[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisen historiakulttuurin muovautumisen jäljillä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anna Sivula  FT, dos., historian lehtori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Klinge, Matti: Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys.
Historiankirjoitus ja historiakulttuuri keisariaikana.. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, 2010. 362 sivua.


Suomalaisen historiakulttuurin muovautumisen jäljillä 
---------------------------------------------------------

Historiakulttuuri tarkoittaa tapoja, joilla menneisyyttä koskevia
mielikuvia tuotetaan, käytetään ja muutetaan. Se on oman aikansa
nykykulttuuria, ja sellaisena yhtä historiallista kuin muukin
kulttuuri. Sillä on omat pitkät kestonsa, jatkuvuutensa,
epäjatkuvuutensa ja murroskautensa. Matti Klinge tarkastelee
kirjassaan suomalaisen akateemisen historiakulttuurin muovautumista.
1800-luvulla kirjoitettujen kansallisten historioiden vaikutus
ulottuu nykyisyyteen. Yliopistolliseksi oppikirjaksi sopiva teos
esittelee ja taustoittaa useita 1800-luvun suomalaisissa
yliopistopiireissä rakennettuja kansallisen menneisyyden tulkintoja.
 


Historiakulttuuri ja historiankirjoituksen aktiivinen rooli tätä
kulttuuria yllä pitävänä käytäntönä ovat nousseet Suomessa historian-
ja kulttuurintutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi viimeistään
1990-luvun lopulla. Ruotsissa historiakulttuurin tutkijoille on
olemassa jo metodioppaita, mutta Suomessa aiheesta on tuotettu
lähinnä artikkelikokoelmia. Matti Klinge on kirjoittanut
ymmärrettävän yleisesityksen siitä, miten suomalaiskansallinen
historiakulttuuri muovautuu 1800-luvun alusta vuoteen 1918. Teos on
yllättävän yleistajuinen, suorastaan oppikirjamainen. Se kytkee
keisariajan suomalaisen historiakulttuurin Euroopan yleisen historian
ja historiankirjoituksen historian kontekstiin ilman, että lukijan on
hankittava kohtuuttomasti esitietoja. Yliopistokäyttöön tarkoitetut
suomenkieliset kurssikirjat luokitellaan Suomessa akateemisina
suoritteina pelkäksi oppimateriaaliksi eikä niitä akateemisina
suorituksina arvosteta kovin korkealle. Onneksi Klingen kaltaisen
emeritusprofessorin ei kuitenkaan enää tarvitse laskea akateemisia
suorituspisteitään.

Klinge tarkastelee historiakulttuuria älymystöhistorian rajatusta
näkökulmasta. Kirjoittaja on valinnut näkökulman siten, että pystyy
täydellisesti hyödyntämään laajaa eurooppalaisen korkeakulttuurin
tuntemustaan. Persoonallisen professorin persoonallisesta teoksesta
olisi helppo poimia ärsyttäviä yksityiskohtia, mutta niihin
keskittyminen ei tekisi oikeutta teoksen käyttökelpoisuudelle:
Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys esittelee akateemisen
oppineisuuden vaikutuspiirissä vallinnutta historiakäytäntöä. Klingen
valitsema näkökulma tuottaa esitykseen elitistisiä vivahteita, joten
niiden, jotka kaipaavat johdattelua esimerkiksi Suomen kansanomaisen
historiakulttuurin muovautumiseen, kannattaa lukea jokin toinen
kirja.

Klingen teos ei ole opinnäyte eikä metodiopas. Siinä ei ole
johdantoa, jossa kirjoittaja perustelisi tekemiään tutkimuksellisia
valintoja. Rakenteeltaan kirja on monografiaksi hahmottuva kokoelma
lyhyitä, itsenäisiä esseitä. Teoksen viiteapparaatti on esseemäisen
kevyt, eikä kirjoittaja dokumentoi aiemman tutkimuksen kanssa
käymäänsä keskustelua. Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys on
rakennettu kurssikirjamaiseksi kronologisesti eteneväksi kuvaukseksi
siitä historiallisesta prosessista, jossa suomalainen akateeminen
tapa esittää, ymmärtää ja selittää menneisyyttä muovautui.

Vaikka Klinge ei dokumentoikaan aiemman tutkimuksen kanssa käymäänsä
keskustelua, hän tunnustaa intellektuaalisen velkansa monille
kansallisen historiakulttuurin ja historiografian tutkijoille.
Suomalaisista historiografeista saa tunnustusta esimerkiksi Juhani
Mylly, historian metodologian historian asiantuntijat Pekka Ahtiainen
ja Jukka Tervonen sekä suomalaiskansallisen historiallisen
imaginaarion muovautumista analysoinut Derek Fewster. Kansainvälistä
keskustelua Klinge käy erityisesti ranskalaisten, ruotsalaisten ja
saksalaisten tutkijoiden kanssa. Keisariajan suomalaisen
historiakulttuurin yhteydet venäläiseen historiakulttuuriin jäävät
suhteellisesti niukemmiksi kuin yhteydet läntisen Euroopan
aatemaailmaan. Lukija jää kaipaamaan hiukan enemmän esimerkkejä
siitä, millaisia keisariajan historiakulttuuri ja historiankirjoitus
Venäjällä olivat.  Yksittäiset maininnat osoittavat, että kirjoittaja
olisi pystynyt esittelemään aihetta laajemminkin.

 

Suomalaisen identiteetin rakentamisen tarina
instituutiohistoriallisesta tutkimuksesta narratiivisiin
kansallishistorioihin 

Klingen mukaan heimokäsitysten muovautuminen ideologiseksi
kansa-käsitteeksi kuuluu Euroopan historian suuriin teemoihin.
Teoksen punaisena lankana kulkee historiankirjoittajien panos
ideologisen suomalaisuuden tuottamiseen. Klinge seuraa sitä, miten
historioitsijat 1800-luvun alusta lähtien etsivät, Voltairen,
Montesquieun, Schlözerin ja Herderin kaltaisia esikuvia seuraten,
suomalaiskansallisen olemisen tapojen historiallista olemusta. Teos
esittelee myös erilaisten kansallisen historiografisten koulukuntien
varhaisvaiheita.  'Suomalaisen historiankäsityksen' (sitaatit
Klingen) uranuurtajat tulevat kertomuksen edetessä esitellyiksi
omissa pikku esseissään. Kertomuksen pääjuoni etenee
oppikirjamaisesti Tengströmin ja  Franzénin kirjoituksista
eurooppalaisten historiadebattien suomalaisten vastineiden kautta
1900-luvulle ja Voionmaan ja Suolahden historiografisiin
orientaatioihin.  

Teoksen kuvitus on rakennettu suomalaisen historiankirjoituksen
historian näkökulmasta tärkeiden ensipainosten varaan. Suomalaisen
historiakäsityksen uraa ovat tämän teoksen valossa uurtaneet
pikemminkin tekstit kuin niiden kirjoittajat, joista ainoastaan
muutama on päässyt kuvaan. Yrjö-Koskisen ja Topeliuksen kaltaiset
historiakulttuuriin vahvasti vaikuttaneet toimijat ovat vahvasti
esillä myös henkilöinä, mutta pääroolia tässä teoksessa näyttelee se,
mitä historiasta on suomalaisessa yliopistossa sanottu.
Suuriruhtinaskunnan ainoassa yliopistossa tulkitun kansallisen
historian kontekstina Klinge esittelee tässä yliopistossa käytyjä
metodikeskusteluja, virantäyttökiistoja ja historiaoppiaineiden
muovautumista.

Klinge ei analysoi ainoastaan historiaoppiaineiden edustajien
tuottamien tulkintojen aktiivisuutta: Oman lukunsa on saanut
esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä ilmasto- ja epidemiahistoriaa
tutkinut lääketieteen professori Immanuel Ilmon. Klingeä kiinnostaa
myös historian ja maantieteen rajapinta. Toisaalta Klinge tulee
teokseen rakentamansa juonen tärkeässä käännekohdassa, suomalaisen
kansanluonteen kuvaajiin siirtyessään, vetäneeksi liiankin terävästi
rajan kansanluonteesta kertoneiden historiantutkijoiden ja
suomalaisten etnogenesistä pohtineiden lingvistien ja folkloristien
väliin.

Suomalaisten historiankirjoittajien luomissa kansakuntaa rakentavissa
teksteissä näkyvät kansainväliset historiankirjoituksen suuntaukset.
 Klinge esittelee esimerkiksi uuden eurooppalaisen sivistys- ja
yhteiskuntahistorian vaikutteiden saapumista Ruotsiin ja sitä kautta
myös suomalaisten kirjoittajien ulottuville. Hän kertoo, miten näiden
suuntausten edustajien tekstien tarjoamien mallien enemmän tai
vähemmän kriittinen omaksuminen jätti jälkiä suomalaiseen
historiankirjoitukseen ja historiankirjoittajien rakentamiin kansa-
ja kansallissankarikäsityksiin.

 

Mikä muuttaa menneen historiaksi ja kuka tekee menneestä historiaa?

Klinge tarkastelee historiakulttuurin muovautumista kansallisen
sivistyksen laajenemisen näkökulmasta. Hän esittelee ja sijoittaa
eurooppalaiseen toimintaympäristöönsä sen pienen akateemisen
(mies)joukon, joka 1800-luvun aikana ja 1900-luvun alussa rakensi ja
suuntasi tulkintoja suomalaisten menneisyydestä. Nämä tulkinnat
otettiin omana aikanaan poliittiseen käyttöön, ja osaa niistä
käytetään edelleenkin. 

Teoksessa on läsnä vahva sitoutuminen sivistyshistorialliseen
edistysajatteluun. Menneisyyden tutkimustapojen muutokset
näyttäytyvät Klingelle sivistyksen etenemisenä. Kertomuksen
suomalaisen akateemisen historiakulttuurin muovautumisesta voisi
rakentaa toisestakin näkökulmasta, mutta juuri erilaisten näkökulmien
mahdollisuus tekee menneisyyden tulkintojen historiasta kiehtovaa.

Menneisyyttä ei voi kirjoittaa historiaksi ilman näkökulmaa. Klingen
teoksessa näkyvät sekä kirjoittajan että hänen tutkimuskohteidensa
tekemät valinnat. Se opettaa lukijalle, että kuolleiden kirjoittajien
tekstit ovat nykyisyydessä aktiivisesti läsnä ja osallistuvat samaan
tulkintaehdotusten omaksumisen ja hylkäämisen peliin kuin omana
aikanamme kirjoittavien tutkijoiden puheenvuorot. Jokaisen
historiografian tai historiakulttuurin tutkijan on oltava tietoinen
tästä aktiivisuudesta. Menneisyydessä laaditut historian
representaatiot ovat osa nykyistä historiakulttuuria.

Suomalaisten menneisyydestä rakennettujen tulkintaehdotusten
keskinäiseen peliin ja tämän pelin moniulotteiseen politisoitumiseen
keskittyvä juoni tekee tästä yleistajuisesta teoksesta kiinnostavan
myös perusopintojen jälkeiseen vaiheeseen edenneelle historian
harrastajalle. 

 

Sopii oppikirjaksi

Suomalainen ja eurooppalainen menneisyys kytkee erään kansallisen
historiakulttuurin muovautumisen eurooppalaiseen kontekstiin ja antaa
uskottavan kokonaiskuvan erään kansallisen historiakulttuurin
toimijoista ja muuttuvasta toimintakentästä.  Teos sisältää runsaasti
sitaatteja ja yksityiskohtia, mutta sopii tästä huolimatta esimerkiksi
historiankirjoituksen historian tai historiakulttuurin tenttikirjaksi.
Klinge paikantaa suomalaisen historiakulttuurin muutoksia ja
jatkuvuuksia ja kuvaa huolellisesti muutosta tuottaneita ja
jatkuvuutta ylläpitäviä kulttuuristen tapahtumien sarjoja. Teos sopii
paitsi perinteisesti tentittäväksi, myös esimerkiksi suomalaisen
historiakulttuurin muovautumista käsittelevän kurssin
oheislukemistoksi.

Klingen teos ei sisällä johdatusta historiakulttuurin
tutkimusmenetelmiin, mutta se on historiakulttuurin
tutkimusmenetelmien opetuksen näkökulmasta hyödyllinen. Kirjoittaja
määrittelee teoksessaan historiakulttuurin tutkimuksen keskeisiä
käsitteitä ja opettaa lukijan käyttämään niitä. Määritelmiä ei ole
koottu erilliseen johdantoon, vaan ne on ranskalaiseen tapaan
ripoteltu historioinnin lomaan pedagogisessa järjestyksessä siten,
että lukija pystyy teoksen edetessä rakentamaan itselleen
historiakulttuurin tutkijan työtä palvelevan käsitteellisen
työkalupakin. Klinge määrittelee esityksen edetessä esimerkiksi
historiakuvan, aikalaishistorian, monumentin, instituutiohistorian ja
historiannäkemyksen käsitteet niitä käyttämällä ja niitä käyttäessään.
Lukijan työkalupakista muodostuu tietysti Klingen
teoreettis-metodologisen orientaation mukainen.

Jos opiskelija alkaa jo aineopintovaiheessa kiinnostua
historiografiasta tai historiakulttuurin tutkimuskysymyksistä, on
hyvä tarjota hänelle tätä teosta ennen siirtymistä englannin- tai
ruotsinkielisiin esityksiin. Suomalaisen kansallisen
historiakulttuurin peruskertomukseen ja historiakulttuurin
tutkimuksen terminologiaan on helpompi tutustua suomeksi kuin
vieraalla kielellä. Klinge kirjoittaa viimeisteltyä suomea ja hänen
käyttämänsä terminologia on suomenkielistä. Kieli lisää teoksen
käyttökelpoisuutta oppikirjana. Historiografian ja historiakulttuurin
tutkimuksen peruskäsitteiden sisältö tulee ymmärretyksi
asiayhteydessään, ja opiskelija oppii tunnistamaan omaksumansa
käsitteet myös vieraskielisistä esityksistä.

Historiakulttuurin kenttä on jännitteinen ja muuttuva. Tästä syystä
teos kannattaa yliopistollisena oppikirjana asettaa dialogiin jonkin
erilaista näkökulmaa edustavan esityksen kanssa. Kirjan seuraksi
voisi esseellä suoritettavaan pakettiin niputtaa esimerkiksi Jorma
Kalelan tulkintoja historiantutkimuksesta ja yhteisistä historioista.
Opiskelija saisi esseessään itsenäisesti pohtia vaikkapa niitä tapoja,
joilla historiaa on käytetty ja on mahdollista käyttää poliittisiin
tarkoituksiin.

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/