[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Taiteelliset Tapiovaarat

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Eira Uusitalo  FM, YTM, Hämeenlinna
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Rinne, Matti: Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia..
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008. 271 sivua.


Taiteelliset Tapiovaarat
---------------------------------------------------------

Tapiovaarojen taiteilijaperheestä tunnetaan yleisesti vain kolme
nimekkäintä: kuvataiteilija Tapio, elokuvaohjaaja Nyrki ja
huonekalusuunnittelija Ilmari. Heidän saavutuksistaan on voitu lukea
aikaisemmin erilaisista julkaisuista, mutta muista kahdeksasta
Tapiovaarasta tiedetään vähemmän. Matti Rinne on kirjoittanut
kiinnostavan teoksen koko sisarusparvesta ja heidän lähisuvustaan.


 

Matti Rinne on haastatellut kirjaa varten muun muassa viimeistä
elossa ollutta sisarusta Aino Tuulikki Tapiovaaraa, jota suvussa
kutsuttiin Tujuksi ja joka eli 98-vuotiaaksi. Hän kuoli vuonna 2008.
Kirjaa varten on haastateltu myös lukuisia sisarusten lapsia, jotka
ovat kertoneet muistamiaan yksityiskohtia vanhempiensa ja
isovanhempiensa vaiheista. Kuvituskin koostuu suureksi osaksi
Tapiovaarojen perhearkistoista. Tekstiä elävöittävät perheenjäsenten
toisilleen lähettämät kirjeet.

 

Kirjan teksti etenee pääosin kronologisesti alkaen sisarussarjan
isovanhemmista ja vanhemmista. Taiteilijasisarusten isänisä Efraim
Viktor Karlsson oli kotoisin Hämeenkyröstä ja isänäiti Justiina
Henriksson Porista. Heidän poikansa Kaarlo, tulevan suurperheen isä,
pääsi ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta ja valmistui
metsänhoitajaksi vuonna 1904.

 

Äidin puoleiset isovanhemmat olivat Porissa syntynyt Edvard Grönroos
ja Hattulan apupapin tytär Hilda Hildén. Maanviljelysneuvokseksi
kohonnut suurtilan omistaja Edvard oli erityisen kiinnostunut
teatterista, kun taas Hilda puolestaan harrasti kuvataiteita ja kävi
nuorena Turun piirustuskoulua. Hän solmi avioliiton Edvardin kanssa
45-vuotiaana. Tästä liitosta syntyi tytär Aino, joka sitten avioitui
metsänhoitaja Kaarlo Karlssonin kanssa. Kaarlo suomensi nimensä
Tapiovaaraksi vuonna 1906 suuren nimenmuutoskampanjan yhteydessä.

 

Kaarlo ja Aino asuivat Sortavalassa, Pitäjänmäellä ja Helsingissä
ennen asettumistaan Hämeenlinnaan. Perheessä oli jo kolme lasta
Hämeenlinnaan muutettaessa, ja uusia syntyi vielä kahdeksan lisää.
Lapsista vanhin Kaarlo Tapio syntyi vuonna 1908 ja nuorin Panu Kaleva
1924. Rinne käyttää lapsista koko ajan lempinimiä, ja varmaan siksi
lukijasta tuntuu kuin tekstiä kirjoittaisi joku perheen läheinen
tuttava tai sukulainen. Myös monet liikuttavat ja intiimit
yksityiskohdat lisäävät tätä tunnetta.

 

Kolme vanhinta lasta olivat Helsingissä käyneet veisto- ja
muovailukoulua, ja erityisesti Tapio oli osoittanut siellä lahjansa
jo pikkupoikana. Aino-äiti kannusti lapsiaan taideharrastuksiin ja
luovuuteen, koska oli itse taiteita suosivasta kodista. Aino ja Ukko,
niin kuin lapset Kaarlo-isäänsä kutsuivat, kävivät myös mielellään
lapsineen teatterissa ja elokuvissa. Luovuutta eri muodoissaan
arvostettiin Tapiovaarojen talossa.

 

Kirjan parasta antia on kuvaus sisaruskatraan lapsuuden ajoista
Hämeenlinnassa 1920- ja 1930-luvulla. Siinä on mehevän
yksityiskohtaisia muistoja perheen tavoista, juhlista, arkipäivien
vilinästä ja kasvatusmenetelmistä. Ukon kasvatusperiaatteena oli
'remmiä ja rähinää', Aino-äiti puolestaan oli kasvattajana sallivampi
ja lempeämpi. Ukon kerrotaan ostaneen perheelle ruokaa tukuittain
säkkikaupalla. Samoin hän osti kenkiä suuren kasan kerralla, ja siitä
sitten kukin valitsi itselleen sopivan kokoiset. Samasta kangaspakasta
tehtiin vaatteet niin tytöille kuin pojillekin.

 

Oma lukunsa on villien veljesten koulunkäynti Hämeenlinnan lyseossa.
Lyseon rangaistuskirjassa  on sp;tämän tästä merkintöjä Tapiovaaran
poikien kolttosista. Etenkin Tapio ja Nyyrikki johtivat
rangaistustilastoa. Heidät erotettiinkin vuodeksi koulusta.

 

On ymmärrettävää, että kirjassa keskitytään kolmen kuuluisimman
veljeksen Kaarlo Tapion eli Tapsan, Veikko Nyyrikin eli Nyrkin ja
Yrjö Ilmarin eli Imman saavutuksiin, vaikka perheen muillakin pojilla
oli taiteellisia taipumuksia. Juho Kalervo eli Kalkkuna suunnitteli
ryijyjä, Matti Antero eli Masa oli ammatiltaan mainoshoitaja ja
suunnitteli mm. Pauligin mainoksia. Väinö Pellervo eli Pelle oli
paitsi liikemies myös ansiokas harrastelijavalokuvaaja. Osmo Olavi
eli Mosse nimitti itseään keksijäksi ja suunnitteli mm. koruja,
leluja ja kalusteita sekä rakensi näyttelyitä.

 

Voi sanoa, että kaikki pojat olivat visuaalisesti lahjakkaita. Panu
Kalevi, lapsikatraan nuorin, kaatui jatkosodassa 20-vuotiaana, joten
hänen orastavia taiteellisia lahjojaan voi vain arvailla. Nyrki
Tapiovaaran lupaava elokuvaohjaajan ura jäi kesken, kun hän kaatui
talvisodan loppuvaiheessa.

 

Perheen kaikilla kolmella tyttärellä oli perinteinen naisten ammatti.
Aino Tuulikki eli Tuju valmistui lastentarhanopettajaksi. Hänen piti
nuorena lopettaa koulu kesken ja ryhtyä pienempien lasten
sijaisäidiksi, kun Aino-äiti kuoli 43-vuotiaana vuonna 1929. Sirkka
Tellervo eli Lelle valmistui kotitalousopettajaksi, ja Helmi Mielikki
eli Maija toimi sairaanhoitajana ja myöhemmin kartanon emäntänä
avioiduttuaan saksalaissyntyisen kreivi Douglasin kanssa.

 

Lasten nimistäkin voi päätellä, että Ukko ja Aino pitivät arvossa
kalevalaista ja isänmaallista henkeä keskiluokkaisessa kodissaan.
Esimerkiksi Katumajärven huvilalla tyttöjen piti pukeutua
juhannuksena kansallispukuihin ja poikien pistää päähänsä Väinämöisen
lakki. Aikuistuttuaan perheen taiteilijapojat omaksuivat kuitenkin
radikaalin, vasemmistolaisen elämänkatsomuksen. Erityisesti Tapio ja
Nyrki toimivat näkyvästi vasemmistohenkisissä taiteilijapiireissä.
Mielipide-eroista huolimatta sisarusten yhteishenki näytti säilyvän
vahvana.

 

Matti Rinne toteaa kirjansa loppupuolella, että Tapiovaarojen
sisarussarja on hyvä esimerkki siitä, miten taiteellinen lahjakkuus
kasaantuu. Tulee mieleen kysymys, olisiko meillä näitä taiteilijoita,
jos heitä ei olisi lapsuudenkodissaan kannustettu luovuuteen.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/