[H-verkko] Arvosteltavaksi: Sammakon, S&S:n, Sigillumin ja Tutkijaliiton syksyn 2021 teoksia

Pe Marras 1 11:31:12 EEST 2021

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com<https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***
Sammakko

Valdur Mikita: Lingvistinen metsä
Mitä tekemistä siluurikauden maakerrostumilla on virolaisen pakanauskon kanssa, miten uraanimalmi herätti Viron laulavan vallankumouksen ja mitä vikaa on jääkaappimagneeteissa matkamuistoina?

Semiootikko ja biologi Valdur Mikitan Kantarellin kuuntelun taito sai hyvän vastaanoton Suomessa. Kirjailijan toinen suomennettu teos, tähänastisena pääteoksenakin pidetty Lingvistinen metsä pureutuu virolaisen ja itämerellisen kulttuurin syntyhistorian selvittämiseen aina mannerlaattojen liikkeistä alkaen. Mikitan tekstit risteilevät eri aikakausissa, maan pinnanmuodostumissa ja metsätyypeissä. Hänellä on kyky nähdä yhteyksiä nykyajan kulttuuri-ilmiöiden, maantieteellisten sijaintien sekä myyttien ja historian välillä. Hänen käsittelyssään saavat uuden tulkinnan niin esihistoriallisen ajan tapahtumat, kylmä sota kuin nykyvirolaisten kesämökkikulttuurikin. Lingvistinen metsä on hätkähdyttävän ajankohtainen luonnon ja pienten kulttuurien puolustuspuhe. 2020-luvulla ilmastonmuutoksen muuttuessa yhä todellisemmaksi uhaksi teos on jopa iskevämpi kuin ilmestyessään alkukielellä kymmenisen vuotta sitten. Suomenkielisen version alussa on johdantona Mikitan tervehdys suomalaisille lukijoille. Kirjan viesti ei ole itämerensuomalaisille sysisynkkä. Meillä on edellytykset selviytyä ekokatastrofista, sillä meillä on jäljellä kivikauden keräilijän elämäntavallisia piirteitä metsissä ja kesämökeillä kulkiessamme, kiitos synestesian, saunan ja sienikorin.

Ville Hytönen: Viro maailmanvallaksi!
Viro maailmanvallaksi! esittelee vironsuomalaisen kirjailijan havaintoja Viron valtion ja virolaisen kulttuurin vahvuuksista ja siitä miten pieni maa voi nousta kekseliäisyydellään ja uutteruudellaan suurten joukkoon. Hän löytää myös asioita, joita korjaisi ja joissa ottaisi mallia muualta.

Lämminhenkinen tarinointi Viron lähihistoriasta ja seikkailut virolaisten ystävien kera kiertävät niin virolaisten piparkakkujen, mutterikioskien ja punkkariluolien kautta kapakkavisojen historiaan, virolaisten mallien seuraan kuin neuvostoestetiikan ytimeenkin. Kirjailija osallistuu olutpöhnäiseen kirveenheittoon, pohtii virolaista showpainia, haastattelee inkeriläistä saarnaajaa ja naureskelee M. A. Nummisen Neuvosto-Eestiä koskevalle idealismille.

Ville Hytönen (s.1982) on asunut Tallinnassa, Haapsalussa, Viljandissa ja nyt Pohjois-Viron Harkussa. Hän on entinen kustantaja, entinen kirjakauppias, entinen boheemi ja nykyinen pienen lapsen isä virolaisessa kalastajakylässä. Hytösen edellinen Viro-kirja oli Eesti on my mind.

Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun
Historiallinen matkaopas johdattaa lukijansa aikamatkalle 1700-luvun Turkuun. Modernin matkaoppaan muotoa noudattava teos leikittelee menneisyyden ja nykyisyyden eroilla ja häkellyttävillä yhtäläisyyksillä. Turku oli 1700-luvun lopulla Suomen alueen ylivoimaisesti suurin kaupunki, jossa sijaitsivat kulttuurielämän, kaupankäynnin ja hallinnon keskeiset paikat. Tutuiksi tulevat niin valuutanvaihdon pulmat, Turun akatemian kirjasto, pukeutumista säätelevät ylellisyysasetukset, krouvit, julkiset ruumiinavaukset kuin kahvikiellotkin. Matkaoppaan sivuilla esittäytyvät myös tunnetummat ja historian hämärään unohtuneet kaupungin asukkaat, lapsia unohtamatta. Lopuksi tehdään päiväretki Naantaliin ja viikon retki itäiseen linnoituskaupunkiin Helsinkiin.

S&S

Anton Monti: Maailman vaarallisin rikollisjärjestö ´Ndrangheta
Ndrangheta on mafiajärjestö, jonka jäseniä velvoittaa monisatavuotiset perinteet ja moraalikäsitys. Tähän vahvaan moraalikäsitykseen tosin mahtuvat huumekaupan lisäksi kidnappaukset, murhat, sekä mafiasodat, joiden uhrimäärä lasketaan tuhansissa.

Miksei rikollisjärjestöstä, joka vastaa lähes yksin Euroopan kokaiinimarkkinoista, tiedetä juuri mitään? Miksi monet tavalliset Etelä-Italian asukkaat uskovat, että mafia pitää heistä paremmin huolta kuin kunta, poliisi tai Italian valtio? Miten Ndrangheta yhdistää tiukat säännöt, uskonnollisen kuvaston ja salaseuramaiset rituaalit väkivaltaiseksi rahantekokoneeksi? Useamman vuoden taustatyön jälkeen Anton Monti tarjoaa lukijalle kylmäävän tositarinan, joka pitää otteessaan.

Anton Monti on suomalais-italialainen tietokirjailija, joka on syntynyt Helsingissä ja asunut Roomassa vuodesta 1969 vuoteen 1988. Hän on julkaissut useita tietokirjoja, joista viimeisin oli Minne menet, Italia? (2019).

Pauline Harmange: Miksi vihaan miehiä?
Syytökset miesvihasta ovat tavallinen keino yrittää vaientaa feministinen keskustelu. Sen koki myös Pauline Harmange, kun hänen pamflettinsa Miksi vihaan miehiä ilmestyi Ranskassa. Teos aiheutti valtaisan kohun, kun maan tasa-arvoministeriön neuvonantaja vaati sen vetämistä pois myynnistä syytteen uhalla. Kohun seurauksena Harmangen pamfletista tuli kansainvälinen myyntimenestys, kun taas Ranskan tasa-arvoministeriö totesi neuvonantajansa toimineen omasta aloitteestaan.
Provosoivasti nimetyn teoksen viesti on selväjärkinen. Harmange perustelee, miksi naisten miehiä kohtaan kokema suuttumus voi esimerkiksi väkivaltatilastojen valossa olla perusteltua. Hän väittää, että jos naiset lakkaavat asettamasta miesten tunteet ja mielipiteet etusijalle, he voivat kääntää huomionsa naisten välisiin suhteisiin täynnä vastavuoroisuutta, lempeyttä ja voimaa. Kiukun ja vihan salliminen voi siis luoda tilaa sisaruudelle ja naisten keskinäiselle solidaarisuudelle.
Pauline Harmange (s. 1995) on ranskalainen kirjailija, bloggaaja ja aktivisti. Hän asuu Lillessä miehensä ja kissansa kanssa ja toimii vapaaehtoisena seksuaalista väkivaltaa vastustavassa LÉchappée-järjestössä.

Deborah Levy: Elämisen hinta
Mitä tarkoittaa olla vapaa? Millaisia naisia meistä on lupa tulla? Miltä tuntuisi elää totuudellisesti, tinkimättömästi ja täynnä iloa? Ja vaikka löytäisimme nuo asiat, olisimmeko tarpeeksi rohkeita tarttuaksemme niihin?
Elämisen hinta kuvaa aikaa, jolloin Deborah Levy eli samanaikaisesti läpi äitinsä kuoleman, tyttäriensä muuton omilleen ja avioliittonsa päättymisen. Nämä tilanteet kirvoittavat ilmeikkään älykästä pohdintaa äideistä ja tyttäristä, naisiin kohdistuvista sosiaalisista odotuksista ja taiteellisen työn luonteesta. Ne piirtävät kuvan kirjailijasta mullistusten tilassa. Teos laajenee tutkielmaksi naiseuden ja kirjailijuuden. Kiitetyn trilogian toinen osa rinnakkaistodellisuuksista sekä huumaavan, kauhistuttavan vapauden tavoittelusta.
Deborah Levy on tämän hetken arvostetuimpia brittiläisiä kirjailijoita, joka on kirjoittanut romaaneja, novelleja, näytelmiä ja muistelmia. Elämisen hinta on Levyn omaelämäkerrallisen, kirjoittamista ja naiseutta käsittelevän trilogian toinen osa. Hän kutsuu teoksiaan eläviksi elämäkerroiksi, koska ”ne eivät ole syntyneet lopun jälkiviisaudessa, vaan keskellä elämän myrskyä”. Trilogiasta on aiemmin ilmestynyt suomeksi sen ensimmäinen osa Mitä en halua tietää.

Vaula Helin & Paula Ojanen: Jatulintarha. Lisääntymisemme oudot polut
Elämä on vapaa ja kuriton. Se tuhoutuu meidän tietämättämme ja saa alkunsa ilman toivettamme. Silti, silloin kun se ilmestyy tai katoaa, kiinnitämme siihen rukouksemme, toivomme, luottamuksemme ja pelkomme, ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä asian kanssa. Millaisiin paikkoihin voi johtaa halu tulla äidiksi lisääntymisteknologioiden aikakautena?
Jatulintarha kertoo kahden naisen, itsellisen ja parisuhteessa elävän, tarinan lapsettomaksi tulemisesta, äidiksi haluamisesta ja selviytymisestä lapsettomuushoitojen sokkeloissa. Vaula Helin ja Paula Ojanen käsittelevät kokemuksiaan moniäänisesti ja kaunistelematta, henkilökohtaista kerrontaa ja asiantuntijatietoa hyödyntäen. Jatulintarhan polun etappeja ovat muistojen, haaveiden ja tunteiden lisäksi lapsettomuusklinikan toimenpidehuoneet ja naistensairaalan vastaanotot, joissa naiskehon lisääntymispotentiaalia ja -elimiä kannustetaan ylisuorituksiin, tutkitaan, piikitetään, kuvataan, imetään, runnotaan ja kaavitaan. Jatulintarhassa kuljetaan matka lapsettomuuden synkästä yöstä haaleaan aamunkajoon, jossa on luovuttu ja päästetty irti paljosta, mutta löydetty takaisin valoon, tavalla tai toisella.
Vaula Helin on helsinkiläinen sosiaalipsykologi ja tutkija, joka ei saanut neljän vuoden lapsettomuushoidoissa puolisonsa kassa yhtään elävää lasta. Paula Ojanen on helsinkiläinen opettaja, sanataiteilija ja aktivisti, joka kärsi elämäntilannelapsettomuudesta kuuden vuoden ajan.

Sanna Kajander-Ruuth: Laman lapset: Mitä meille tapahtui?
Alkoivat nakkikastikkeen väriset ja makuiset, apeat laman vuodet. Laman jäljet ovat pitkät, sanotaan. Tässä kirjassa ääneen pääsevät he, jotka elivät lapsuuttaan ja nuoruuttaan eri puolilla Suomea perheissä, joita 1990-luvun lama murjoi raskaimmin. Heille lama tarkoitti avioeroja, perheväkivaltaa, konkursseja ja menetettyjä koteja. Toisaalta vaikeistakin tilanteista selviydyttiin ja oma polku löytyi.
Haastateltavat esiintyvät tekstissä omilla nimillään ja omin sanoin. Yksilöiden kokemusten kanssa kirjassa kerrataan laman päätökset, politiikka ja niiden vaikutukset. Kolmekymmentä vuotta sitten sukellettiin tilanteeseen, jossa bruttokansantuote laski 13 prosenttia ja työttömien määrä nousi puoleen miljoonaan. Leikkauksia ja muita vaikeita ratkaisuja kutsuttiin välttämättömiksi, mutta mikä oli niiden vaikutus tavallisiin ihmisiin? Entä miten laman tapahtumat vaikuttavat arkeemme edelleen?
Sanna Kajander-Ruuth on syvällisiin henkilökuviin ja reportaaseihin erikoistunut toimittaja. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri, jonka pääaine oli Suomen historia. Hän on opiskellut tietokirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Sigillum
Ismo Luukkonen: Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset
Kirja on visuaalisesti upea teos, jossa kaikki Suomen toistaiseksi tunnetut 122 maalauspaikkaa sekä 19 mahdollista kohdetta on esitetty niin, että kalliopinnalla säilynyt hematiittipigmentti eli punainen väri on tuotu esiin digitaalisella kuvankäsittelyllä. Kuvamateriaali kattaa kaikki Suomen maalauksissa esiintyvät kuviot ja myös maalausten ympäristö on mukana kirjan kuvissa. Jokaisesta kohteesta on sanallinen esittely. Teos on ajantasainen lähdeteos sekä akateemisille tutkijoille, harrastajille että kotiseutunsa menneisyydestä kiinnostuneille. Teoksen esipuheen on kirjoittanut kalliotaiteesta väitellyt dosentti ja yliopistonlehtori Antti Lahelma.
Ismo Luukkonen on valokuvaaja ja taiteen tohtori, joka ylläpitää verkossa suosittua sivusta Rock Art Finland. Luukkonen aloitti työnsä kalliotaiteen parissa vuonna 1994 ja on kuvannut kaikki Suomen kalliomaalaukset sekä pitänyt aiheesta useita näyttelyitä. Luukkosen valokuvia on ollut esillä mm. Wäinö Aaltosen museossa, Suomen Kansallismuseossa ja Turun linnassa.

Tutkijaliitto
Angela Y. Davis: Naiset, rotu ja luokka. Suomentanut Anna Tuomikoski
Angela Davis tarkastelee klassikkoteoksessaan Naiset, rotu ja luokka amerikkalaisten yhteiskunnallisten liikkeiden historiaa orjuuden ajoista nykypäivään. Emansipatoristen liikkeiden, abolitionistien ja naisasianaisten, tuttu tarina saa uusia sävyjä, kun Davis nostaa esiin kamppailujen sokeat pisteet. Teoksessa kaikkien tuntemien naisten oikeuksien esitaistelijoiden rinnalle nousevat historiankirjoituksen monesti sivuuttamat rodullistetut ja työväenluokkaiset feministit, ja samalla käy piinallisen selväksi, kuinka kyvyttömyys ottaa oppia menneisyyden virheistä johtaa vain niiden toistamiseen.
Naiset, rotu ja luokka on vielä vuonna 2021, neljäkymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen, traagisen ajankohtainen analyysi ongelmista, joihin yhteiskunnalliset liikkeet helposti kompastuvat, elleivät ne ota toiminnassaan huomioon eri ryhmien kohtaamia erityisiä sorron muotoja. Teos onkin vaikuttanut ratkaisevasti intersektionaalisen feminismin kehitykseen. Se on ohittamaton oppitunti patriarkaattia, rasistista yhteiskuntajärjestystä ja kapitalismia vastaan käytävien kamppailujen yhdistämisen välttämättömyydestä.
Angela Y. Davis on Kalifornian yliopiston professori emerita, kirjailija ja poliittinen aktivisti. Davis on kirjoittanut lukuisia teoksia, joissa käsittelee paitsi naisten, rodullistettujen ihmisten ja työväenluokan kamppailuja, myös muun muassa Palestiinan kysymystä ja vankilajärjestelmää. Vuosikymmeniä kestäneellä aktivistiurallaan Davis on innoittanut useampia sukupolvia kamppailemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, ja hän kiertää edelleen aktiivisesti luennoimassa ympäri maailmaa. Aiemmin Davisilta on suomennettu omaelämäkerta Sydämeni halusi vapautta (Tammi 1975).
Anna Tuomikoski on helsinkiläinen suomentaja. Aiemmin hän on kääntänyt muun muassa Simon Critchleyn, Jacques Derridan, Darian Leaderin, Jacques Rancièren ja Anna Lowenhaupt Tsingin teoksia.

Eetu Viren: Vallankumouksen asennot. Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta
Vallankumouksen asennot on tutkielma taiteen ja vallankumouksellisen toiminnan välisistä suhteista. Kirjassa puretaan vastakkainasettelua kantaaottavan taiteen ja kokeellisen taiteen välillä – poliittisen taiteen ja esteettisen taiteen välillä. Tässä tehtävässä merkittävän lähtökohdan tarjoavat Bertolt Brechtin ja Walter Benjaminin taiteellinen ja teoreettinen työ.
Taide ei ole koskaan neutraalia ja puhtaasti esteettistä, vaan siihen sisältyy aina poliittinen ulottuvuus. Toisaalta taidetta ei pidä myöskään valjastaa pelkäksi ideologiseksi työkaluksi, jolloin se jää ylhäältä annetuksi julistukseksi siitä, miten pitäisi toimia. Sen sijaan taiteessa on kyse itse kokemuksen muodon muuttamisesta. Taiteen vallankumouksellisuus tarkoittaa taiteen voimaa muuttaa aistikykymme ehtoja. Tämä muutos vaatii kuitenkin taiteen käytäntöjen ja tekniikoiden uudistamista. Uudenlaiset taiteelliset tekniikat voivat auttaa ruumista löytämään sellaisen asennon, josta käsin se voi aistia maailman uudella tavalla ja siten myös mullistaa maailman perustan.
Eetu Viren on aiemmin kirjoittanut teoksen Raha ja työvoima (2018) sekä Jussi Vähämäen kanssa teokset Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia (2011) ja Seutu joka ei ole paikka. Kapitalismi ja metropoli (2015). Hän on suomentanut filosofiaa ja yhteiskuntateoriaa, kuten Walter Benjaminin, Gilles Deleuzen, Frantz Fanonin, Catherine Malaboun, Christian Marazzin ja Eduardo Viveiros de Castron teoksia.

***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.<https://agricolaverkko.fi/arvostelut/>

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20211001/b3f56ac2/attachment.html>