[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Evakot sopeutuivat hämäläispitäjiin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Eira Uusitalo  FM, YTM, Hämeenlinna
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pirhonen, Seppo; Kuorsalo, Anne: Evakoista kavereiksi. Urjalan
Karjalaiset ry, 2010. 360 sivua.


Evakot sopeutuivat hämäläispitäjiin
---------------------------------------------------------

Karjalaisten evakuointi ja asuttaminen sotien jälkeen oli Suomelle
voimainponnistus. Miten siirtoväki kotiutui uusille asuinpaikoilleen
ja miten se tuli toimeen hämäläisten naapureiden kanssa? Evakoista
kavereiksi -historiateoksessa aihetta lähestytään yhden
hämäläispitäjän, Urjalan näkökulmasta. Teos on paitsi evakkojen
historiaa myös Urjalan historiaa 1940-luvulta nykyaikaan asti.


Kirjan tekijät ovat Urjalassa syntyneitä joten on luonnollista, että
he ovat keskittyneet itselleen tuttuun paikkakuntaan ja sen tuttuihin
ihmisiin. Toisaalta Urjala on hyvä esimerkki siirtoväen
sijoituspaikkakunnista, koska perinteisessä maatalouspitäjässä oli
suuria kartanoita ja maatiloja, joista voitiin lohkoa tiloja uusille
tulokkaille.  Kunnan ja seurakunnan maita käytettiin samaan
tarkoitukseen, ja niinpä Urjalaan muodostettiin yli 200 siirtoväen
asutustilaa. Vilkas rakentaminen alkoi paikkakunnalla heti sodan
jälkeen ja jatkui vielä pitkään 1950-luvulle. Näin Väinö Linnan
kirjoista tuttu Pentinkulma muuttui perusteellisesti ja
peruuttamattomasti.

Muhkean julkaisun alkusivuilla kerrataan historiaa, eritoten Suomen
itärajan muutoksia Pähkinäsaaren rauhasta alkaen. Kuolemajärvi,
Sakkola ja Muolaa eli ne Kannaksen pitäjät, joista Urjalaan
pääasiassa tuli evakoita, on esitelty omina lukuinaan. Varsinkin
urjalalaisia kiinnostanevat myös tiedot siitä, millainen kotipitäjä
oli vuonna 1939.

Kymmenet henkilöt ovat kirjoittaneet omia muistojaan sotavuosilta ja
myöhemmiltäkin vuosikymmeniltä. Muistelijoina ovat evakkojen lisäksi
myös monet syntyperäiset urjalalaiset, joten evakkojen tuloa
valotetaan sekä tulijoiden että vastaanottajien näkökulmasta.
Evakoitten lapset ja lastenlapset ovat kuulleet vanhemmiltaan
paljonkin karjalaisten sopeutumisesta uudelle kotipaikkakunnalle,
mutta on erittäin virkistävää lukea, miten siirtolaisia vastaanottava
puoli koki tilanteen. Monista muistelijoista olisi toivonut lyhyitä
henkilötietoja kirjan loppuun. Kiinnostavaa olisi ollut vähintäänkin
tietää, milloin he ovat syntyneet, missä ammatissa toimineet ja missä
asuvat nykyään. Jotakin tietoja tosin selvisi muisteluteksteistäkin,
ainakin perhesuhteista.

Karjalaisten ja hämäläisten yhteiselämä hämäläispitäjässä onnistui
loppujen lopuksi yllättävän hyvin, ennakkoluuloista huolimatta.
Varsinkin lapset tutustuivat helposti hämäläiseen naapurustoon, eikä
kouluissakaan ilmennyt suuria ongelmia. Evakkojen kotoutuminen
vaikutti mutkattomalta, ainakin jos uskomme kirjaan haastateltuja
henkilöitä ja muistelijoita. Aika moni muistelija kuitenkin on
Hämeessä syntynyt ja tietää kertoa sodanjälkeisistä ajoista vain
kuulopuheiden perusteella. Olisiko ollut mahdollista saada kirjaan
enemmän vanhojen syntyperäisten karjalaisten muistoja?

Karjalan murretta on näytteenä jossakin muistelmassa, mutta sen olisi
odottanut olevan 'puhdasta'. Murrehan on puhekieltä, jonka
kirjoittamisessa ymmärrettävästi on vaikeuksia. Hämeen ja Karjalan
murteen törmäystä ei ole kirjassa erikseen käsitelty. Muutamat
kertojat mainitsevat kyllä pikku esimerkkejä, lähinnä oppimistaan
uusista sanoista. Kahden hyvin erilaisen murteen kohtaamista olisi
voinut ainakin lyhyesti käsitellä omana lukunaan. Tutkimuksiakin
aiheesta löytynee.

Seppo Pirhonen on kirjoittanut kirjaan perusteellisen tarkkoja
yksityiskohtia esittelevän artikkelin  Asuttamisen perushistoriaa,
joka sisältää paljon yleispätevää ja kiinnostavaa tietoa, vaikka
keskeisimmin hän on tutkinut Urjalan asutustilannetta. Erittäin
yksityiskohtaista tilastotietoa on jopa niin paljon, että karsimisen
varaakin olisi ollut. Esimerkiksi 40-luvun maataloustyöväen palkat
eivät kerro lukijalle juuri mitään, kun on vaikea kuvitella, mitä ne
olisivat nykyrahassa. Ehkä nykyihminen ei myöskään pane suurta painoa
esimerkiksi sille, mitkä olivat tuohon aikaan kartanoiden lehmien
rasvaprosentit.

Tiheä otsikointi, lyhyet luvut sekä varsinkin monipuolinen ja runsas
kuvitus tekevät kirjasta helppolukuisen ja kiinnostavan katsella.
Satojen valokuvien lisäksi kuvituksena on paikallislehden uutisia ja
ilmoituksia sota-ajalta sekä erilaisia asiakirjoja ja luetteloita.
Ennen varsinaiseen tekstiin pureutumista tuleekin selatuksi läpi
kaikki kuvat. Urjalalaiset tunnistanevat suurimman osan kuvien
henkilöistä.

Urjalan karttaa olisi lukiessa tarvinnut tämän tästä, kun oli
vaikeuksia hahmottaa kaikkia kyliä oikeille paikoilleen. Entisenä
urjalalaisena minullakin oli hankaluuksia muistaa kylien sijaintia,
joten toispaikkakuntalaisen lukijan arvelisin olevan vielä enemmän
vaikeuksissa. Siirtolaisten kannakselaisista lähtöpitäjistä kaikkine
kylineen on selkeät kartat alkusivuilla, mutta Urjalan kartta on
lukijan harmiksi unohdettu.

Kirjan kokoaminen on varmasti vaatinut työmäärän, jota on pakko
kunnioittaa. Harmittavaa on kuitenkin se, että kirjan oikoluku on
jäänyt retuperälle. Tekstissä ja varsinkin kuvateksteissä on liian
paljon huolimattomuusvirheitä. Tietokirjassa niitä ei voi antaa
anteeksi. Muutamat taulukot olisivat myös tarvinneet viimeistelyä ja
johdonmukaisuutta merkintöihin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/