todistaa jonkinlainen
maahanmuuttoasioissa vallitseva kaksinaismoralismi vaikka väkisin
onnistuu Hannulan kirja tavoittamaan lopulta suorastaan surkuhupaisia
sävyjä. Satunnaisena esimerkkinä voinee mainita Hannulan pohdiskelut
siitä, missä määrin islaminuskoa koskevia tapauksia käsitellyt
vähemmistövaltuutettu vie poliisitutkintaan kristinuskoa loukkaavia
taideteoksia. Hannulalta on nähtävästi jäänyt huomaamatta
kristinuskon asema maamme enemmistöuskontona, minkä seurauksena sitä
koskevat asiat eivät kuulu vähemmistövaltuutetulle; tämän lisäksi
kristinuskoa koskevista uskonrauhan rikkomisista on kyllä langetettu
tuomioita myös uuden vuosituhannen aikana.

Omanlaistaan maailmankuvaa edustaa myös jatkuva viittaaminen vuoden
2008 kunnallisvaaleja edeltäneeseen aikaan jonkinlaisena vaikenemisen
synkkänä aikakautena, jolloin maahanmuuton käsittely oli täysin tabu.
Kyseisinä hirvittävinä uuden suomettumisen routavuosina kuitenkin
tuotettiin esimerkiksi Kotikatsomon parhaaseen katseluaikaan esitetty
'Poikkeustila'-televisiosarja, missä olosuhteita
vastaanottokeskuksissa ja turvapaikanhakijain asemaa
viranomaiskoneistossa käsiteltiin draaman keinoin hyvinkin
uskaliaasti. Hannulan nostalgisesti muistelemilla ja tabuaiheiden
murtajaksi ylistämillä Suomen Sisun kansallismielisillä
keskustelusivuilla pidettiin tuolloin kyseistä televisiosarjaa
'vaarallisena, koska se edesauttoi emotionaalista samaistumista
pakolaisiin'.

Hannulan silottelevaan kerrontaan kuuluu myös se, ettei
maahanmuuttokriittisen liikkeen sisäisistä säröistä sanottavammin
puhuta. Kirjassa esiintyvän, Muutos 2011-puolueen perustajana
tunnetun Juha Mäki-Ketelän tekemä pesäero maahanmuuttokriittiseen
liikehdintään sekä lähtönsä yhteydessä tekemät huomautukset
kyseisissä kuvioissa vaikuttavista rasistisista aineksista ovat
jääneet Hannulalta käsittelemättä. Kyse on tuskin ollut
julkaisuaikataulun aiheuttamista kiireistä, sillä samaan aikaan
päivänvalon nähnyt Perussuomalaisten ehdokkaiden 'nuiva manifesti' on
kyllä saanut sijansa kirjassa. Hannulan perspektiivistä kyseisten
kunnallispoliitikkojen väsäämä manifesti osoittaa 'vuosien kokemusta
ja asiantuntemusta maahanmuutossa'. Tosiasiassa kyseinen, nyttemmin
jo lähes unohtunut mutta joiltain osin Perussuomalaisten
vaaliohjelmaan integroitu julistus oli lähinnä kokoelma esityksiä,
joista osa on sisältynyt jo Suomen lakiin tai ollut mukana
hallintovaliokunnan kuluneella vaalikaudella kaavailemissa
uudistuksissa. Osa taas, kuten maahanmuuttajille kaavailtu
'ehdollinen' B-luokan kansalaisuus, ovat pohjoismaisessa
oikeusvaltiossa toteuttamiskelvottomia. Myös manifestin
allekirjoittajiin lukeutuvan kunnanvaltuutettu James Hirvisaaren
avoimen rasististen ja oman käden oikeutta ihailevien kirjoitusten
provosoimat syytetoimet ovat jääneet kirjan ulkopuolelle.

Kielellisesti on Hannulan ilmaisu kohtalaisen sujuvaa muutamia
satunnaisia tautologioita lukuun ottamatta. Kirjan ansioksi jää
lähinnä kasvojen antaminen maahanmuuttokriittiseksi itseään kutsuvan
suomalaisen internet-alakulttuurin edustajille sekä tämän
Perussuomalaisiin sitoutuneen ryhmittymän poliittisen toiminnan
kartoittaminen. Sujuvaksi historiikiksi on teos kuitenkin luvattoman
subjektiivinen, epäkriittinen ja puolueellinen. Aikalaisreportaasiksi
se puolestaan on valitettavan ohut sekä ylimalkainen, ja jättää
vaikutelman lähinnä kustannusyhtiön säälittävästä halusta tehdä
nopeaa voittoa aikoinaan kuumalla aiheella, joka ei tämän kevään
eduskuntavaalien alla ole vielä aivan täysin päässyt jäähtymään.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/