[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kuljettamisen kokonaisvaikutukset esiin

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Osmo Palonen  HuK, Tampereen yliopisto, histotoriatieteen ja
filosofian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tammilehto, Olli: Rahdin rikokset. Like  Kustannus Oy. Into
pamfletti, 2009. 119 sivua.


Kuljettamisen kokonaisvaikutukset esiin
---------------------------------------------------------

Olli Tammilehto on kirjoittanut kirjan Rahdin Rikokset, jossa
pyritään nostamaan esille kuljettamisen aiheuttamia ei-toivottuja
vaikutuksia. Kirjassa esitellään myös vaihtoehto; eräänlainen
kuljetusutopia. Kirja on lyhyt käsikirja kuljettamisen tunnettuihin
ja salattuihin vaikutuksiin.

 


Pamfletin tekijä tutkija-kirjoittaja Olli Tammilehto on pyrkinyt
kuvaamaan kaiken sen pahan mikä kuljettamiseen liittyy:
perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti. Kun asiat kirjoitetaan
satasivuiseen pokkariin, jossa on myös kuva- tai sitaattisivuja, voi
se toimia kansalaisaktivistin tietopankkina, mutta erityisen hyvää ja
luettavaa kokonaisuutta siitä ei kuitenkaan tule. Ainakin
historioitsijat pyrkisivät kirjoittamaan tarinan tai tarinoita, jotka
kuvaisivat aihetta konkreettisemmin lukijalleen.

Kirja alkaa lupaavasti maailmantalouden muutoksia esitellen ja
kirjoittaja myös lupaa kuvata koko kuljetusketjun tuottajalta
kuluttajalle. Kun samassa esipuheessa käsitellään kaikki
rautatierakentamisen pakkotyöstä liikkumista ihannoivaan ideologiaan
ja USA:n asettamiin liikkumista tukeviin militaristisiin
tavoitteisiin, lukijalle luvattu paketti taitaa olla liiankin laaja.

Tämä laajuus näkyy sitten myös käsittelyssä. Itseäni eniten
kiinnostanut alue kansainvälisten tavarankuljetusten kasvu ja määrä
saa toki oman lukunsa, mutta kun 1700-luvun orjia uudelle mantereelle
vienyt kolmiokauppa, Britannian sisävesireittien kehittäminen
1800-luvulla ja lyhyen 1900-luvun alkupuolen ajaksi romahtanut
maailmankauppa paketoidaan käytännössä kahden pienen kirjansivun
mittaiseen tekstikappaleeseen, ei päästä kovinkaan syvälle.

Kokonaisnäkemys sadassa sivussa tuottaa muissakin kohdissa ongelmia.
Kuljetusvälineiden ympäristöhaittojen ja liikenteen uhrien
kuvauksessa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi
yhden lähteen perusteella esiin tuotu käsitys siitä, että laivat
käyttävätkin 2,5 kertaa enemmän energiaa kuin mitä tilastoinnissa
käytetään, on merkittävä tieto, varsinkin jos käsitykselle olisi
muutakin tukea kuin yksi julkaisu. Myös liikenneinfrastruktuurin
rakentamisen kokonaisvaikutuksia Tammilehto kuvaa tuoden esiin
asioita, joita ei useinkaan muisteta ajatella.

Tammilehto esittää myös vaihtoehtoja. Hän ei usko biopolttoaineiden
teolliseen valmistamiseen eikä uuteen yhteiskuntaan vaan utopiaan,
jossa ihmisille riittäisivät omat lähialueet ja hitaiden
purjelaivojen avulla hoidettavat kuljetukset. Tähän tarvitaankin
uskoa, jota jokaisella pamfletistilla pitää olla - ja kriitikolla
epäuskoa.

Rahdin rikoksissa olisi ollut hyvä, jos kirjoittaja olisi
ensisijaisesti pyrkinyt kattavammin vastaamaan kysymykseen miksi
kuljetetaan? Miksi kuljettaminen on niin halpaa ja miten ja kuka sen
oikeasti maksaa ja kuka siitä hyötyy. Asioiden yhdistäminen
tällaiseksi kokonaisuudeksi olisi tehnyt tekstistä paljon
vakuuttavamman ja ehkä karsinut tämän tavoitteen kannalta
tarpeettomat sivujuonteet vähemmälle. Sitten ehkä kirja olisi voinut
antaa minullekin vastauksen kysymykseen, miksi sellutonni on halvempi
tuotuna Kemiin Brasiliasta kuin jos se oltaisiin tuotu Kemijärveltä.

Asioiden esiin nostamisessa ovat Tammilehdon pamfletin suurimmat
ansiot. Toki niistä suuri osa on ollut tuttuja varmaankin useimmille
lukijoille, mutta lisätietohan aina lisää tuskaa. Vaikuttaa tosin
siltä, että liittämällä pamflettiin yli 320 kohdetta sisältävä
lähdeluettelo ja varustamalla sen nettona alle 70 tekstisivua 216
viitteellä on pyritty korostamaan asiantuntemusta, joka nykyistä
lyhytjournalismin mallia käyttäen ei muuten tule esiin. Tammilehdolla
on selkeästi paljon sanottavaa; jos nämä viitteet ja lähteet olisi
käytetty oikeasti hyödyksi, kirjaan olisi pakosta tullut parisataa
sivua tekstiä. Mutta sehän ei ehkä olisi sopinut kustantajan
Into-pamfletin tuotemäärityksiin.

Vilkaisin vertailun vuoksi hyllystäni jokin aikaa sitten uutta
lukukierrosta varten löytämääni, 1971 julkaistua ja Nils-Aslak
Valkeapään kirjoittamaa, vähän toistasataasivuista pamflettia
Terveisiä Lapista. Siinäkin on paljon viittauksia Kwame Nkrumahista
Platoniin ja Jan Myrdaliin, mutta ne on kirjoitettu tekstin sisään.
Terveisiä Lapista koostuu myös pääosin lyhyistä teksteistä,
kantaaottavista tarinoista. Sen päättää Ailun kirje ministeri
Anna-Liisa Tieksolle: siinä esitetyistä 'aluksi' hoidettavaksi
esitetyistä neljästä vaatimuksesta tällä hetkellä muut kuin
saamelaisten maanomistusoikeus taitavat olla hoidettu. Näin kai hyvän
pamfletin pitäisi toimia.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/