[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kulttuurisia lähikuvia rahaan ja talouteen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Opas, Minna  FT, Turun yliopisto, uskontotiede
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ruckenstein, Minna (toim.); Kallinen, Timo (toim.): Rahan kulttuuri.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2009. 303 sivua.


Kulttuurisia lähikuvia rahaan ja talouteen
---------------------------------------------------------

Rahan kulttuuri -artikkelikokoelma pureutuu rahan ja talouden
tarkasteluun kulttuurin- ja historiantutkimuksen näkökulmista.
Monitieteellisen kokoelman tarkoituksena on purkaa yleistä oletusta
rahan muutosta aiheuttavasta voimasta eli siitä, että kulttuuriset
muutokset heijastavat aina talouden muutoksia. Kokoelmassa
tarkastellaan miten rahataloudelle annetaan erilaisia merkityksiä
historiallis-kulttuurisesta kontekstista ja tarpeista riippuen. Useat
esimerkeistä käsittelevät suomalaista yhteiskuntaa keskiajalta
nykypäivään mutta esimerkkejä on mukana myös Afrikasta,
Etelä-Amerikasta, Intiasta ja Oseaniasta. Artikkeleita täydentävät
antropologisen ja sosiologisen rahakeskustelun klassikoiden ja
kiinnostavien teosten tiivistelmät.


Helsingin yliopistossa työskentelevien antropologien Minna
Ruckensteinin ja Timo Kallisen toimittama artikkelikokoelma Rahan
kulttuuri tuo ilahduttavan ja ajankohtaisen lisän suomenkieliseen
kulttuurintutkimuksen oppimateriaalien ja tutkimuskirjallisuuden
joukkoon. Suomenkielistä lukemistoa kaivataan usein erityisesti
yliopisto-opintojen alkuvaiheisiin sijoittuvilla tai eri
teema-alueiden perusteisiin pureutuvilla kursseilla, mutta tämän
kaltaista kirjallisuutta julkaistaan ainakin kulttuurintutkimuksen
aloilla varsin vähän. Käsillä oleva teos tullee näin ollen varmasti
jatkossa hyvin tutuksi niin taloudesta kuin sen kulttuurisesta
tutkimuksesta kiinnostuneille opiskelijoille ja tutkijoille.  

Teos koostuu johdannosta, kahdesta loppuluvusta,  15 artikkelista
sekä 13 tunnettujen rahaa ja taloutta käsittelevien teosten tai
teoreetikoiden töiden tiivistelmistä, jotka on jaettu viiteen
temaattis  een osioon. Artikkelien kirjoittajat ovat suomalaisia
tutkijoita ja edustavat eri tieteenaloja. Kuudestatoista
kirjoittajasta puolet eli kahdeksan edustaa antropologiaa, kaksi
kuluttajaekonomiaa ja loput Suomen historiaa, uskontotiedettä,
folkloristiikkaa, suomen kieltä, kirjallisuustiedettä ja sosiologiaa.
Artikkeleista seitsemän sijoittuu joko historialliseen tai nykypäivän
suomalaiseen kontekstiin. Muita artikkelien käsittelemiä
maantieteellisiä alueita ovat Tansanian Kilimanjaro, Ghana, Intian
kaupunki- ja kyläympäristöt, Oseanian Läntiset Salomonsaaret ja
Etelä-Amerikassa Brasilia sekä Trinidad ja Tobago. Yksi artikkeleista
(Olli Pyyhtisen 'Simmelin raha') rinnastuu pituudestaan huolimatta
käsittelytavaltaan kenties pikemminkin kokoelmassa teosten
tiivistelmiin kuin toisiin etnografis-historiallisiin artikkeleihin.

Vaikka teoksen artikkelit edustavat useita eri oppialoja, nivoutuvat
ne mukavasti kokoelman keskeisen näkökulman - näkemyksen rahasta ja
taloudesta kulttuurisina ilmiöinä - ympärille. Toimittajien mukaan
teoksen tavoitteena on 'erottaa raha sen taloudellisista yhteyksistä
ja näyttää, miten moninaisin tavoin raha ja sitä ohjaavat voimat
voidaan ymmärtää' ja kirjan artikkelit on koottu tätä tavoitetta
silmällä pitäen 'kulttuurisiksi lähikuviksi rahasta'. Artikkelit
todistavat kukin omalla tavallaan, kuinka ihmisyhteisöt eri puolilla
ja eri aikoina suhtautuvat rahaan omista kulttuurisista
lähtökohdistaan käsin. Ruckensteinin ja Kallisen kirjoittama johdanto
tuo selkeästi ja varsin ytimekkäästi esille tämän kirjan keskeisen
näkökulman. Se ei lähde käsittelemään talouden ja
kulttuurintutkimuksen välisiä kytköksiä  ja keskusteluja sen
laajemmin vaan jättää näille tilaa artikkeleissa ja erityisesti
teokseen kootuissa tiivistelmissä. Teoreettisen pohdintansa osalta
teoksessa ensimmäiseksi asetettu antropologi Tuulikki Pietilän
Tansanian kontekstiin sijoittuva artikkeli tuntuukin olevan osittain
ikään kuin jatkoa johdannolle. Olisiko tällaisessa päällekkäisyydessä
itse asiassa syy johdannon vähäiseen raha-tematiikan
problematisointiin? Ratkaisu on kenties hieman yllättävä mutta
toimii.

Teoksen keskeisen terminologian problematisointi Johdannossa olisi
kuitenkin ollut paikallaan. Kirjassa puhutaan päällekkäin ja
rinnakkain mm. rahasta, taloudesta ja markkinoista tekemättä sen
kummemmin pesäeroa näiden termien välille. Kun teoksessa päämääräksi
otetaan 'erottaa raha sen taloudellisista yhteyksistä', olisi samalla
ollut aiheellista käsitellä esimerkiksi rahan, rahatalouden,
markkinoiden ja yleisemmin talouden välisiä suhteita
kulttuurintutkimuksellisissa lähestymistavoissa.  

Pietilän yllä mainittu teksti aloittaa siis kirjan ensimmäisen osan
Raha muutoksen tekijänä, jonka kahta artikkelia kirjan toimittajien
mukaan yhdistää 'ihmisen toiminnan esille tuominen rahan käyttäjinä
ja kulttuurisessa muutoksessa'. Pietilän teksti on tunnelmaltaan
hyvin oppikirjamainen ja siksi kirjan alkuun sopiva mutta  se kärsii
jonkin verran asioiden toistosta. Keskeisenä tarkastelun kohteena on
se, mitä yhteiskunnissa tapahtuu raha- ja markkinatalouden levitessä
niihin. Kirjoittajan mukaan aiempaa tutkimusta on leimannut
kaksinapaisuus, jossa toisella puolella rahatalouden ajatellaan
väistämättä tuhoavan kulttuurista erityisyyttä ja yhdenmukaistavan
maailmaa, kun taas toisen navan muodostavat tutkijat, joiden mukaan
raha ei itsessään omaa tällaista muutosvoimaa vaan sen arvo ja paikka
määritellään erikseen jokaisessa kulttuurijärjestelmässä. Pietilä
tarkastelee näitä kantoja oman Tansanian Kilimanjarolle sijoittuvan
naisten torikauppaa käsittelevän etnografiansa valossa ja päätyy
asemoimaan oman kantansa kahden esittelemänsä leirin välimaastoon:
rahalla itsessään ei ole muutosvoimaa mutta rahan ominaisuutena
olevaa vaihdettavuutta toisiksi resursseiksi voidaan käyttää
muutoksen aikaansaamiseksi.

Antropologi Minna Säävälä jatkaa saman tematiikan tarkastelua
intialaisten keskiluokkaan pyrkivien parissa. Raha on näille
intialaisille välttämätöntä keskiluokkaisen elämäntavan
toteuttamiseksi, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä pyrkimyksissä
päästä eroon edelleen toimivan kastiyhteiskunnan normeista. Säävälän
analyysi tukee Simmelin ajatusta rahan sosiaalisista suhteista
vapauttavasta mutta samalla uusiin laajempiin sosiaalisiin
verkostoihin sitouttavasta luonteesta.

Kirjan toisen osion otsikko on Moderni raha. Ensimmäisessä
artikkelissa sosiologi Olli Pyyhtinen käsittelee Georg Simmelin
teosta Philosophie des Geldes ja sen vaikutusta myöhempään
kulttuuriseen raha-analyysiin. Osion kahdessa muussa artikkelissa
Heidi Hirsto (suomen kieli ja viestintä) tarkastelee
sijoitusmarkkinoita diskurssianalyyttisin keinoin ja antropologi
Minna Ruckenstein käsittelee päiväkotilasten käsityksiä rahasta.
Näitä artikkeleita yhdistää tavoite tehdä näkyväksi jotakin
normaalissa arkipäivässä näkymättömäksi jäävää tai
tarkoituksellisesti jätettävää: yhtäältä sijoitusmarkkinoiden
rahaprojektien kulttuuriset, sosiaaliset ja poliittiset sitoumukset,
toisaalta lasten omat, aikuisten maailmasta poikkeavat tavat
ymmärtää, käsitteellistää ja käyttää rahaa.

Kirjan kolmas osio, Lahjoista hyödykkeisiin, kiertyy nimensä
mukaisesti antropologisten vaihtoa, lahjoja ja hyödykkeitä
käsittelevien teorioiden ympärille. Artikkeleille yhteistä on rahan
arvon ja merkityksen tarkastelu suhteessa muihin hyödykkeisiin.
Antropologi Jari Kupiaisen analyysi Salomon-saarten
simpukankuorirahojen luovuttamattomuudesta ja vaihdettavuudesta
todentaa osaltaan Maurice Godelierin esittämää ajatusta siitä, että
yhteiskunnan ydin muodostu keskeisesti luovuttamattomuuden ja
luovutettavuuden välisestä suhteesta. Antropologi Sirpa Tenhunen
pohtii artikkelissaan sitä, miten Intiassa rahalahjojen tulo osaksi
myötäjäisiä on muuttanut myös muunlaisten myötäjäislahjojen
merkitystä. Hänen mukaansa rahatalous ja -lahjat ovat johtaneet
markkinavaihdon ja vastavuoroisuuden periaatteiden sulautumiseen
toisiinsa. Samalla kun vaaditun lahjan (pon) talouden logiikka on
tullut osaksi myös vapaaehtoisia, rituaaliseen hierarkiaan liitettyjä
lahjoja (danin), perustuu tämä talouden logiikkaa kuitenkin viime
kädessä rituaalisen hierarkian kriteereille. Antropologi Inkeri Aula
puolestaan käsittelee osallistumisen ja rahan dynamiikkaa Brasilian
'kamppailutanssi' capoeira angolan piirissä ja kysyy, onko capoeiraan
osallistuminen taloudellista panostamista vai juuri se, mistä
maksetaan? Aulan päätelmissä rahatalous ja muut vaihdon muodot
näyttäytyvät päällekkäisinä ja rinnakkaisina: harrastajien
taloudellisen taustan tuoma ero häviää osallistumisen alueella, jossa
kulttuurisena pääomana toimii kyky energian vaihtoon.

Kirjan neljännessä osassa Raha uhrina rahaa käsitellään suhteessa
uskontoon. Kaikissa osion artikkeleissa yhtenä keskeisenä kysymyksenä
tai ongelmana näyttäytyy materiaalisen vaurauden ja henkisyyden
yhteensovittaminen. Uskontotieteilijä Tuija Hovi tarkastelee Elämän
sana -uskonliikkeen menestysteologiaa ja erityisesti uhraamista ja
sen vaihtovuoroisuutta liikkeen ideologiassa. Uskonliikkeessä rahaa
ja vaurautta ei eriytetä muusta elämästä erillisiksi alueiksi vaan
niiden katsotaan olevan välineitä evankeliumin levittämisessä. Vaikka
uhraamisessa ja kymmenysten antamisessa tärkeää onkin juuri antamisen
aspekti, odottavat liikkeen kannattajat tuon uhrin kuitenkin ennemmin
tai myöhemmin tulevan takaisin antajalleen. Keskeiseksi nousevatkin
pitkäkestoinen sitoutuminen liikkeeseen ja näin myös rahatalouden
pitkäkestoiset vaihdon syklit.

Myös antropologi Maarit Forde käsittelee artikkelissaan rahatalouden
lyhyt- ja pitkäkestoisten syklien suhdetta karibialaisen Spiritual
Baptist -liikkeen parissa. Liikkeen jäsenten näkemyksissä
moraalisesta, kosmologioihin ja arvoihin kietoutuneesta, taloudesta,
painottuu pitkän vaihdon sykli moraalisesti lyhyttä sykliä
hyväksyttävämpänä. Tämä arvottaminen näyttäytyy Trinidad ja Tobagolla
esimerkiksi suhtautumisessa Amerikkaan muuttaneita liikkeen jäseniä
kohtaan. Antropologi Timo Kallisen Ghanaan sijoittuvassa artikkelissa
uhrina ovat ihmiset. Kallinen käsittelee ghanalaisten käsityksiä
'rahalääkkeestä' eli ihmis- tai muista uhreista jumalille, jotka
takaavat henkilön rikastumisen. Kallinen näkee ilmiön eräänlaisena
jatkumona alueen aiemmalle orjakaupalle, jossa ihmisruumis oli
kaikenlaisen kaupan kohde. Analyysissään hän toteaa tällaisen
talouteen liittyvien ongelmien yhdistämisen uskonnon (noituuden)
alueelle olevan ihmisille luonteva tapa tarkastella uudenlaisia
ongelmia kulttuurisesti merkityksellisellä tavalla.

Kirjan viidennen ja samalla pisimmän osan Raha suomalaisessa
kulttuurissa artikkelit keskittyvät suomalaiseen rahatalouteen
keskiajalta 1980-luvulle asti. Historiantutkija Mika Kallioinen
käsittelee kauppaa keskiajan Pohjois-Euroopassa ja erityisesti
keskiajan Euroopan taloudellista nousua suomalaiskauppiaiden
näkökulmasta ja tarkastelee, millaisia liiketoiminnan taustalla
vallinneita sosiaalisia käytänteitä kauppasuhteissa ilmenneet
kiistatilanteet paljastavat. Folkloristi Eija Stark pohtii
artikkelissaan sitä, mitä suomalaiset 1800-luvulta 1960-luvulle
saakka kerätyt rahaa kuvaavat sananlaskut kertovat käyttäjiensä
kulttuurisista jäsennyksistä. Taustalla monissa sananlaskuissa ovat
oletukset materiaalisen ja henkisen onnen rajallisuudesta sekä
säästämismentaliteetista. Kaisa Huttunen ja Minna Autio
(kuluttajaekonomia) tarkastelevat vuosina 2006-2007 kerättyjen
kuluttajaelämäkertojen avulla sitä, miten suomalaiset kuluttajat
rakentavat itsestään kerronnassaan moraalisia toimijoita. Erityisesti
esille nousevat kolme eri aikakausiin sitoutuvaa mutta kuitenkin
päällekkäistä kulutuseetosta: talonpoikainen, ekonomistinen ja
ekologinen eetos. Osion viimeisessä artikkelissa
kirjallisuudentutkija Ville Sassi käsittelee rahan tematiikkaa
kolmessa 1980-luvulla ilmestyneessä suomalaisessa romaanissa, jotka
ovat Esa Sariolan Kuolemaani saakka, Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää
ja kiusantekijät sekä Juha Vakkurin Jään kääntöpiiri. Avoimen
rahapuheen sijaan raha ilmenee näissä 1980-luvun romaaneissa
sosiaalisina ja moraalisina konflikteina, joita yhteiskunnan
uusliberalistiset käytännöt tuottavat.

Teoksen kaksi päätöslukua on järjestetty Rahan tulevaisuus
-epilogiluvuksi. Näissä kirjan toimittajat Timo Kallinen ja Minna
Ruckenstein nostavat vielä esille muutaman keskeisen kysymyksen
kirjan teema-alueelta ja suuntaavat lukijan katseen näiden avulla
tulevaisuuden talousmaailmoihin. Kallinen käsittelee kysymystä rahan
vapauttavasta luonteesta kahden ajankohtaisen ilmiön, mikroluottojen
ja vaihtoehtoisten valuuttojen, kautta. Ruckenstein puolestaan
tarkastelee vielä jo Johdannossakin esiin nostettua kirjan 'punaista
lankaa' eli rahan de-fetisoimista palauttamalla raha osaksi sen
kulttuurisia ja historiallisia yhteyksiä. Virtuaalimaailmoiden
rahataloutta luotaamalla hän haluaa osoittaa, että länsimaiden
ulkopuolella tehdyt etnografiset rahatutkimukset voivat olla tärkeä
avain myös oman kulttuurimme rahakäsitysten purkamisessa.

Loppuluvut ovat sinänsä yllättäviä, että ne - vaikkakin nimensä
mukaisesti odotetusti - luotaavat tulevaisuuteen, eivät ne
varsinaisesti tee yhteenvetoa kirjassa käsitellyistä teemoista vaan
pikemminkin ottavat vielä esille uusia teemoja ja esimerkkejä. 
Johdannonkin jättäessä paljon tilaa rahatalouden
kulttuurintutkimuksellisen tematiikan käsittelylle artikkeleissa ja
tiivistelmissä, olisi jonkinlainen yhteenveto ollut omiaan nivomaan
teoksen varsin suuri artikkelimäärä yhteen. Kokoelman moninaiset
artikkelit olisivat muodostaneet hyvän aineiston käsitellä
tämänkaltaiseen oppikirjaan sopivalla tavalla 'rahan elinkaarta'
antropologiassa: perinteisesti esitettyjä näkökulmia rahasta
esimerkiksi sosiaalisena suhteena, symbolisena systeeminä ja
materiaalisena todellisuutena sekä uudempia näkemyksiä, joihin
toimittajat osin viittaavatkin, joissa tarkastellaan rahaan
liitettyjen erityisten ominaisuuksien jatkuvaa uudelleen löytämisen
ja dekonstruoinnin kierrettä.

Kokonaisuudessaan teoksen formaatti on kuitenkin erittäin onnistunut.
Artikkelien ja teos- ja teoreetikkotiivistelmien  vuorottelu  toimii
hyvin etenkin kun useat artikkelien kirjoittajista käyttävät tai
viittaavat suoraan johonkin tai joihinkin tiivistelmien esittelemiin
ajatuksiin ja teorioihin. Tämä auttaa varmasti aihealueeseen vasta
perehtyvää lukijaa hahmottamaan teorioiden konkreettisia käyttötapoja
tutkimuksessa. Tällä tavoin kirja voi toimia myös oivana materiaalina
kulttuurintutkimuksen metodologioita opetettaessa.

Toteutukseltaan teoksessa jäi kuitenkin häiritsemään  teos- ja
teoreetikkotiivistelmien osalta niiden kirjoittajien esittelemättä
jättäminen, sekä tiivistelmien valinnan ja sijoittelun logiikka. Raha
suomalaisessa kulttuurissa -osion tiivistelmät ovat kirjoittaneet
osioon artikkelit kirjoittaneet Kaisa Huttunen, Minna Autio ja Ville
Sassi. Muiden tiivistelmien kirjoittajia (Tuomas Ylä-Anttila, Susanna
Härkönen, Anna Ylä-Anttila, Janne Ahonen, Tuomas Tammisto ja Tuuli
Kirjonen) ei kuitenkaan mainita sisällysluettelossa eikä myöskään
kirjan lopun kirjoittajaluettelossa. Andrew Arno -tiivistelmästä
puolestaan uupuu kokonaan sen kirjoittajan nimi. Lukijaa jääkin
mietityttämän, keitä nämä esittelemättä jätetyt kirjoittajat ovat,
millä perusteella heidät on valittu ja miksi heitä ei ole lainkaan
kirjassa esitelty?

Teoksen toimittajat eivät myöskään anna juurikaan vinkkiä siihen,
millä perusteella tiivistelmien kohteet on kirjaan valittu ja millä
perusteella jotkut toiset mahdolliset teokset/henkilöt jätetty
valitsematta. Johdannossa todetaan ainoastaan, että '[t]iivistelmissä
keskitytään sekä antropologian alan kannalta olennaisin rahaan
liittyviin keskusteluihin että sosiologisen rahakeskustelun
tärkeimpiin havaintoihin. Myös suomalaisiin rahatutkimuksiin on
kiinnitetty erityishuomiota.' Näillä perusteilla esimerkiksi Arjun
Appadurai-, Michael Taussig- ja Max Weber -tiivistelmien puuttuminen
joukosta herättää ihmetystä. Apua ei myöskään löydy kysymykseen
siitä, millä logiikalla tiivistelmät on kirjaan sijoitettu. Joidenkin
tiivistelmien osalta yhteys niiden ympärille sijoitettuihin
artikkeleihin on ilmeinen mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet
sijaita joidenkin toisten artikkelien yhteydessä. Ehkä ajatuksena on
ollut jättää lukijan ajatuksille tilaa, mutta jonkinlaista avainta
toimittajien ajatteluun olisi näissä kohdin kaivattu.

Kokoelman kokonaisuuden kannalta tapa, jolla teos kiinnitetään
antropologian kenttään tai projektiinon kiintoisaa. Johdannossa
kirjan ensimmäisen osan, Raha muutosten tekijänä, todetaan luovan
'monitieteiselle artikkelikokoelmalle antropologisen perustan'. Koska
teoksessa ei viitata mitenkään sen syntyprosessiin, on vaikea tietää
onko kyseessä antropologien kirjahanke, johon on otettu mukaan myös
muiden tieteenalojen edustajia vai oikeasti monitieteinen, yleisesti
kulttuurin- ja historiantutkimuksellinen, projekti. Jälkimmäisessä
tapauksessa, johon kirjan nimi Rahan kulttuuri sekä kirjoittajien
moninainen tieteellinen tausta myös viittaavat, tarve antropologisen
perustan luomiselle tuntuu kummalliselta. Mihin 'antropologisella'
tässä oikein halutaan viitata?

Yllä esitettyjen kritiikkien aiheet tuntuisivat viittaavan
jonkinlaiseen toimitukselliseen kiireeseen, joka tietysti on kaikille
näihin prosesseihin osaa ottaneille tuttua. Kaiken kaikkiaan Rahan
kulttuuri on kuitenkin erittäin kiinnostava, opettava ja tasokas
kokonaisuus, josta hyötyvät varmasti niin opiskelijat, opettajat kuin
tutkijatkin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/