[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Dogmihistoriaa avaramielisille

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Hanska, Jussi  Tutkijalehtori, Suomen Rooman Instituutti
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Räisänen, Heikki: Mitä varhaiset kristityt uskoivat. WSOY, 2011.
377 sivua.


Dogmihistoriaa avaramielisille
---------------------------------------------------------

Professori Heikki Räisäsen teos on merkittävä lisä
suomenkieliseen kirjallisuuteen varhaisen kristillisen kirkon
historiasta. Se on erinomainen systemaattinen esitys siitä mihin
kaikkeen varhaiset kristityt uskoivat aikana ennen instituutiokirkon
ja sen kankeiden oppirakennelmien syntyä.


Professori Heikki Räisänen on kirjoittanut hyvän, loogisesti
etenevän, intellektuaalisesti stimuloivan mutta vaarallisen teoksen
kristinopin varhaisimmasta historiasta. Mikä sitten tästä
oppineesta teoksesta tekee vaarallisen ja kenelle? Se, että
Räisänen ei tarjoa lukijalle valmiiksi pureskeltuja vaihtoehtoja
eikä yritä vetää mutkia suoriksi. Hänen teoksessaan varhaisen
Jeesus-liikkeen monimuotoiset, keskenään ristiriitaiset ja jopa
saman henkilön (Paavalin) pään sisällä ristiriitaiset opilliset
ajatukset esitetään juuri niin kuin ne meille säilyneiden
lähteiden valossa ilmenivät. Räisänen ei yritä selittää
yhtenäisyyttä sinne, missä sitä ei ollut eikä tarkastele
varhaista dogmihistoriaa teleologisesta, myöhemmin omaksuttujen
'totuuksien' näkökulmasta. Tämän vuoksi hänen teoksensa ei ole
mieluista vaan pikemminkin vaarallista luettavaa niille, joiden
mielestä kristinusko on, ja on aina myös ollut, fundamentaalisesti
tulkittu, jähmeä ja muuttumaton oppirakennelma.

Toisaalta, tässä piilee myös Räisäsen teoksen poikkeuksellinen
viehätys. Se avaa hyvin dokumentoidun näköalan varhaisen
Jeesus-liikkeen uskomusten historiaan ja myös kontekstoi ne
erinomaisesti aikakauden uskonnollis-kulttuuriseen taustaan olipa
sitten kysymys juutalaisuudesta, hellenistisestä filosofiasta tai
niin sanotuista pakanallisista uskonnoista (joskin jälkimmäiseen
mielenkiintoa on uhrattu selkeästi kahta ensin mainittua
vähemmän). 

Vakavasti otettavan ammattilaisen tavoin Räisänen pitäytyy
omaksumassaan tehtävässä. Varoituksen sanana lukijalle
todettakoon, että teos on nimensä antaman lupauksen mukaisesti
nimenomaan varhaisten kristittyjen uskomusten historia, ei varhaisen
kristillisen kirkon historia. Jälkimmäinen elementti kulkee
Räisäsen kerronnassa mukana vain sen verran kuin opillisten
piirteiden ymmärtämisen kannalta on ehdottoman välttämätöntä.
Tämä ei tee kirjaa helpommaksi lukea niille, joilla eivät
varhaisen kirkon (tai Jeesus-liikkeen/liikkeiden) historian perusteet
ole hallussa. Heille suosittelisin ensiksi tutustumista hyvään
kirkkohistoriaan ja vasta sitten paneutumista Räisäsen teokseen. 
Tiivis rajaaminen on kuitenkin teoksen kannalta ehdottomasti
positiivinen asia, pitkälliset selittävät ekskursiot muihin
asioihin olisivat vääjäämättä haitanneet jo lähtökohtaisesti
maallikkolukijalle (sanan kummassa tahansa merkityksessä) haastavan
tekstin ymmärtämistä. Toki joistakin asioista olisi ollut hauskaa
saada lisää tietoa, kuten Uuden Testamentin korpuksen teosten
syntyhistoriasta ja uudemmasta tutkimuksesta niiden ajoituksien
suhteen.  Niin tai näin, tekijän rajauksellinen ratkaisu on
tässäkin suhteessa eittämättä oikea.

Kirja on suomenkielinen lyhennelmä tai ehkäpä pikemminkin
pituudeltaan lyhyempi rinnakkaisprojekti Räisäsen teokselle The
Rise of Christian Beliefs: The Thought World of Early Christians
(Minneapolis: Fortress Press, 2009). Tässä tekijä muistaa hyvän
akateemisen kansalaisen velvollisuuden tutkimustiedon
popularisoinnista suuremmalle yleisölle ja myös suomenkielellä.
Huomionarvoista on, että Räisänen on johdonmukaisesti pyrkinyt
selittämään hankalat teologiset käsitteet kun ne tulevat
tekstissä esiin ensimmäisen kerran, esimerkiksi sivulla 28 todetaan
juutalaisuudesta: 'Uskonnon perusrakennetta on osuvasti luonnehdittu
«liittonomismiksi» (kreikan nomos = laki), liittoon perustuvaksi
lakihurskaudeksi.' Tämä on sinänsä hyvä, mutta kun esimerkiksi
juuri liittonomismiin palataan seuraavan kerran sivulla 142 ja sen
jälkeen useita kertoja ennen teoksen loppua, herää kysymys,
olisiko erillinen sanasto, josta lukija voi tarkistaa hankalat termit
ollut parempi kuin kertaluontoinen selitys, joka helposti lipsahtaa
ohi tai unohtuu?

Toinen vähäpätöinen valituksen aihe liittyy kirjan formaattiin.
Jostakin syystä nykyään on mahdotonta saada käsiinsä
tietokirjoja, joita sulostuttamaan ei ole laitettu niin sanottuja
tietoiskulaatikoita. Käsillä olevan kaltaisessa teoksessa pidän
sitä epäonnistuneena ratkaisuna jo senkin takia, että valinnan
vaikeus laatikkoon nostettaviin asioihin on suunnaton. Miksi
esimerkiksi juuri s. 81-82 tietoiskulaatikkoon on nostettu lopun ajan
merkit? Laatikot tuntuvat kovin irralliselta ja hajottavalta
elementiltä teoksessa, jossa ei muita populaaritietokirjan
elementtejä, kuten kuvia ja rautalankamalleja ole. Ehkä tekijän on
ollut tarkoitus erottaa häntä kiinnostavat ekskursiot sivuseikkoihin
erikseen, etteivät ne sotke leipätekstin loogista etenemistä.

Teoksen dispositio on temaattinen ja looginen. Johdannollisen
materiaalin jälkeen kirja jakautuu joukkoon käsittelylukuja, joista
kussakin nostetaan esille yksi kristinuskon dogmihistorian kannalta
keskeinen teema. Näitä ovat: viimeisten aikojen odotus,
kuolemanjälkeinen elämä, synti, pelastus, Jeesuksen persoonan
dilemma (ihminen, Jumala vai molempia?), Pyhän Hengen rooli ja
olemus, suhde juutalaisuuteen ja suhde kreikkalais-roomalaisen
antiikin uskontoon, kulttuuriin ja filosofiaan.

Käsittelyluvut ovat poikkeuksetta hyvin kirjoitettuja, selkeitä ja
informatiivisia. Luettuaan tämän kirjan lukija ymmärtää
selkeästi, ettei voi ymmärtää mihin varhaiset kristityt uskoivat,
sillä he uskoivat samaan aikaan lukuisiin, toistensa kanssa
ristiriitaisiin asioihin. Räisänen uskaltaa ottaa myös kantaa
sellaisiinkin pyhiin asioihin kuin Lutherin näkemyksiin, hän muun
muassa toteaa suhteellisen suoraan, ettei Lutherin tulkinta
Roomalaiskirjeen seitsemännestä luvusta kestä kriittistä
tarkastelua. Räisäsen mukaan (s. 128) Paavali kuvaa tässä
kohdassa kristityn elämää ennen hänen kääntymystään
kristinuskoon, Luther puolestaan näkee Paavalin todistelevan
kristityn olevan 'samalla kertaa vanhurskas ja syntinen'. Juuttumatta
tässä asiaan pidempään tyydyn toteamaan, että kohta herättänee
keskustelua jäykemmällä tavalla luterilaisten lukijoiden
keskuudessa.

Käsittelylukujen keskelle Räisänen on myös kylvänyt lukijan
iloksi hieman asiasta sivuun meneviä mutta sinänsä herkullisen
hauskoja huomioita. Mainittakoon tässä yhteydessä esimerkiksi
sivun 88 huomio siitä, että marxilaisuus, tuo ainainen kristinuskon
ja ylipäätään uskontojen anti-teesinä esiintyvä oppirakennelma
on mahdotonta ymmärtää muuten kuin juutalais-kristillisen
eskatologisen ajattelun kontekstissa. Ei ole ylipäätään
mahdollista kuvitella edistysoptimismia ilman eskatologisen odotuksen
vaikutusta. Tästä mainio, Räisäsenkin ohimennen (s. 89) mainitsema
esimerkki, on Yhdysvaltojen poliittinen retoriikka. Siinä , aivan
riippumatta hallitsevasta puolueesta ja presidentistä, ollaan aina
menossa kohden horisontissa siintävää amerikkalaisen unelman
täydellistymistä. Jokainen yksittäinen päätös on historiaa
mullistava käännekohta. Päivittäin tehdään ratkaisuja, joissa
päätetään jatkuuko Amerikan kansan matka kohden amerikkalaisen
unelman täydellistymistä - shining house on the hill, vai
kadotetaanko suuri päämäärä näkyvistä.

Eräänlaisessa kokoavassa yhteenvetoluvussa ennen varsinaista
loppulukua Räisänen pohdiskelee miten tästä erilaisten opillisten
kysymysten ja ongelmien sekametelisopasta päädyttiin pikkuhiljaa
kohti oppinsa mitenkuten vakiinnuttanutta instituutiokirkkoa.
Loppuluvussa Räisänen palaa vielä hänelle ilmeisen rakkaaseen
teemaan moniäänisyydestä yhteisellä pohjalla.  On lähes
huvittavaa miten Räisäsen näkemys varhaisen kirkon uskomuksien
historiasta lähestyy Euroopan Unionin iskulausetta
'moninaisuudessaan yhtenäinen'.

Kristityn etsimisen ja pohtimisen vapauteen keskittyvät viestinsä
modernille lukijalle Räisänen kiteyttää kirjan viimeiseen,
optimistiseen lauseeseen: 'Varhaisen kristinuskon opillinen kirjavuus
saattaa antaa aseita kriitikoille, mutta käsitys alkuvaiheiden
moniäänisyydestä voi myös toimia virikkeenä luoville
tulkinnoille ja rakentaville sovelluksille.' Epäilen, että tämän
maailman inkvisiittorit ja fundamentalistit, jotka eivät tunnetusti
rakasta 'luovia tulkintoja ja rakentavia sovelluksia' uskonnon
asioissa, eivät suosittele Räisäsen teosta lukijoille. Minä sen
sijaan toivon mahdollisimman monen tutustuvan tähän erinomaisesti
kirjoitettuun ja älyllisesti haastavaan teokseen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/