[H-verkko] Arvosteltavaksi: Siltalan syksyn 2021 kirjoja

Ti Syys 14 13:35:49 EEST 2021

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com<https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***

Siltalan syksyn 2021 kirjoja

Wolwfam Eilenberg: Vapauden tuli. Filosofian pelastus synkkinä aikoina 1933–1943. Suom. Tommi Uschanov
Simone de Beauvoir, Hannah Arendt, Simone Weil ja Ayn Rand – Vapauden tuli on kertomus 1900-luvun vaikutusvaltaisimpien naisfilosofien ajattelusta ja elämästä. Viime vuosisadan synkimpinä hetkinä he uudistivat kirjoituksissaan ajatukset yksilön ja yhteiskunnan, miehen ja naisen, vapauden ja orjuuden sekä ihmisen ja Jumalan välisistä suhteista. Filosofien tiet vievät Stalinin Neuvostoliitosta Hollywoodiin, Hitlerin Saksasta ja miehitetystä Pariisista New Yorkiin. Ajatukset muotoutuvat yhteydessä kirjoittajiensa poikkeuksellisiin kokemuksiin radikaaleina aikalaisina, aktivisteina, pakolaisina, sopeutumattomina älyllisinä seikkailijoina. Vapauden tuli on ylistetyn Taikurien ajan itsenäinen sisarteos. Eilenberger onnistuu loihtimaan aikakauden ristiriitaiset ajatusvirtaukset värikkääksi kudokseksi, jossa filosofien teokset ja heidän dramaattiset elämänkohtalonsa valottavat toisiaan.
Wolfr am Eilenber ger (s. 1972) on saksalainen filosofi. Hän on väitellyt tohtoriksi Zürichissä vuonna 2008 Mihail Bahtinin kulttuurifilosofiasta. Hänen puolisonsa on suomalainen Pia Päiviö, perheessä on kaksi lasta. Kansainvälistä mainetta teoksillaan niittäneeltä Eilenbergerilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Taikurien aika – Filosofian suuri vuosikymmen 1919–1929 (2019), Minun kolmikieliset kaksoseni (2013) ja Minun suomalainen vaimoni (2011). Kirjan on suomentanut Tommi Uschanov (s. 1975), joka käännöstöidensä ohella tunnetaan monipuolisena yhteiskunnallisena keskustelijana, tietokirjailijana ja esseistinä.
***
Kai Ekholm & Yrjö Repo: Lukemisen aika
Olemme eläneet yli 500 vuotta Gutenbergin laajenevassa galaksissa, jossa painettu kirja on ollut hallitseva, palvottu, pelätty ja kiistaton sivistyksen ja tiedon välikappale. Nyt hengitämme Googlen keuhkoilla ja kirjallisuuden galaksi etääntyy kauas historiaan. Annamme päivittäin periksi digitaaliselle tarjonnalle, palvelujen ja maailman yksinkertaistamiselle. Kun jätämme käyttämättä kirjastojen ja kirjakauppojen palveluita, ajattelemme, ettei asialle voi oikein mitään. Niinhän muutkin tekevät. Ajattelemme kirjallisuuden ja kielen loppua. Pelkäämme yhden elämänmuodon loppua. Se näyttää olevan monella tasolla jo toteutumassa eikä huolemme voi sitä estää.
Kirja ei ole enää taikakalu, joka vie meidät sivistykseen ja yhteiskunnalliseen arvostukseen. Se ei ole ensisijainen tiedon ja nautinnon lähde, sillä tarjontaa on kaikilla aloilla riittävästi. Tietoa saa googlaamalla ja monet pitävät Netflix-sarjoja tai pelejä uutena kirjallisuutena. Onko kirjallisuus kuin peritty kaappikello, jota kukaan ei halua nurkkiinsa? Lukemisen aika on monitahoinen analyysi, puhuttelevasti ja haastavasti kirjoitettu ajankuva ja ohittamaton tietopaketti 2000-luvun kustannus- ja lukemistilastoista.
***
Pirjo Houni: Salattua diplomatiaa. Tapani Brotheruksen tarina
Tapani Brotherus toimi diplomaattina Suomen Santiagon-edustustossa, kun Augusto Pinochetin sotilasjuntta kaappasi vallan syyskuussa 1973 ja tuhannet chileläiset pidätettiin ja tapettiin kidutuksen uhreina. Käynnistyi vainottujen pelastusoperaatio, jonka Brotherus joutui salaamaan ulkoministeriöltä. Se johti poikkeukselliseen toimintaan diplomatian kentällä ja yli 2000 ihmisen auttamiseen pois väkivaltaisuuksien Chilestä.
Salattua diplomatiaa kuvaa tapahtumia Brotheruksen omien havaintojen ja kokemusten kautta. Samalla se avaa Suomen ulkoministeriön ja siellä kyseisinä vuosina työskennelleiden ihmisten toimintaa. Kirja kertoo Kööpenhaminassa syntyneen diplomaattiperheen pojan koko värikkään ja humoristisiakin käänteitä sisältäneen elämäntarinan lapsuudesta ja nuoruusvuosista aina ulkoministeriön uraan ja suurlähettiläsvuosiin Iranissa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa ja Kreikassa. Vaikeimpana pestinään Brotherus pitää ajatollah Khomeinin Irania, jossa käytiin samaan aikaan sotaa Saddam Husseinia vastaan. Kirja kuvaa myös puolison roolia diplomaatin työparina. Lysa Brotherus huolehti Chilessä kymmenistä kotiinsa tulleista pakolaisista. Teheranissa hän oli menettää Iranin ja Irakin välisen sodan pommitusten aikana henkensä.
Tapani Brotherus (s. 1938) on suomalainen diplomaatti, joka on toiminut Suomen asiainhoitajana Chilessä ja suurlähettiläänä Iranissa, Etelä-Afrikassa ja Kreikassa. Hän syntyi helsinkiläiseen kulttuurisukuun, jossa arvostettiin kielitaitoa, tiedettä ja sivistystä. Isä Heikki Brotherus oli diplomaatti ja toimittaja-kirjailija. Isoisä K. R. Brotherus oli valtio-opin professori ja Helsingin yliopiston rehtori.
Pirjo Houni (s. 1955) on vapaa toimittaja, jonka erityisaluetta ovat henkilöhaastattelut. Hän on kirjoittanut useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin ja ollut Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaana Vuoden Journalistiksi 2016. Yhdessä Maria Romantschukin kanssa hän on julkaissut vuonna 2014 kirjan Ei, rouva presidentti.
***
Tuula Karjalainen: Outi Heiskanen. Taitelija kuin shamaani
Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani on kirja rakastetusta ja aina yllättävästä taiteilijasta Outi Heiskasesta (s. 1937), joka mursi, muutti ja loi uusiksi taiteen, mutta myös naisen elämän yleisesti hyväksyttyjä normeja. Hänet tunnetaan häkellyttävistä performansseistaan ja suurista installaatioistaan, parhaiten kuitenkin herkistä alkukuvien kaltaisista grafiikanvedoksistaan, joiden miltei maaginen maailma ei jätä ketään välinpitämättömäksi.
Outi oli taiteilija 1900-luvun vielä varsin mieskeskeisessä taidemaailmassa, mutta kieltäytyi uhrin roolista eikä suostunut olemaan kenenkään varjossa. Päinvastoin. Hän halusi olla ja oli esillä, piti valtavasti näyttelyitä ja antoi satoja haastatteluja. Julkisuus rakasti häntä ja Outi rakasti julkisuutta. Hän erottui ja loisti taidemaailmassa kirkkaana tähtenä. Taiteen sisäiset konventiot eivät pidätelleet häntä, vaan rajojen rikkominen ja toisaalta uuden luominen sekä yllätyksellisyys olivat hänen taiteentekemisensä perusta.
FT Tuula Karjalainen on helsinkiläinen taidehistorioitsija, kuraattori ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt muun muassa Valtion taidemuseon keskusarkiston, Helsingin kaupungin taidemuseon ja Nykytaiteen museo Kiasman johtajana sekä Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen apulaisprofessorina. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, muun muassa Tove Janssonista ja Tyko Sallisesta.
Outi Heiskanen toimi professorina Kuvataideakatemiassa ja oli koulun rehtorina vuosina 1992–1995. Hän sai useita palkintoja ja kunnianosoituksia, muun muassa Prinssi Eugen -mitalin (1996), Suomi-palkinnon (1998) ja Suomen Leijonan komentajamerkin (2011). Vuonna 1997 hänet nimitettiin kunniatohtoriksi ja vuonna 2004 akateemikoksi.
***
Juha Kauppinen: Heräämisiä. Kuinka minusta tuli luonnonsuojelija
Juha Kauppinen (s. 1975) on suuren osan ammatillisesta urastaan kirjoittanut luonnosta ja ympäristöstä näkyvimmillä foorumeilla. Tätä työtä tehdessään hänellä on ollut tapana sanoa, että hän ei ole luonnonsuojelija. Vähitellen on kuitenkin tapahtunut muutos: Kauppinen on päätynyt kirjoittamaan ensin uraauurtavia tekstejä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista ja sitten biodiversiteetin katoamisesta; puolustamaan luontoa, antamaan sille äänen.
Tässä kirjassa Kauppinen kysyy, mistä luonnonsuojelussa on perimmiltään kysymys. Miten ajatus luonnon suojelemisesta syntyi, ja kuinka se laajeni käsittämään koko elonkehämme tulevaisuuden? Miksi jotkut rohkeat ihmiset uhraavat luontoaktivismille koko elämänsä, seisovat järkähtämättä monitoimikoneen edessä, erkaannuttavat itsensä muusta yhteisöstä tuhoten elantonsa ja terveytensä? Miksi toiset vaikenevat tai vastustavat suojelijoita? Heräämisissä kutoutuvat yhteen luonnonsuojeluliikkeen historia ja Kauppisen omat kokemukset lapsuudesta tähän päivään. Kymmenet haastattelut, luontoretket, uutisvirta ja lähdetekstit kuljettavat syvälle ihmisen ja luonnon suhteeseen ja suomalaisen yhteiskunnan ja päätöksenteon polttopisteisiin.
Juha Kauppinen (s. 1975) on hämeenlinnalainen vapaa toimittaja, joka on kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin, Imageen, Suomen Kuvalehteen, Suomen Luontoon ja Long Playhin. Kauppinen on palkittu Bonnierin suurella journalistipalkinnolla ja tutkivan journalismin Lumilapiolla. Hänen laajaa huomiota ja kiitosta kerännyt teoksensa Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista voitti vuoden 2019 Kanava-palkinnon, ja vuonna 2020 Kauppiselle myönnettiin kirjasta Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.
***
Matti Klinge: Täysinpalvellut. Muistelmia 2001–2021
Professori Matti Klinge jää täysinpalvelleena eläkkeelle syyskuussa 2001, mutta maailmanpolitiikan ja eurooppalaisen kehityksen seuraaminen jatkuu intensiivisenä. Tutkijan, kirjailijan ja opettajan työ vailla viranhoidon hallinnollisia velvoitteita tuottaa merkittäviä tuloksia: laajoja monografioita, painavia tutkimuksia, vaativia toimitustöitä, poleemisia esseitä ja kolumneja. Elämään tulee uusi dimensio lastenlasten myötä. Kulttuurin ja historian inspiroimaan matkailuun ja maalaustaiteen harrastukseen on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia. Matti Klingen muistelmasarja sitoo kirjoittajan kokemat aikakaudet taitavasti yleisiin historiallisiin yhteyksiin ja kirjoittajan tallentamaan ainutkertaisen kiinnostavaan dokumentaariseen aineistoon. Ohittamaton teossarja on nyt valmis.
Matti Klinge (s. 1936) on Suomen tunnetuimpia historiantutkijoita ja kulttuurikeskustelijoita. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu muun muassa vuonna 2012 alkanut muistelmasarja, jonka viimeisin osa on nimeltään Euroopan murros, Proust ja Kross. Muistelmia 1990–2001. Klinge toimi Helsingin yliopiston historian professorina vuosina 1975–2001.
***
Teemu Keskisarja: Kustu. Vuorineuvos Gustaf Serlachius ja Mäntän kadonnut aika
Mäntän viimeisen patruunan, vuorineuvos Gustaf ”Kustu” Serlachiuksen (1935– 2009) elämäkerta liikkuu tehtaanpiippumiljöössä ja liike-eliitin kabineteissa. Läsnä ovat kansallisen kapitalismin suuruudenaika ja 1900-luvun lopun murrokset. Kustu oli Mäntän mahtisuvun neljättä polvea. Edeltäjillä oli isot saappaat. Kustu koki raskaaksi ajan painon ja oman roolinsa. Hänen yksityiselämäänsä osui tragedioita. Firman, suvun ja taajaman kohtaloksi koitui talouden uusi epookki. Kustu hävisi teollisuudessa, mutta voitti osakekaupoissa. Mesenaattien kulttuuriperintö säilyi ja karttui. Teemu Keskisarjan teos päättää Serlachiusten neliosaisen sukuhistorian. Keskisarjan kirjoittama ensimmäinen osa, Vihreän kullan kirous, palkittiin muun muassa vuoden historiateoksena.
Teemu Keskisarja (s. 1971) on kiitetty ja palkittu tietokirjailija. Hänen Serlachius-sarjan kirjansa Vihreän kullan kirous pohjalta dramatisoitiin näytelmä Metsäperkele Helsingin Kaupunginteatteriin.
***
Anita Komulainen: Punapääoman linnake. Työväenosuustoiminnan dramaattiset vaiheet 1917–2020
Työväenosuustoimintayritykset ajautuivat haudan partaalle 1990-luvun laman aikana. Rakennusliike Haka, vakuutuskonserni Kansa ja STS-pankki kaatuivat. Osuusliike EKA joutui velkasaneeraukseen. Punapääomasta tuli suoranainen haukkumasana. Media ja kansa kohtelivat työväenyritysten johtajia kuin rikollisia. Syytteitä puitiin tuomioistuimissakin vuosia. EKA:n viimeiseksi jäänyt pääjohtaja Eero Rantala tuskaili: ”Meitä lyödään julkisuudessakin kuin vierasta sikaa koko ajan. – – On kuin olisi palattu kansalaissodan aikoihin!”
Työväenosuustoiminnalla oli kuitenkin menestyksekäs menneisyys, vaikka harvat muistivat sitä lama-Suomessa. Vähäväkisten osuustoiminnasta kasvoi suuri joukkoliike toiseen maailmansotaan mennessä. Sittemmin osuustoimintayritykset muodostivat yhden maan suurimmista liiketaloudellisista konserneista, EKA:n. Ensiarvoisen tärkeää oli myös osuusliikkeiden rooli koko työväenliikkeen elvyttäjänä vuoden 1918 kapinan jälkeen. Mistä kumpusi suomalaisen työväenosuustoiminnan 1960-luvulle asti jatkunut kukoistus? Entä mitkä tekijät ajoivat punapääoman linnakkeen kuilun partaalle? Olivatko suurimpia syyllisiä aikalaisten parjaamat epäkelvot johtajat? Nousu- ja rappiotekijöiden analysointi ja löytäminen ovat Punapääoman linnakkeen punainen lanka – kirjaimellisesti.
FT Anitra Komulainen on historioitsija, joka on aiemmin tutkinut osuustoimintaa muun muassa väitöskirjassaan sekä teoksissa Kapinallinen kauppa – Helsingin Osuuskauppa Elanto ja Suomen historia – Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomi.
***
Henrik Meinander: Terävää jälkeä. Henrik Tikkasen ajankuvia 1960-luvun Suomesta. Suom. Kari Koski
Henrik Tikkasen (1924–1984) kirjallinen läpimurto tapahtui 70-luvun puolivälissä hänen skandaalikäryisillä osoitemuistelmillaan, minkä johdosta hänen yhteiskunnalliset kuvituksensa, pakinansa ja aforisminsa Helsingin Sanomissa vuosina 1967–1972 on tyystin unohdettu. Historiantutkija Henrik Meinander herättää rikkaasti kuvitetussa esseekokoelmassaan Terävää jälkeä Tikkasen piirustukset uudestaan eloon ja vangitsee niiden avulla jotain olennaista 60-luvun Suomesta ja sen tunnemaisemasta.
Henrik Meinander (s. 1960) on Helsingin yliopiston historian professori. Hän on toiminut muun muassa Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän on Suomen Tiedeseuran ja Ruotsin Tiedeakatemian jäsen. Kari Koski (s. 1966) on suomentanut yli 100 kirjaa, pääasiassa pohjoismaista kauno- ja tietokirjallisuutta, kuten Jörn Donnerin, Peter Englundin, Henrik Meinanderin sekä Arne Dahlin ja Leif GW Perssonin teoksia. Vuonna 2019 hän sai J. A. Hollon palkinnon Max Engmanin kirjan Kielikysymys suomennoksesta.
***
Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö. Kustantajaelämää
Kirjankustantaja Leena Majander leikki lapsena kirjakauppiasta latomalla perheen kirjat sängylle ja komentamalla nuoremmat sisarukset asiakkaiksi. Teinityttö Leena sai isältään lahjaksi Unto Lapin pokkarin Kirja kirjasta ja oppi että on olemassa kustantajan ammatti. Se oli oleva hänen tiensä ja työnsä. Kirjatyttö-teos kertoo pelottoman ja kunnianhimoisen nuoren naisen opiskeluvuosista, ammatinvalinnasta ja ensiaskelista työelämässä. Vuonna 1980 23-vuotias Otavan markkinointiassistentti heittäytyy kirjankustantamisen pyörteisiin eikä koskaan enää halua vaihtaa alaa.
Leena Majander kuvaa elävästi kirja-alan kultaisia vuosia, jotka vähitellen taittuvat tuuliseksi rakennemuutosten ja kiristyvien toimintaedellytysten 2000-luvuksi. Osuvat henkilökuvat, ratkihauskat anekdootit ja kustannustalon kuohujen kuvaukset saavat todistusvoimansa tekijän tarkoista muistiinpanoista, dokumenteista ja päiväkirjamerkinnöistä. Majander kertoo kaihtelematta niin menestyksen hetkistä kuin katkerista vastoinkäymisistä. Kirjatyttö on myös naisen tilitys työelämästä: lasikatoista, johtajuuden haasteista, vastuunkannosta ja päätöksenteosta. Kirjatyttö Leena Majander on aina kuunnellut sydämensä ääntä. Hänen muistelmissaan se ääni kuuluu.
Leena Majander-Reenpää (s. 1956) aloitti 15-vuotiaana lukiolaisena työnsä kirja-alalla Kirjakeskuksen kesämyyjänä. Kauppakorkeakoulun opintojen jälkeen hän työskenteli Otavassa markkinointitehtävissä 1980–1986 ja Weilin & Göösin kustannuspäällikkönä 1986–1988. Otavan kustannusjohtajana ja kirjankustantajana hän toimi 1988–2010, WSOY:llä ja Bonnierilla 2011–2016 sekä Kirjallisuuden vientikeskus FILIn johtajana vuoteen 2017. Hän on vaikuttanut monissa kirja- ja kuttuurialan luottamustehtävissä, mm. kahdenkymmenen vuoden ajan Suomen Kansallisteatterin hallinnossa.
***
Marko Paavilainen: Kata. Metsäneuvos ja järjestövaikuttaja Kata Jouhki
Kata Jouhki (1921–2008) eli monin tavoin erilaisen elämän kuin aikakautensa naiset. Hän opiskeli metsänhoitajaksi ensimmäisten naisten joukossa. Miehensä Leo Jouhkin kanssa hän rakensi sotien jälkeen isänsä Timo Brofeldtin metsätoimistosta kukoistavan perheyrityksen, kauppahuone Thomeston. Samalla hän vaikutti ensimmäisenä naisena Huhtamäen ja Rauma-Repolan hallintoneuvostoissa. Miehisessä liikemaailmassa uransa tehnyt Kata vaikutti vahvasti naisjärjestöissä niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Partiotyttö lähti lääkintälotaksi ja koki sodan miesten rinnalla. Sotien jälkeen Kata kohosi Suomen partiotyttöjen ylijohtajaksi ja valittiin ensimmäiseksi yhdistyneen partioliikkeen puheenjohtajaksi. Hän toimi aktiivisesti myös naisjärjestö Zonta Internationalissa ja oli mukana viemässä zonta-liikettä uudelleen itsenäistyneeseen Viroon.
Kata-elämäkerta avaa kiehtovan kehityskertomuksen ehdottomuuteen taipuvaisen, epävarman nuoren tytön kasvusta vahvaksi kansainväliseksi vaikuttajaksi. Vuosikymmenten saatossa nuoruuden suomalaisuuspaatos vaihtuu pyrkimykseksi parantaa globaalisti tyttöjen ja naisten yhteiskunnallista asemaa. Ansioistaan liike-elämässä ja järjestötoiminnassa Kata sai Suomen ensimmäisenä naisena metsäneuvoksen arvon 1982.
Marko Paavilainen (s. 1964) on filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti. Hän on tutkinut suomalaista liike-elämää ja järjestötoimintaa sekä kirjoittanut elämäkertoja.
***
Ville Pernaa: Pimeä vuosikymmen. Suomi 1968–1981
Suomessa 1970-luku on jatkuvasti läsnä julkisessa keskustelussa. Toisten mielestä vuosikymmen oli yhtä sosialismin ja vallankumouksen tavoittelua. Toiset ovat sitä mieltä, että 1970-luvulla Suomi lännettyi presidentti Urho Kekkosen johdolla EEC-sopimuksella ja OECD-jäsenyydellä. Tupo-sopimusten kausi aloitti luokkasopuilun, josta kommunistit olivat kauhuissaan. Tässä teoksessa käydään läpi sitä, mitä pitkällä 1970-luvulla eli vuosina 1968–1981 todella tapahtui. Miten suometuttiin ja missä määrin lännetyttiin? Kaikki alkoi 60-luvun radikalismista, eteni poliittisiin poteroihin ja päättyi syksyllä 1981, jolloin Kekkonen sanoi Koivistolle viimeisen presidentin esittelynsä jälkeen: ”Minä en jaksa enää.” Poliittisen historian dosentin Ville Pernaan teos perustuu uusimpaan tutkimukseen, arkistoaineistona muun muassa Suojelupoliisiin salaiset arkistot sekä Mauno Koiviston laaja henkilökohtainen arkisto.
VTT Ville Pernaa on poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa ja journalistiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa. Hän on työskennellyt muun muassa Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajana 2007–2014 ja Kanava-lehden päätoimittajana 2009–2019 sekä Suomen Kuvalehden ja Parnasson päätoimittajana 2014–2019.
***
Juha-Matti Ritvanen: Mureneva kulmakivi. Suomi, Neuvostoliiton hajoaminen ja YYA-sopimuksen loppuvaiheet 1989–1992
1980- ja 1990-lukujen vaihteessa asetelmat Suomen ympärillä muuttuivat nopeasti. Itä-Euroopan vallankumoukset, Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton sisäiset mullistukset sisälsivät riskejä, mutta samaan aikaan avasivat myös uusia mahdollisuuksia. Presidentti Mauno Koiviston johtama Suomi ei ollut murrosvuosien aikana ajopuu, vaan aktiivinen toimija, joka kykeni tarttumaan äkillisesti auenneisiin tilaisuuksiin. Mureneva kulmakivi käsittelee Suomen ulkopolitiikan ja kansainvälisen aseman muuttumista Neuvostoliiton hajoamisen vaiheessa 1989–1992. Teos perustuu presidentti Koiviston henkilökohtaiseen arkistoon, ulkoministeriön arkistomateriaaliin ja muihin koti- ja ulkomaisiin alkuperäislähteisiin. Teoksen kirjoittaja Juha-Matti Ritvanen on valtiotieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineessa.
Juha-Matti Ritvanen (s. 1984) on historiantutkija ja valtiotieteiden maisteri. Hän on tutkinut 1980- ja 1990-lukujen Suomen ulkopolitiikkaa ja erikoistunut Suomen idänsuhteisiin.
***
Sakari Siltala & Teemu Keskisarja: Kun niin perkeleesti sahaa. Kopran sahasuvun historia
Teodor ”Teutori” Kopra oli tilallisen poika, monialayrittäjä ja pirtukauppias Karjalan kannaksella. Sota ajoi Koprat kotikonnuilta evakkoon Juupajoelle. Teutori kulki polkupyörällä tukkikaupoilla ja sahaili selässäkannettavalla sirkkelillä talotarpeita jälleenrakentavassa Pohjois-Hämeessä. Saha pärjäsi ja vähän kasvoikin, kunnes Teutorin elämäntie katkesi äkillisesti. Kopran kaksi veljestä ja kaksi sisarta jäivät orvoiksi. Sahan ennustettiin kaatuvan, mutta 1980-luvulla saha kuului jo Suomen suurlaitoksiin.
Koprat kamppailivat suurteollisuutta vastaan. Nämä yrittivät hukuttaa sahan sen omiin hakkeisiin. ”Karmea leikki” päättyi voitettuun taisteluun, mutta ankaraan sotaväsymykseen: saha myytiin 1990-luvun taitteessa. Koprista tuli miljonäärejä. Vuotta myöhemmin Koprat tekivät paluun ostamalla uudet laitokset. Tilaa ei kuitenkaan enää ollut kahdelle Kopralle: Tenho joutui lähtemään, Keijo veti mukaan poikansa Villen ja Pekan. Kahdessa vuosikymmenessä Versowoodiksi ristitty firma kasvoi Suomen suurimmaksi yksityiseksi sahayhtiöksi. Huikean menestyksen hinta oli kuitenkin kova. Kuka hallitsi suursahaa? Luopumisen tuskasta ja vallanjaon vaikeudesta kehkeytyi viiltävä perimyssota.
FT Sakari Siltala (s. 1984) on taloutta, yrityksiä ja yhteiskunnallisia valtasuhteita tutkinut historioitsija. Hän on kirjoittanut runsaasti metsäteollisuudesta. Teemu Keskisarja (s. 1971) on Suomen luetuimpia historioitsijoita. Hän on tutkinut muun muassa taloutta, suomalaisuusliikettä, rikollisuutta sekä Suomen historian suuria ja pieniä ihmisiä.
***
Reijo Salminen (toim. Sari Rainio): Tulta, hikeä ja kyyneleitä. Palomestari muistelee
Teoksessaan Tulta, hikeä ja kyyneleitä palomestari Reijo Salminen kuvailee vaikuttavasti, jännittävästi ja hersyvän hauskasti nelikymmenvuotista uraansa Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella. Palomiesten arki tulee lukijalle tutuksi – arki, joka sisältää tulipalojen sammuttamisen lisäksi valtavan määrän erilaisia työtehtäviä. Muun muassa öljyvahinkoihin, vesivahinkoihin ja liikenneonnettomuuksiin liittyvät hälytystehtävät, sairaankuljetus ja mitä kummallisimmat eläintenpelastustehtävät kuuluvat palomiesten toimenkuvaan. Ammatti, jonka työpäivät sisältävät toisessa ääripäässä Estonian rankat pelastustyöt ja toisessa ääripäässä hammastulehduksesta kärsivän Vanni-norsun kampeamisen jaloilleen, piti Salmisen tiukasti otteessaan vuosikymmenten ajan. Samoin pitää Salminen tiukasti otteessaan lukijansa, joka palomestarin muistelmat luettuaan katselee palomiehiä aivan uusin silmin.
Reijo ”Reka” Salminen (s.1955) työskenteli Turussa sairaankuljettajana, palomiehenä, paloesimiehenä, palotarkastajana ja palomestarina yhteensä yli 40 vuoden ajan. Hänet tunnettiin ammattitaitoisena, tarkkana ja rauhallisena pelastustyön johtajana. Salminen on erityisen kiinnostunut merestä ja merenkulusta, ja työvuosiensa aikana hän perusti ja koulutti alueensa ensimmäisen palomiehistä koostuvan meripelastukseen erikoistuneen EKA-ryhmän. Vuonna 1994 hänet palkittiin Vuoden palomiehenä ansioista EKA-ryhmän johtajana ja kouluttajana sekä erityisesti kunnostautumisesta Estonia-onnettomuusuhrien pelastustehtävissä.
***
Maria Säkö & Leea Klemola: Löytöretkiä. Merkintöjä Leea Klemolan teatterista
Löytöretkiä – merkintöjä Leea Klemolan teatterista kertoo siitä, miten Leea Klemola teatteritaiteensa tekee, ja millaisesta ajattelusta se kumpuaa. Klemolan taiteellisen ajattelun maisema piirtyy esiin haastatteluista, työpäiväkirjoista sekä tarinoista näytelmien ennakkotutkimusmatkoilta muun muassa Grönlantiin, Keniaan ja Mongoliaan. 1980-luvulla näyttelijänä aloittanut Leea Klemola kehitti oman ohjaajankäsialansa 90-luvulla Aurinkoteatterissa. Hän on ohjannut ympäri Suomea ja kirjoittanut useita näytelmiä yksin sekä yhdessä pitkäaikaisten työpariensa kanssa. Hänen teatteriaan leimaa piittaamattomuus normeista ja rehellisyys omalle kokemukselle, törkeä huumori ja inhimillinen lämpö. Modernin kansanteatterin tekijänä hän tavoittaa monimuotoisen yleisön sekä nostattaa arvaamattomia tunteita. Kirjassa seurataan, miten näytelmänlöytöretkiltä haetut palaset ujuttautuvat osaksi esitystä.
Maria Säkö (s 1976) on teatteri- ja tanssikriitikko, vapaa toimittaja, taiteesta kirjoittamisen opettaja sekä tietokirjailija. Viimeisen kahdentoista vuoden ajan hän on kirjoittanut pääasiassa Helsingin Sanomiin. Hänen artikkeleitaan on julkaistu useissa teatteri- ja tanssialan julkaisuissa.
Leea Klemola (s. 1965) on näytelmäkirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän on ohjannut 14 teatteriesitystä ja kaksi oopperateosta. Klemola on kirjoittanut tai uudelleensovittanut kaikki ohjaamansa teokset. Hänet on palkittu näytelmistään ja ohjauksistaan lukuisia kertoja. Lisäksi hän on saanut taiteellisista ansioistaan muun muassa Suomi-palkinnon (1995) sekä Pro Finlandia -mitalin (2009). Hänen kirjoittamiaan näytelmiä on käännetty useille kielille. Klemola on näytellyt yli 40 näytelmässä ja noin 40 elokuvassa. Hän sai Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta sekä elokuvasta Neitoperho (1998) että Kerron sinulle kaiken (2013).
***
Kati Toivanen: Viimeiseen saumaan. Lentopalloseura Sikariporras 1970–2020
Lentopallo tuli Suomeen vähitellen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Monet epäilivät, tulisiko lajista alkuunkaan suosittua tai kunnon kilpaurheilulajia. Lentopallosta kasvoi kuitenkin vuosisadan edetessä yksi Suomen suosituimmista joukkuelajeista. Suosiota on osaltaan ollut siivittämässä 50-vuotias lentopallojoukkue Sikariporras. Veikeä nimi tuli siitä, että perustajina oli joukko talouselämän isokenkäisiä ja urheilujohtajia. Treenisalilla tittelit unohdettiin, ja Finnairin, Sanomien, Suomen Pankin ja SVUL:n johtajista – sekä tasavallan presidentistä – tuli tavallisia Väiskejä ja Manuja. Sikariporras on ollut lentopalloilun PR-joukkue, joka on tukenut lajin junioritoimintaa ja kannustanut veteraaneja ja ikäihmisiä hienon kuntourheilulajin pariin. Joukkueen vanhin jäsen pelasi edelleen 100 vuotta täytettyään.
Nykyisiä Sikareita velvoittaa tärkeä perintö. Joukkue haluaa yhä viedä eteenpäin herrasmiesmäistä, vastustajaa ja omia peliveljiä kunnioittavaa lentopalloilua ja kuntourheilun ilosanomaa. Viimeiseen saumaan on hyväntuulinen pala suomalaista urheiluhistoriaa.
FM, historiantutkija Kati Toivanen kirjoittaa Suomen ja Pohjoismaiden historian väitöskirjaa Helsingin yliopistolle. Toivasen tutkimusaiheet liittyvät 1800-luvun alkupuolen sotilas- ja oikeushistoriaan. Toivanen on kirjoittanut myös kierrätyksen ja kiertotalouden yritys- ja järjestöhistoriasta.
***
Antti Tuuri: Paavo Talvelan elämä
”Paavo Talvelan elämässä kiinnostaa kehitys, joka on kuin valkoinen Suomi 1900-luvulla: ryssän vihasta Paasikiven linjalle ja Kekkosen mieheksi. Vuonna 1918 hän oli 21-vuotias Suomen nuorin majuri, mutta ei viihtynyt rauhan ajan armeijassa, vaan siirtyi talouselämän johtotehtäviin. Hän palasi armeijaan ja löi venäläiset talvisodan alussa joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkosodan aikaan hän oli pitkään Hitlerin päämajassa Mannerheimin yhteysmiehenä, uskoi aluksi Saksan voittoon ja joutui lopulta läheltä todistamaan Kolmannen valtakunnan tuhon. Kekkonen nimitti hänet jalkaväenkenraaliksi vuonna 1966. Talvelalla oli lapsia kahdesta avioliitosta, niiden ulkopuolella syntyneen tyttärensä hän tunnusti vasta kuolinvuoteellaan vuonna 1976.” -Antti Tuuri
***
Timo Valjakka: Uusi kauneus. Suomalaista taidetta Nicolai Tangenin kokoelmasta
Taidekriitikko Timo Valjakan toimittama Uusi kauneus esittelee valikoiman suomalaista modernismia ja valokuvataidetta norjalaisen keräilijän Nicolai Tangenin laajasta pohjoismaisen taiteen kokoelmasta, joka käsittää runsaat 4500 teosta. Se on suurin yksityinen pohjoismaisen modernismin kokoelma maailmassa. Kokoelman painopiste on toista maailmansotaa seuranneissa vuosikymmenissä ja erityisesti konkretismissa, geometrisessa abstraktissa taiteessa.
Tangenin kokoelma ei pyri olemaan kattava tai täydellinen. Se on tietoisesti subjektiivinen ja sellaisena myös vapauttava näkökulma pohjoismaiseen modernismiin. Laajuudessaan se on sekä ainutlaatuinen että uusia tulkintoja mahdollistava. Tangenin kokoelmassa ovat monipuolisesti esillä muun muassa Birger Carlstedt, Ernst Mether-Borgström, Lars-Gunnar Nordström ja Sam Vanni. Seuraavan sukupolven taiteilijoista mainittakoon Juhana Blomstedt, Outi Ikkala ja Paul Osipow, joilta kaikilta on kokoelmassa tärkeitä teoksia. Nicolai Tangen on lahjoittanut kokoelmansa norjalaiselle AKO Kunststiftelse -taidesäätiölle. Se tulee saamaan pysyvän kodin uudessa Kunstsilo-taidemuseossa, jota parhaillaan rakennetaan etelänorjalaiseen Kristiansandin kaupunkiin. Hämeenlinnan taidemuseoon avautuva näyttely Uusi kauneus – modernismin helmiä esittelee Tangenin kokoelmaa ensimmäistä kertaa Suomessa.
Taidekriitikko ja tietokirjailija Timo Valjakka on 1980-luvulta lähtien kirjoittanut taiteesta suomalaisiin ja kansainvälisiin sanoma- ja aikakauslehtiin, kirjoihin ja näyttelyluetteloihin. Valjakka on myös arvostettu näyttelykuraattori. Hän toimii kuraattorina Hämeenlinnan taidemuseon tulevassa Tangen-kokoelman näyttelyssä.
***
Jutta Ylä-Mononen: Vuokko
Vuokko Eskolinin onnellinen lapsuus sai dramaattisen käänteen, kun talvisota syttyi marraskuussa 1939. Ennen sodan päättymistä Vuokon ollessa vasta 15-vuotias Elsa-äiti kuoli traagisesti struumaleikkauksen jälkeiseen keuhkokuumeeseen. Äidin varhainen poismeno opetti Vuokon itsenäiseksi. Luovuuden kutsu heräsi varhain ja oppikoulu jäi kesken. Vuokko pyrki Ateneumiin ollessaan vasta 16-vuotias. Viimeisenä opiskeluvuotena Vuokossa alkoi näkyä poikkeuksellinen lahjakkuus. Lentävän lähdön uralleen Vuokko sai Armi ja Viljo Ratian palkattua hänet Marimekon ja Printexin ensimmäiseksi suunnittelijaksi. Vuokon luovat ideat kankaiden ja vaatteiden suunnittelussa ja Armi Ratian omintakeinen tyyli markkinoida vei yrityksen nopeasti maailmanmaineeseen. Mikä sitten sai kahden Marimekkoa luotsanneen naisen tiet eroamaan?
Vuokon taianomaiseen elämään on mahtunut myös paljon mutkia ja kuoppia, jotka hän on selättänyt valoisalla luonteellaan. Elämänsä tärkeimpänä asiana hän pitää onnellista avioliittoa ja kumppanuutta miehensä, sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen kanssa. Kirja on poikkeuksellinen tarina Suomen palkituimman muotoilijan, legendaarisen Vuokko Nurmesniemen elämästä ja urasta. Samalla se on kurkistus suomalaisen taideteollisuuden menneisiin vuosikymmeniin.
Jutta Ylä-Mononen (s.1967) on helsinkiläinen freelance-toimittaja, joka kirjoittaa muotoilusta, arkkitehtuurista, taiteesta ja sisustuksesta. Journalistisen työnsä lisäksi hän on opiskellut muotoilijaksi ja sisustussuunnittelijaksi. Hän on aiemmin julkaissut suomalaisista Kaj Franck -palkituista muotoilijoista kertovan kirjan Inspire Me! (Cozy publishing 2017) yhdessä Isa Kukkapuro-Enbomin kanssa.
***
Siim Liivik & Aki Ollikainen: Fuck You Liivik
Kolhoosista Korsoon ja kultakaukaloihin. Siim Liivikin (s. 1988) tarina on huima matka hajoavan Neuvostoliiton maisemista vantaalaislähiön koville ulkojäille ja sieltä suomenmestariksi, Euroopan sarjoihin ja mikin varteen esiintymislavoille JVG:n kanssa. Liivik kertoo kirjassa, millaista on olla virolaistaustainen maahanmuuttaja Suomessa ja miten yksinhuoltajan poika taisteli tiensä altavastaajan lähtökohdista parrasvaloihin.
Tarinassa ääneen pääsevät tietenkin myös ”Märkä-Simon” monet ystävät Mikael Granlundista Samu Haberiin, Raimo Summasesta Ville Galleen. Ärhäkän hyökkääjän kuoren alta löytyy maailmaa herkästi havainnoiva ja analyyttinen mieli. Fyysisen, provosoivan roolin omaksuneena kiekkoilijana Liivik on aina jättänyt vahvan muistijäljen niin joukkuetovereihin kuin vastapuolen pelaajiin ja faneihin. Erään vastustajan sanoin: ”Se on oma taiteenlajinsa olla sellainen pelaaja. Siitä saa maksaa hintaa ja rooli on vaativa. Kun on valmis sellaiseen, valmis olemaan merkitty mies, niin sitä on pakko kunnioittaa.”
Kirjan on kirjoittanut yhdessä Siim Liivikin kanssa Aki Ollikainen (s. 1973), yksi sukupolvensa kiitetyimmistä romaanikirjailijoista. Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi (2012) sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja sitä on myyty yli 20 000 kappaletta. Teos oli myös Finlandia-palkintoehdokas. Ollikaisen teoksia on julkaistu lukuisilla kielillä ympäri maailman.
***
Simon Kuper: FC Barcelona
Financial Timesin pitkäaikainen toimittaja Simon Kuper kertoo, kuinka FC Barcelonasta tuli maailman menestynein jalkapalloseura – ja kuinka tuo aikakausi on nyt päättymässä. FC Barcelona ei ole vain maailman eniten rahaa tuottanut urheiluseura, se on yksinkertaisesti myös yksi vaikutusvaltaisimmista organisaatioista maapallolla.  Sillä on lähes 215 miljoonaa seuraajaa sosiaalisessa mediassa – enemmän kuin millään muulla urheiluseuralla, Real Madridia lukuun ottamatta.  Sillä on enemmän yhteistä monikansallisten megayhtiöiden – kuten Netflixin – tai pienten kansallisvaltioiden kanssa kuin useimpien jalkapallojoukkueiden kanssa.
Barcelonan muutos alueellisesta joukkueesta globaaliksi voimanpesäksi ei tapahtunut hetkessä, vaan se on vienyt kolme vuosikymmentä. Kuper selvittää, miten kaikki tämä tapahtui. Kuinka seurasta tuli kestävän huippuosaamisen suunnannäyttäjä ja mestaruuksien toistuva voittaja. Hän kiinnittää erityistä huomiota klubin kahteen suurimpaan tähteen, Johan Cruyffiin ja Lionel Messiin.
Simon Kuper on palkittu englantilainen urheilutoimittaja ja Financial Timesin kolumnisti. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi jalkapallokirjallisuuden klassikko Matka pallon ympäri (2000) ja Soccernomics (2015). Hän asuu perheineen Pariisissa. Seppo Raudaskoski on suomentanut englanninkielistä tieto- ja kaunokirjallisuutta vuodesta 2003. Hän on kääntänyt muun muassa Torey Haydenin, Lionel Shriverin ja Barack Obaman teoksia.
***
Juha Kauppinen: Hannu Hautala. 100 parasta
Pohjalainen autonasentaja sai tarpeekseen työstään korjaamolla, kun talviaamuna auton pohjasta räpsähti lunta suoraan korjaajan naamalle. Hän päätti, että metsät ja luonto ovat vielä jonain päivänä hänen työpaikkansa. Niin myös tapahtui, ja lopputuloksena Hannu Hautalasta tuli se henkilö, jonka myötä suomalainen luontokuvaus nousi suuren yleisön tietoisuuteen niin meillä kuin maailmallakin.
Hautalasta tuli myös julkisuuden henkilö, kabinettien baskeripää, mutta luonto oli edelleen hänen omin paikkansa. Siellä syntyi tukku ikimuistoisia valokuvia. Hautala on esimerkiksi edelleen ainoa luontokuvaaja, jonka kuva, kotkien parittelu, on valittu Vuoden lehtikuvaksi. Tunnettujen kuviensa lisäksi Hautalalla on lukematon määrä kuvia, joita kukaan ei ole vielä nähnyt. Tähän teokseen on valittu sata parasta kuvaa. Mukana on myös ennen julkaisemattomia kuvia. Palkittu luontotoimittaja Juha Kauppinen kietoo kuvien ympärille tarinan Hannu Hautalan mittavasta urasta ja sen merkityksestä.
Hannu Juhana Hautala (s. 1941 Töysä) on suomalainen luontokuvaaja ja -kirjailija. Hautala tuli suuren yleisön tietoisuuteen valokuvallaan Kotkat parittelevat, joka valittiin vuoden 1973 lehtikuvaksi. Hänelle oli jo edellisenä vuonna myönnetty valokuvataiteen valtionpalkinto ja hän on sittemmin saanut kymmeniä palkintoja ja tunnustuksia, muun muassa filosofian kunniantohtorin arvon vuonna 2002 Oulun yliopistosta. Vuonna 2003 Hautalalle myönnettiin Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton Finnfoto-palkinto ja vuonna 2012 tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto. Vuonna 2014 hän sai Pro Finlandia -mitalin. Hautala asuu Kuusamossa.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.<https://agricolaverkko.fi/arvostelut/>

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20210914/d2cf960e/attachment-0001.html>