[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ydinperheymmärryksen kriittistä tarkastelua

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kaisa Toivonen  FM, jatko-opiskelija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Yesilova, Katja: Ydinperheen politiikka. Gaudeamus, 2009. 263 sivua.


Ydinperheymmärryksen kriittistä tarkastelua
---------------------------------------------------------

Katja Yesilova käsittelee väitöskirjassaan historiallisten
aineistojen kautta ydinperheen paikkaa ja merkitystä suomalaisessa
yhteiskunnassa. Teos on kriittinen puheenvuoro itsestään selvänä
pidetylle ydinperhekäsitteelle ja siihen liittyvälle
perheymmärrykselle.


Tutkimuksessa tarkastellaan ydinperheymmärryksen syntyä ja siitä
käytyä keskustelua kautta historian keskittymällä ydinperheeseen
kytkeytyviin ja luonnollistettuihin diskursseihin. Väitöskirjassa
kysytäänkin: Miten ja miksi perhekäsite on pakottava ja normaaliuden
ehto? Mikä tekee perheestä normatiivisen? Miksi hyvin yksityiseksi
ymmärretty elämänpiiri on myös monien julkisten toimien kohde?
Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, miten ja miksi niin monet julkiset
toimet kohdistuvat tähän yksityiseksi ymmärrettyyn elämänpiiriin, sekä
miten yksityinen ja yhteiskunnallinen kytkeytyvät perhekasvatuksessa
toisiinsa.

Yesilova tarkastelee kiinnostavasti ydinperhettä historiattomina
pidettyjen ilmiöiden historian ja historiallisen ontologian kautta.
Hänen tutkimusotteessaan vaikuttaa olennaisesti Michel FoucaultŽn
genealogia. Teoksessa tutkitaan lähihistoriallisten aineistojen
kautta perheen paikkaa ja merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Historiallisen katsauksen myötä se tarjoaakin kriittisen
perspektiivin moniin vakiintuneisiin perheestä, perhetyöstä ja
-politiikasta puhumisen tapoihin.

Tutkimuksessa tarkastellaan miten ydinperhettä koskevat määrittelyt
on haettu luonnosta ja biologiasta rinnastamalla äitiys biologiseen
tehtävään. Näin tutkimuksessa osoitetaankin, miten edellytykset
vallitseville perhepuhetavoille ovat muodostuneet historiallisesti
sekä miten nykyisen ydinperheymmärryksen lähtökohtia muotoiltiin.
'Perheestä tuli yhdysside luonnon ja yhteiskunnan väliin kahdessa
merkityksessä. Yhtäältä perhettä ajateltiin paikkana, jossa tulevat
yhteiskunnan jäsenet kehittyivät täysikasvuisiksi. Toisaalta se oli
myös paikka, jossa yhteiskunnan jäseneksi kehittymisen edellytyksiin
voitiin vaikuttaa yhteiskunnallisesti'.

Yesilovan tutkimuksen 1990-lukua edeltävään aikaan painottuvissa
lähteissä asetetaan naiselle perhekasvatuksessa valtavat odotukset
hänen äitiyden rooliaan kohtaan. Naisen sopeutumisesta elämäänsä
oikeanlaisena äitinä ja vaimona riippui, toteutuiko perhe-elämä
normaaliuden edellyttämällä tavalla. Isän roolin nähtiin olevan
taustalla, lähinnä äidin tehtävän täysipainoista täyttymistä tukeva.
Tutkimuksessa osoitetaankin isyyden tulleen hoivan ja hoidon kautta
huomion kohteeksi vasta 1980-luvulla.

Yesilova selvittää, miten ensin luotuun ydinperheontologiaan eli
ymmärrykseen ydinperhesuhteista luonnonlain kaltaisina
biologis-psykologisina välttämättömyyksinä alkoi ajan myötä ilmestyä
epäkohtia ja miten näihin yhteiskunnan perhekasvatuksen eri tahoilta
pyrittiin tukitoimin puuttumaan. “Ydinperheestä oli vasta
tullut lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta välttämätön.
Avioelämän side, naisen ja miehen toisiinsa sopeutumisen vaatimus oli
kuitenkin saanut vakavan särön. Naisen ja miehen avioliittoon,
aviolliseen sukupuolielämään ja perheeseen sopeutuminen oli
ristiriidassa persoonallisuuden kaikkein omimman aineksen kanssa. Oma
halu, oma persoona, niiden yhteensovittamisen ja sopeuttamisen
ongelmat olivat nyt olemassa. Avioliitto, perheen peruskivi, alkoi
murentua.'

Tutkimuksessaan Yesilova osoittaa, miten äidin, isän ja lapsen
muodostama ydinperhe on 1950-luvulta pitäen synnytetty
välttämättömyytenä, vaikka tosiasiassa 2000-luvulla perheet
moninaistuvat ja hajoavat muodostaen lukuisia uudenlaisia perheenä
elämisen tapoja. Tästä huolimatta ydinperhettä, johon edes
isovanhempia ei lasketa kuuluviksi, pidetään sitkeästi ihanteellisena
ja ainoana oikeana perhemallina.

Yesilova pystyy aineistojensa valossa osoittamaan luonnollisena
näyttäytyvän ydinperheen muotoutuneen historiallisesti,
universalismeihin vetoavana normina. Hän pitää mahdollisena sitäkin,
että perhe olisi voinut muotoutua toisin ja toisenlaiseksi.
Tutkimuksessa ydinperhemalli näyttäytyykin jatkuvasti kriisissä ja
hajoamassa olevana, tukea edellyttävänä ilmiönä. Tärkeänä seikkana
Yesilova nostaa esille kriittiseen perhetutkimukseen ja
naistutkimukseen yleisemminkin liitetyn perhe-elämän normatiivisuutta
purkavan ja perheen käsitteestä neuvottelevan tutkimuksen merkityksen.

Yesilovan väitöskirja sisältää useita kysymyksiä, mutta näitä
onnistutaan tarkastelemaan havainnollisesti ja kiinnostavasti
historiaperspektiivistä. Tutkimus onkin aiheeltaan ajankohtainen ja
käsittelytavoiltaan oivaltava sekä mielenkiintoinen tutkimus
luonnollisena näyttäytyvän ydinperheen ja siihen kiinnittyvän
ymmärryksen muotoutumisesta.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/