[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tutuista tarinoista suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten välisten suhteiden näkökulmasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Matleena Frisk  VTM, Helsingin yliopisto, talous- ja sosiaalihistoria
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Urponen, Maija: Yli kaikkien rajojen? Helsingin olympialaiset ja Armi
Kuusela kansainvälisyyden kynnyksellä.. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura (SKS), 2010. 328 sivua.


Tutuista tarinoista suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten
välisten suhteiden näkökulmasta
---------------------------------------------------------

Kirjassa sukupuolen, seksuaalisuuden, 'rodun', kansallisen ja
kansainvälisen kietoutumista toisiinsa käsitellään suomalaisten
naisten ja ulkomaalaisten miesten suhteita koskevia tekstejä
tarkastelemalla. Tutut esimerkkitapaukset, olympialaiset ja Armi,
toimivat kiinnekohtina, joista käsin keritään auki kansakunnan
sukupuolittuneita rajoja ja kansallisuusrajat ylittäviä parisuhteita
koskevia kulttuurisia jäsennyksiä. Teoreettisena kehyksenä ovat
feministinen nationalismintutkimus, postkoloniaalinen teoria sekä
intersektionaalisuuskeskustelu ja -kritiikki. Teoksen näkökulmalla on
historiantutkijoillekin annettavaa ja teksti on älykästä. Kyseessä ei
kuitenkaan ole historiantutkimus  - eikä siitä siis kannata etsiä
tietoa nimenomaisesti 1950-luvusta.


Arvosteltava teos on tietokirja, jonka Urponen on muokannut
väitöskirjansa pohjalta. Sosiologitaustainen Urponen väitteli
sukupuolentutkimuksen oppiaineesta viime vuonna.  Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura on panostanut kovakantiseen, kauniiseen
teokseen. Kirjassa on kaksi osaa: ensimmäisessä osassa lähtökohtana
on Helsingin olympialaisten yhteydessä käyty keskustelu suomalaisten
naisten oletetun läheisistä suhteista ulkomaalaisiin miehiin,
toisessa Armi Kuuselan maailmanmatka ja avioituminen filippiiniläisen
Gil Hilarion kanssa. Olympialaisia koskevan osuuden keskeisimpinä
lähteinä ovat suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten suhteita
käsitelleet lehtikirjoitukset sekä Suomen naisjärjestöjen keskusliiton
kisoja varten toteuttamaa valistuskampanjaa koskeva arkistomateriaali
sekä muutama teemaa läheisesti sivuava elokuva. Armi Kuuselaa
käsittelevän osion alkuperäislähteinä ovat olleet Kuuselan matkaa ja
avioitumista käsittelevät artikkelit sanoma- ja aikakauslehdissä
Suomessa ja Filippiineillä, sekä 1950-luvun alussa julkaistut
Armi-aiheiset kirjat ja elokuvat. Lisäksi Urponen tukeutuu
kummassakin osiossa huomattavan paljon aiempaan
tutkimuskirjallisuuteen.

Nationalismin feministisessä tarkastelussa on Virginia Woolfista
alkaen tuotu esiin kuinka kansakunnan rajoja ylläpidetään pyrkimällä
rajaamaan naisen seksuaalisuus kansallisvaltion sisälle. Kontrolli
konkretisoitui kansalaisuuslainsäädännössä: ulkomaille avioituessaan
nainen menetti kansalaisuutensa, eikä voinut myöskään siirtää
kansalaisuuttaan avioliitossa syntyneelle lapselleen. Tämä
kontrollipyrkimys näkyy myös Urposen aineistossa - Armikin oli
avioiduttuaan Filippiinien kansalainen.

Suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten kohtaamisia pidettiin
lähtökohtaisesti ongelmallisina. Kohtaamisiin kytkeytyi kuitenkin
myös mahdollisuus nähdä Suomi nykyaikaisena, kansainvälisenä maana,
jolloin ylirajaisten kontaktien solmiminen näyttäytyikin kansakuntaa
rakentavana. Jäsennysten välillä on jännite: toisaalta kielitaitoisia
ja hyväkäytöksisiä tyttöjä toivottiin töihin olympialaisiin, toisaalta
tytöt eivät saaneet olla liian ystävällisiä ulkomaalaisia miesvieraita
kohtaan. Olympialaiset ja Armin maailmanmatka toimivat myös
suomalaisen valkoisuuden rakentajina ja varmistajina - Olympialaisten
kansainvälistä kisayleisöä tai Kuuselan maailmanmatkaa käsittelevissä
kertomuksissa suomalaisten 'rotua' verrattiin Länsi-Euroopan sijasta
'etelään' tai Kaukoitään, jolloin suomalaiset näyttäytyivät
valkoisina pohjoisen asukkaina. Suomalaisten valkoisuutta
vahvistettiin tai rakennettiin uusintamalla samoja hierarkioita,
joihin nojautuen suomalaisten valkoinen eurooppalaisuus oli aiemmin
kyseenalaistettu.

Urponen käsittelee kiinnostavasti seksuaaliseen haluun ja
romanttiseen unelmointiin liittyneitä kulttuurisia merkityksiä.
'Etelämaalaisten' miesten ei-valkoisuutta ja siten mahdottomuutta
unelmoinnin kohteena pyrittiin vahvistamaan ja heidät kuvattiin
kuumaverisinä luonnonlapsina, jotka eivät hallitse viettejään. Sen
sijaan naisen halun kohdistuminen valkoiseen ja varakkaaseen mieheen
ei rikkonut järjestystä. Urponen paikantaa tätä rodun ja korkean
luokka-aseman vastakkaisuutta Armin avioliitossa: Etnisyys
ymmärrettiin alkukantaisuudeksi, joten Armin puolisovalinta vaikutti
hämmentävältä. Ei-valkoisuus ja sivistyneeseen eliittiin kuuluminen
eivät mahtuneet yhteen. Kuinka Kaukoidästä kotoisin oleva mies
saattoi olla unelmien prinssi? Ongelma voitiin osittain hävittää
ymmärtämällä Gil espanjalaistaustaiseksi ja siten eurooppalaiseksi.

Suomessa ajateltiin tuoreen Miss Universumin maailmanympärimatkan
vievän pientä maata maailmankartalle, mutta Filippiineillä Armi
nähtiin amerikkalaisen missiorganisaation länsimaisena edustajana,
johon liitetyt merkitykset kumpusivat Filippiinien kolonialistisesta
historiasta. Tämän aiheen käsittelylle on uhrattu kirjassa kokonainen
luku, sillä sijoittaakseen Armin ja hänen avioliittonsa
filippiiniläiseen kontekstiin Urponen joutuu kertomaan lukijoilleen
sivutolkulla perusseikkoja Filippiinien historiasta. Urponen
perustelee filippiiniläisen näkökulman sisällyttämistä tutkimukseen
vertailuasetelmalla, mutta ratkaisu vaikuttaa kirjan kokonaisuutta
vasten hiukan irralliselta - kun muu kirja käsittelee kansainvälisten
rotukäsitysten suomalaisia ilmenemismuotoja, yksi luku hyppää
käsittelemään niitä Filippiineillä. En kuitenkaan ole pätevä
arvioimaan, miten hyvin Urponen onnistuu asettamaan lehdistön
näkemykset Gilin avioliitosta ja sen vastaanotosta Filippiinien
historian kontekstiin.

Teoksen lopussa Urponen sitoo Armin avioliiton ja Armi-elokuvat
modernin unelmaan: niissä vauraus, vapaus ja kaipuu tulevaisuuden
moderniin elämään uudenaikaisine kodinkoneineen mahdollistuvat
ylirajaisen parisuhteen kautta. Tulkinta vaikuttaa uskottavalta,
mutta jää hiukan ohuesti viitteytetyksi, sillä 1950-luvun,
modernisaation ja sukupuolen leikkauskohdasta on melko paljon
tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi taloushistorioitsija minussa jää
pohtimaan tuontirajoitusten merkitystä sille, että 1950-luvun alun
suomalaisten kodinkonefantasiat sijoittuivat nimenomaan ulkomaille.

Urposen tutkimusmenetelmänä on poimia lähdeteksteissä näkyviä
ajattelutapoja ja liittää ne osaksi historiallisia jatkumoita.
Urponen on perusteellinen ja paneutuva, mutta käsittelytapa ei
välttämättä täysin tyydytä historiantutkijan tiedonjanoa: teos ei
kerro sukupuolen, seksuaalisuuden ja nationalismin yhteydestä
nimenomaan 1950-luvulla, vaan 1950-luvun alun historiallisiin
tapahtumiin liittyvät lähteet toimivat pikemminkin vain kimmokkeina.
Kun Urponen harppoo ajassa taaksepäin lähteissä kohtaamiensa
ilmiöiden tai käsitysten muotoutumisvaiheisiin välillä pitkälle
1800-luvun puolelle, jää paikoin epätarkaksi missä muodossa
käsitellyt ilmiöt olivat 1950-luvulla olemassa. Jos lähdetekstissä
verrataan tilannetta kisakaupungissa saksalaisten miesten ja
suomalaisten naisten suhteisiin sota-aikana, Urponen siirtyy aiempaan
tutkimukseen nojautuen kertomaan kotirintamasta. Sen sijaan hän ei
juuri pohdi miten saksalaisiin sotilaisiin ja suomalaisiin naisiin
liittyvät käsitykset muuttuivat kun niitä uudelleenkäytettiin
olympialaisten yhteydessä. Samankaltaisen epätietoisuuden valtaan
jäin myös rotuajattelua käsittelevien jaksojen kohdalla: On eri asia
kysyä, miten rotuhygienia on kytkeytynyt osaksi ajatus- ja
oppirakennelmia eri muotoutumisvaiheissaan, kuin kysyä missä muodossa
rotuajattelu juuri 1950-luvun alussa esiintyi - eiväthän kytkökset
välttämättä säily samoina! Lähdetekstejä ei sijoiteta aikakautensa
kontekstiin kovin tarkasti. Kysymykset siitä, millaisia
rotunäkemyksiä 50-luvun keskusteluissa oli edustettuina, ja mitä
näistä mahdollisista kannoista Urposen käyttämissä lähteiden
kirjoittajat edustivat, jäävät avoimiksi. Urposen tutkimusta on tästä
ehkä kuitenkin turha syyttää; näkökulmaero kuvastanee pikemminkin
historiantutkijoiden ajatusmaailman erityispiirteitä.

Alkuperäistä väitöskirjaa Ylirajaisia suhteita - Helsingin
olympialaiset, Armi Kuusela ja ylikansallinen historia on muokattu
tietokirjaksi lähinnä typistämällä. Tämä on paikoin erittäin
perusteltua, onhan esimerkiksi keskustelu aiemman
tutkimuskirjallisuuden kanssa varmaankin tyypilliselle tietokirjan
lukijalle turhaa. Sen sijaan historiantutkijalle, joka haluaa
tutustua siihen, mitä Urposen käyttämällä teoreettisilla
viitekehyksellä voisi olla annettavaa, suositan tutustumista
väitöskirjaan. Muutokset ovat myös kadottaneet osan tekstin
punaisesta langasta: väitöskirjan alusta löytyy jakso, jossa
kerrotaan tiivistetysti, mitä eri luvuissa on tarkoitus käsitellä ja
mihin aineistoon käsittely perustuu, mutta tietokirjaversiossa
sellaista ei ole. Tämän vuoksi tekstin etenemistä on paikoin vaikea
ennakoida. Tietokirjaversio on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja
sitä on miellyttävä lukea - tietokirjan lukija ihastunee monista
terävistä huomioista, joita Urponen tekee rotuajattelun ja naisten
seksuaalisuuden kontrollin yhteenkietoutumisesta. Lisäksi kirja on
arvokas muistutus siitä, ettei varsinaisen siirtomaahistorian
puuttuminen tarkoita hierarkkisen toiseuspuheen puuttumista.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/