[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Venäjää järjellä.

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Stranius, Pentti  FL, Venäjä-tutkija, Joensuu, kaupungin
kulttuuritoimi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lauren, Anna-Lena: ?Hulluja nuo venäläiset?. Tuokiokuvia Venäjältä.
(De är inte kloka, de där ryssarna, 2008). Teos & Söderströms,
Gummerrus Kirjapaino Oy, 2009. 185 sivua.


Venäjää järjellä.
---------------------------------------------------------

Paljon on vettä virrannut Volga-joessa ja yhä vielä kuulee
siteerattavan 1700-luvun ajattelijaa siitä kuinka 'Venäjää ei voi
järjellä ymmärtää...' . Kyllä voi. Ainakin yrittää... kuten Anna-Lena
Lauren kirjassaan Hulluja nuo venäläiset.


Yleisradion kirjeenvaihtajana Moskovassa vuodesta 2006 työskennellyt
Anna-Lena Lauren (s.1976) on energinen uusi kasvo vakavasti
otettavien Venäjä-harrastajien joukossa. Lyhyessä ajassa hän on
opetellut kielen, hankkinut moskovalaisystäviä ja päässyt muutenkin
venäläisyyden juurille. 'Hulluja nuo venäläiset' (alkuteos ruotsiksi:
'De är inte kloka, de där ryssarna', 2008) on enemmän kuin
pintaraapaisu itänaapurin arkea ja juhlaa, vaikka sen sivuilla usein
vilahtaakin tiettyjä stereotypioita venäläisyydestä - esimerkiksi
tyyliin 'Venäjällä naiset ovat naisia, miehet miehiä ja ystävyys
ylittää kaiken'.

Laurenin 'Venäjä-analyysin' vahvuus on suorasukaisessa, huumorin
sävyttämässä kirjoitustyylissä ja myös siinä monipuolisessa
materiaalissa, jota hän kirjassaan pyörittelee. Useat jutut ja
sattumukset ovat omakohtaisia ja monista muista voi päätellä, että ne
ovat antaneet aihetta  julkaistuihin kolumneihin. Laurenilla ei ole
minkään valtakunnan ennakko-odotuksia kun hän syöksyy tapahtumasta
toiseen tai uuteen ja outoon venäläisporukkaan juhlimaan: hän
ihmettelee asioita silmät ymmyrkäisinä ja juuri tuo ihmettely ja
kysely tuottaa perusvenäläisiä avoimia vastauksia, uusia näkökulmia
Venäjään.

Ehkä vieläkin tärkeämpi tekijä 'Hulluja nuo venäläiset' -kirjan
onnistumisessa kätkeytyy siihen, että Laurenin ei tarvitse,
ikänsäkään puolesta, vanhempien Venäjä-harrastajien tai tutkijoiden
lailla selvitellä suhdettaan Neuvostoliittoon. Hän on menneen
painolastista vapaa kirjoittaja ja kuin ihmeen kaupalla löytää
venäläisyydestä ja nuorista ystävistään ne piirteet, jotka ovat
ikuisia, käsittämättömiä, muuttumattomia ja usein paradokseja. Tai
kyllähän Venäjällä myös hurjaa muutosta eletään. Laurenin kanssa
voisi väitellä vaikka siitä, millaisen myllerryksen kollektiivisuus
ja ystävyys on läpikäynyt maan hajoamisen, privatisoinnin ja
markkinatalouden vuosina.

Kommunalkan ovet eivät ihan aina aukene enää sen paremmin Pietarissa
kuin Petroskoissa, ellei puhelimella ole tarkkaan sovittu
illanvietosta tai vierailusta - ja kerrostaloasuntojen oviin on
ilmestynyt teräslaattoja, mahtavia lukkosysteemejä ja ovisilmiäkin.
Eivätkä aivan kaikki venäläiset enää tiedä kuka on Rodion Raskolnikov
eikä Ahmatovan, Jeseninin tai Pushkinin runoja lausuta ensi treffeillä
(Vakuutuin tästä haastatellessani nuoria Gribojedovin kanavan ja
Heinätorin tuntumassa viime keväänä...)

Mutta paljon pysyviä ilmiöitä löytyy yhä. Korkeakulttuurin
harrastaminen ja esimerkiksi kirjojen lukeminen kuuluvat pienin
varauksin yhä vahvasti venäläisyyteen. Tämän Lauren tuo esiin
useammassa yhteydessä. Kremlin näkökulmasta Venäjällä on aina pyritty
vallan keskittämiseen, opposition tukahduttamiseen ja sananvapauden
rajoituksiin. Samanaikaisesti ja paradoksaalisesti maassa,
erityisesti kaupunkien kapakkakortteleissa ja periferiassa on silti
vallinnut täysi anarkia, vaikka ideologiset anarkistit saivatkin
kylmää kyytiä pian bolshevikkien valtakauden alettua. Lauren
liihottaa anarkistisella Venäjällä kuin kala vedessä ja selvästi
nauttii myös paradokseista.

Venäläiset juovat myös yhä iloisesti ja mielellään vodkaa vaikka
giniä ja viskiäkin olisi saatavilla. Juhlimistaito on tallella
eivätkä pidot pääty ensimmäiseen valomerkkiin koskaan. Rasvaiset
zakuskat ja muut herkut lienevät pelastaneet monen juopottelijan
hengenkin, koska venäläinen ei mieluusti juo ilman huikkapalaa. Mutta
kyllä juomiskulttuurissakin on muutoksia näkyvillä. Nuoremmilta olutta
kuluu jo reippaasti ja drinkkilasit kilisevät monen hienostonaisen
hyppysissä.

Venäjä on mitä suurimmassa määrin todellisten vastakohtien maa.
Kymmenmetriset automobiilit kuskaavat iloisia juhlijoita pitkin
valtakatuja, joiden varsilla asunnottomat bomzit kaivelevat
roskiksia, aivan Nevskin tuntumassa - eikä kukaan tätä seikkaa
suuremmin ihmettele. Samaa näkee muuallakin, ja kun venäläiset
alkavat tottua ilmiöön, he 'eurooppalaistuvat' sairaan globaalilla
tavalla. Välinpitämättömyys, oman egon ylikorostus ja ankara kilpailu
töissä ja harrastuksissa lisääntyy ja määrittää nousevan keskiluokan
arvoja. Valitettavasti. Venäjän maaseutu uinuu kuitenkin aivan
toisessa todellisuudessa kuin Moskova. Suurkaupungin ja maaseudun
hirvittävä kuilu ei ole Laurenin aiheisiin kunnolla mahtunut, mutta
se olisikin jo ihan oman kirjansa aihe.

Silti 'Hulluja nuo venäläiset' todistaa hyvin, että uuttakin Venäjää
voi ymmärtää järjellä jos haluaa. Venäläiset myytit, venäläinen sielu
ja  se kuuluisa Venäjän ideakin ovat kaikki selitettävissä. Mutta yksi
asia, mitä Lauren painottaa on taatusti totta: 'Venäjä ei ole kuten
me. Venäjästä ei koskaan tule meidän kaltaistamme. Ja jos yritämme
ymmärtää Venäjää pelkästään omasta länsimaisesta näkökulmastamme,
emme pääse puusta pitkälle.'



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/