[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Hautausmaat taidehistorian veistospuistoina

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lindgren, Liisa: Memoria Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri.
SKS, 2009. 312 sivua.


Hautausmaat taidehistorian veistospuistoina
---------------------------------------------------------

Arvosteltavana Liisa Lindgrenin Memoria Hautakuvanveisto ja muistojen
kulttuuri.


Muutaman viime vuoden ajan suomalaisia ovat kiinnostaneet opastetut
kierrokset hautausmailla. Kierroksia järjestetään kesäaikaan ainakin
suurimmissa kaupungeissa ja ne ovat olleet todella suosittuja.
Seurakunnat ovat myös painattaneet yleisölle hautausmaiden karttoja,
joihin on merkitty ns. julkkisten hautoja ja tärkeimpiä
mielenkiintoisia hautamuistomerkkejä. Tähän kiinnostukseen
syvällisempää tietoa tuo Liisa Lindgrenin selvitys Memoria
Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri. Teos kuvaa suomalaista
hautakulttuuria ja erityisesti hautakuvanveistoa luterilaisilla
hautausmailla 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Tärkeimmät
hautamuistomerkit löytyvät Helsingin Hietaniemen hautausmaalta, mutta
Lindgren on koonnut Memoriaan edustavan valikoiman myös muiden
paikkakuntien merkkihautoja täydentämään kokonaisuutta tai edustamaan
kuvanveistäjien tuotantoa.

Kuten aikarajauksesta jo huomaa hautakuvanveisto on Suomessa
suhteellisen nuori taiteen ala. Se on kuitenkin kulkenut käsi kädessä
muun taidehistorian kehityksen kanssa. Kulttuurisena ilmiönä
kuolleiden muistaminen ja menneisyyden arvostaminen on kuitenkin
ihmisen perusarvoja. Takakannen sanoin: 'Hautausmailla on tärkeä
asema kansan identiteetin ja yhteenkuuluvuuden rakentamisessa. Ne
ovat muistojen paikkoja, joissa kansakunnan merkkihenkilöiden muistoa
on vaalittu runoin, puhein, hautajaishymnein ja muistomerkein.'
Memoria esittelee myös kulttuurihistoriallisten vaikuttajien ja
kuvanveistäjien tiivistettyjä elämäkertoja liittäen asioita yhteen ja
tuoden näin niiden laajemmat yhteydet esiin. Hautamuistomerkkien 
merkityksen ja kokonaisuuden ymmärrettävyyden kannalta kertaus on
tarpeellinen ja kiinnostava. Myös taidehistoriallisten attribuuttien
esiintyminen kertautuu tekstin myötä. Nykyihmiselle nämä ovat jo
pitkälti tuntemattomia ja merkitysten löytäminen on joskus vaikeaa. 

Teos jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee
hautakuvanveistoa osana aikakauden muistojen ja muistamisen
kulttuuria niin tapoina kuin käytäntöinäkin. Toinen osa käsittelee
hautakuvanveistoa osana kuvanveistäjien työtä. Memoria esittelee mm.
Walter Runebergin, Robert Stigellin, Ville Vallgrenin, Felix Nylundin
ja Emil Wikströmin teoksia ja uraa hautamuistomuistomerkkien
tekijöinä. Kolmannessa osassa Lindgren käy läpi hautamuistomerkkien
keskeisimpiä kuva-aiheita, jotka ovat tulleet Suomeen kosmopoliittien
mukana eurooppalaisten esikuvien mukaan. Hautamuistomerkkien
aihepiirit ja kuvakieli elävät ja muuttuvat ajan myötä.
Monumentaaliset muistokivet, uurnat, medaljongit, erilaiset
enkelihahmot ja surijat ovat oman aikansa tulkintoja surusta ja
muistamisen kulttuurista.  

Lindgrenin käyttämä kieli värittyy pitkälti elävöittävien esimerkkien
myötä. Useat aikalaiskirjoitukset ja lainaukset tuovat
mielenkiintoisen lisän tekstiin. Laajana esimerkkinä käytetty
Runebergin hautamuistomerkin veistoskilpailun ja varainkeräyksen
vaiheiden esittely luo hyvän kuvan käytännöistä, jotka ovat vieläkin
käytössä. Kansalaiskeräyksiä muistomerkkien rahoitukseksi ei enää
juuri ole, mutta kutsukilpailujen usein surkuhupaisat piirteet ovat
suoraan 1800-luvulta. Alkuperäislähteet on tuotu hyvin esiin; lopussa
olevista luetteloista löytää niin viitteet, lähteet kuin
henkilöluettelotkin. Myös kuvat ovat hyvin valittuja ja tekstiä
selventäviä. Kokonaisuutena teoksen luettavuus on erittäin hyvä.

Memorian merkitys taidehistorian kirjoitukselle on tärkeä ja
täydentävä. Aihe on jäänyt aiemmasta teemavalikoimasta paitsioon.
Teoksessa tuodaan esiin myös esim. Suomen Taideyhdistyksen ja Suomen
Taiteilijaseuran toimintaa taiteen ja taiteilijoiden hyväksi.
Suomessa on julkaistu aiemminkin Hietaniemen hautausmaahan liittyviä
teoksia mm. Voitto Viron klassikko ja Juhani Seppovaaran 2000-luvun
alussa julkaistu teos, mutta Lindgren kokoaa eri lähteet ja rakentaa
yhtenäisen kulttuurihistoriallisen jatkumon rikkaasta materiaalista
ansiokkaasti sortumatta esittelemään yksittäisiä kauniita
hautamuistomerkkejä ilman kontekstia. Memoria on SKS:n julkaisuiden
tapaan rauhallinen esitystavaltaan ja löytää varmasti lukijansa. Jo
perusteoksena sillä on paikkansa taide- ja kulttuurihistoriassa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/