[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ikonioppia arabialaisittain

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Katariina Husso  FM, jatko-opiskelija, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Abu Qurra, Teodoros: Ikonien kunnioittamisesta (Maimar fi \'ikram
al-\'aiqunat). Kääntänyt Munkki Serafim. Maahenki Oy, 2008. 118
sivua.


Ikonioppia arabialaisittain
---------------------------------------------------------

Ensimmäinen arabiasta suomeksi käännetty ortodoksinen kirja
käsittelee ikonien teologiaa.


Teoksen kirjoittaja, 700-luvun loppupuolella syntynyt Teodoros Abu
Qurra, oli ilmeisesti kotoisin Pohjois-Mesopotamiasta Edessan
kaupungin seudulta. Tiedot hänen elämänvaiheistaan ovat varsin
niukat. Hän luultavasti kilvoitteli Jerusalemin kaakkoispuolella
sijaitsevassa Mar Saban luostarissa, jossa lienee tutustunut pyhän
Johannes Damaskolaisen (k. n. 750) opetuksiin ortodoksisesta uskosta
ja ikoneista. Abu Qurrasta tuli Harranin piispa ja ennen muuta
aikansa johtavia teologeja. Hän nousi Lähi-idässä
ortodoksikristittyjen tärkeimmäksi puolustajaksi.

Kristillistä kirjallisuutta alettiin kääntää kreikasta arabiaksi
700-luvulla. Aluksi käännettiin Raamattua, jumalanpalveluskirjoja ja
patristisia teoksia. Varhainen kristillinen arabiankielinen
kirjallisuus keskittyi ymmärrettävästi niiden teologisten näkemysten
puolustamiseen, jotka olivat ongelmallisia muslimien näkökulmasta.
Teodoros Abu Qurran äidinkieli oli syyria, jonka lisäksi hän hallitsi
sekä kreikan että arabian kielet. Hän lienee varhaisin tunnettu
kristitty teologi, joka kirjoitti teoksiaan suoraan arabiaksi. Näin
ollen Ikonien kunnioittamisesta kuuluu vanhimpien arabiankielisten
kristillisten kirjojen joukkoon.   

Ikonien kunnioittamisesta ajoitetaan 800-luvun alkuvuosiin.
Teodoroksen teksti sijoittuu täysin Lähi-idän kristillis-islamilaisen
problematiikan kontekstiin. Länsimainen lukija voi yllättyä, ettei
hän nosta esiin Bysantissa käytyä kuvariitaa eikä viittaa lainkaan
vuoden 787 kirkolliskokoukseen, jossa ikonoklasmi tuomittiin koko
kirkon auktoriteetilla. Ilmeisesti Bysanttiin ja erityisesti
Konstantinopoliin keskittynyt kristillinen ikonoklasmi ei vaikuttanut
Pohjois-Mesopotamian ja Lähi-idän kristittyjen alueella. Oman leimansa
tekstiin tuo myös pitäytyminen ainoastaan Vanhan testamentin
viitteissä.

Fil. tri., systemaattisen teologian ja patristiikan professori ja
munkkidiakoni Serafim Seppälä on jälleen tehnyt suuren kulttuuriteon
saattaessaan ortodoksisen kirjallisuuden erään merkkiteoksen
suomenkielisten lukijoiden saataville. Ikonien teologiaa käsittelevän
argumentaation ohella avautuu näkökulma myös vähemmän tunnettuun
arabialaiseen kristilliseen kulttuuriin, josta kiitos kuuluu munkki
Serafimin asiantuntevalle ja mukaansatempaavasti kirjoitetulle
johdantoluvulle. Siinä Seppälä kontekstualisoi Teodoros Abu Qurran
teoksen niin teologisesti, kulttuurisesti kuin kielellisestikin.  

Ikonien kunnioittamisesta sijoittuu opillisesti ortodoksisen
ikoniteologian ytimeen. Seppälän mukaan Abu Qurran ajatuksena on,
että 'Suhtautuminen kuviin ei ole erillinen kysymys vaan seurausta
siitä, miten uskon ja järjen suhde uskonnossa mielletään. Tämä suhde
määrittää sen, missä määrin mysteerille jää uskonnossa sijaa, mikä on
esteettisyyden rooli hengellisyydessä ja miten suhtaudutaan aineen
käyttämiseen hengen välikappaleena'. Teodoros siis lähtee
ajatuksesta, että ikonien kunnioittaminen ei ole jokin uskonnollisen
kulttuurin erillinen osa-alue, vaan kuuluu kokonaisvaltaisesti uskon
ja uskonnon peruselementteihin. Seppälän mukaan yksi
hänen pääargumenteistaan painottaakin traditiota kokonaisuudessaan:
'asioiden kokonaisuus osoittaa, että pyhät kuvat ja niiden
kunnioittaminen on aina ollut osa kristillistä traditiota'. Toinen
Abu Qurran pääargumentti Seppälän mukaan on, 'että ikonit ovat
vakiintunut ja kaikkialle levinnyt universaali ilmiö, jolla on pitkä
historia'.  

Ikonien kunnioittamisesta täydentää epäilemättä kuvaa ortodoksisen
kirkon varhaisesta ikoniteologiasta ja nousee toisen klassikon,
vuonna 1986 Johannes Seppälän suomentaman Johannes Damaskolaisen
Ikoneista - teoksen rinnalle. Näiden suomennosten innoittamana
hahmottuu myös toive siitä, että saisimme tulevaisuudessa
ikoniteologian oppihistoriaa käsittelevän teoksen!



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/