[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kiki, Montparnassen kuningatar

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Reijo Valta 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bocquet; Catel: Kiki, Montparnassen kuningatar (Kiki de
Montparnasse). Kääntänyt Kinnunen, Kirsi. Arktinen banaani, 2009. 338
sivua.


Kiki, Montparnassen kuningatar
---------------------------------------------------------

Arktisen banaanin viime vuonna suomeksi julkaisema Alice Prinin
(1901-1952) sarjakuvaelämäkerta Kiki, Montparnassen kuningatar on
tuhti lukupaketti. José-Louis Bocquetin (s. 1964) käsikirjoittama ja
Catherine 'Catel' Mullerin (s. 1962) piirtämä teos tutustuttaa
maailmansotien välisen Pariisin taidemaailman persoonaan, Kikiin,
legendaariseen malliin ja muusaan.


Maailmansotien välisen ajan taidemaailma on ollut ranskalaisten
sarjakuvantekijöiden kiinnostuksen kohteena aikaisemminkin.
Esimerkiksi Joann Sfar (s. 1971) teki 2000-2001 sarjakuvaelämäkerran
Pascin Julius Mordecai Pinkasista (1885-1930), alias Montparnassen
ruhtinas Jules Pascinista. Sekin julkaistiin Suomessa viime vuonna
(Huuda huuda 2009).

Alice 'Kiki' Prin oli mukana siellä missä tapahtui. Isoäidin
kasvattama maalaistyttö muutti Pariisiin äitinsä luo oppimaan
ammatin, mutta työnantajan oikkuhin oli vaikea sopeutua. Nuori Alice
nousi vastarintaan ja sai potkut. Koska rahan tarve oli kova 1917
Prin päätyi kuvanveistäjän malliksi. Työ ei ollut suuressa arvossa,
äiti heitti tyttärensä kadulle.

Tie taiteiden ja Montparnassen kahviloiden iloiseen maailmaan oli
auki. Syntyi iloinen ja hetkessä elänyt Kiki, joka poseerasi koko
joukolle ajan kuuluisimpia taiteilijoita. Kiki jakoi taiteilijoiden
kanssa nälän ja yltäkylläisyyden välillä vaihtelevan elämän.
Lempinimensä Prin sai Maurice Mendjinskyltä, jonka useiden maalausten
malli Kiki oli.

Medjinskyn muuttaessa paremman valon perässä Etelä-Ranskaan Kiki jäi
Pariisiin. Joulukuussa 1921 hän tutustui amerikkalaiseen Man Rayhin,
suhteesta muodostui tärkeä molemmille. Rayn kautta Kiki tutustui
laajasti ajan suuriin taiteilijoihin, ja tuli ikuistetuksi Rayn valo-
ja lyhytelokuviin, rayogrammeihin.

Monista Rayn töistä ei Kikiä tunnista, mutta kesäkuussa 1924 tehty
valokuvakollaasi Ingressin viulu on sekä Rayn taiteilija- että Prinin
malliuran kuuluisimpia töitä. Tästä teoksesta on otettu aihe Catelin
ja Bocquetin Kiki-elämäkerran kanteen.

Kikin maineen kannalta tärkeämpi tapahtuma oli Jockey-yökerhon
avajaiset marraskuussa 1923. Railakkaan juhlinnan lomassa Kiki tuli
esittäneeksi pikkutuhmia lauluja ja pistäneen jalalla koreasti niin,
että yleisö saattoi nähdä hänen pukeutuneen vanhan ranskalaisen
pukukoodin mukaan kunniallisen naisen tavoin, eli ilman pikkuhousuja.

Lauluista ja esiintymisestä muodostui kabaree-numero, jolla Kiki
myöhemmin eli. Montparnassen kuningattaren suosioiden joukko kasvoi
liikemiehillä, poliitikoilla ja jopa kuninkaallisilla. Kikin
kansallisen ja kansainvälisen maineen vakiinnutti pidätys Ranskan
Rivieralla huhtikuussa 1925. Kikiä uhkasi puolen vuoden vankeus
prostituutiosta, mutta taiteilijaystävät saivat oikeuden ymmärtämään
hänen taiteilijalaatunsa. Kiki selvisi ehdollisella.

Värikäs elämä jatkui Montparnassella ja ympäri maailman. Kiki kävi
Hollywoodissa tutustumassa sikäläiseen elokuvatuotantoon ja esiintyi
muun muassa Berliinissä. Juuri ennen sotaa hänestä tuli levylaulaja.

Sarjakuvaelämäkerta etenee tiukan kronologisesti alkaen syntymästä.
Käsikirjoittaja Bocquet  kertoo elämäntarinaa aikaan ja paikkaan
sidotuin episodein. Silti kokonaisuus on eheä, ei episodimainen.
Pienet ja isot asiat esittäytyvät tasavahvoina, turha dramatisointi
ja huippukohtien alleviivaaminen ovat poissa. 

Bocquet on monialainen kirjoittaja ja kirja-alan toimija. Hän on
kirjoittanut seitsemän romaania ja tietokirjat André Franquinista ja
René Goscinnystä. Aikaisemmin sarjakuvakäsikirjoituksista suomeksi on
julkaistu Arnon piirtämä Anton Six (Jalava 1990). Kikissä käyttämäänsä
kerrontatekniikkaa Bocquet on käyttänyt Hergén sarjakuvaelämäkerrassa
(Les Aventures d'Hergé, 2. painos 2007, piirrokset Stanislas).

Kuvittaja Catel ei myöskään ole ensimmäistä kertaa asialla.
Aikaisemmin hän on ollut tekemässä äänilevyn ja sarjakuvan
yhdistelmää Edith Piafista. Sarjakuvamaailmassa Catel tunnetaan
parhaiten Véronique Grisseaux'n kanssa luomasta Luciesta.

Kikissä Catel käyttää perinteisiä sarjakuvan keinoja, vaikka aiheina
käsitellyt surrealismi ja dada tarjoaisivat toisenlaisiakin
mahdollisuuksia. Mustavalkoiset sivut ruuduttuvat helposti
seurattaviksi ja luettaviksi. Jokaisella jaksolla on oma
otsikkosivunsa, joissa vinjetein tarkennetaan tapahtumapaikka,
kiinteistö tai ympäristö. Ne tuovat pitkään sarjakuvateokseen
tarvittua väljyyttä.

Suomennoksen tekstit on ladottu, Matti Koposen valitsema
kirjainleikkaus luo vaikutelman käsin tekstaamisesta. Paljon
sarjakuvia suomentaneen Kirsi Kinnusen käännös on onnistunut.

Catel piirtää Kikin ikääntymisen luontevan hienovaraisesti.
Vähittäisiä  ; muutoksia hahmossa ei huomaa vasta kun teosta
jälkikäteen selaillessa. 

Toisen maailmansodan hiljentäessä Montparnassen yöelämän Kiki joutuu
huumeriippuvuutensa takia mielisairaalaan. Koppiin sulkeminen ei auta
päihteistä eroon. Taiteilijamiehet vaihtuvat mustasukkaiseen
putkimieheen. Armeliaasti tekijät loikkaavat vuodesta 1943 suoraan
kevääseen 1951, loppunäytöksen valmisteluun.

Teoksen loppuun on koottu lisätietoja ja kirjallisuusluettelo. Alice
Prinin kronologia kertaa elämän tärkeät käännekohdat ja valaisee myös
sarjakuvakerronnasta pois jätettyjä vaiheita. Tarinassa mukana olleet
taiteilijat esitellään pienoiselämäkerroin esiintymisjärjestyksessä. 

Kiki, Montparnassen kuningatar oivasti osoittaa sarjakuvailmaisun
taipuvaisuuden moniin eri tarkoituksiin. Taitavaa käsikirjoittajaa se
edellyttää. Onneksi Bocquetista on sellainen vuosien mittaan
kehittynyt.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/