[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ruotsin luonnonvarojen käyttö ja tuhlaus

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Seija A. Niemi  FL, Turun yliopisto, Suomen historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bernes, Claes; Lundgren, Lars J.: Bruk och missbruk av naturens
resurser. Naturvårdsverket, 2009. 304 sivua.


Ruotsin luonnonvarojen käyttö ja tuhlaus
---------------------------------------------------------

Bruk och missbruk av naturens resurser kertoo, miten ihminen on viime
jääkauden jälkeen Ruotsissa kohdellut ympäristöä ja luonnonvaroja,
selvittää erilaisten ympäristöongelmien syitä ja seurauksia sekä
pohtii, miksi eräät ongelmat on ratkaistu ja toisia taas ei.
Esipuheessa kirjoittajat Claes Bernes ja Lars J. Lundgren lupaavat
luonnontieteellisen selostuksen lisäksi myös paneutua yhteiskunnan
muutoksiin, rahaan ja politiikkaan. He ovat käyttäneet lähteinään
runsasta asiakirja-aineistoa, jota Ruotsista, kuten Suomestakin, on
helppo löytää, sillä molemmissa maissa on pitkät perinteet tilastojen
ja asiakirjojen laatimisessa ja arkistoinnissa.

 


Ruotsin Naturvårdsverketin tutkijat, Claes Bernes ja Lars J.
Lundgren, ovat tehneet jykevän teoksen maan ympäristökysymyksistä.
Kirja kattaa jakson jääkaudesta nykypäivään, mutta pääpaino on
1960-luvun jälkeisessä ajassa. Historiallisen katsauksen ohella kirja
valottaa myös tämän hetken ympäristön tilaa ja miettii ratkaisuja
ympäristöongelmiin. Teos on ilmestynyt Monitor-sarjassa, joka on
tähdätty ympäristökysymyksistä ja ympäristönsuojelusta
kiinnostuneille ammattilaisille ja maallikoille. Kirjaa voi  käyttää
oppikirjana niin yläkoulussa kuin lukiossakin. Siitä on ilmestynyt
myös englanninkielinen versio.

Molemmat kirjoittajat ovat hyvin perehtyneitä ympäristöön ja sen
ongelmiin. Claes Bernes työskentelee Naturvårdsverketin
ympäristöanalyysiosastolla. Hän on ollut  tekemisissä
ympäristöongelmien kanssa käytännöllisesti katsoen viimeiset
kolmekymmentä vuotta. Alun perin Bernesistä piti tulla astronomi,
mutta ala alkoi tuntua hänestä liian kapealta ja muusta maailmasta
irrallaan olevalta. Luonnontieteelliset aiheet vetivät Bernesiä
puoleensa, ja hän onkin kirjoittanut useita kirjoja ja kymmeniä
artikkeleja levittäen alan tietoa myös kansantajuisessa muodossa.
Lars J. Lundgren puolestaan on historian dosentti Lundin
yliopistossa. Hän myös oli pitkään Naturvårdsverketin palveluksessa
eri tutkimustehtävissä. Lundgren on osallistunut moniin ympäristöä
tutkiviin projekteihin, luennoinut ja kirjoittanut muun muassa
ympäristön ongelmista, historiasta ja suojelusta, energiapolitiikasta
ja kestävästä kehityksestä.

Bruk och missbruk av naturens resurser on jaettu kolmeen osioon.
Ensimmäisessä osassa, joka on nimeltään'I landskapet', kerrotaan
ihmisen tulosta osaksi maisemaa. Eli siitä miten ihminen alkoi
hyödyntää luonnon tarjoamia antimia, eläimiä, kasveja ja muita
luonnonvaroja. Kirjan historiallinen anti on melko niukka: ajanjakso
jääkaudesta 1960-luvulle käsitellään 70 ensimmäisellä sivulla.
Kyseinen osakokonaisuus jakautuu neljään lukuun: Metsästys ja
poronhoito, Entisajan maanviljelys, Varhainen metsänkäyttö sekä
Luonnonsuojelu ja retkeily. Niissä käydään läpi jääkauden jälkeistä
luonnon resurssien hyväksikäyttöä ennen varsinaisen teollisen kauden
tuloa.

Eläinlajeja uhkasi jo varhain sukupuuttoon kuoleminen liiallisen
metsästyksen takia. Turkiseläimet olivat olennainen osa taloutta,
joten niiden pyyntiä pyrittiin rajoittamaan erilaisilla säädöksillä.
Maanviljelyn vaikutukset ympäristöön ja maisemaan ovat
moninkertaistuneet väestönkasvun myötä. Myös metsien käyttö ihmisen
eri tarpeisiin kylien ja asutuskeskusten ympärillä on ajoittain
aiheuttanut tuhoa. Luonnonsuojelu on Ruotsissa ollut vahvasti esillä
jo 1900-luvun alusta lähtien ja ensimmäiset kansallispuistot
perustettiin Ruotsiin vuonna 1909. Luonnossa tapahtuvat vapaa-ajan
toiminnot ovat olleet sekä hyödyksi, että haitaksi ympäristölle.
Suurin osa luonnossa viihtyvistä ruotsalaisista toivoisi luonnon
pysyvän koskemattomana ja useat paheksuvat moottorikelkkojen ja
vesiskoottereiden määrän lisääntymistä.

Teoksen toinen osa, 'Industrisamhället', kuvaa miten taajamat,
kaivokset, tehtaat, voimalaitokset ja kulkuväylät ovat vähitellen
kasvaneet ja miten ne ovat vaikuttaneet ympäristöä saastuttavasti.  
Ympäristökysymysten esittely painottuu 1960- ja 1970-luvun Ruotsiin,
josta kerrotaan yhteensä 150 sivun verran. Osio esittelee
ruotsalaisen teollisuusyhteiskunnan kehitystä alkaen
vuoriteollisuudesta ja päättyen jätteisiin. Vuoriteollisuus on ollut
Ruotsin elinkeinoelämän selkäranka vuosisatojen ajan, ja se on
jättänyt paikoitellen maisemaan hyvinkin syvät jäljet.
Kaupungistuminen ei Pohjoismaissa ole koskaan ollut niin mittavaa
kuin väestöltään suuremmissa maissa, mutta silti kaupunkeihin
liittyviä ympäristöongelmia on Ruotsissakin esiintynyt jo
1300-luvulta lähtien. Teollistumisen alkuvaiheesta nykypäiviin saakka
teollisuuslaitosten omistajilla on ollut määräävä asema
yhteiskunnassa, ja se harvoin on ollut ympäristöystävällinen.
Taloudelliset tavoitteet ovat monesti menneet ympäristön hyvinvoinnin
edelle. Varsinaisesti Ruotsissa herättiin ympäristönsuojeluun
1960-luvulla, jolloin maassa oli jo koettu muutama
ympäristökatastrofi. Fossiiliset ja uusiutuvat polttoaineet ovat osa
jokapäiväistä elämää. Eri energiamuodoilla on Ruotsissakin omat
kannattajansa ja vastustajansa. Liikenne ja liikenneväylät sekä
kotitalousjätteet vaikuttavat omalta osaltaan ympäristöön.

'Industrisamhället i landskapet' osio kertoo nimensä mukaisesti
teollisuusyhteiskunnan vaikutuksista ympäristöön. Siinä esitellään
miten perinteisen maaseudun elinkeinot, maatalous, metsänhoito ja
kalastus, ovat muuttuneet entistä koneellisemmiksi ja teollisemmiksi.
Tämä on merkinnyt muutosta myös kasveille, eläimille ja ruotsalaiselle
maisemalle. Kirjan lopussa tekijät kiinnittävät huomionsa Ruotsin
viime vuosikymmeninä harjoittamaan ympäristöpolitiikkaan. Samalla he
pohtivat mahdollisuuksia luoda ympäristöongelmista vapaa yhteiskunta.
Tällöin tavoitteena olisi luonnonvarojen ongelmaton ja ennen kaikkea
taloudellinen käyttö.

Bernesin ja Lundgrenin kirjan parasta antia ovat runsas kuvitus ja
tekstiä täydentävät selkeät kartat ja graafiset esitykset. Myös
taitto on ilmava. Teksti kulkee kahdella palstalla, on sujuvasti
kirjoitettua ja helppolukuista. Paikoitellen mennään ehkä liiankin
yksityiskohtaisiin tietoihin, jotka saattavat puuduttaa lukijaa.
Esimerkiksi luvussa 'Kemikalisamhället' käydään hyvin
seikkaperäisesti läpi ympäristömyrkkyjen ja hiilidioksidin
vaikutuksia, ja luvussa 'Trafik och transporten' selvitetään juurta
jaksain kemiallisten aineiden tuhoavaa vaikutusta ympäristöön. Kirja
keskittyy kuvaamaan lähes yksinomaan Ruotsissa tapahtuneita ilmiöitä
- onhan sen alaotsikkokin En svensk miljöhistoria - mutta hieman
enemmän yhteyksiä muuhun maailmaan olisi voinut olla mukana.

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/