[H-verkko] =?UNKNOWN?Q?=3D=3Fiso-8859-15=3FQ=3FAgricolan=5Fkirja-arvostelut?= =?UNKNOWN?Q?=3A=5FKirjeenvaihtajan=5Fmuistelmia=5FMoskovasta=5F?= =?UNKNOWN?Q?=E2=80=93=5Fja=5Fv=3DE4h=3DE4n=5FMullovastakin=3F=3D?=

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mikkonen, Simo  FT, tutkija, Jyväskylän Yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Koulumies, Jyrki: Moskova, Mullova ja minä. Otava, 2008. 200 sivua.


Kirjeenvaihtajan muistelmia Moskovasta ? ja vähän Mullovastakin
---------------------------------------------------------

Moskovan kirjeenvaihtajana Uudelle Suomelle toiminut Jyrki Koulumies
kuvaa suomalaisen toimittajan elämää ja toimintamahdollisuuksia
1970-80-lukujen taitteen Moskovassa. Omat rajoituksensa asettivat
Neuvostoliiton virkamiehet ja kotimaan suomettunut politiikka.
Samalla Koulumies paljastaa toimineensa viulisti Viktoria Mullovan
loikkauksen pääsuunnittelijana ja -toteuttajana.


Tartuin alun perin Koulumiehen kirjaan ennen kaikkea
tutkimusintressieni johdattelemana. Kolutessani parhaillaan sekä
neuvostomedian ja länsimaisen median keskinäistä vaikutussuhteita
että neuvostoemigranttien roolia kylmässä sodassa tuntui kirja
antavan lupauksen valaista molempia asioita Suomen näkökulmasta.
Kahlattuani kirjaa vasta viidenneksen luulin jo joutuvani pettymään
ja olin vähällä jättää leikin kesken. Onneksi kuitenkin päätin
jatkaa, koska kirja osoittautui lopulta oikein kelvolliseksi
lukukokemukseksi.

Koulumiehen Moskovan muistelot keskittyvät Brezhnevin loppuvuosiin,
1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen, jolloin hän oli porvarillisen
Uuden Suomen Neuvostoliiton kirjeenvaihtajana. Kirjan parhaana antina
voikin pitää Koulumiehen kuvauksia Moskovaan sijoitetun
kirjeenvaihtajan ongelmista jokapäiväisessä elämässä, mutta ennen
kaikkea lehtimiehenä. Toisin kuin muualla maailmassa, kirjeenvaihtaja
ei voinut luottaa virallisiin tiedotuskanaviin, paikalliseen
lehdistöön tai uutistoimistoihin, ainakaan jos halusi oikeita uutisia
tai vähänkään kiinnostavaa julkaistavaa. Tosin ainakin Koulumiehen
mukaan aika moni suomettunut kirjeenvaihtaja toimi juuri näin nojaten
vain virallisiin neuvostolähteisiin ja jälki oli sitten sen mukaista.

Kirjeenvaihtajat toisaalta joutuivat tasapainoilemaan laadukkaan
journalismin vaatimusten ja Neuvostoliitosta karkottamisen välillä.
Liiallinen tutkiva journalismi ja Neuvostoliiton viranomaisten
soveliaaksi katsoman toiminnan rajan yli astuminen johtivat monen
länsimaisen journalismin kohdalla työluvan menettämiseen ja
kotiuttamiseen. Suomen ulkopoliittiset tavoitteetkin tuli ottaa
huomioon, jos halusi töitä myös tulevaisuudessa. Sinänsä tässä ei ole
mitään uutta, mutta Koulumies kuvaa varsin hyvin oman toimintansa
kautta kirjeenvaihtajan vaikeita valintoja. Hänkin tapasi paljon
erittäin kiinnostavia henkilöitä, joista ei kuitenkaan voinut oikein
kirjoittaa, koska ei halunnut näille ongelmia. Kulttuurista ja
politiikan ulkopuolisesta elämästä kirjoittaminen oli oikeastaan
ainoa vapaampi alue ja siinäkin oli omat rajoituksensa.

Kulttuurista löytyi hienoinen aasinsilta siihen kirjan varsinaiseen
paljastukseen, eli Koulumiehen järjestämään viulisti Viktoria
Mullovan loikkaukseen Suomen kautta Ruotsiin. Koko episodi tuntui
aluksi varsin päälle liimatulta teemalta, koska itse kirja käsittelee
enimmäkseen kaikkea muuta. Samalla muistelmia kuitenkin mainostetaan
Mullovan loikkauksella aina kirjan otsikkoa myöten. Vaikka
Koulumiehen kuvauksen itse loikkauksen suunnittelusta ja sen
toteuttamisesta lukikin suurella mielenkiinnolla, kuin vanhan ajan
seikkailutarinaa konsanaan, on kirjan varsinainen sisältö Koulumiehen
kirjeenvaihtajakokemuksissa Moskovasta. Silti Mullovan tapaus on
oivallinen muistutus myös suomettuneisuuden vähemmän kunniakkaasta
ilmentymästä palauttaa Suomeen saapuneet loikkarit takaisin
Neuvostoliittoon. Ei kovin hyvää mainosta Suomen puolueettomuudelle
tai viralliselle linjalle ylipäätään.

Johtuen mahdollisesti juuri tarpeesta korostaa Mullovan osuutta
kirjassa, erityisesti kirjan alku tuntui varsin hajanaiselta. Alun
prologinomainen kuvaus Mullovan loikkausta edeltäneestä päivästä
tuntui lopulta niin irralliselta, että kirjasta ei tahtonut saada
aluksi minkäänlaista otetta. Mutta sitkeys palkittiin ja kirjasta
muodostuikin mukavan kompakti kuvaus perestroikaa edeltäneestä
Moskovasta, sen kulttuurieliitin elämästä rajoituksineen ja
etuoikeuksineen. Erityisesti muutamat herkulliset kuvaukset
tapahtumista, joita ei tietenkään voinut raportoida, kuten
kulttuuriväen kanssa vietetyt mökki-illat tai KGB:n epäonniset
tarkkailuyritykset riittävät jo yksin tekemään kirjasta helposti
lukemisen arvoisen. Koulumiehen Moskova, Mullova ja minä onkin paitsi
kuvaus kirjeenvaihtajan ajoittain värikkäästäkin arjesta
Neuvostoliiton harmaassa pääkaupungissa, myös hyvä muistutus
neuvostotodellisuudesta ja suomettuneisuudesta. Suomettuneisuuden
ajasta on kulunut niin vähän aikaa, ettei ole ihmekään, ettemme ole
siitä vielä täysin Venäjän politiikassammekaan toipuneet.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/