[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Terveisiä. Elämästä, tältä kohtaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Maarit Cederberg  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Meriluoto, Aila: Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004..
Siltala, 2010. 413 sivua.


Terveisiä. Elämästä, tältä kohtaa
---------------------------------------------------------

Runoilija, kirjailija ja suomentaja Aila Meriluoto (s.1924) avaa
päiväkirjateoksessaan Tältä kohtaa: Päiväkirja vuosilta 1975-2004
näkymän paitsi rikkaaseen henkilökohtaiseen elämäänsä ja
ajatteluunsa, myös usein vaiettuihin aiheisiin: vanhenemiseen,
kuolemaan ja alkoholismiin. Teos kuvaa elävästi kirjailijan työtä ja
identiteettiä, mutta myös naisen elämää suhteessa elämänsä miehiin.


Aila Meriluodon kirjailijanura alkoi vuonna 1943 menestyneestä
runokokoelmasta Lasimaalaus, joka muistetaan ehkä turhankin hyvin
muun tuotannon kustannuksella. Meriluoto on paitsi runoilija, myös
suomentaja, prosaisti ja lastenkirjailija. Omaelämäkerrallinen
kirjeromaani Peter-Peter (Erään rakkauden asiapaperit) aiheutti omana
aikanaan (1971) kirjallisen skandaalin. Päiväkirjat ovat myös tärkeä
osa Meriluodon tuotantoa, ja hän onkin itse sanonut, ettei niitä ehkä
tulisi lukea ilman runoja - ja päinvastoin, sillä ne tukevat toisiaan.
 

Aila Meriluodon päiväkirjateos Tältä kohtaa: Päiväkirja vuosilta
1975-2004 on suoraa jatkoa vuonna 1996 ilmestyneelle päiväkirjalle
Vaarallista kokea (WSOY), joka kattaa vuodet 1953-1975. Tältä kohtaa
eroaa edellisistä julkaistuista päiväkirjoista siinä, että teos on
toimitettu yhteistyössä kustannustoimittaja Anna-Liisa Haavikon
kanssa. Nämä kaksi teosta kohtaavat toisensa merkinnöissä, joissa
kirjailija kertoo juuri editoivansa päiväkirjojaan Vaarallista kokea
- teosta varten. Esimerkiksi 30.7.1995 hän kirjoittaa: 'Olen
kaivannut editointityötä, se taitaa sopia tähän ikäkauteen: elämänsä
('talonsa') järjestelyä ennen muuttoa! Mutta ei se noin yksioikoista
ole. Pikemminkin jonkinlaista psykologista tutkimusta: ai tuollainen
ihminen, tuollainen tapa kokea. '

Tällainen 'psykologinen tutkimus' juuri tekee tämän päiväkirjan
lukijallekin mielenkiintoiseksi, sillä kyseessä ei ole
paljastuskirja, vaikka suomalaisia kulttuurielämän vaikuttajia ja
Meriluodon teräviäkin kommentteja heistä kirjassa viliseekin. Tältä
kohtaa täyttää nimenomaan päiväkirjan tehtävää kirjailijalle
itselleen, eikä sitä ole kirjoitettu ainoastaan - ehkei alun perin
lainkaan - julkaisemista tai lukijoita ajatellen. Hän pelästyy
välillä itsekin kuvaa, jonka läheisistään, etenkin viimeisimmästä
aviomiehestään Jouko Paakkasesta antaa. Hän toteaa kuitenkin
päiväkirjan olevan terapiaa, johon purkaudutaan silloin, kun siihen
on tarvetta: onnellisista tapahtumista tai ajanjaksoista ei
yksinkertaisesti aina tarvitse kirjoittaa.

Mielestäni osoittaakin todellista rohkeutta, ettei kirjasta ole
poistettu arkaluonteisia asioita esimerkiksi puolison alkoholismista
ja sen aiheuttamista ongelmista. Myös ikääntyminen ja sen mukanaan
tuomat ongelmat, sairaudet ja kivut ovat enenevässä määrin mukana
päiväkirjamerkinnöissä, mitä lähemmäs 2000-lukua tullaan. Arkipäivän
toimet, lasten vierailut ja lastenlasten syntymät ja muut ilonaiheet
saavat toki myös osansa. Tältä kohtaa ei vakavista aiheistaan
huolimatta ole pelkästään synkkä kirja: sen näkökulma asioihin ja
huumori riemastuttavat lukijaa, kuten vuodelta 1995 oleva kuvaus
Linnan juhlista. Lopuksi Meriluoto toteaa: 'Tulipa sekin koetuksi.
'Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.''

Päiväkirjanteoksen vahvuuksia ovat juuri sen elävyys ja värikkyys:
Meriluodon kertomistapa tuovat kirjailijan lähelle lukijaansa.
Ajattelu säilyy kirkkaana ja merkinnät selkeinä, vaikka kirjailija
itse sitä välillä epäileekin.  Rehellisyys ja muistot tai
muistamattomuus, muistojen uudelleen löytäminen tekevät päiväkirjasta
aidon. Kirjailijan mukana lukijakin voi eläytyä tapahtumiin, jotka
ovat hänelle vieraita. Tämäkin teos keskustelee mielestäni
jännittävällä tavalla Meriluodon muun tuotannon kanssa, ja saa
innostumaan sen uudelleen lukemisesta.

Vaikka kirja on hyvin toimitettu ja teoksen lopussa on luettelo siinä
esiintyvistä henkilöistä ja heidän suhteestaan Aila Meriluotoon,
välillä päiväkirjan 'aitous' myös uuvuttaa. On välillä vaikea pysyä
mukana siinä, keitä etu- tai lempinimillä kutsutut teoksessa
esiintyvät henkilöt ovat, varsinkin kun tekstiä on paljon ja osa
heistä mainitaan vain muutamia kertoja. Teos on laaja, ja
päiväkirjalle tyypilliseen tapaan tietyt asiat toistuvat usein.

Meriluodon teosten kohdalla usein esiin nostettu erotiikka ja
erityisesti tässä teoksessa iäkkäiden ihmisten seksuaalisuus on asia,
jonka merkitystä itselleen hän ei kiistä ja josta hän haluaa
kirjoittaa. Teoksen alussa hän on vasta vähän yli viisikymmenvuotias,
mutta  kaipaa ja hakee rinnalleen toista ihmistä ja heittäytyy myös
satunnaisiin seksisuhteisiin. Seksuaalisuus ei kuitenkaan ole teoksen
hallitseva teema, vaikka monet Meriluodon elämän miehistä, kuten Lauri
Viita, ovatkin kirjassa vahvasti läsnä.

Loppua kohti kirjan sävy synkkenee: puoliso Jouko Paakkasen ja
kirjailijan oma terveydentila heikkenevät, yksinäisyys ja erilaiset
vaivat sekä kirjailijaa alati vaivaavat rahapula ja epävarmuus
tulevaisuudesta masentavat. Tältä kohtaa päättyy puolison kuolemaan,
mutta Meriluodon elämä on jatkunut sekä kirjailijana että
toivottavasti myös päiväkirjan kirjoittajana edelleen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/