[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Sinivalkoiset kingit ja queenit - suomalaisen dragin historiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anna Haverinen  FM, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Aarnipuu, Tiia: Sinivalkoisissa höyhenissä - suomalainen drag. Like
Kustannus Oy, 2010. 311 sivua.


Sinivalkoiset kingit ja queenit - suomalaisen dragin historiaa
---------------------------------------------------------

Aarnipuu esittelee teoksessaan vielä toistaiseksi tutkimattoman
suomalaisen kulttuurialueen ja estetiikan - dragin - niin miesten
kuin naisten esittämänä. Teos pitää sisällään runsaita kuvituksia
sekä haastatteluja aina alan ammattilaisista harrastelijoihin ja
faneihin. Pureutumatta liiaksi sukupuolen esittämisen teorisointiin,
Aarnipuu tuo käsitteet lukijan lähelle erinomaisen
käytännönläheisesti ja värikkäästi.


 

'Ihminen syntyy alasti ja kaikki on siitä eteenpäin dragia. -RuPaul'
(Aarnipuu 2010: 210).

Uskontotieteilijä ja tietokirjailija Tiia Aarnipuu pureutuu
uusimmassa teoksessaan Sinivalkoisissa höyhenissä - suomalainen drag
(Like, 2010) suomalaiseen drag-kulttuurin historiaan ja nykypäivään
sekä arkipäiväistymiseen yhteiskunnassamme. Takakannen
esittelytekstin mukaisesti teos on 'rakkaudenosoitus suomalaiselle
dragille', josta Aarnipuu itsekin toteaa kirjoittavansa
puolueellisesti ja drag-kulttuurin ihailijana. Teos ei siis ole
puolueeton esitys tai tutkimus dragin kulttuurisista
merkitysjärjestelmistä tai sukupuolen esittämisen tavoista. Nämä
näkökulmat Aarnipuu on sen sijaan ujuttanut tekstin sekaan ovelasti
ja kansantajuisesti suurempaa yleisöä kosiskellen. Tässä Aarnipuu
onnistuukin erinomaisesti. Teksti on sujuvaa, värikästä ja kauniisti
rytmitettyä runsailla haastatteluotteilla, lainauksilla ja
kuvituksilla.

Kirjaa lukiessa tunnistaa useita televisiosta ja teatteri-maailmasta
tuttuja näyttelijöitä ja drag-hahmoja, joiden haastattelut saavat
kirjaan dokumenttimaista tunnelmaa. Teos on toteutettu myös
drag-kulttuuria tuntemattomia ajatellen, sillä sekä termistöä että
taustoja selvitetään huolellisesti aina kingeistä queeneihin. Teoksen
lopusta löytyy myös oma hakemistonsa, jonka avulla kirjassa esitetyt
lukemattomat artistit löytyvät helposti.

 

'Lumppukuningattaria' historiassa

Aarnipuu aloittaa historiateoksille perinteiseen tapaan eri
sukupuoleksi pukeutumisen vaiheista, joka juontaa muun muassa
teatterimaailmaan. Naisen ei ollut sopivaa esiintyä teatterin
näyttämöllä ennen 1600-lukua Euroopassa, minkä vuoksi naisrooleja
toteuttivat nuoret ja kauniit pojat. Myös oopperoissa on sopraanojen
rooleissa käytetty eunukkeja, jolloin äänenmurros ei pilannut
kaunista korkeaa ääntä.

Pukeutumiskäytäntöjä ovat sanelleet sosiaaliset normistot aina
uskonnosta sukupuoleen ja luokkajakoon. Esimerkiksi ennen Ranskan
vallankumousta 1700-luvun lopulla alempi työväenluokka ei voinut
käyttää kalliita kankaita pukeutumisessaan. Hiljalleen
vallankumouksen jälkeen rahvaan ja yläluokan pukeutumistyylit
alkoivat kuitenkin sekoittua varallisuuden näin salliessa.
Pukeutumiseen vaikuttivat edelleen pitkään sosiaaliset ja
kulttuuriset asenteet, joista Aarnipuu esittelee esimerkiksi
suomalaisnaisten housuihin pukeutumista, joka lähti hitaasti alkuun
1900-luvun alussa. Housut esiteltiin naistenlehdissä sporttisina ja
käytännöllisinä vaihtoehtoina, jotka voitiin kuitenkin halutessaan ja
häveliäisyyssyistä piilottaa vielä hameen alle. 1950-luvulla taas
farkut saapuivat joka naisen uniformuksi, mutta vielä nykypäivänäkin
joissain Afrikan maissa nainen voidaan tuomita raipaniskuihin
housuihin pukeutumisesta.

Ristiinpukeutumista on Suomessa nähty kautta 1900-luvun niin sotien
aikana rintamaviihdykkeenä ja elokuvissa, kuin kirjallisuusmaailmassa
alter egoina. Seksuaalisuus on ollut ilmeinen osa tätä
ristiinpukeutumisen kulttuuria, jolloin esimerkiksi Marlene
Dietrichin frakkipuvussaan elokuvassa Marokko (1930) viehätti sekä
nais- että mieskatsojia seksikkäällä esiintymisellään. Klassikoksi
muodostuneessa kohtauksessa Dietrich suutelee naista ja heittää
ruusun Gary Cooperille, ilmentäen monenlaisia seksuaalisuuden ja
sukupuolen esittämisen tasoja.

 

Homojen hommaa

Dragin historiaan (ja nykypäivään) linkittyy vahva homo-leima, sillä
suomalainen drag ilmiönä ja kulttuurina sai alkunsa hlbt-yhteisöstä
Ruotsin esimerkkiä seuraten. Heteroja ei juurikaan lavoilla ole
nähty, johon nimimerkki Herttajätkä toteaakin 'minä sen sijaan tunnen
häpeää siitä, että heterona menen sinne sähläämään' (2010, 220).

Sensitiivisyys sukupuolen tietynlaiselle esittämiselle saattaakin
olla erityistä hlbt-yhteisössä, sillä naismaisia miehiä ja
miehekkäitä naisia on perinteisesti pidetty homoina ja lesboina.
Sukupuolen esittämisen tapaa ajatellaan usein myös seksuaalisena
identiteettinä, jolloin 'miehekkyys' naisella yhdistyy lesbouteen ja
'naisellisuus' miehellä homouteen. Lesbokulttuurissa nähtävät
miehekkäiden butchien ja naisellisten femmejen taas on ajateltu usein
noudattavan heteronormatiivisia asetelmia. Aarnipuu esittelee
kuitenkin drag-kulttuuriin kuuluvia esiintyjiä, jotka ovat rikkoneet
esityksissään niin hetero- kuin homonormatiivisia perinteitä ja
rajoja myös hlbt-yhteisön sisällä. Esimerkiksi LesBoys-dragryhmä
1990-luvun puolessa välissä koostui brunetesta, blondista ja
punapäästä, jotka esityksissään kosiskelivat lesboyleisöä.
Vastaavasti king-skenestä nousi samoihin aikoihin ryhmä poikamaisia
lesboja nimellä Itis 17, joka poikabändejä parodioivilla
esityksillään sai myös lesboja kirkumaan innosta omasta
sukupuolisesta suuntautumisestaa huolimatta.

Aarnipuu analysoikin dragin olevan turvallinen tapa kokeilla oman
identiteetin ja halun rajoja, sillä stereotypioiden kokeilu voi olla
myös avaava kokemus (2010, 223) tai 'venttiili, jonka avulla
päästellä paineita' (2010, 218).

Drag usein sekoitetaan transukupuolisuuteen ja drag-artistien on
oletettu pukeutuvan naisiksi tai miehiksi myös vapaa-ajallaan. Reijo
Paukku toteaakin 1980-luvun puolella esiinnyttyään dragissa jo useita
vuosia, että 'sitten vasta tajuttiin, ettei oltukaan tyttöjä eikä
transuja, vaan drageja'.

 

Syvällistä, loukkaavaa, poliittista, satiiria

Aarnipuu ei lähde määrittelemään dragia ulkokohtaisesti tai
tutkijana, vaan antaa tilaa sekä drag-yhteisön että siihen
kuulumattomien omalle äänelle. Drag - niin miesten kuin naisten
esittämänä - kietoutuu hyvin monella tapaa seksuaalisuuteen,
sukupuolen esittämisen tapoihin, identiteetteihin, fantasioihin ja
fetisistisyyteen. Aarnipuu lainaakin tutkija Paula Kuosmasen sanoja:
'Dragissa kierretään halun koodeja, tapoja, asentoja, suhteita,
objekteja, joihin on investoitu halua' (2010, 209).

Onko dragin ylidramaattisuuteen nojaavassa estetiikan ihailussa siis
jotain sisäsyntyistä 'ylemmän' palvontaa? Drag pitää sisällään hyvin
monia näkökulmia aina poliittisesta ivasta karikatyyreille
nauramiseen ja fantasioiden toteuttamiseen. Aarnipuu tarjoaa
kuitenkin kirjassaan eväitä dragin ymmärtämiseen ilmiönä ja
kulttuurina tekijöiden itsensä kautta, eikä varmasti jätä ketään
kylmäksi.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/