[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Saunanlöylyssä ne murheet sulaa ja paha tuuli haihtuu

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leena Rossi  FL, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nirkko, Juha (toim.): Sauna: Pieni perinnekirja. SKS, 2010. 133 s.
sivua.


Saunanlöylyssä ne murheet sulaa ja paha tuuli haihtuu
---------------------------------------------------------

Pienestä koostaan huolimatta Juha Nirkon toimittama Sauna-kirja on
monipuolinen vanhan suomalaisen saunaperinteen kokoelma. Se on täynnä
herkullisia poimintoja niistä runsaista kokoelmista, joita on kerätty
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Kirjasta
löytyy varmasti jokaiselle tuttuja ja outojakin saunaan ja
kylpemiseen liittyviä uskomuksia ja tapoja sekä arvoituksia, lauluja
ja sanontoja maan eri puolilta. Kirja on hauska vieminen saunakylään
mentäessä.


Suomalaiset ovat saunahullua kansaa. Jo tällä hetkellä on Suomessa
niin paljon saunoja, että kaikki maan asukkaat mahtuisivat
halutessaan samaan aikaan kylpemään, mutta uusia vain rakennetaan.
Energiakeskusteluista huolimatta jokaisessa uudessa
kerrostaloyksiössäkin näyttää olevan oma sähkösauna. Suomalaiset
lienevät toki olleet saunahulluja jo silloin, kun he ovat Suomen
niemelle saapuneet. Ainakin he ovat tuottaneet runsain määrin saunaan
liittyvää perinnettä, jota Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on koonnut
kansanrunousarkistoonsa. Tuosta runsaasta sauna-aineistosta on Juha
Nirkko, arkiston tutkija ja perinnekeruiden yhteyshenkilö,
toimittanut pienen kokoelman, Sauna: Pieni perinnekirja. Nirkko ei
ole kirjanteossa ensikertalainen, sillä tätä ennen hän on toimittanut
yksin mm. teokset Ilokontti: karjalaisten kaskuja, muistoja ja
sananparsia (1991), Pääsiäinen: juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia
(1997), Suomalaisen päivä (2001) ja Juhannus ajallaan: juhlia vapusta
kekriin (2004). Lisäksi hän on toimittanut monta kirjaa muiden
tekijöiden kanssa yhdessä.

Sauna-kirja ei ole tutkimus eikä opaskirja vaan herkullinen valikoima
maan eri puolilta saatua kansan saunatietoutta sekä saunaan ja
kylpemiseen liittyviä tapoja, uskomuksia, lauluja ja sanontoja
1880-luvulta lähtien aina 1960-luvulle asti. Henriikka Salosen
piirroskuvitus tuo siihen vanhanoloista tunnelmaa. Nykyisenä,
jatkuvalämmitteisten ja sähkökiukaiden lyhytjänteisenä aikana on
rauhoittavaa tutustua leppoisaan muisti- ja kokemustietoon
savusaunojen ja  kertalämmitteisten kiukaiden ajalta. Osa vanhasta
aineistosta poimituista lainauksista on täysin järkeen käypiä, osa
huvittavia tai suorastaan järjettömiä ja muutamat ainakin
toispaikkakuntalaiselle täysin käsittämättömiä. Ihmisten
maailmankuvan ja puheen muuttuminen näkyy aineistossa kiistattomasti.

Nirkko aloittaa perinnekokoelmansa johdonmukaisesti saunan
rakentamisesta ja käyttöönotosta, siirtyy vihtojen ja vastojen kautta
tonttuihin ja haltioihin, esittelee vielä saunaa vuodenkierrossa ja
elämänkulussa päätyen lopulta arvoituksiin, lauluihin ja sanontoihin.
Saunaa ei suinkaan voinut tehdä noin vain mihin tahansa, vaan
oikeaoppisesta rakentamisesta oli eri paikkakunnilla ja eri aikoina
varsin erilaiset käsitykset. Minua viehättää erityisesti
mäntyharjulainen uskomus 1890-luvulla: 'Saunaa tehdessä pitää emännän
hakkaaman kolme hirttä tuliterällä kirveellä, ja yhdellä lyönnillä
pitää saada poikki, jouluyönä sellaisessa paikassa jossa hän ei ole
koskaan niitä puita nähnyt, ja tuoman pois tullessansa kolme kertaa
varsan tehneellä tammalla.' - Ei taitaisi joka akalta nykypäivänä
onnistua!

Saunan paikka oli vanhan kansan mukaan valittava huolella, eikä sitä
saanut ainakaan Viljakkalassa pystyttää kohtaan, missä oli
aikaisemmin ollut rakennus. Silloin näet löylyssä olisi aina tikua.
Vanhoja hirsiä sai kuitenkin käyttää. Karkkulaiset väittivät
1930-luvulla, että vanhat hirret tekisivät löylystä paremman kuin
pelkät uudet. Mouhijärveläisten mukaan saunaan ei saanut tehdä
lasi-ikkunaa. 'Jumalakin siitä suuttuu, kun saunan klasi tehrään', he
sanoivat. - Jospa ne yksiöiden ikkunattomat saunakopperot ovatkin
luojan mielestä kelvollisia...

Kontiolahtelaiset tiesivät 1920-luvulla: 'Kun tehtiin uuni saunaan,
niin piti ensikerran kylpeissä pissittää poikalapsilla saunauuni
märäksi, siten ei puuttunut mitään tautia saunaan'. Ruovetisten
mukaan taas ei mikään tauti tarttunut saunasta, kun sylki penkille,
jolla istui. Mene, tiedä, mikä oli oikea menettely, kun
koivistolaiset 1930-luvulla ehkäisivät tartuntoja ottamalla ämpäristä
vettä kolme kertaa vasemmalla kädellä ja roikkaisivat sitä lauteille
kolme kertaa, sylkivät vielä kolmasti ja sanoivat 'Pijä saunapeikko
itse tartuntais.'

Nirkon mukaan saunomisesta tulee kylpy sanan alkuperäisessä
merkityksessä vasta sitten, kun käytetään oikeaa välinettä, joka voi
olla vasta tai vihta.  Ehkä on hyvä kokeilla kumpaakin. Vaikkei ihan
kaikkia Sauna-kirjan neuvoja kannattane noudattaa, on kuitenkin syytä
muistaa, että talvivastat ja -vihdat on parasta tehdä juhannuksen
jälkeen, mutta ennen Laurin päivää (10.8.), jolloin lehti alkaa
perholaisten mukaan pilautua tai viimeistään ennen Pärttyliä (24.8.),
jottei saisi pihtiputaalaisten pelkäämää rupeustautia. - Järjellinen
syy on se, että kesän lopulla vihdakset ja vastakset ovat kovia. 

Vanhassa maatalousyhteisössä on uskottu tonttuja ja haltioita
asustaneen myös saunassa. Niitä oli monenlaisia: yksisilmäisiä
harmaita miehiä, karvakinttuisia ukkoja, vähän koiran ja vähän
ihmisen muotoisia olentoja, valkoisiin puettuja tyttöjä ja naisia
sekä lihavia punaisia ja niin 'vehemaita' naisia, että posketkin
riippuu. Vielä 1950- ja 1960-luvuillakin on niistä saatu talteen
monia mainintoja. Tontut ja haltiat valvoivat, että saunassa
käyttäydyttiin siivosti eikä kuhkittu siellä myöhään yöhön asti.

Nousiaisissa 1930-luvulla tiedettiin, miten saunassa piti käyttäytyä:
'Hyvää ehtoota täytyi sanoa saunaan mennessä, ja hyvästi pois
lähteissä, haltialle. Ovia kiinni pantaissa oli siunattava. Jos
saunassa pieri löylyssä eli kylvyssä ollessa, tuli pahoja paisumia.'
Nokialla taas muisteltiin vielä 1950-luvullakin saunatontun valvoneen
puhtautta. 'Jos siellä kusi vaikkapa lauteitten alle, tonttu heitti
niin kovan löylyn, että syyllinen kärventyi.'  - Saattaahan tuo
nykyaikainen vuolukivinen saunan henkikin sylkäistä kiehuvan veden
sen silmille, joka ei osaa saunassa kunnolla olla!

Saunaan sekä vuodenkiertoon ja elämänkulkuun ovat suomalaiset
nivoneet lukemattomia tapoja, uskomuksia ja sanontoja. 'Jos
uudenvuodenpäivän aattona kylpee hyvin aikaseen, niin aikaseen, ettei
tarvita tulta saunassa pitää kylpiessä, niin siitte joutuu työt hyvin
sinä vuonna' uskottiin Mäntyharjulla jo 1890-luvulla.
Laskiaissaunassakin oli kylvettävä jo päivällä eikä saunamatkalla tai
saunassa saanut puhua mitään, etteivät 'elävät' eli kärpäset, paarmat
ja hyttyset suvella hätyyttäisi. Tapaninpäivänä taas saunaan mentiin
monin paikoin jo ennen päivänkoittoa. Kun ensimmäinen vasta tai vihta
tehtiin useimmiten juhannussaunaan, on ymmärrettävää, että sillä
otettiin myös enteitä heittämällä se kylpemisen jälkeen saunan
katolle. Tyven suunta kertoi nuorelle neidolle sulhasen tulosuunnan
ja vanhoille ihmisille taas mahdollisen kuoleman vierailun.

Suomalaisessa perinteisessä talonpoikaisyhteisössä lapset syntyivät
saunassa. Heti ensimmäisessä kylvyssä koetettiin varmistaa, että
tulokas saisi puolison ja menestyisi muutenkin elämässään. Kun
saunassa käytiin vähintään kerran viikossa, siellä otettiin
jatkuvasti enteitä eri tarpeisiin ja hoidettiin kaikenlaisia vaivoja.
Jos tulen virittäminen kiukaaseen onnistui ensi yrityksellä, se tiesi
pyhäjärveläisten mukaan onnea rakkausasioissa. Juukalaiset taas
uskoivat 1910-luvulla, että vastan varpujen parillinen määrä tiesi
naimaonnea, pariton taas yksin jäämistä. Saunassa nostatettiin myös
lempeä ja siellä parannettiin kipuja ja kolotuksia, jopa
hulluuttakin. Mutta nykyihminen tuskin uskoo kuten virtasalmelaiset
vielä 1920-luvulla, että hammassärky kaikkoaa, kun 'kaevaa reijä
sauna kynnyksee, upottaa siihe kolome tikkuva, sillo pakotus lakkaa',
vaan menee hammaslääkäriin.

Pienen sauna-kirjansa Nirkko päättää herkullisesti arvoituksiin,
lauluihin ja sanontoihin kaihtamatta ronskejakaan esimerkkejä. Näitä
löytyisi varmasti myös myöhemmästä, 1900-luvun loppupuolen
perinteestä, josta koottua kirjasta jään odottamaan samalla, kun
arvuuttelen tuttavilla, mitä nämä ovat: 'Ämmä istuu nurkassa ja joka
läpi tussaa?' (Ulvila 1892); 'Iso alla ähkää, vähä päällä löyhkää,
suuta kieroks vetää, ruumiille hyvää tekee?' (Askola 1920)



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/