[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kaksi historiaa

Su Joulu 21 22:49:09 EET 2008

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pekka Kaarninen  tutkija, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nyyssönen, Jukka: Kaksi historiaa Petsamosta. Muutos ja jatkuvuus
historiankirjoituksessa. Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2008. 63 sivua.

Kaksi historiaa
---------------------------------------------------------

Jukka Nyyssösen kirjan Kaksi historiaa Petsamosta lähtökohta on
varsin mielenkiintoinen. Hän pyrkii tarkastelemaan miten valtioiden
välisissä suhteissa tapahtuneet muutokset ovat heijastuneet
suomalaisessa historiankirjoituksessa. Kyse on tietenkin Suomen ja
Neuvostoliiton välisistä suhteista. Nyyssösen kirja on kuitenkin
valitettavasti hyvin suppea esitys aiheesta. Kun postikortin
kokoisessa kirjasessa on tekstiä vain alle 60 sivua, merkitsee se
todella tiivistä esitystä.

Pieni teos on ihan perusteltu esitys, mutta suppeutensa vuoksi se
jättää jonkin verran pohdittavaa. Asiaa olisikin ollut syytä
tarkastella selvästi laajemmin. Silloin lähes itsestään selvyytenä
otettu ja osoitettu näkemys, että valtioiden välisissä suhteissa
tapahtuneet muutokset vaikuttavat historiankirjoitukseen, olisi
saattanut tulla esiin huomattavasti monimuotoisempana.

Nyyssönen tarkastelee Eero Kuussaaren teosta Taistelu Petsamosta,
joka ilmestyi 1939 ja Erno Paasilinnan kirjaa Petsamo, historiaa ja
muistoja, joka ilmestyi alkuperäisesti kahtena osana 1980-luvun
alussa. Kirjat sijoittuvat selvästi erilaiseen aikakauteen, minkä
jokainen voi heti havaita. Kirjoja yhdistää se, että ne eivät ole
akateemisten ammattihistorioitsijoiden kirjoittamia. Kuussaari oli
jääkäriupseeri ja Paasilinna kansankorkeakoulun käynyt toimittaja ja
kustannusjohtaja. Kirjoittajien lähtökohta on siis hyvin erilainen.
Kirjatkin ovat erilaiset. Kuussaaren kirja edustaa isänmaallista
suojeluskunta-Suomen historiaa ja Paasilinnan kirja suomettunutta
kulttuuriradikaalien näkemystä.

Nyyssönen tarkastelee kirjoissa esiintuotuja muutamaa peruskysymystä
eli ennen kaikkea kirjojen tapaa esittää heimosotaretket ja niiden
oikeutus sekä millä valtiolla oli legitiimein oikeus Petsamon
alueeseen. Nyyssönen perustelee varsin hyvin tässä asiassa esiin
tulevat eroavuudet ja siihen mahdollisesti vaikuttavat syyt.
Tutkimuskysymyksen keskeinen sanottava on saatu hyvin tiivistettyä.

Petsamosta on julkaistu varsin vähän kirjallisuutta, joten Nyyssösen
valitsemat kirjat soveltuvat hyvin tutkimuskohteeksi. Mutta miten
hyvin ne edustavat sitä asiaa, mitä niiden pitäisi edustaa?

Nyyssönen ei tuo esiin kirjojen syntytaustoja, jotka ovat varsin
mielenkiintoisia ja osaltaan selittävät miksi nämä teokset on tehty.
Kirjoja ei kunnolla sijoiteta siihen intertekstuaaliseen maailmaan,
jonka pitäisi olla lähtökohta. Sitä kautta olisi voinut pohtia
perusteellisemmin, miten edustavia nämä teokset ovat
tutkimuskysymyksen kannalta.

Kuussaari oli aktiiviupseeri, mutta hän oli sekaantunut Ståhlbergin
kyyditykseen ja saanut siitä tuomion. Hän saattoi sen jälkeen palata
puolustusvoimien palvelukseen. Hänet sijoitettiin kuitenkin
sotahistorialliseen toimistoon ja siellä hän alkoi kirjoittaa
heimosotien historiaa. Kuussaari oli siis sivussa varsinaiselta
sotilasuralta suojatyöpaikassa. Hän oli osallistunut heimosotiin
mutta ei Petsamon retkiin.

Erno Paasilinna oli syntynyt Petsamossa ja lähtenyt sieltä lapsena
evakkoon. Hän kertoo muistelmissaan, että ajatuksen Petsamo-kirjasta
oli hänelle esittänyt Paavo Haavikko. Haavikko oli ärsyttänyt
suomalaista akateemista historiankirjoitusta Kansakunnan linjallaan.
Erno Paasilinna oli puolestaan satiireillaan ärsyttänyt suomalaisia
siihen mennessä ilmeisesti enemmän kuin nuorempi veljensä Reino
tv-ohjelmillaan. Toisaalta Erno Paasilinna oli itsekin suunnitellut
Petsamo-aiheista kirjaa ja hän oli aikaisemmissa toimitustöissään
perehtynyt hyvin aluetta koskevaan kirjallisuuteen. Hän oli jopa
aloittanut K.M. Walleniuksen elämäkerran laatimisen, mutta jättänyt
sen kesken. Jääkärikenraali Wallenius oli johtanut toista Petsamoon
tehdyistä sotaretkistä ja ollut syytettynä Kuussaaren tavoin
osallisuudesta Ståhlbergin kyyditykseen.

Teosten vastaanoton tarkastelu olisi kertonut siitä miten kirjoihin
aikoinaan suhtauduttiin. Puolustusvoimat lopetti Kuussaaren projektin
rahoituksen runsas vuosi ennen kuin kirja julkaistiin. Kuussaari teki
sen valmiiksi valtion itsenäisyyshistoria-lautakunnan apurahan
turvin. Miksi näin meneteltiin? Projekti oli tosin kestänyt paljon
pitempään kuin oli suunniteltu.

Paasilinnan kirjaa arvosteltiin erittäin runsaasti silloin kun se
ilmestyi. Paasilinna toteaa muistelmissaan, että tämä arvostelijoiden
ydinryhmä Petsamon oikeistolaisten musta klikki pyrki häiritsemään
hänen jatko-osan kirjoitustyötään. Kirjan edustama näkemys ei siis
ollutkaan yleisesti hyväksytty sen ilmestymisaikana. Muutaman vuoden
kuluttua ilmestyi kirjailija Tuulikki Soinin kolmiosainen
kaunokirjallinen teossarja Petsamosta. Sen syntyyn oli vaikuttanut
Paasilinnan kirjat, joiden vastapainoksi Soinin kirjat oli
kirjoitettu. Soinin kirjat saivat varsin hyvän vastaanoton.

Paasilinna kirjoitti kuitenkin Petsamon historiansa toisenkin osan ja
se ilmestyi muutaman vuoden kuluttua. Kirja palkittiin valtion
tiedonjulkistamisen palkinnolla, joten se ilmeisesti edusti
hyväksyttyä tapaa kirjoittaa historiasta. Kuussaari puolestaan palasi
sotilasuralle jatkosodassa, ja sen jälkeen hän kirjoitti virkatyönään
jatkosodan historiaa. Heimosotiin hän palasi vielä kirjassaan
Vapaustaistelujen teillä, joka ilmestyi 1957. Tätä kirjaa Nyyssönen
ei huomioi millään tavoin, vaikka siinä kerrotaan lyhyesti Petsamon
retkistä.

Nyyssönen tuo kirjassa esiin yhtenä erilaisiin teksteihin
vaikuttavana syynä kirjoittajien kuulumisen eri sukupolviin.
Sukupolvien välinen juopa oli varsin selvä. Nyyssönen ei kuitenkaan
tarkastele miten hyvin kirjoittajat edustavat sukupolviaan.

Nyyssösen kirja osoittaa selvästi, ettei historia olekaan ihan niin
yksinkertainen asia. Lisäksi sen luettuaan ymmärtää hyvin, miksi
historiasta aina kirjoitetaan niin paksuja kirjoja.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/