[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Minna Canthin teosten passiot

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juha Järvelä  FM, Tohtorikoulutettava, Historian ja etnologian
laitos, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Maijala, Minna: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin
teoksissa. SKS, 2008. 394 sivua.


Minna Canthin teosten passiot
---------------------------------------------------------

Minna Maijalan väitöskirja käsittelee Minna Canthin tuotantoa
suhteessa kirjailijan oman aikakauden ajatteluun ihmisen psyykestä ja
passioista. Maijala esittää, ettei Canthin tuotannossa psykologia ja
yhteiskunnallisuus sulkeneet toisiaan pois, vaan kietoutuivat yhteen.
Historiantutkimuksen kannalta teos toimii esimerkkinä kuinka hyvällä
kontekstin rakentamisella aiemmin käsitellyistä teksteistä saadaan
uusia hedelmällisiä tulkintoja.


Historian- ja kirjallisuudentutkimuksen suhteesta kiinnostuneelle
Minna Maijalan väitöskirja Minna Canthin teosten passioista on
mielenkiintoista luettavaa. Maijalan tutkimuksessa keskeistä on
käsitellä Canthin teosten psykologisuutta suhteessa kirjailijan oman
aikakauden käsityksiin. Näkökulma on siis vahvasti
historiantutkimuksellinen, vaikka väitöskirja onkin hyväksytty
kotimaisen kirjallisuudessa oppiaineessa.

Kirjallisuudentutkimuksen kannalta Maijalan teos tuo esiin sen
erikoisen puolen, että se on ensimmäinen laaja monografia, joka
keskittyy Minnan Canthin tuotantoon - aiemmin on tutkittu mm. sen
vastaanottoa. Tutkimuksellisella aukolla Maijalan teoksen merkitystä
ei kyllä tarvitse perustella, uusi ja omaperäinen näkökulma tekisi
työstä merkittävän, vaikka Canthista olisi ilmestynyt jo kasakaupalla
monografioita.

Maijalan perusväite on, että yhteiskunnallinen ja psykologinen eivät
olleet peräkkäisiä vaiheita Canthin tuotannossa, vaan ne olivat
yhteen kietoutuneita koko hänen kypsässä tuotannossa. Maijala
tulkitseekin Canthin teoksia psykologisina jo ennen aiemmassa
tutkimuksessa esitettyä 'Canthin psykologista käännettä' ja osoittaa
yhteiskunnallisen ja psykologisen kietoutuvan toisiinsa. Taustalla on
tietysti perusoivallus siitä, että teosten psykologisuutta ei pidä
katsoa myöhemmän psykologian lähtökohdista, vaan suhteessa Canthin
oman aikakauden tieteeseen ja käsityksiin ihmisen psyykestä ja
passioista. Passiolääketieteen merkitystä ei vähennä se, että sen
tilalle tuli Freudin ym. edustama modernimpi psykologia. Teoksessa
käsitellyssä merkityksessä passio ei tarkoita pelkästään intohimoa,
joka onkin vain yksi passioista. Yleisesti niihin viitataan kun
puhutaan tunteista ja mielenliikutuksista, joita ihminen ei kykene
kontrolloimaan.

Maijalan näkökulma ei tule mitenkään tyhjästä, vaan ydinajatus on
yhdistää Canth 1800-luvun lopun realistiseen ja naturalistiseen
romaaniin, joka kirjailijalle oli läheistä. Tällaisissa teoksissa
kirjailija pyrki lääkärin ja tutkijan asemaan, tarkastelemaan
henkilöhahmojaan patologisina kokeina tieteen ihanteen mukaisesti.
Kuvauksen kohteena olivat erilaiset moraaliset nyrjähdykset kuten
murhat, varkaudet ja aviorikokset. Tyylilajin merkittävimpiin
edustajiin kuulunut Emilé Zola määritteli tällaisen kirjallisuuden
moraalisiksi kokeiksi. Tavoitteena oli myös oppia onnettomuuksista ja
löytää selitys moraalittomuudelle. Maijala esittelee perusteellisesti
kokeellisen romaanin tekniikkaa mm. August Strindbergin ja George
Eliotin teosten kautta. Esikuvista ja vertailukohdista päästään
kuitenkin tutkimuksessa varsin nopeasti Canthin tuotantoon, eikä
muutenkaan tutkimusta vaivaa pahasti opinnäytetöiden perusongelma,
paisunut johdanto.

Lähteistönsä kannalta Maijalan tutkimus kuuluu niihin, joissa teos
itsessään ei riitä selittämään itseään ja tekijänsä intentioita.
Maijalalla on käytössään kaunokirjallisuuden ja lehtikirjoitusten
lisäksi arkistoaineistoa. Teosten muokkautumista selvitetään aiempien
tekstiversioiden, kirjailijan kirjeiden ja muun aineiston pohjalta.
Näin tulee esiin kirjailijan pyrkimys psykologiseen kuvaukseen.
Tutkimusta, johon Maijala Canthin ajattelua suhteuttaa, hän löytää
Canthin lukemista teoksista. Näin teos onkin myös metodiensa kannalta
tutustumisen arvoinen historiantutkijalle - ja varsinkin opinnäytteen
tekijälle. Maijalan työssä näkyy kuinka konteksti ei ole mikään
automaattisesti työhön tipahtava, vaan kaunokirjallisten teosten
konteksti, johon suhteessa niitä käsitellään, löytyy tutkijan
valintojen kautta. Teos osoittaa onnistuneen kontekstin valinnan
tuloksen, mahdollisuuden tehdä uuden ja vakuuttavan tulkinnan jo
aiemmin tutkituista teksteistä. Itse asiassa koko teos toimii
hedelmällisen kontekstin varassa. Passioteoriat eivät ole itsestään
selvästi paras tai primääri konteksti Canthin teoksille, mutta
käytännössä osoittautuvat erittäin hedelmälliseksi ja mahdollistavat
vakuuttavan tulkinnan.

Opinnäytteen kannalta konteksti on valittu ja rajattu järkevästi. J.
B. F. Descuretin passiolääketiede ja Richard von Krafft-Ebingin teos
Om friska och sjuka nerver(ruotsinnos 1885) saavat teoksessa
keskeisen sijan teoksina, joista Suomessa ammennettiin 1800-luvulla
uusinta tieteellistä tietoa psykologiasta. Heidän teostensa asemaa
suomalaisissa lääketieteellisissä keskusteluissa ja käsityksissä
olisi teoksessa tosin voinut myös enemmän avata.

Käytännössä Maijalan passio-tulkinnoista voi ottaa esimerkin
näytelmästä Kovan onnen lapsia (1888). Teosta on aiemmin tulkittu
nimenomaan yhteiskunnallisena, jota se työttömiksi jääneiden
työmiesten kapinan kuvauksena ilmiselvästi on. Taustalla on Canthin
lukema yhteiskunnallinen kirjallisuus, jonka yhteydessä hän itsekin
kirjeessä tunnustautui sosialistiksi. Canthia aikanaan syytettiin
siitä, että hän olisi laittanut savolaiset työmiehet ilmaisemaan omia
ajatuksiaan sosialismista. Maijala kuitenkin osoittaa, että teoksen
päähenkilön Topra-Heikin toiminta on ennen kaikkea passionaalista,
epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta lähtevää, eikä se pyri ennalta
mietittyihin päämääriin. Aatteellisesti teos onkin ambivalentti,
koska siinä kapina aiheuttaa vain tuhoa, josta köyhät kärsivät
eniten. Teos kuvaa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, mutta
erehtyvän yksilön kautta, eikä tarjoten valmiita vastauksia.

Tulkinta passioiden kautta on vakuuttavaa, vaikka joidenkin teosten
kohdalla tulkinta eteneekin varsin nopeasti ja jättää aihetta pohtia
ovatko passiot teoksessa niin merkittäviä kuin tutkija esittää.
Mielenkiintoista on, että kaikkein parhaiten Maijalan käsittelemät
teemat tulevat esiin vähälle huomiolle jääneessä Lääkäri-novellissa,
joka on tutkimuksen liitteenä. Sinänsä teoksesta tulee vaikutelma,
ettei kyseinen novelli ollut poikkeus Canthin tuotannossa, vaan
pikemminkin siinä teemat näkyvät selvemmin, ja se on auttanut
löytämään niitä myös muista teoksista.

Kokonaisuudessaan Maijalan tutkimus on ajatuksia herättävä sekä
kirjallisuuden- että historiantutkimuksen kannalta. Teoksen tapa
rakentaa tekstille konteksti perustelluilla valinnoilla toimii hyvänä
esikuvana myös historiantutkijoille.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/