[H-verkko] Arvosteltavaksi: Vastapainon syksyn 2008 kirjoja
Tapio Onnela
taonnela at utu.fi
Mon Syys 8 18:37:00 EEST 2008
Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä Agricolan
toimittajille sähköpostia osoitteeseen:
<agricolan.arvostelut at gmail.com>, Ilmoita kirjan nimi ja kustantajan
sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan
kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi
juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale
Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/ josta se
lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee
arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-listan
tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu
"Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: http://
agricola.utu.fi/nyt/arvos/.
HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!
****
VASTAPAINO, Syksy 2008
****
Hughes J. Donald
MAAILMAN YMPÄRISTÖHISTORIA
Alkuteos
An Environmental History of the World. Humankind's Changing Role in
the Community of Life.
Suomentanut
Vainonen Jyrki
Esipuhe
Saikku Mikko
Ihmislaji on osa luontoa, ja se on jatkuvassa vuorovaikutuksessa
ekosysteemien kanssa. Nämä systeemit muuttuvat ajan kuluessa ja
nimenomaan ihminen on usein näiden muutosten aiheuttaja. Muutokset
ovat aina monimutkaisia ja osan niistä ekosysteemi kestää mutta
osalla on niin rajuja seurauksia, että ekosysteemi muuttuu tai
tuhoutuu kokonaan. Juuri näitä ihmiskunnan historian kannalta
keskeisiä muutoksia Hughes jäljittää. Hänen mielestään
historiantutkimuksen on otettava vihdoinkin vakavasti se, että
ihminen on osa ekologisia järjestelmiä. Hän pitää myös kulttuurin ja
luonnon vastakkainasettelua keinotekoisena.
Teoksessa pohditaan sekä ympäristökeskeisen ajattelun ja toiminnan
suhdetta että ympäristönsuojelun syntyhistoriaa. Kirja etenee
kronologisessa järjestyksessä ihmiskunnan historian alusta aina
nykypäivään saakka ja antaa kokonaisvaltaisen käsityksen ihmisen ja
ympäristön suhteesta. Teoksen näkökulma keskittyy ekosysteemien
muutokseen kaikkialla maailmassa tiettyinä historiallisina
aikakausina, jolloin ihmisen toiminnalla katsotaan olleen erityisen
merkittävä vaikutus ympäristöön. Teoksen pääluvut on jaoteltu
historiallisten aikakausien mukaan, ja jokainen luku sisältää kolme
tapausesimerkkiä, joiden avulla tarkastellaan jokaisen aikakauden
tärkeimpiä muutoksia ja vaikutuksia ympäristöön. 1900-lukua
käsittelevässä luvussa keskeiselle sijalle nousee teknologian ja
väkiluvun kasvun suuri vaikutus ympäristöön. Luvussa pohditaan myös
ihmiskunnan reaktioita näihin tapahtumiin. Maailman ympäristöhistoria
nostaakin esille myös kysymyksen ihmiskunnan moraalisesta vastuusta
luontoa kohtaan sekä sen, kuinka teknologian ja luonnon välillä
voitaisiin saavuttaa kestävä tasapaino.
J. Donald Hughes on pitkän linjan yhdysvaltalainen
ympäristöhistorioitsija, joka on tunnettu eloisasta ja
lukijaystävällisestä tyylistään. Tällä kertaa hän kertoo lavean
tarinan antiikista nykypäivään, miten monesti ihmisen itsensä
aiheuttamat luonnonmullistukset ovat vaikuttaneet merkittävästi
yhteiskuntien toimintaan ja ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen.
*****
Kettunen Pauli
GLOBALISAATIO JA KANSALLINEN ME
Kansallisen katseen historiallinen kritiikki
Globalisaatiosta puhutaan usein “meidän uutena haasteenamme”. Monikon
ensimmäinen persoona viittaa yleensä kansalliseen kokonaisuuteen,
vaikka samaan hengenvetoon saatetaan väittää, että tällaiset
kokonaisuudet ovat häviämässä globalisaation myötä. “Me” yhdistää
menneen ja nykyisen ja luo sopusointua niin menneisyyteen kuin
nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Globalisaatioteeman yhteydessä käy
vilkas keskustelu erilaisista “malleista”, joita verrataan
kilpailukyvyn kannalta. Mallin käsite viittaa yleensä kansallisiin
instituutioihin, myös silloin, kun “malli” varustetaan
ylikansallisella tunnusmerkillä, kuten puhuttaessa pohjoismaisesta
mallista.
Millä ehdoin globalisaatiota on mahdollista käsitellä kansallisena
haasteena? Millaisiksi poliittiset kysymyksenasettelut muotoutuvat,
kun globalisaatiota tarkastellaan ”kansallisella katseella”? Mitä
ovat kansallisen katseen rajat? Näiden kysymysten käsittelemiseksi on
otettava kriittistä etäisyyttä siihen, miten kansallinen katse on
ohjannut myös historiallista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.
Pauli Kettunen on professorina yhteiskuntahistorian laitoksella
Helsingin yliopistossa.
*****
Rossi Paolo
MODERNIN TIETEEN SYNTY EUROOPASSA
Alkuteos
La nascita della scienza moderna in Europa
Suomentanut
Talvio Lena
Italialaisen Paolo Rossin teos modernin tieteen synnystä johdattaa
lukijan yleistajuisesti tieteen historiaan ja sen herättämiin
tieteenfilosofisiin kysymyksiin. Hän tutkii eri tieteenalojen
koulukuntien välisiä yhteenottoja ja niiden taustalla piileviä
arvojärjestelmiä ja kumoaa siten oivallisesti näkemyksen tieteestä
tylsänä ja kulttuurista irrallisena asiana. Rossi osoittaa monien
nykyistä tiedettä ja tieteen tekemistä luonnehtivien piirteiden
syntyneen 1600-luvulla sotien ja ruton piinaamassa Euroopassa, ja
samalla hän myös näyttää, mikä oli uutta ja vallankumouksellista
tuolloin syntyneissä uusissa tiedon muodoissa.
Rossi tarkastelee monipuolisesti tieteen uusia saavutuksia kuten
tähtitieteen keksintöjä, mikroskoopilla tehtyjä uusia havaintoja,
Newtonin liikkeen lakeja, tyhjiössä tehtyjä kokeita sekä
verenkiertojärjestelmän salojen paljastumista. Niiden ohella
jokaisessa luvussa käsitellään ajatuksia, jotka olivat keskeisiä
tälle älylliselle vallankumoukselle. Modernin luonnontieteen synnyn
ja luonteen tarkastelut kytketään niin historialliseen kuin aate- ja
oppihistorialliseenkin taustaansa. Rossi purkaakin teoksessaan
tieteen historiaa ja tieteenfilosofiaa sekä luonnontieteitä ja
humanistisia tieteitä toisistaan erottavia tavanomaisia
mustavalkoisia vastakkainasetteluja.
Paolo Rossi (s. 1923) on Firenzen yliopiston emeritusprofessori, joka
on teoksissaan tarkastellut erityisesti tieteen kehitystä.
384 s., nid.
Lokakuu 2008
****
Horkheimer Max, Adorno Theodor W.
VALISTUKSEN DIALEKTIIKKA
Filosofisia sirpaleita
Alkuteos
Dialektik der Aufklärung. Philosophische Fragmente
Suomentanut
Pietilä Veikko
Alun perin vuonna 1944 ilmestynyt Valistuksen dialektiikka on eräs
viime vuosisadan tunnetuimpia yhteiskuntafilosofisia puheenvuoroja
samaan tapaan kuin Karl Popperin lähes samanaikainen Avoin
yhteiskunta ja sen viholliset (1945). Horkheimerin ja Adornon mukaan
1700-luvun klassinen valistusajattelu on tullut tiensä päähän
viimeistään holokaustin jälkeen. Itse asiassa heidän mielestään
historian kulussa ihmisten oma toiminta on kääntynyt heitä itseään
vastaan. Saman asian toinen puoli on se, että hallitessaan luontoa
päämääristä piittaamattoman välineellistyneen järjen avulla ihmisen
on pakko hallita myös itseään, alistettava oma sisäinen luontonsa.
Juuri tässä on valistuksen dialektiikka.
Kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa
maanpaossa ja osin tästä johtuu teoksen pessimistiseksi sanottu sävy.
Kirjoittajat näkevät samankaltaisia piirteitä niin natsi-Saksan
näytösluontoisissa joukkoesiintymisissä kuin amerikkalaisen
kulttuuriteollisuuden ilmiöissä. Täydelliseen pessimismiin he eivät
kuitenkaan vaivu vaan näkevät myös mahdollisuuksia ’järjen
toipumiselle’.
Max Horkheimer (1895–1973) ja Theodor W. Adorno (1903–1969) ovat niin
sanotun Frankfurtin koulukunnan keskeiset edustajat. Valistuksen
dialektikkaa voidaan pitää heidän kehittämänsä kriittisen teorian
pääteoksena ja samalla 1900-luvun keskeisten aatevirtausten
tarkkanäköisenä erittelynä.
*****
Julkunen Raija
UUDEN TYÖN PARADOKSIT
Keskusteluja 2000-luvun työprosesseista
Työ tuntuu olevan alituisessa murroksessa. Muutaman viime vuosikymmen
muutosta luonnehditaan esimerkiksi siirtymäksi teollisesta
jälkiteolliseen ja informationaaliseen, säännellystä
sääntelemättömään, turvatusta hauraaseen ja epävarmaan, fordistisesta
jälkifordistiseen, byrokraattisesta jälkibyrokraattiseen,
ruumiillisesta kognitiivis-affektiiviseen tai vain vanhasta uuteen
työhön. “Uusi” vaihtaa sisältöä aina vuosikymmenten mukaan, mutta
tällä hetkellä “uuden työn” iskusanoja ovat tietoistunut,
affektiivinen, verkostoituva, kommunikoiva, joustava, liikkuva ja
prekaari työ.
Raija Julkunen tutki väitöskirjassaan Työprosessi ja pitkät aallot
1970–80 luvun taitekohtaa. Siihen ajoittuivat fordistisen
massatuotannon ja massakulutuksen kypsyminen, protesti taylorisoitua
työtä kohtaan, keskustelu työn humanisoinnista, työn uusien
organisaatiomuotojen ja uusien johtamisoppien, kuten joustavan
tuotannon ja japanilaisen liikkeenjohdon käyttöönotto. Tällöin
Julkunen kehitti palkkatyön teoriaa, ymmärrystä kapitalismin ja työn
murrosten suhteesta sekä uuden joustokapitalismin noususta.
Raija Julkunen on kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen palannut
työprosessiteorian ydinkysymyksiin. 1980-luvulla näkyvissä ollut
kansainvälistyvä, jälkifordistinen finanssi- ja joustokapitalismi
elää nyt huippuaan. Työn maisema on hyvin toisenlainen kuin 1970-
luvulla. Julkusen kohteena kaksikymmentä vuotta sitten oli
teollisuustyö. Nykykäsittein vanhaa työtä pidetään objektivoituna
eli. työnä, jota koskeva tieto ja ajattelu pyrittiin mahdollisuuksien
mukaan objektivoimaan koneisiin, laitteisiin ja byrokraattisiin
sääntöihin, ja näin tekemään pääoman kasautuminen riippumattomaksi
työntekijöiden subjektiviteetista. Tässä kirjassa kohteena on uusi,
subjektivoitu, henkilökohtaistunut ja yksilöitynyt, siis
“kasvollinen” työ. Tietotalouden kysymää taitoa ja osaamista ei voi
objektivoida koneisiin ja valmiisiin sääntöihin. Tämän ajan johtamis-
ja organisaatio-opit pyrkivät ottamaan käyttöön työntekijöiden älyn,
tunteet, aloitteellisuuden, vastuullisuuden ja kommunikaatiokyvyn.
Jälkifordistiseen työhön sisältyy suuri paradoksi. Sen piti olla
työtä, jossa voi toteuttaa ja kehittää itseään. Jos uusi työ on juuri
tällaista, miksi se synnyttää entistä enemmän kielteisiä kokemuksia
ja epämukavuuksia, aina uupumus- ja masennusepidemioihin saakka.
Miten on mahdollista, että se ajanjakso, joka 1970-luvulla näyttäytyi
työn alentamisen aikana, näyttääkin nyt “hyvän työn” kulta-ajalta.
Onko työ yksinkertaisesti epävarmempaa ja kiireisempää, vai mitkä
ovat uuden työn paradoksin vaihtoehtoiset tulkinnat? Ovatko työn
kielteiset puolet siirtyneet pois politiikan alueelta eli haastaako
uupumus vain oman minuuden mutta ei työoloja?
Julkunen ottaa edelleen lähtökohdaksi työprosessiteorian ja sille
olennaisen työprosessin kontrollin ja vastarinnan näkökulmat. Hän
kysyy, millaisia byrokraattisia, teknisiä, normatiivisia ja
markkinakontrollin muotoja subjektivoituun työhön ja työntekijöiden
subjektiviteetin muovaamiseen tämän päivän työssä kohdistetaan,
millaista epämukavuutta ja vastarinnan muotoja ne synnyttävät. Onko
kollektiivisille protesteille enää tilaa vai onko jäljelle jäänyt
vain omat sisäiset prosessit? Teoksessa otetaan käyttöön myös uusi
näkökulma tulkitsemaan subjektivoidun työn epämukavuuksia: oman
panoksen ja samalla itsen tunnustamiskamppailut.
Julkunen kokoaa ja kommentoi laajasti uudesta työstä käytyjä
keskusteluja ja rakentaa niistä synteesiä.
******
YHTEISKUNTALUOKKA JA SUKUPUOLI
Toimittanut
Tolonen Tarja
Viime vuosina yhteiskuntaluokkaa on erityisesti sosiologiassa pidetty
menneisyyteen kuuluvana asiana. Erilaisten kevyempien ja dynaamisten
yhteiskuntateoreettisten ajatussuuntien myötä luokan on ajateltu
kadonneen kokonaan ilmiönä tai vähintäänkin menettäneen analyyttisen
voimansa erilaisten kulttuuristen murrosten myötä. Luokka on elänyt
omaa elämäänsä yksittäisissä tutkimuksissa lähinnä taustamuuttujana.
Tässä kirjassa yhteiskuntaluokka otetaan vakavasti mutta samalla
siihen suhtaudutaan sensitiivisesti. Palkka-, koulutus- tai
kulttuurierot eivät ole kadonneet, ja varsin polttavaksi ne tulevat
jos niitä pohditaan sukupuolen kautta. Kirjoittajat pyrkivät
laajentamaan keskustelua luokasta, sukupuolesta ja muista eroista
keskusteluttamalla tutkimusaineistojaan suhteessa luokkaan. He eivät
hae mitään puhdasta luokan käsitettä vaan luokka kietoutuu arjen
käytäntöihin, politiikkaan, moraaliin, normeihin ja erottelun
muotoihin. Nämä symboliset, kulttuuriset ja materiaaliset erot
määrittävät konkreettisesti eri ikäisten naisten ja miesten elämää ja
elämänkulkua. Kirja jakautuu viiteen osioon: Ensimmäisessä
keskustellaan luokasta, sukupuolesta ja materiasta, toisessa
koulutuksesta ja eroista, kolmannessa osiossa siirrytään koulusta
työelämään, neljännessä osiossa tarkastellaan perheen kautta
rakentuvia eroja ja viidennessä osiossa pohditaan seksuaalisuutta ja
sen rajoja suhteessa luokkaan.
Kirja soveltuu laajalti niin opetuksen kuin tutkimuksenkin käyttöön
sosiaalitieteiden ja psykologian, kulttuurintutkimuksen ja historian
sekä naistutkimuksen ja nuorisotutkimuksen aloilla.
Kirjoittajat: Sanna Aaltonen, Päivi Berg, Minna Kelhä, Katri
Komulainen, Maija Korhonen, Mari Käyhkö, Niina Lappalainen, Lena
Näre, Hannu Räty, Tarja Tolonen, Saara Tuomaala, Maija Urponen ja
Katja Yesilov
*****
Harvey David
UUSLIBERALISMIN LYHYT HISTORIA
Alkuteos
A brief history of Neoliberalism
Suomentanut
Koskinen Kaisa
Uusliberalismista on tullut hallitseva suuntaus monissa maissa niin
ajattelun tasolla kuin talouspolitiikassakin 1970-luvulta lähtien.
Yksityistäminen ja markkinaohjaus ovat olleet sen keskeisiä
iskulauseita. Sen sijaan talouden sääntely ja hyvinvointivaltio ovat
olleet kirosanoja. David Harvey etsii uusliberalistisen ajattelun
poliittisia ja taloudellisia juuria ja kertoo, miksi se levisi niin
nopeasti maailmanlaajuisesti.
Margaret Thatcheria ja Ronald Reagania on usein pidetty
uusliberalistisen käänteen keskeisinä hahmoina. Tämä on vain
osatotuus, ja Harvey jäljittää niitä useita erilaisia poliittisia ja
taloudellisia voimia Chilestä Kiinaan ja Yhdysvalloista Meksikoon,
jotka ovat olleet uuden opin taustalla. Samalla käy ilmi, että
uusliberalismin muotoutuminen on ollut ristiriitainen prosessi
kaikkialla. Hän tuo myös esiin sen, mitä konkreettisia
yhteiskunnallisia seurauksia uusliberalismin sovelluksilla eri
puolilla maailmaa on ollut. Harveyn kirja on tiivis mutta
perusteellinen maailmanpolitiikan ja -talouden analyysi 1970-luvulta
nykypäivään.
*****
Massey Doreen
SAMANAIKAINEN TILA
Toimittanut
Lehtonen Mikko, Rantanen Pekka, Valkonen Jarno
Suomentanut
Rovio Janne
Doreen Massey etsii kirjoituskokoelmassaan uusia tapoja, miten tila
ja paikka voitaisiin ymmärtää. Hän yhdistelee kiinnostavasti
empiiristä tutkimusta paikan ja tilan teoreettiseen
käsitteellistämiseen. Masseyn mukaan maantieteellä on merkitystä.
Hänen mielestään ei ole yhdentekevää, miten ymmärrämme tilan.
Päinvastoin ymmärryksemme tilasta vaikuttaa siihen, miten käsitämme
maailman, kehityksen ja globalisaation. Käsitys tilasta vaikuttaa
sekä asenteisiimme ”toisia” kohtaan että ajatuksiimme politiikasta,
sukupuolesta, identiteetistä ja työnjaosta. Lisäksi tilalla on
merkitystä köyhyyden, hyvinvoinnin ja vaurauden kysymyksissä.
Kirjoituksissaan Massey väittää, että tila ei ole jotakin staattista
ja neutraalia, ajasta riippumatonta, vaan jotakin joka punoutuu
ajassa ja on läpeensä sosiaalista. Hänen mukaansa tilaa tulisikin
tarkastella sosiaalisten suhteiden kautta ja yhteiskuntaa
tilallisesti rakentuneena. Tila ei ole paikan vastakohta, vaan paikka
syntyy tilassa yhteen niveltyvistä sosiaalisista suhteista ja
vuorovaikutuksista, joilla on usein myös globaali ulottuvuus. Tilan
tavoin paikka ei ole fyysistä, pysyvää ja visuaalista, vaan se on
perustaltaan avoin, aina tilapäinen ja kiistanalainen. Jokaisen on
itse elettävä ja tunnettava se. Ajatus tilasta, paikasta ja
yhteiskunnasta toisiinsa olennaisesti liittyvinä käsitteinä onkin
Masseyn ajattelun kulmakivi.
Doreen Massey on laajalti tunnettu ja tunnustettu brittiläinen
sosiaali- ja maantieteilijä, jonka tutkimukset käsittelevät
globalisaatiota, epätasaista alueellista kehitystä, kaupunkeja sekä
tilan ja paikan problematiikkaa. Vuonna 1998 hän sai Prix Vautrin Lud
-palkinnon, jota pidetään maantieteen Nobel-palkintona. Hän
työskentelee nykyisin Open Universityssä Britanniassa maantieteen
professorina.
*****
Mickelsson Rauli
SUOMEN PUOLUEET
Historia, muutos ja nykypäivä
Rauli Mickelssonin teos on kattava yleisesitys suomalaisista
puolueista. Se tarjoaa uuden ja laajan näkökulman puoluekenttään.
Teos sisältää tiedot kaikista Suomeen perustetuista 60 puolueesta,
niiden ohjelmista, järjestöelämästä, fraktioista ja lehdistöstä.
Kirja toimii sekä hakuteoksena että yliopistojen ja korkeakoulujen
oppikirjana. Se soveltuu paitsi valtio-opin myös historian ja
sosiologian oppikirjaksi.
Teos on myös raikas puheenvuoro yli kaksikymmentä vuotta velloneeseen
keskusteluun puolueiden kriisistä. Puolueissa tapahtuneita muutoksia
tarkastellaan suhteessa muihin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Mickelssonin johtoajatuksena onkin, että puolue toimii aina
tietynlaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Puolue muuntuu
olosuhteiden mukaan ja samalla puolue myös vaikuttaa vallitseviin
olosuhteisiin. Puolueiden kehitystä verrataan ensisijaisesti tiettynä
aikana vallinneeseen ideologiaan. Keskeisessä asemassa ovat myös
kansanliikkeiden ja puolueiden jäsenet, joiden näkökulmasta
puolueiden kehitystä tarkastellaan.
VTT Rauli Mickelsson on puoluetutkija Turusta
*****
Honkasalo Marja-Liisa
REIKÄ SYDÄMESSÄ
Sairaus pohjoiskarjalaisessa maisemassa
Sairauksia pidetään yleensä yksilöllisinä tapahtumina, joilla on
fysiologiset syynsä ja lääketieteellinen taudinkulku. Kuitenkin
kulttuurintutkimuksen tulokset kertovat myös sairauksien
merkityksistä, jotka ovat peräisin yhteisöllisesti jaetuista
kokemuksista. Sairauksiin kiteytyy arvoja, käsityksiä hyvästä
elämästä ja siitä mikä miesten ja naisten paikka niissä voisi olla.
Mutta kuinka tiheänä sairauden ja kulttuurin välisen suhteen voisi
ymmärtää? Entä millaisin ehdoin voi sanoa että sairaudet ovat
kulttuurisia?
Marja-Liisa Honkasalo vastaa näihin kysymyksiin Pohjois-Karjalassa
tehdyn etnografisen tutkimuksen avulla. Kysymyksiä tarkastellaan
sydänsairauksien ja kansanperinteen kautta yhden kylän ja sen
lähipiirin elämässä 2000-luvulla. Honkasalo kuvaa monitahoisesti
ihmisten omia käsityksiä sairauksista, niiden yhteisöllisistä
merkityksistä sekä toimista, joiden avulla ihmiset käsittelevät
sairauksia, elävät niiden kanssa ja sietävät niitä. Hänen
näkökulmanaan ovat paikallisten ihmisten omat käsitykset, jotka
kietoutuvat vahvasti terveyskasvatukseen mutta kertovat myös omaa
sanomaa, jonka valossa lääketieteelliset käytännöt näyttäytyvät
kulttuurisina käytäntöinä.
Kirjan lähtökohtana on lääketieteellinen antropologia ja tarkoitettu
lukijoille, joita sairauksien kulttuurisuus askarruttaa. Se on
kirjoitettu terveyden, sairauden ja kulttuurin tutkijoille sekä
sairauksien hoitajille ja niille jotka itse sairastavat – että
kaikille, joita kiinnostaa ajatus luonnon ja kulttuurin merkillisistä
leikkauspinnoista.
Marja-Liisa Honkasalo on lääketieteen ja filosofian tohtori, joka on
toimittanut aiemmin Vastapainolle Arki satuttaa -teoksen yhdessä
Terhi Utriaisen ja Anna Lepon kanssa.
256 s., nid.
Syyskuu 2008
***********************************
de Saussure Ferdinand
YLEISEN KIELITIETEEN KURSSI
Alkuteos: Cours de linguistique générale
Suomentanut: Lehto Leevi, Nuopponen Tommi
Ferdinand de Saussure (1857–1913) oli sveitsiläinen kielitieteilijä,
jota pidetään yleisesti strukturalismin ja semiotiikan
edelläkävijänä. Kielitieteen puolella hänen työnsä edesauttoi
siirtymää historiallis-vertailevasta kielitieteestä nykyaikaiseen
kielitieteeseen. Yleisen kielitieteen kurssi koostuu hänen
oppilaidensa luentomuistiinpanoista, jotka Saussuren kollegat Charles
Bally ja Albert Sechehaye kokosivat kirjaksi vuonna 1916. Juuri tästä
teoksesta ovat peräisin sittemmin kuuluisiksi tulleet erottelut
kielenkäytön, kielen ja puheen välillä sekä käsitys kielestä
merkitsevästä ja merkitystä koostuvien merkkien järjestelmänä.
300 s., sid.
Syyskuu 2008
***********************************
Weber Max
TIEDE JA POLITIIKKA - KUTSUMUS JA AMMATTI
Alkuteos: Wissenschaft als Beruf sekä Politik als Beruf
Suomentanut: Hietaniemi Tapani, Hannula Risto
Johdanto: Tapani Hietaniemi
Viime vuosisadan merkittävin yhteiskuntatieteilijä Max Weber piti
välittömästi ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaksi tärkeää
maailmankatsomuksellista luentoa. Ne olivat Tiede kutsumuksena ja
ammattina ja Politiikka kutsumuksena ja ammattina.
Tiede kutsumuksena ja ammattina alkaa tieteilijän työn ulkoisten
ehtojen kuvaamisesta, mutta laajenee kuvaamaan tieteen merkitystä
modernin ihmisen elämän – ja kuolemankin kannalta.
Politiikka kutsumuksena ja ammattina kertoo sekä nykyaikaisen valtion
ja politiikan alueen muodostumisesta länsimaissa että politiikkaan
osa- tai täysaikaisesti antautuvien ihmisten keskeisistä moraalisista
ja maailmankatsomuksellisista valinnoista. Max Weberin mukaan me
kaikki olemme ainakin osapäiväpoliitikkoja!
Kirjaa suositellaan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta
ja tieteestä ammattina sekä politiikan ja tieteen merkityksestä
modernille ihmiselle.
176 s., sid.
Syyskuu 2008