[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Britannian rakastetuin pikkuauto

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Riikka Jalonen  FM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sannia, Alessandro: MINI (Mini). Kääntänyt Jouni Porio. Minerva
Kustannus Oy, 2008. 185 sivua.


Britannian rakastetuin pikkuauto
---------------------------------------------------------

Pikkuruinen Mini kuuluu automaailman klassikoihin, jonka
menestystarinaa kunnioitettiin mm. vuonna 1995 Autocar-lehden
toimesta 'Vuosisadan auto' -arvonimellä. Auton saavuttama kulttimaine
ja jättisuosio on poikinut erityisesti 2000-luvulla jo useampia
automerkin historiasta kertovia teoksia, joista yksi on alun perin
vuonna 2006 ilmestynyt Alessandro Sannian teos MINI, mikä nyt
kuluvana vuonna on ilmestynyt myös suomennettuna.


Mini ei, syntyessään 1950-luvulla, varsinaisesti vastannut tuon ajan
autoilijoiden odotuksia henkilöauton suhteen, olihan se kooltaan
häkellyttävän pieni. Minin synty liitetään kirjassa Suezin kriisin
myötä syntyneeseen energiapulaan, jolla oli huomattava vaikutus myös
länsimaiden autoteollisuuteen. Pienikuutioisilla moottoreilla
varustettujen autojen myynti moninkertaistui Britanniassa vuosina
1956-57 ja niinpä eräs maan suurista autovalmistajista, British Motor
Corporation (BMC), käynnisti projektin uudenlaisen auton luomiseksi.
Tavoitteena oli suunnitella jotain 'innovatiivista, kompaktia ja
ekonomista'. 

Projektin johtajaksi valittiin Alec Issigonis ja aikaa projektin
saamiselle tuotantovalmiiksi annettiin kaksi vuotta. Prototyypit,
'oranssit laatikot', olivat valmiit jo lokakuussa 1957. Seuraavan
vuoden heinäkuussa BMC:n johtaja Leonard Lord antoi hyväksyntänsä
massatuotannon aloittamiselle koeajon jälkeen. Mini esiteltiin
yleisölle elokuussa 1959, eikä sen vastaanotto alussa ollut
varmastikaan sitä mitä toivottiin. Brittiläiset eivät
yksinkertaisesti uskoneet vain kolme metriä pitkän auton soveltuvan
perheautoksi. Mallivalikoiman laajentumisen, ja osittain myös
kuningatar Elisabethinkin ansiosta, ihmiset kuitenkin alkoivat
lämmetä tälle pikkuriikkiselle autolle. Potin räjäytti erityisesti
nuorison keskuudessa suosioon noussut, autourheilun sarallakin
menestynyt, Mini Cooper.

Johdannon jälkeen Sannia vyöryttää kirjassaan tietoa Minin
markkinoille tulleista malleista, niissä tapahtuneista teknisistä
muutoksista sekä mm. ostajien vastaanotosta. Kirjassa edetään
kronologisesti ja lopussa on vielä omat lukunsa Minin
kansainvälisestä tuotannosta mm. Australiassa, Etelä-Afrikassa,
Etelä-Amerikassa ja Euroopassa sekä Minin menestyksestä
autourheilussa. Rallista puhuttaessa on hyvä muistaa mainita
legendaarisen Monte Carlon rallin voittoisat suomalaiset Mini-kuskit
Rauno Aaltonen ja Timo Mäkinen. Sannian oma tausta, autoteollisuuden
suunnittelijana työskentelevä arkkitehti, on varmasti vaikuttanut
siihen, että kirjassa keskitytään nimenomaan auton teknisiin ja
suunnittelun ja tuotannon näkökulmasta olennaisiin asioihin. Sannian
MINI on paitsi yhden maailman tunnetuimman automerkin historiaa, myös
katsaus autosuunnittelun ja - tuotannon historiaan. Kirjan perusteella
autoala oli varsin hektinen ala, jossa myyntilukuihin ja ostajien
mielipiteisiin oli reagoitava nopeasti ja tehtävä jatkuvia
uudistuksia sekä hienosäätöä, jotta ostajien mielenkiinto säilyy.
Mininkin kohdalla tuotekehittely oli jatkuvaa, vaikka auto 1960-luvun
aikana nousikin suureen suosioon, eikä sen jatkumiselle periaatteessa
ollut näkyvissä mitään estettä.

Vuosi 1969 oli merkittävä Minin historiassa; ensimmäinen kymmenen
valmistusvuotta oli tehnyt autosta yllättäen huippusuositun varsin
konservatiivisten brittiautoilijoiden keskuudessa. Tosin fuusion
myötä uusi valmistaja, British Leyland Motor Company (BLMC), halusi
karsia tarpeettomia automallejaan, ja Minin
Morris/Austin-kaksoistuotanto lopetettiin, jonka jälkeen kaikki
Englannin tuotanto siirtyi Cowleyn tehtaalle Oxfordiin. Samana vuonna
Alec Issigonis lyötiin ritariksi kunnianosoituksena hänen työstään
brittiläisen autoteollisuuden hyväksi, ja lisäksi Minit saivat hyvää
mainosta Peter Collisonin ohjaamassa kulttielokuvassa Riehakas ryöstö
(The Italian Job). Sannia ei muita Mini-elokuvatähtiä mainitse, mutta
todettakoon, että jeeppi-tyylinen avomalli Mini Moke, on esiintynyt
useammassakin Bond-filmissä.

1970-luvulla Minien kysyntä jatkui edelleen, ja tuotekehittelyssä
pyrittiin pysymään ajan tasalla ostajien toiveiden kanssa. Autoilun
arkipäiväistyessä monissa eurooppalaisissa perheissä oli kysyntää ns.
kakkosautolle, ja niinpä markkinoille ilmestyi aivan vuosikymmenen
lopulla halpahintainen Mini City, joka oli suunnattu erityisesti
perheen nuorisolle ja naisille. Samaan aikaan BLMC kuitenkin laati
suunnitelman Minin valmistuksen lopettamisesta vuonna 1982, mutta
muutti myöhemmin mielensä - ja Minit saivat vielä jatkoaikaa.

1980 - ja 1990 - luvuilla Minin tuotanto perustui pääasiassa
erikoismalleille ja tuotekehitys keskittyi auton turvallisuuteen ja
ajomukavuutta lisääviin yksityiskohtiin. Ja vaikka emoyhtiön nimi
vaihtui taas kerran taloudellisista syistä Austin Rover Groupiksi,
oli Mini saavuttanut kulttiaseman ympäri maailmaa. Harmittavasti
juuri ennen 30-vuotisjuhlavuotta Minin isä Alec Issigonis menehtyi
81-vuotiaana. Minejä oli siihen mennessä valmistettu yli viisi
miljoona kappaletta. Rover Groupin taloudellinen ahdinko vei sen
BMW:n omistukseen vuonna 1994. Uuden omistajan tavoitteena oli alusta
asti kehittää Minille korvaaja, mutta vanhan mallin valmistuksen
lopetuksella ei pidetty kiirettä, olihan se kuitenkin kannattavaa, ja
korvaajan kehitystyölle haluttiin antaa tarpeeksi aikaa. Vuonna 1999
juhlittiin Minin 40-vuotisjuhlia näyttävästi Englannin
Silverstonessa, jonka jälkeen vanhalle Minille heitettiin hyvästit.
BMW:n monta vuotta kehittelemä uusi MINI One esiteltiin yleisölle
28.9.2000. Tästäkin autosta tuli jättimenestys, edeltäjänsä tapaan.

Sannian kirja on sinällään ihan mainio, mutta kuten tämänkaltaisissa
kirjoissa yleensäkin, pääpaino on teknisissä ja tuotantoon
liittyvissä asioissa. Itseäni jäi kovasti mietityttämään, mitä Sannia
tarkoittaa puhuessaan Ministä elämäntapana? Mitä Mini-fanius oli, ja
keitä nämä fanit olivat? Kirjassa olisi voitu ehkä enemmän keskittyä
siihen, miten tämä todella pienikokoinen ja epätavallinen auto
valloitti varsin konservatiivisten brittien sydämet. Halpa hinta oli
luonnollisesti yksi syy, mutta asiaan liittyi varmasti muutakin. 

Vaikka kirjassa on runsaasti esim. mainoskuvia, ei Sannia juurikaan
analysoi niitä. Kuvitus sinällään on varsin laadukasta, ja niistä on
hyvin nähtävissä Minin eri mallien pieni ja kompakti koko, sekä
yksilöllinen muotoilu. Hieman häiritsevää kuvissa tosin on se, että
osaan kuvista on liitetty kuvatekstit, osaan ei. Tästä tulee
lukijalle mielikuva, että osa kuvista olisi laitettu vain sivujen
täyttämiseksi. Tekstissä on myös ajoittain saman toistoa, mikä tuntuu
näin vähätekstisessä teoksessa turhalta. 

Suomennoksessa ei häirinnyt kuin se, että useammassa kohdassa
puhutaan Turinin kaupungista Torinon sijaan. Kirjan pieni koko sen
sijaan on hauska yksityiskohta. Kaiken kaikkiaan, Sannian
MINI-teoksella on varmasti oma paikkansa autoharrastelijoiden ja
Mini-fanien lukemistossa. Koska tämän kaltaisia kirjoja jo kuitenkin
on maailma pullollaan, toivoisi, että seuraavan kirjoittaja pyrkisi
liittämään kirjaansa enemmän kontekstia autoa ympäröivästä
yhteiskunnasta, eikä pitäytyisi yksinomaan suunnittelupöydän ja
tuotantotehtaan välillä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/