[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Penttilän saha, hovi ja työläiset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Joensuu, Penttilä
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kortelainen, Kaisu : Penttilän sahayhteisö ja työläisyys. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, 2008. 241 sivua.


Penttilän saha, hovi ja työläiset
---------------------------------------------------------

Joensuussa sijaitseva Penttilän saha oli sadan vuoden ajan kaupungin
keskeinen työnantaja. Sen alueella ja ympäristössä muotoutui
perinteinen suomalainen työläisyhteisö elämäntapoineen, omaperäisine
ihmissuhteineen sekä luokkaristiriitoineen. Tutkija Kaisu Kortelaisen
kiinnostus Penttilän työläisyhteisöön alkoi heti sahan sulkemisen
jälkeen, parikymmentä vuotta sitten. Aiheesta syntyi gradu,
lisensiaatintyö ja vuoden 2008 lopulla väitöskirja. Penttilän
sahayhteisö ja työläisyys on muistitietoon ja haastatteluihin
perustuva tutkimus ja sen sivuilta välittyy hieman nostalginenkin
kuva siitä menneen ajan yhteisöllisyydestä, mitä tänä päivänä joka
paikassa peräänkuulutetaan.


Tutkija Kaisu Kortelaisen kiinnostus Penttilän työläisyhteisöön alkoi
heti sahan sulkemisen jälkeen, parikymmentä vuotta sitten. Aiheesta
syntyi gradu, lisensiaatintyö ja vuoden 2008 lopulla väitöskirja.
Penttilän sahayhteisö ja työläisyys on muistitietoon ja
haastatteluihin perustuva tutkimus ja sen sivuilta välittyy hieman
nostalginenkin kuva siitä menneen ajan yhteisöllisyydestä, mitä tänä
päivänä joka paikassa peräänkuulutetaan.


Paikat, tilat ja muistot kertovat

Kortelaisen tutkimuksellinen tukikohta ja avainkontaktit löytyivät
Penttilän eläkeläiskerhosta, Mäntyläntieltä. Monet haastateltavat
ovat kerholaisia ja juuri keittiön kautta tutkija pääsi sisään
aiheeseensa, työläiselämän arkeen, historiaan ja juhliinkin.

Väitöskirja vastaa hyvin tutkimuksellisiin peruskysymyksiinsä.
Kortelainen ilmoittaa tutkivansa nimenomaan sitä miten Penttilän
yhteisön asukkaat muistelevat elämäänsä tehdasyhteisössä - miten
yhteisö 'tuotetaan' suullisen kerronnan ja muistojen kautta. Koska
muistelijoita on nelisenkymmentä ja heistä pääosa syntynyt ennen II
maailmansotaa, monipuolinen näkökulma ja pitkä aikajana on
mahdollinen. Naistyöläisten elämäkin on hyvin esillä. Monia
sahaveteraaneja on haastateltu useampia kertoja, joten myös itse
muisteluun on saatu syvyyttä. Keskeistä on myös se, että tutkija
luottaa haastateltaviinsa antaen näille väitöskirjassaan vahvan
äänen.

Kortelainen keskittyy alussa sahayhteisön historiaan ja muistitiedon
keräämisen problematiikkaan yleensä. Hän nivoo Penttilän hienosti
osaksi suomalaisten työläisyhteisöjen menneisyyttä, osoittaa
yleispätevät kehityssuunnat. Lähde- ja tutkimusaineistojen sekä ns.
työläisidentiteetin erittely on kiinnostavaa luettavaa. Myös
työläisten paikat tehdään näkyviksi - tehdasyhteisö, työläiskodit,
pihat , sauna ja pyykkitupa, Mäntylän baari ja Penttilän hovi
vilahtelevat haastatteluaineistossa ja tutkija kokoaa niistä myös
omat alalukunsa. Mäntylän baari ('Kalastajantorppa') ja sauna ovat
yhä pystyssä, mutta saunarakennus käytön puutteessa jo
romahtamaisillaan. Baaritila toimii nykyisin lähikauppana ja
asuntona, mutta oli vielä 1980-luvulla sen verran kuuluisa paikka,
että esimerkiksi M.A. Numminen listasi sen kirjassaan Baarien mies
yhdeksi jäljellä olevista maineikkaista perinnebaareista Suomessa.


Herrat ja narrit

Tehdasyhteisössä kulkivat selvät rajalinjat 'herrojen ja narrien'
välillä. Penttilän hovi ja sahan konttorirakennus edustivat selkeästi
paremman väen porvarillista maailmaa, jonne asiaa oli harvemmin. Se
maailma nousee työläismuistoissa usein yhtä mystiseksi ja
tavoittamattomaksi kuin hovin rakennukset koivikon takana: Penttilän
hovin pihapiirin poikkihan ei saanut edes kulkea eivätkä monet
haastateltavat ole herraskartanossa ikinä käyneetkään. Hovin
omistussuhteet ja kohtalo puhuttivat joensuulaisia laajasti
2000-luvun alussa kun UPM myi vuokralla olleet rakennukset
yksityiskäyttöön ja hääti sieltä vuokralaiset pois. (Tämän
kirjoittaja perheineen oli silloin häädettyjen joukossa...)

Tutkimuksessa esitellään laajemmin muutama eri sukupolven
avainhenkilö. Heitä ovat sahatyöläinen, eläkeläiskerhon pitkäaikainen
puheenjohtaja ja Penttilä-aktiivi Väinö Lihavainen, valokuvaharrastaja
Eino Jokinen sekä 'nuorempi' sahatyöläisten poika Olavi Karttunen.
Kaikki kolme ovat vaikuttaneet merkittävästi Kortelaisen
tutkimusnäkökulmaan. Lihavaisen historiamuisti on ollut
poikkeuksellinen, Jokisen tunnelmallisia ja tarkkoja valokuvia on
kertynyt peräti 40 mapillista ja Karttusen omaperäiset piirustukset
paikannimineen sijoittavat sahayhteisön rakennukset ja kadunpätkät
Joensuun historialliselle kartalle eräänlaisena 'toisena historiana'.
Herää kysymys, miksi henkilöesittelyjä ei ole useampia, miksi mukana
ei ole esimerkiksi naistyöläisiä lähikuvassa?

Kortelainen sivuaa tutkimuksensa lopussa myös valta- ja
vastuukysymyksiä tehdasyhteisössä. Tosin kovin hienovaraisesti eikä
esimerkiksi ympäristökysymys ole juurikaan esillä. Politiikkakin
tulee kuvaan mukaan työläisyhteisön eri vasemmistolaisina 'leireinä':
kommunistien lasten kanssa ei aina saanut leikkiä. Suomen poliittisen
historian käännekohdat ovat silti liikaa taustalla - ehkäpä ne eivät
ole haastateltavia sahan sulkemisen jälkeen enää elähdyttäneet?
Toisaalta myös ns. skinikysymys on jäänyt unohduksiin ja (vaikka
Joensuun skinit aktivoituivatkin vasta sahan sulkemisen jälkeen) on
vaikea uskoa etteikö se olisi askarruttanut entisiä sahalaisia
1990-luvulla? Ainakin kysyttäessä. Penttilän kaupunginosa ja
nuorisotalo olivat tuolloin varsinainen skininuorison 'alkukoti' ja
sahan sulkemisen jälkeisellä työttömyysaallolla katsottiin olevan
ainakin jonkinmoinen merkitys skiniaatteiden suosiolle nimenomaan
Joensuun Penttilässä.

Kokonaisuutena Penttilän sahayhteisö ja työläisyys on hieno ja
kansantajuinen väitöskirja. Sen pohjalta tekijän - tai jonkun muun? -
on helppo jatkaa vaikkapa seurantatutkimusta siitä, miten
saha-alueelle on nyttemmin käynyt ja käy jatkossa.  Alueen
puhdistaminen ympäristömyrkyistä ja sen uudisrakentaminen tulevat
nimittäin keskusteluttamaan joensuulaisia vielä pitkään...

Kirja-arvio on ilmestynyt 21.1.2009 lyhyemmässä muodossa sanomalehti
Karjalaisessa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/