[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yksinäisen tähden harhailija - Arto Melleri

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Anhava, Martti: Romua rakkauden valtatiellä. Otava, 2011. 687 sivua.


Yksinäisen tähden harhailija - Arto Melleri
---------------------------------------------------------

Martti Anhavan Romua rakkauden valtatiellä on järkälemäinen,
miltei 700-sivuinen opus. Se on samalla vuoden 2011 suurteos
elämäkertojen sarjassa. Boheemirunoilija-anarkisti Arto Melleri
(1956-2005) oli ennen  muuta yhteiskuntaa(kin) sivaltava,
pönäkkää byrokratiaa halveksiva ja modernisti maailmaa
tarkkaileva runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän oli tilaustöitä
halveksiva ideatykki, jolla riitti aiheita muidenkin ryöstettäviksi.
Proosa ei tahtonut luonnistaa, sillä se olisi vaatinut liikaa aikaa,
pitempiaikaista pysähtymistä. Mutta Mellerillä oli aina kiire
uusiin haasteisiin, naisiin, päihteisiin ja seikkailuihin...

 


Otavassa yli 30 vuotta työskennellyt kirjailija-toimittaja Martti
Anhava oli Arto Mellerin läheinen ystävä. Hänellä on ollut
aitiopaikka suhteessa Yksinäisen tähden harhailijan
yksityiselämään. Ystävyys näkyy ja kuuluu elämäkerrassa. Romua
rakkauden valtatiellä sisältää erittäin paljon ylipitkiäkin
haastatteluotteita Mellerin lähipiiriltä. Äänessä ovat Mellerin
veljet, ensimmäinen vaimo Kaija Kangas ja yhteiset tyttäret - sekä
erityisesti teatterikoulun 1970-lukulaiset ystävät. Kaikista
läheisimmistä 'todistajista' puuttuu vain toinen vaimo, jo
edesmennyt Nadja Pyykkö. Elokuvan monitaituri Pyykkö on Anhavan
kirjassa kyllä keskeisesti mukana, mutta melko selkeästi niin
sanotun pahiksen roolissa.

Vaikka Melleri oli ilmeisen lyhytjännitteinen ihminen, hän
suhtautui kirjoittamiseensa äärimmäisen vakavasti. Hän näki
varhain kutsumuksensa, kirjoitti ja luki valtavasti jo nuorukaisena.
Juuri tähän kutsumukseensa, kirjoittamisen opiskeluun hän
suhtautuikin elämässään yllättävän pitkäjännitteisesti.

Työpäiväkirjojen ja runouden ammattilainen

Martti Anhavan monet sitaatit lukuisista säilyneistä
päiväkirjoista todistavat vääjäämättä sen, millä
päättäväisyydellä Arto Melleri harjoitti runoilijan ammattiaan.
Hän kirjoitti niin sanottuja työpäiväkirjoja herkeämättä. Se
oli keskeinen osa hänen työtään ja juuri jälkeen jääneitä
vihkosia Anhava hyödyntää tehokkaasti, ilman tirkistelyä. Monet
intiimit asiat tulevat kyllä ilmi, mutta esimerkiksi seksielämän
muistiinpanoja elämäkerta ei juuri sisällä. Ja tarvittaisiinko
niitä? Kirjoittiko Melleri yleensä lukuisista naisistaan ja
seksistä 'millerimäiseen' tyyliin päiväkirjoihinsa, sitä en
tiedä...

Runojen, proosan ja näytelmien aihiot olivat kuitenkin
työpäiväkirjoissa usein esillä ja kehitteillä eri versioina.
Keskeneräisiä suunnitelmia ja teemoja riitti loputtomiin.
Ilmestyneet runokokoelmat olivat sitten varsin ohuita, mutta
pääsääntöisesti laadukkaita. Melleri näki itsensä Eino Leinon
ja Pentti Saarikosken viitoittamalla tiellä - eikä ihan syyttä.
Valitettavasti Anhavan tiiliskivielämäkerta sisältää aika
vähän syvällisempiä arvioita Mellerin tuotannosta. Anhava tähän
pystyisi taatusti, mutta yllättäen hän tyytyy enemmän
lehdistökritiikin referointiin.

Elävien kirjoissa

Mellerin yksityiselämä ja perheriidat erityisesti Nadja Pyykön
kanssa olivat 1990-luvulla kaikkien tiedossa. Runoilijasta tuli
julkisuudessa pitkälle tragikoominen hahmo, joka alkoi näytellä
rooliaan liiankin uskottavasti. Keltainen lehdistö piti tästä
katu-uskottavuudesta hyvin huolen - tulihan Melleristä lopulta myös
Elävien kirjoissa -kokoelmasta (1991) Finlandia-palkittu runoilija -
mutta kyllä pariskunta sen verran hurjaa elämää oikeastikin
vietti, että puhetta piisasi. Anhavan elämäkerran viimeiset sata
sivua ovat tässä mielessä aika piinaavan paljastavaa luettavaa.

Sen sijaan Mellerin ensimmäinen avioliitto ja sittemmin eroprosessi
Kaija Kankaan kanssa esitellään viileämmin. Kangas on osannut ja
voinut ottaa etäisyyttä ja hänen harkittuja mietteitään lukee
kunnioituksella. Myös aikuistuneet lapset ovat äänessä - ja
antavat elämäkerralle ihan uutta näkövinkkeliä.

Melkoisia sattumia boheemirunoilijan elämään mahtui monia.
Sattumaa oli sekin että pääkaupunkiin ja teatterikouluun
käsikirjoittajalinjalle päätynyt lestadiolaisperheen poika Arto
Melleri löysi teatterikoululaisista vaimokseen körttiläisperheen
kaunottaren, näyttelijä Kaija Kankaan Ylivieskasta. Parille syntyi
kaksi tytärtä ja aivan ilmeisesti yhdessä vietettiin monta
onnellista hetkeä, ehkä vuosiakin - kunnes alkoholi, maine ja
huumeet veivät miehen. Hurja elämä tuotti eron ja oudon Bonnie and
Clyde -kumppanuuden Nadja Pyykön kanssa. Päihteet kaatoivat Mellerin
myös auton alle. Seurasi rankka aivovaurio, jota täydensi muutaman
vuoden kuluttua kaatuminen portaissa. Seurauksena kooma ja kuolema
alle 50-vuotiaana. Toisen onnettomuutensa jälkeisessä
lääkärintarkastuksessa veressä oli alkoholia yli 5 promillea. Se
tappaa amatöörin jo yhdellä iskulla.

Lapsinero

En ole lukenut aikoihin mitään yhtä vaikuttavan piinaavaa
elämäkertaa ja niin kohteensa äärelle rehellisellä
kunnioituksella kurkottavaa teosta kuin on Romua rakkauden
valtatiellä. Martti Anhava osaa hahmotella ylipitkistäkin
haastatteluistaan syvällisen polyfonisen kuvan anarkistisen Arto
Mellerin poukkoilevasta elämästä ja runoilijan työmetodista.
Siitä, miten Lappajärven lestadiolaisperheestä poispyristelevä,
miltei äiditön ja isätön harhailija ja ikuinen etsijä valloitti
Helsingin kapakat ja teatterikoulun, 1970-luvun kulttuurielämän
välillä niin omahyväisetkin 'taistolaisympyrät'. Siitä, miten
aito boheemirunoilija sivalsi näytelmäkirjailijanakin - ja
räjäytti pankin Pete Q:n käsikirjoituksellaan. (Muistan
näytelmän nostattaman kohun ja vaikutelman ja yhä myös itse
esityksen. Elävästi, vielä nytkin, yli 30 vuoden aikajanalla!). 
 
 Arto Melleri oli myös lapsinero, joka kirjoitti
kirjallisuuskritiikkiä jo 12-15-vuotiaana ja oli siihen mennessä
lukenut enemmän kuin keskiverto suomalainen elämässään.
Ensimmäisen kirja-arvionsa saatekirjeeksi Vaasa-lehteen hän
kirjoitti juuri 12-vuotiaana itseironisesti näin:

'Arvoisa toimitus, tarjoan lehdellenne julkaistavaksi ohessa
seuraavaa kirjoitusta, joka käsittelee erästä syksyn aikana
ilmestynyttä nuortenkirjaa. Kirjoitin sen kehnolle paperille
mahdollista paperikoria silmälläpitäen. Kunnioittaen. Arto
Melleri. Lappajärvi'

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/