[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tieto ja kilpailuetu: yritysten, teknologian ja kansallisten instituutioiden kehitys

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Aaro Jalas  tutkija, Espoo
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Murmann, Johann Peter: Knowledge and Competitive Advantage. The
Coevolution of Firms, Technology and National Institutions.  .
Cambridge University Press, 2006. 456 sivua.


Tieto ja kilpailuetu: yritysten, teknologian ja kansallisten
instituutioiden kehitys
---------------------------------------------------------

Johann Peter Murmann soveltaa teoksessaan evoluutiomalleja
taloushistorialliseen tutkimukseen. Hän pyrkii selvittämään miksi
synteettinen väriteollisuus kehittyi paljon nopeammin Saksassa kuin
Englannissa ja Yhdysvalloissa, vaikka ensimmäiset synteettisten
värien kaupalliset mahdollisuudet oivallettiin Englannissa jo
1850-luvun lopulla. Saksalaiset kemianteollisuuden jätit Bayer, BASF
ja Hoechtst nousivat 1870-luvulla johtaviksi yrityksiksi ja
hallitsivat suvereenisti maailmanmarkkinoita vuosikymmenien ajan.
Englannissa ja Yhdysvalloissa synteettinen väriteollisuus jäi
vaatimattomaksi. 

 

 


 

Johann Peter Murmann on kansainvälisesti erittäin arvostettu tutkija,
joka toimii Australian Graduate School of Managementissa strategisen
johtamisen apulaisprofessorina. Hän on saanut teoksestaan arvostetun
Schumpeter-seuran palkinnon. Murmann soveltaa talous- ja
bisneshistorian tutkimuksessaan niin sanottuja evoluutiomalleja.
Evoluutiomalli ei tarkoita yksioikoista biologisen darwinismin
soveltamista taloustieteeseen, vaan sitä, että biologiasta tutut
evoluution mallit muokataan sellaisiksi, että ne sopisivat banaalia
pseudodarwinismia tai spenceriläisyyttä paremmin inhimillisen
liiketoiminnan tutkimukseen. Evolutionaarista selitysmallia on vaikea
tiivistää muutamaan lauseeseen, joten nyt tulee vähän pitkällisiä
selityksiä:

 

Inhimillisessä toiminnassa ja yritysten välisessä kilpailussa
valinta- ja menestysprosessi ei tapahdu puhtaan sattuman kautta kuten
kasvi- ja eläinmaailman kehityksessä, koska tekijät ovat tietoisia
toiminnastaan ja pystyvät suunnittelemaan toimintaansa aivan eri
tavalla kuin vaistojen ohjaamat eläimet - silti evolutionaarista
kehitystä tapahtuu paljon myös sattumapohjaisesti - esimerkiksi
keksintöjä syntyy sivutuotteina tutkimuksista, joiden tavoitteena on
ollut jotain muuta kuin kaupallinen keksintö, markkinoiden tulevaa
kehitystä on vaikea ennakoida ja oikeastaan kenelläkään ei ole aivan
täydellistä tietoa tulevan markkinakehityksen ennustamiseksi.
Joillekin yrityksille kehittyy kuitenkin toisia parempi näkemys
tulevasta kehityksestä, ja nämä yritykset valikoituivat jatkoon.

Schumpeterin esittämä 'klassinen' perusidea on, että kapitalismin
kehitys perustuu 'luovaan tuhoon'. Jotta jokin toimiala voisi
kehittyä jossain maassa, se vaatii lukuisia yrityksiä ennen kuin
hittituotteet ja menestyvät yritykset tulevat esiin. Eli Saksassa
perustettiin paljon enemmän kemian alan yrityksiä kuin Englannissa ja
Yhdysvalloissa - yrityksistä noin kaksi kolmasosaa katosi nopeasti
markkinoilta, mutta mitä enemmän on erehtyväisiä yrittäjiä, niin sitä
enemmän on mahdollisuutta 'hittittuotteiden' ja kaupallisesti
menestyvien yritysten syntyyn jossakin maassa.

Samalla tavoin voisi ajatella, että toistuvat lamat toimivat
markkinataloudessa eräänlaisina yritystoiminnan 'puhdistajina' -
jokaisen laman keskellä on tulevan nousukauden siemen, koska lamasta
selvinneet yritykset korjaavat voiton lamaa seuraavalla nousukaudella
- sen sijaan ne yritykset, jotka eivät ole elinkelpoisia tai eivät ole
'lamankestäviä', karsiutuvat pois - tällä tavoin kapitalismi ja
markkinatalous uudistaa itseään jatkuvasti lama- ja nousukausisyklien
kautta. Epäterveet ilmiöt ja kestämättömät yritystoiminnan mallit
kaatuvat viimeistään lamakauteen.

Murmann ei rajoitu pelkästään yritystoimintaan ja yritysten sisäiseen
kehitykseen, vaan vie mallinsa paljon pitemmälle kuin puhtaaseen
bisneshistorian tutkimukseen. Yritysten ja yrittäjien roolin rinnalla
Murmann näkee yhtä tärkeänä kansallisten instituutioiden ja
kulttuuriympäristön kehityksen.

Saksa erosi esimerkiksi Englannista kemian alan koulutuksessa.
Pelkästään Preussin osavaltiossa julkinen sektori panosti 1870-luvun
aikana kemian alan koulutukseen 20 kertaa enemmän kuin mitä koko
Englannissa satsattiin sekä yksityistä että julkista rahaa samaan
tarkoitukseen. Tässä ehkä tulee mielenkiintoinen pointti: vahva
julkinen sektori ja sen luoma koulutusjärjestelmä tuotti paljon
'kemistimassaa' eli Saksassa luotiin erittäin vahva keskivertotaso
Englantiin verrattuna. Vahvan koulutusjärjestelmän luoman 'massan'
taso loi oleellisesti paremmat edellytykset 'huippuosaajien' ja
'innovaatioiden' kehitykselle kuin oleellisesti kapeampi
englantilainen yksityispohjainen koulutusjärjestelmä.  ??Englannin
koulutusjärjestelmä ja yhteiskunta oli 1800-luvulla viritetty
rakentamaan hallintoa ja kauppamiehiä imperiumin palvelukseen - se ei
kyennyt luomaan tieteellis-teknologisia suuryrityksiä samalla tavalla
kuin Saksan koulutusjärjestelmä ja yhteiskunta. Saksassa
kulttuurillinen ja poliittinen järjestelmä oli erilainen kuin
Englannissa, ja tuotti jo aikaisessa vaiheessa 'massayliopistoja'
sekä laajapohjaisen kansankoulutusjärjestelmän. Vaikuttaisi siis
siltä, että vahvan julkisen sektorin antama tuki on jopa välttämätön
perusedellytys sellaiselle yksityiselle sektorille, joka perustuu
tieteellis-teknologisten innovaatioiden hyödyntämiseen. 

Tällöin evoluutiomalli laajenee jopa yhteiskunta- ja
kulttuurikehityksen selittämiseen.?Murmann tuo kuitenkin esiin se,
että jonkin yksittäisen maan tai maaryhmän menestystä ei voida
sellaisenaan kopioida muualla maailmassa.??Empiirisenä
havaintoesimerkkinä voisi käyttää  Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen ja
Latinalaisen Amerikan kehityksen vertailua maiksi jotka tänään
tunnemme.

Latinalaisen Amerikan 1800-luvulla itsenäistyneissä maissa kopioitiin
Yhdysvalloista varsin tarkasti perustuslait, liberalismi ja
markkinatalous - mutta tulokset ovat olleet huomattavasti
vaatimattomampia kuin Pohjois-Amerikassa. Pohjois-Amerikassa
kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat olleet
ratkaisevasti erilaisia kuin Latinalaisessa Amerikassa. Ilmeistä on,
että muualta tuodut menestyksen mallit tuottavat pettymyksen, silloin
kun ne eivät liity 'orgaanisesti' kulttuurin ja yhteiskunnan
kehitykseen.

Murmannin esittämistä evoluutiomalleista kiinnostuneen lukijan
kannattaa keskittyä kirjassa lukuihin 'The Coevolution of National
Industires and Institutions'?sekä 'Toward an Institutional Theory of
Competite Advantage'.

Kirja ei ole mikään helppolukuinen selailuopus, vaan päinvastoin se
on lukijalle kovia vaatimuksia asettava teos. Joka tapauksessa
Murmannin esittämä institutionaalisen evoluution teoria on
huomionarvoinen yritys eräänlaisen uuden 'maailmanselityksen'
perustaksi.?Olisin kaivannut enemmän analyysia siitä, miten Saksassa
suuret ja menestyvät yritykset valikoituivat joukosta? Ehkä pitäisi
myös miettiä ja selvittää enemmän 'epäonnisia' yrityksiä. Jos
lähtökohtana on, että tarvitaan toistakymmentä epäonnistunutta start
up -yritystä ennen kuin saadaan aikaan edes yksi menestystarina, niin
kiinnostaisi tietää, mikä erottaa tuon menestyjän lukuisista
epäonnistujista? Miksi jotkut epäonnistuivat siinä, missä tuo yksi
onnistui?

Minusta tässä olisi vaikka jollekin saksalaiselle yrityshistorian
tutkijalle työkenttää: miten Bayer, Hoechst ja BASF erottuivat niistä
kahdestasadasta epäonnisesta tai pikkuruiseksi jääneestä kemianalan
yrityksestä? Murmann valottaa tätä toki hieman tuomalla esiin
toimintatapoja, persoonia ja kytkentöjä - mutta ehkä nuo
'menestysniksit' ovat juuri se mikrotaloushistorian ala, joka
herättäisi eniten mielenkiintoa niin bisneshistorioitsijoiden kuin
yritysjohtajienkin piirissä. Löytyykö 'menestysnikseille' kaavaa?
Tosin jos löytyisi, niin kaavan luulisi pian menettävän tehonsa, jos
siitä tulisi kaikkien markkinoilla olevien kilpailijoiden
käytettävissä olevaa yleistä tietoa. Eli perustuuko menestys
sittenkin jonkinlaiseen 'salattuun tietoon'?



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/