[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uskonnon omainen riittävyyden filosofia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Irene Vehanen   FM
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Naish, John: Riittää jo - Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan
liikaa (Enough - Breaking Free From the World of More). Kääntänyt
Heli Naski . Atena, 2009. 304 sivua.


Uskonnon omainen riittävyyden filosofia
---------------------------------------------------------

Naishin Riittää jo -kirjassa on paljon hyvää ja kannatettavaa asiaa,
joka on helppo allekirjoittaa. Siinä on runsaasti kiinnostavaa
tutkimustietoa eri aloilta. Jonkinlainen sekavuus ja vaikealukuisuus
kirjassa kuitenkin häiritsee, samoin sen saarnaava ote. Hyvää ruokaa,
mutta huonosti tarjoiltuna.


John Naishin kirjan Riittää jo - Irti maailmasta, jossa kaikkea on
ihan liikaa tyylilaji on haastava: saarnata ei saisi, mutta sanoma
olisi saatava perille. Ihmisiin vaikutetaan tarinoilla. Toimittajana
Naish tietää tämän ja kertoo sympaattisen tarinan Wallace & Gromit
-elokuvassa esiintyvästä juustolasta, jonka omistaja viis veisaa
myynnin kasvusta: 'Jos palkkaisimme juustolaan vielä jonkun, mihin
hän pysäköisi autonsa? Olen tyytyväinen siihen, mitä minulla on tällä
hetkellä. Voin pitää vain yhtä pukua kerrallaan ja ajaa vain yhtä
autoa.'

Säästäväisyys on opittu ominaisuus ihmisessä, niin myös Naishilla.
Mutta entä toisenlaiseen elämäntapaan tottuneet? Sodan kokeneiden
vanhempien lapset viettivät teini-ikänsä tyystin erilaisessa
kulttuurissa kuin tämän hetken nuoret, joiden aivoihin saattaa syntyä
elinikäisiä kytkentöjä, jotka vaativat toistuvaa jännitystä ja
ostohetken hurmiota. Ehkä 61-vuotiaan juustolan omistajan onkin
helppo kieltäytyä myynnin kasvusta, mutta mitä vaaditaan elämän
houkutuksia vastaan taistelevalta nuorelta?

Lukujen Johdanto sekä Lähteet ja huomautukset lisäksi Naishin
kirjassa on kahdeksan lukua: Riittävästi informaatiota, Riittävästi
ruokaa, Riittävästi tavaraa, Riittävästi työtä, Riittävästi
valinnanvaraa, Riittävästi onnea ja Riittävästi kasvua. Kahdeksas
luku kertoo, mitä asioita elämässä kannattaa tuhlata.

Naish on media-alan ammattilainen. Informaatiota käsittelevä jakso
onkin kirjan antoisimpia. Naish viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan
jo puolen tunnin päivittäinen uutisannos voi aiheuttaa masennusta.
Uutisia katsoessamme tai lukiessamme koemme helposti asioiden
tapahtuvan lähiympäristössämme. Historian saatossa uusia
teknologioita on tavattu syyttää yhteiskunnan ongelmista. 
Amerikkalainen kirjailija Steven Johnson puolustaa kuitenkin
massakulttuuria ja pitää sitä älyllisesti paljon aikaisempaa
vaativampana. Eikä Johnson ole ajatuksineen yksin.

Neuromarkkinoinnin isän David Lewisin kehittämien laitteiden
sähköisillä mittauksilla saadaan tietoa aivojen reaktiosta
esimerkiksi erilaisiin pesuainepakkauksiin. Aukoton tämäkään
tekniikka ei, onneksi, ole. Meillä saattaa olla aivan erilaisia
tuntemuksia, vaikka aivojemme tilanne näyttäisi päällisin puolin
samalta. Joillakin meistä on esimerkiksi ollut menneisyydessä
kokemuksia, jotka saavat meidät kavahtamaan toisten ihmisten
rakastamia värejä, tuoksuja ja muotoja.


Kärsiikö sielu roinan puutteesta?

Lapsipsykologi Bruno Bettelheim on tutkinut israelilaisen kibbutsin
lapsia ja todennut näillä olleen voimakas omistamisen tarve.
Bettelheimin mukaan henkilökohtaisen omaisuuden puute tuhosi
kibbutsin asukkaiden kyvyn syviin ihmissuhteisiin. Tieteelliset
todisteet näyttävät tukevan Bettelheimia. Neoliittisen kauden
aikaisista haudoista on löydetty miljoonittain käsikirveitä, aikansa
huipputeknologiaa edustavia luksusluokan design-tuotteita.

Ihmisten alati lisääntyvästä omaisuuden hallinnoinnista on nykyaikana
kehittynyt pienoinen elinkeinonhaara, joka myy meille tavaroita, jotka
auttavat meitä selviytymään aiemmin ostamistamme tavaroista. Yhä
useammin ratkaisuna on maksullinen varasto. Naish sanoo lyhytikäisten
tavaroiden ostamisen olevan myrkkyä henkilökohtaiselle ekologiallemme.
Se pistää meidät tekemään enemmän työtä, murehtimaan enemmän ja
tahtomaan enemmän.


Muuttumisen mahdottomuus?

Naishin mukaan terveen ihmisen persoonallisuus ei tavallisesti juuri
muutu 25:nnen ikävuoden jälkeen. Tutkimusten mukaan mieliala palautuu
entiselle tasolleen vuoden kuluttua lottovoiton saamisen tai
liikuntakyvyn menettämisen jälkeen. 'Siksi meidän pitää yksilöinä
totutella tyytymään itsellemme ominaiseen onnellisuuden tasoon',
Naish sanoo.

Olemme vaarassa menettää yhteytemme ihmiskunnan rikkaaseen
hengelliseen perintöön pitämällä   kaikenlaista uskonnollisuutta
vanhanaikaisena. Tämän myötä katkeaa myös yhteytemme aikaisempien
aikojen ihmisiin, jotka olivat aivan samanlaisia kuin me ja jotka
myös ihmettelivät elämää ja kyselivät sen tarkoitusta.

Elämänlaatua parantavat hengelliset harjoitukset eivät yleensä pysy
mukavuuden kapeissa rajoissa: ne ovat saaneet alkunsa sellaisina
aikoina ja sellaisissa paikoissa, että ne olivat suurin piirtein
ainoa tarjolla oleva mahdollisuus selviytyä.

Meitä vaivaa myös infoähky: kun liiallinen informaatio hämmentää,
etsimme lisää tietoa  selvitäksemme. 'Entisaikaan tällaiset tyypit
olisivat täyttäneet kotinsa sanomalehdillä ja hautautuneet sisälle
lukemaan niitä.'

Naish puhuu läntisen maailman luksusluokan kriisistä ja sanoo, että
meidän on tajuttava 'tulleemme perille'. Hän sanoo riittävyyden
filosofian olevan käännekohta, jonka jälkeen minkä tahansa eneneminen
pikemmin huonontaa kuin parantaa elämäämme. Vaistomme 'antavat vanhoja
vastauksia uusiin haasteisiin'. Meidät tehtiin etsimään ruokaa ja
turvaa, mutta silloin ei otettu huomioon tilannetta, missä kaikkea
tarvitsemaamme on tarjolla koko ajan, Naish sanoo.

Tutkimusten mukaan tuoreen ruoan kulutuksemme on vähentynyt, vaikka
meille annetaan terveellisestä ravinnosta tietoa enemmän kuin
koskaan. Se johtuu osittain siitä, että olemme liian kiireisiä
innostuaksemme ja nauttiaksemme kokkaamisen suomista yksinkertaisista
iloista.  Keräämme niin innoissamme tietoa, ettemme usein enää jaksa
hyödyntää sitä, Naish toteaa.

Miksi luulemme uusien vaihtoehtojen tarjoavat meille jotain uutta?
Ehkä siksi että ne tarjoavat meille vielä yhden mahdollisuuden
eksistentiaaliseen peukalonimemiseen, tilaisuuden väistää sitä ikävää
totuutta, että meidän todelliset vaihtoehtomme tässä kulttuurissa ovat
paljon rajallisemmat kuin tahtoisimme kuvitella, Naish vastaa.

Tärkein keinomme selviytyä vaihtoehtojen viidakossa on sulkea
silmämme eri vaihtoehtoja koskevalta informaatiolta. Valitettavasti
me muutumme usein sokeiksi silloinkin kun meidän olisi syytä pitää
silmämme auki. Meistä tuntuu liian rasittavalta tutustua vielä
elintarvikkeiden ravintoainemerkintöihinkin sen jälkeen kun olemme
valinneet ruokapakkauksemme. Loppujen lopuksi lupaus loputtomasta
valinnanvarasta edistää kulttuuria, jossa vältellään vastuuta.
Riittävyyshenkinen vastaus näihin ongelmiin on vastustaa valintoja
rakentavasti siten, että altistamme itsemme rajalliselle mutta
palkitsevalle määrälle vaihtoehtoja. Tämä vaatii itseluottamusta,
itsetuntemusta ja määrätietoisuutta.

Ennen kuin me kaikki poltamme omaisuutemme ja lähdemme purjehtimaan
kohti autuasta köyhyyttä, meidän on syytä todeta, ettei köyhyys
itsessään tee ihmistä tyytyväiseksi. Ansioiden paraneminen
riittävyyteen asti voi tehdä ihmisen tyytyväisemmäksi. Naish vielä
muistuttaa.

Riittävyysfilosofian teemaa mukaillen vähempikin sivumäärä olisi
saattanut tässä kirjassa riittää. Nyt vaikutelma on sirpalemainen ja
tekstin saarnaava sävy ärsyttää. Joissain kohdin suomennos jättää
toivomisen varaa. Viitseliäälle lukijalle kirjassa on kuitenkin
paljon kiinnostavaa tietoa.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/