[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Venäjän vihatuin mies lähikuvassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Stranius, Pentti  FL, Venäjä-tutkija, Joensuu, kaupungin
kulttuuritoimi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koleshnikov, Andrei: Taustalla ja tulilinjalla - Venäjän yksityistäjä
Anatoli Tshubais (Biografija Anatoli Tshubais). Kääntänyt Mallinen,
Jukka. WSOY Bookwell Oy, 2009. 309 sivua.


Venäjän vihatuin mies lähikuvassa
---------------------------------------------------------

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen Venäjän historia tuntee ainakin
yhden kaikkia kansalaispiirejä puhuttaneen roiston tai sankarin -
riippuen kokonaan siitä kenen näkökulmasta on kyse. Pietarista
Venäjän 'rosvokapitalismin isäksi' tai 'markkinatalouden
arkkitehdiksi' ja yksityistämisen symboliksi noussut Anatoli Tshubais
ei jätä itänaapurissa ketään kylmäksi.


Riippumaton toimittaja Andrei Koleshnikov (Ogonjok, Novoje Vremja,
Izvestija jne) on kirjoittanut sankaristaan, Anatoli Tshubaisista jo
pari kirjaa. Taustalla ja tulilinjalla on niistä tunnetumpi, mutta
samalla se kohottaa kohteensa lähes myyttisiin mittoihin. Tshubais
nostetaan jalustalle jopa siinä määrin, että lukijalle tulee tunne,
että mies yksityisti Venäjän miltei itsekseen, mutta muiden iloksi ja
hyödyksi: vaatimattomana talouseksperttinä hän jättäytyi sitten aina
mieluummin taustalle.

Taustalla ja tulilinjalla -kirjan on suomentanut pikavauhtia Jukka
Mallinen ja kieli lavenee välillä lennokkaaksi. Silti Mallinenkaan ei
ole ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi karsia ihan kaikkia
adjektiiveja ja koruilmaisuja. Siksi voinkin hyvin kuvitella eteeni
venäläisen originaalitekstin kaikkine hypersuperilmaisuineen!
Elämäkerta on silti erittäin vaikuttava ja kiinnostava juuri siitä
syystä, että päähenkilön talousvaikuttaja-aika kytkeytyy niin
tiiviisti Neuvostoliiton hajoamisesta (1991) alkaneeseen
yhteiskuntakehitykseen. Neuvostoliiton viime vuosikymmenten
toisinajattelunkin historia valottuu nimenomaan talouselämän
puolelta. Koleshnikovin laatimassa elämäntarinassa häiritsee silti
tietty siloisuus, joka on aika harvinaista elämäkertakirjallisuudessa
nyky-Venäjälläkin. Toisaalta elämäkerturi, vaikka onkin kovin
näkyvästi sankarinsa nahan sisällä ja housuissa, tulee silti
paljastaneeksi mielenkiintoisia detaljeja Neuvostoliiton/ Venäjän
arjesta kuten myös huikeita intriigejä puolue- ja talouselämän
huipulta.  Teksti siis vetää mukaansa, mutta aika lailla
taustatietoja Venäjän murroksesta tarvitaan kaikista kommervenkeistä
nauttiakseen.

Anatoli Tshubais syntyi Valko-Venäjällä 1955, aloitti koulunsa
Odessassa 1962, josta perhe muutti 1965 pysyvästi Pietariin.
1970-luvulla Tshubais opiskeli Leningradin tuotantotaloudellisessa
instituutissa liittyen 22-vuotiaana kommunistiseen puolueeseen. Sen
riveissä hän oli kuitenkin jo selvästi 'toisinajattelija', joka
organisoi kaupungissa sittemmin tunnetuksi tulleen ns.
Ekonomistipiirin, jolla oli pian yhteyksiä myös moskovalaiseen
taloudelliseen toisinajatteluun Jegor Gaidarin kautta. Vuonna 1983
ilmeisen lahjakas ja nopeaotteinen Tshubais oli jo taloustieteen
tohtori, jonka väitöskirja liittyi hallinnon ja
suunnittelumenetelmien kehittelyyn. Mihail Gorbatshovin kauden
(1985-91) lopulla hän kohosi Pietarin uudistusmieleisen
kaupunginjohtajan, Anatoli Sobtshakin taloudelliseksi
pääneuvonantajaksi. Tie tähtiin - ja Venäjän vihatuimmaksi mieheksi -
aukeaa, kun Tshubais alkaa kehitellä yksityistämisseteleihin
perustuvaa valtion omaisuuden hajauttamista yksityisiin käsiin.

Moskovalaisella Jegor Gaidarilla on samanlaisia ajatuksia. Myös
virolaisista talousajattelijoista löytyy tukea. Tshubaisin eräs
keskeinen havainto onkin noina aikoina se, että
yksityistämisprosessia ei voida viedä läpi Neuvostoliitto-nimisessä
ylisuuressa ja mahtavassa supervallassa. Maan pitää ensin hajota,
jotta  prosessi Venäjällä onnistuisi. Niinhän siinä sitten kävikin -
ja jo vuonna 1992 Tshubais nimitetään ensi kertaa
finanssikysymyksistä vastaavaksi varapääministeriksi, myöhemmin
finanssiministeriksi. Eroja ja nimityksiä seuraa vuosi vuodelta
tihenevään tahtiin. Vähitellen Tshubais valitsee linjansa myös
Venäjän alati muuttuvalla, haperolla puoluekartalla. Hän päätyy
vuonna 2000 perustetun Oikeistovoimien liiton ensimmäiseksi
puheenjohtajaksi. Mukana puoluejohdossa ovat myös Jegor Gaidar, Irina
Hakamada ja Boris Nemtsov. Pari vuotta myöhemmin Tshubais puolustaa
näkyvästi vangittua oligarkkia, Mihail Hodorovskia - ja välit
rikkoutuvat, ainakin hetkeksi, presidentti Vladimir Putinin kanssa.
Oikeistovoimien liitosta ei kuitenkaan tule minkäänlaista
mahtitekijää Venäjän puoluekartalla.

Vuonna 2005 Tshubais joutuu murhayrityksen kohteeksi. Attentaatin
takana epäillään olevan erikoisjoukkojen everstin Vladimir
Kvatskovin, joka edustaa äärinationalismia ja ns.
kansallis-patriootteja. Kvatskovista tulee oikeudenkäynnin aikana
miltei kansallissankari, joka loppujen lopuksi saa vapauttavan
tuomion. Nyt Tshubaisin harteille asetetaan Venäjän vihatuimman
miehen rooliviittaa yhä enenevässä määrin myös oikealta, ei vain
vasemmalta laidalta.

Mutta elämä jatkuu. Markkinatalouden arkkitehtiin uskotaan yhä.
Kesällä 2008 presidentti Dmitri Medvedev nimittää Anatoli Tshubaisin
uuden valtionkorporaation, RusNanon pääjohtajaksi. Siitä pitäisi
tulla nanoteknologiaan keskittyvä tulevaisuuden  suunnannäyttäjä.
Aika näyttää, miten Tshubaisin RusNanossa käy.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/