[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Koristelemattomia muistikuvia kirjailijasta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:

------------------------------------------------------
Juha Järvelä <jujarvel at jyu.fi>
FM, Tohtorikoulutettava, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän
yliopisto
------------------------------------------------------

Koristelemattomia muistikuvia kirjailijasta

Leimio, Pauli, et al.: Mika Waltarin Hartola, Pornainen ja sota.
Sysm&auml;n Kirjakyl&auml; Oy: Otavan Kirjapaino, Keuruu 2008. 184 s.

Jo ennen sotia menestyskirjailijaksi noussut Mika Waltari saapui
Hartolaan Kalhon kartanon mailla olevaan mökkiin 1945 viettämään
perheineen kesää ja kirjoittamaan muinaiseen Egyptiin sijoittuvaa
romaania. Taustalla oli aiemman kesäpaikan, Saimaan kanavassa
sijainneen Sulosaaren menetys sodassa. Hartola ei ollut kuitenkaan
paikkana uusi, vaan kirjailija oli aiemminkin vieraillut
paikkakunnalla vaimonsa sukulaisten luona.

Hartolassa syntyivät useat teokset, kunnes Waltarien kesäpaikaksi
tuli 1950-luvulla hänen äitinsä suvun kotipaikka Pornaisten
Laukkoskelta, jossa kirjailija vietti kesänsä kuolemaansa saakka.
Waltarin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi laadittu teos, Mika
Waltarin Hartola, Pornainen ja sota, kokoaa yhteen paikallisten
muistelmia kirjailijasta, joka puku päällä erottui kylätiellä ja toi
mukanaan ystäviään, joukossa kotimaisen elokuvan tähtiä Tauno Palosta
Regina Linnanheimoon.

Teoksen rakenne on saatu yllättävän selkeäksi, lähtien Hartolan
ajoista ennen ja jälkeen sodan, mennen Waltarin toimintaan
sota-aikana Martti Turtolan artikkelin kautta, jatkaen muistikuvilla
Pornaisista ja päättyen kirjailijan viimeiseksi kustantajaksi jääneen
Hannu Tarmion kirjoitukseen. Selkeyden vuoksi on ehkä liikaakin
yksinkertaistettu esimerkiksi teoksen sisällysluetteloa, josta
puuttuvat yksittäisten kirjoittajien nimet. Ongelmaa se ei toki
aiheuta, löytyväthän ne kirjoitusten kohdalta. Ulkoasultaan teos on
muutenkin onnistunut, värikuvia tuntuu olevan suorastaan tuhlailuun
asti ja teoksen taitto on avaraa ja selkeää.

Teoksen viehätys on sirpaleisten muistikuvien aitoudessa. Toimittajat
eivät ole onneksi lähteneet niitä liikaa editoimaan, vaan kertovat
vain selkeästi niiden olevan muistoja, joskus jo vanhemmalta lapselle
periytyneitä. Aitoa muistelmaluonnetta on siinä, että yksityiskohdat
vaihtelevat eri kertojilla ja osa jutuista on selkeämmin luonteeltaan
kaskuja, kuten vaikka muistikuvassa, jonka mukaan Waltari teki
veroilmoituksensa kirjakuutioina. Muistikuvien ristiriidat
muistuttavat hyvin niiden olevan kertojiensa omaa todellisuutta.
Tuskin on järin merkittävää polttiko kirjailija vihreää vai punaista
norttia. Tai edes soutiko kirjailija joskus itse vai oliko vaimo aina
airoissa.

Teoksen esipuheessa myös hyvin korostetaan, että teos ei ota kantaa
siihen miten paikalliset vaikutteet ovat löytäneet tiensä Waltarin
kirjoihin, vaan ”jättää kaikki johtopäätökset lukijoiden oman viisaan
päättelykyvyn varaan”. Tästä konkreettisena esimerkkinä voi sanoa Eino
K. Nurmisen pohdinnat Hartolan Näsissä 1933 tapahtuneesta veriteosta,
jonka Panu Rajala Waltari-elämäkerrassaan (Rajala 2008, 341) on
turhan suoraan yhdistänyt alkusysäykseksi teokseen Vieras mies tuli
taloon (1937). Varsinainen muistelija muistaa vain spekuloivansa
asialla.

Yleisempi paikallishistoriallinen aineisto liittyy teokseen hyvin;
niin Hartolan kuin Pornaisten historiaa ja nykypäivää koskevat
tekstit toimivat hyvänä yleisesityksenä nousematta mitaltaan liian
hallitseviksi. Teos tarjoaa siinä mielessä esimerkkiä kuinka omasta
kotiseudusta voi kertoa vaikkapa paikkakunnan kesäisen merkkimiehen
kautta ilman lukijan pitkästyttämistä.

Teoksen ainoassa tutkimuksellisemmassa tekstissä Martti Turtola
kumoaa vaivattomasti Ilmari Turjalta lähtöisin olleen, Lasse Lehtisen
toistaman jutun siitä, että Waltari olisi aikanaan erotettu
reserviupseerikoulusta pasifististen ajatustensa takia. Kirjailijahan
päinvastoin kirjoitti puolustusvoimia myönteisesti kuvaavan teoksen
Siellä missä miehiä tehdään (1931), joka toimi vastakirjana Pentti
Haanpään kriittiselle Kentälle ja kasarmille (1928). Turtola
tulkitsee, että Waltari voitti tämän ”kirjasodan”, koska hänen
edustamansa näkemys armeijasta tuli vallitsevaksi 1930-luvulla ja
reserviupseerikoulutuksen suorittamisesta tuli ylioppilaille
kunniavelvollisuus.

Dramaattisesti nimetyissä kirjasodissa voittajia voi olla kyllä
vaikea löytää. Suurimmaksi kirjasodan häviäjäksi voisi nimittää sen
sijaan kotimaista kaunokirjallisuutta, kun Haanpää ei päässyt vuosiin
julkaisemaan teoksiaan kustantajien boikotin vuoksi. Ajan henkeä
ajatellen Waltarilla tuskin oli mitään tappion mahdollisuuttakaan –
teoksen kohdalla oli etukäteen selvää, että se saisi myönteisen
vastaanoton.

Waltarin sotavuodet sotapropagandan kirjoittajana tulevat hyvin
esiin, pääosin kirjailijan omien muistelmien mukaan.
Sotilaskantakorttia lähteenä käyttäen Turtola tuo kuvaan uusia
tietoja, kuten muun muassa sen että välirauhan aikaan kirjailijan
varusmiespalvelusta jatkettiin niin, että viikon verran pyrittiin
kouluttamaan ”suomalaisesta eturivin kirjailijasta jalkaväen
sotamies”. Waltarin mittaviin sota-ajan kirjoitustöihin Turtola
tarttuu vain laajempien teosten osalta, joten laaja
artikkelituotanto, Panu Rajalan mukaan lähes tuhat kirjoitusta
(Rajala 2008, 414), säilyy yhä tutkimattomana alueena.

Kirjan helmistä voi nostaa esiin muun muassa Waltarin kirjeen
14-vuotiaalle Tuula Ojalalle, joka kaipasi kirjailijasta tietoa
esitelmäänsä. Kirjailija tunsi koulun tarpeet ja suomalaisen tavan
arvostaa fiktion ”totuudenmukaisuutta”: ”Ehkä tekisit viisaasti, jos
näin kouluesitelmässäsi hiukan tekopyhästi korostaisit miten
arvokkaalla tavalla tuo romaani kartuttaa lukijan tietoja muinaisen
Egyptin sivistyksestä, uskonnosta ja historiasta.”

Kokonaisuudessaan kirja onnistuu tuomaan esiin eläviä muistoja
kirjailijasta. Kirjailijan vanhuuden sairaudesta ja yksinäisyydestä
teos onnistuu sanomaan ehkä enemmänkin kuin Rajalan kirjoittama
elämäkerta. Muistikuvien avoin subjektiivisuus ja sirpaleisuus ovat
teokselle enemmän ansio kuin haitta. Eri ihmisten kohtaamisia
kirjailijan kanssa viidellä vuosikymmenellä ei ole yritetty puristaa
keinotekoiseksi kokonaisuudeksi.

Viitattu teos:
Rajala, Panu: Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. WSOY:
Juva 2008.

------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/index.php