[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pohjoismainen näkökulma toiseuteen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sirpa Aalto  FL, Itä-Suomen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Folke Henningsen, Anne, Koivunen, Leila, Syrjämaa , Taina (eds.):
Nordic Perspectives on Encountering Foreignness. University of Turku,
Institute of General History, 2009. 116 sivua.


Pohjoismainen näkökulma toiseuteen
---------------------------------------------------------

'Pohjoismaalaisia näkökulmia toiseuden kohtaamiseen' on lupaava nimi
kirjalle, joka tarkastelee toiseutta ja sen kohtaamista 1800- ja
1900-luvuilla Pohjoismaissa. Kirjan vahvuutena on juuri näkökulmien
monipuolisuus, joskin teoreettinen viitekehys jää heikoksi.


 

Antologia koostuu seitsemästä artikkelista, jotka käsittelevät
toiseutta ja muukalaisuutta pohjoismaalaisten silmin.  Ajallisesti
tutkimuskohteet sijoittuvat 1800- ja 1900-luvuille. Kirja on tulosta 
monitieteisen tutkijaverkoston toiminnasta ja sen tapaamisista.
Verkosto sai alkunsa Pohjoismaisten historiantutkijoiden kongressista
Reykjavíkissa 2006.  Verkoston ydinryhmään kuului historioitsijoita,
antropologeja ja etnologeja  kaikista viidestä Pohjoismaasta. Tosin
Pohjoismaista ruotsalaiset tutkijat ja  Ruotsia koskevat tutkimukset
puuttuvat täysin kirjasta.

Heti esipuheessa tekijät ilmoittavat käyttävänsä muukalaisuutta
('foreigness') analyyttisenä työkaluna: tekijät tarkastelevat tämän
hyvin heterogeenisen ja monimuotoisen ilmiön eri puolia. Punaisen
langan ja teoreettisen viitekehyksen määrittely artikkelikirjalle
onkin hyvin tärkeää, koska muuten vaarana on, että lukija ei näe
mitään yhteyttä eri artikkeleiden välillä. Heti alkuun on todettava,
että tämän artikkeliteoksen tekijät onnistuvat pääsääntöisesti
pitämään kiinni tästä punaisesta langasta. Vain joidenkin artikkelien
kohdalla liian pitkät taustoitukset häiritsivät kokonaisuutta ja itse
toiseuden analysointi jäi toissijaiseksi tai puutteelliseksi.

Kirjan tekijät määrittelevät muukalaisuuden toiseuden
alakategoriaksi. Koska muukalaisuutta tai ylipäätään toiseutta on
tutkittu paljonkin ja hyvin eri näkökulmista, onkin tärkeää osoittaa
miten tekijöiden käyttämä käsite muukalaisuus määrittyy
tutkimuskentässä. Lähtökohtana on ollut, että kirja purkaisi
dikotomiaa 'foreign vs. indigenous' osoittamalla kuinka suhteellinen
ja subjektiivinen käsite muukalaisuus on. Keskittymällä
pohjoismaiseen näkökulmaan tekijät ovat halunneet tuoda esiin sen
kulttuurisen kanssakäynnin, jota Pohjoismaissa tapahtui
'imperialismin ja nationalismin aikaan' - jälkimmäisen termin olisi
ehkä voinut tarkentaa koskemaan 'nationalismin synnyn aikaan'. 

Christina Folke Ax käsittelee islantilaisten suhtautumista
tanskalaisiin ennen Islannin itsenäistymistä 1944. Hän tuo
mielenkiintoisesti esiin, kuinka tanskalaiset olivat islantilaisten
silmissä 'tunnettuja toisia' eli heitä oli vaikea sijoittaa
suoranaisesti muukalaisten kategoriaan, sillä tanskalaiset -
vaikkakin hallitsivat Islantia 1383-1944 - eivät suoranaisesti olleet
koloniaali-isäntiä. Tanskalaisia asui Islannissa ja tanskan kielellä
oli arvostettu asema islantilaisten parissa, sillä se oli koulutuksen
kieli. Tilannetta voisi tässä suhteessa verrata Suomeen: ruotsihan oli
meillä opetuksen ja hallinnon kieli ennen kuin suomen kieli otettiin
käyttöön myös kouluopetuksessa.

Vaikka Folke Ax tuo esiin tanskalaisuuden paradoksit - sen, että se
oli yhtä aikaa arvostettua ja oudoksuttua islantilaisten silmissä -
häneltä jää käsittelemättä syvemmin tämän paradoksin taustat.
Tanskalaiset eivät olisi mitenkään voineet vertautua sellaisiin
ulkomaalaisiin kuin esim. britit tai saksalaiset, koska
tanskalaisilla ja islantilaisilla oli sama kulttuuri- ja kielitausta,
vaikka nämä olivat toki kehittyneet keskiajasta lähtien omiin
suuntiinsa. Folke Ax'n artikkelin vahvuus on juuri siinä, että se
osoittaa, että muukalaisuus on todellakin hyvin liukuva käsite ja se
voi pitää sisällään myös positiivisia latauksia.

Mielenkiintoista kyllä, kirjan lopussa on Íris Ellenbergerin
artikkeli samasta aiheesta eli islantilaisten ja tanskalaisten
välisestä suhteesta 1800- ja 1900-luvuilla, mutta nimenomaan
kolonialismin näkökulmasta. Ellenberger pohtii, voidaanko Islantia
verrata muihin siirtomaihin. Pääsääntöisesti tutkijat ovat sitä
mieltä, että näin ei ole, mutta esimerkiksi talouden kohdalla tämä
käsite on kyseenalaistettu: tanskalaiset kauppiaat monopolisoivat
Islannin finanssielämää vielä pitkään varsinaisen monopoliaseman
purkamisen (1855) jälkeenkin. Ellenberger tuo esiin, että
epätasapaino Islannin ja Tanskan valtasuhteissa aina Islannin
itsenäistymiseen saakka voidaan tulkita kolonialismiksi sekä sen
seikan, että Islantia ei ole ulkopuolisten silmin mielletty täysin
eurooppalaiseksi maaksi. Vaikka tanskalaiset 1800-luvulla
määrittelivät varmasti itsensä hyvin erilaisiksi kuin islantilaiset,
olisi syytä ottaa huomioon kokonaiskuva: olivatko islantilaiset
kuitenkaan tanskalaisten silmissä niin erilaisia kuin tekijä väittää?
Miten islantilaisten toiseus poikkesi vaikkapa venäläisten
toiseudesta, puhumattakaan että verrokkina olisivat olleet
kiinalaiset? Vaikka 1800-luvun nationalismi Pohjoismaissa nostatti
kansallistuntoa skandinaavien parissa, nationalismi loi myös uusia
haaveita yhtenäisestä skandinaavisesta valtiosta Kalmarin Unionin
tapaan. Toisin sanoen, islantilaisten toiseus tanskalaisista oli
varmasti hyvin suhteellista, mitä olisi voinut korostaa.

Tanskalaisilla oli jo 1800-luvulla käsitys siitä, mitä on
'autenttinen muukalaisuus'. Anne Folke Henningsenin artikkeli
käsittelee Kööpenhaminassa järjestettyjä näytöksiä, joissa
kaukaisista paikoista tuotettiin ihmisiä esittelemään omaa arkeaan
tavalliselle kansalle. Kyseessä oli siis yli sadan vuoden takainen
Big Brotherin versio, jossa katselijalla oli mahdollisuus seurata
vaikkapa kuinka kirgiisiäiti imetti pienokaistaan tai intiaanit
tekivät perinteisiä käsitöitään. Kuvaavaa on, että näytöksiä
järjestettiin eläintarhassa, jolloin nämä 'primitiiviset kansat'
rinnastuivat esillä oleviin eläimiin. Katselijoilla oli myös
ennakko-odotuksia siitä, mitä heidän tuli nähdä ja kuulla. Lehdissä
arvosteltiin kärkkäästi, mikäli esiintyjät eivät olleet aidonoloisia.
Beduiinit, jotka puhuivat saksaa berliiniläisittäin, eivät olleet
yleisön mieleen samoin kuin japanilaiset, jotka imitoivat
eurooppalaisia tapoja ja pukeutumista. Taustalla lienee pelko siitä,
että nämä 'primitiiviset kansat' saattaisivatkin osoittautua
valkoisten eurooppalaisten vertaisiksi.

Artikkelikokoelman suomalaiset tekijät Taina Syrjämaa, Leila Koivunen
ja Laura Boxberg tarkastelevat miten suomalaisuus määrittyy ja
määritetään, kun vastakohdaksi asetetaan muukalaisuus. Syrjämaa
tarkastelee suomalaisen identiteetin rakentamista ensimmäisen
'yleisen suomalaisen näyttelyn' kautta, joka pidettiin Kaivopuistossa
kesällä 1876. Tämän tyyppiset kansalliset kuin kansainvälisetkin
näyttelythän olivat tilaisuuksia esitellä ja rakentaa kansakunnan
kuvaa. Suomi-kuvan luomisessa oli heti alussa lähtien tärkeää
osoittaa, etteivät suomalaiset suinkaan olleet mikään irrallinen osa
Eurooppaa, vaan nimenomaan osa läntistä Eurooppaa ja sen kulttuuria.
Taustalla velloi myös kielitaistelu ja kysymys siitä, määrittyikö
suomalaisuus suomen kielen kautta ja oliko nimenomaan ruotsin kieli
kuitenkin se yhteys muuhun Eurooppaan. Boxbergin artikkelissa tämä
tulee esiin 1950-luvun kontekstissa, kun pohdittiin, voivatko
suomenruotsalaiset modernistit edustaa Suomea Venetsian biennaalissa
vai ovatko he liian 'vieraita'.

Kuten Syrjämaa toteaakin artikkelissaan, suomalaisuuden suhde
muukalaisuuteen oli - ja on varmaan edelleen - koko ajan elävä ja
muuttuva käsite. Muukalaisuus oli osa kansakunnan kuvan rakentamista,
koska se oli jotain, jota vasten omaa ryhmäidentiteettiä voitiin
verrata. Vaikka useat kirjan artikkelit tuovatkin esiin
ryhmäidentiteetin rakentamisen, yhdessäkään niistä ei viitata
ryhmäidentiteettejä ja toiseutta käsitteleviin kansainvälisiin
julkaisuihin lukuun ottamatta Syrjämaan mainintaa Benedict
Anderssonin Imagined Communities -kirjasta. Tässä mielessä
artikkelien teoreettinen puoli on heikohko.

Kirja on kokonaisuudessaan nopea, joskaan ei syvällinen katsaus
siihen, miten muukalaisuutta voidaan käsitellä eri näkökulmista.
Koska muukalaisuus tai toiseus tuodaan usein esiin vain negatiivisena
asiana, on varsin tervetullutta lukea artikkeleita, jossa tämä
kyseenalaistetaan ja tuodaan esiin se, että muukalaisuudella ja
toiseudella on eri tasoja ja ne voivat olla myös positiivisia.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/