[H-verkko] Arvosteltavaksi: Atrain & Nordin kevään 2021 kirjoja

Ti toukokuu 18 16:01:12 EEST 2021

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com<https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***
Atrain & Nord kevään 2021 kirjoja

***
Päivinen, Pasi:
Terrorismi Espanjassa.

Kattava kansantajuistettu esitys Espanjan terrorismista ja terrorismin torjunnasta sen kiivaimman poliittisen väkivallan aikakaudella baskijärjestö ETAn (Euskadi Ta Askatasuna, ”Baskimaa ja Vapaus”) ollessa eurooppalaisen poliittisen terrorismin polttopisteessä.

Poliittinen radikalismi leimahti Euroopassa 1960-luvun lopussa purkautuen terrorismina 1970- ja 1980-luvuilla. Näin tapahtui myös Espanjassa, missä 1980-luku muodostui merkittävimmäksi ja ETAsta suurin terroristijärjestö. Terrorismi oli arkipäivää Espanjassa yli 50 vuoden ajan. Vaikka ETA perustettiin vuonna 1959 ja se teki yksittäisiä terrori-iskuja jo 1960-luvun alussa, se kuitenkin muodostui Espanjalle vaikeaksi sisäisen turvallisuuden ongelmaksi 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa jatkuen 2000-luvulle, jolloin ETA-terrorismi alkoi hiipua lakaten 2010-luvun kuluessa kokonaan. Tilalle on tullut ääri-islamistinen terrorismi, jonka uhka on Espanjassa ja laajemminkin Euroopassa kasvanut, mutta myös äärioikeistolaiset ryhmät ovat nousemassa uudelleen ja muodostavat osaltaan terrorin uhkan Espanjassa ja laajemminkin Euroopassa. ETA oli Euroopan toiseksi suurin ja pitkäaikaisin terroristijärjestö IRA:n jälkeen. Vaikka kirjainyhdistelmä ETA tunnistettaisiinkin, järjestön syntyä, ideologiaa, tavoitteita, toimintaa tai toiminnan päättymiseen johtaneita tekijöitä ei silti tunneta. Espanjassa toimi ETAn kanssa yhtä aikaa useita muitakin pieniä espanjalaisia terroristijärjestöjä, kuten Terra Lliure, GRAPO, useita oikeistoterroristiryhmiä sekä ETAa lyhyen ajan avustanut Ranskassa toiminut Iparretarrak, joiden toimintaa myös käsitellään tässä teoksessa. Vaikka ETA oli selvästi suurin ja aiheutti eniten uhreja ja aineellista tuhoa, kaikki terroristiryhmät lisäsivät sisäisen turvallisuuden uhan yhteisvaikutusta. Kansainvälisen terrorismin uhan kasvu lisää kansalaisten kiinnostusta terrorismiin ja kansantajuisten terrorismia eri näkökulmista käsittelevien suomenkielisten tietokirjojen tarvetta. Tämä teos antaa runsaasti uutta tietoa terrorismista, Espanjassa toimineista terroristijärjestöistä, erityisesti ETAsta järjestönä ja terrorismin torjunnasta

***
Saukkoriipi, Leo:
Minussa on monta. Runosuomennoksia ja kirjoituksia Fernando Pessoan elämästä ja runoudesta.

Euroopan tuntemattomin runoilijakuuluisuus oli 1930-luvulla Portugalin Fernando Pessoa. Ei häntä tunneta Suomessa vieläkään – muutama runoantologia hänen tuotannostaan on suomennettu, proosaa sentään runsaammin.

Fernando Pessoa tunnettiin heteronyymeistään, joitten nimiin hän kirjoitti sekä runoa että proosaa laskemattoman määrän. Jo kuusivuotiaana hänen kirjeenvaihtokaverinaan oli muuan Le chevalier de Pas ja vuosien mittaan uusia kirjoittajia ilmaantui tämän tästä – olisiko heitä ollut yli seitsemänkymmentä? Tunnetuin kolmikko – Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Álvaro de Campos – kirjoitteli paitsi runoja myös lehtijuttuja, teki vastineitakin toisilleen. Uskalsipa Álvaro de Campos epäillä, ettei Fernando Pessoata ole koskaan edes ollut olemassa. Saattaa olla, että Fernando itse oli asiasta samaa mieltä. Leo Saukkoriipi julkaisi v. 2020 kokoelma Fernando Pessoan runoja Minä se olen. Fernando Pessoa vei mennessään, houkutti kertomaan runojensa suomentamisesta ja johdatteli kaikenlaisen jutustelun kautta itse asiaan – Pessoan henkilöön itseensä. Kirjaa voi lehteillä sattumanvaraisesti. Pessoan hengestä siinä on kyse. Fernando Pessoan olemassaolemattomuuteen kuuluu, ettei hänen elämäkertansa koskaan ilmesty, vaan kiertää jonkin aikaa jossakin kunnes katoaa.

***
Koskinen, Ahti:
Miehet jyvällä. Suomalaiset ja venäläiset tarkka-ampujat jatkosodassa

Teoksessa kuvataan tarkka-ampujien toimintaa asemasotavaiheen aikana vuoden 1942 tammikuusta vuoden 1943 kesäkuuhun saakka. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti suomalaisten tarkka-ampujien toimintaa, taktiikkaa sekä kalustoa. Aikaisemmin näin tarkkaa selvitystyötä ei ole tehty. Tapahtumia on selvitetty useilta rintamalohkoilta. Puna-armeijassakin ymmärrettiin osaksi talvisodan karvaiden kokemusten myötä tarkka-ammunnan merkitys. Kirja tuo Neuvostoliiton armeijan tarkka-ampujien tappavan tehokkuuden ilmi varsin lahjomattomasti. Teos perustuu noin 400 etulinjan yksikön sotapäiväkirjaan. Lisäksi on käytetty komppanioiden, pataljoonien ja rykmenttien arkistoja. Yksittäisten kaatuneiden sotilaiden tietoja on selvitetty Suomen sodissa 1939–45 menehtyneet -tietokannasta sekä Kansallisarkistossa olevista sotilaiden kantakorteista.
***
Drufva, Juha:
Paimenpojasta filosofian professoriksi – J. E. Salomaan matkassa filosofian valtakunnassa

Huhtikuussa 1900 juuri yhdeksän vuotta täyttänyt Liedon Ankan kylässä asuva Jalmari Edvard Grönholm joutui kauhean pelon ja ahdistuksen valtaan. Hänet aiottiin lähettää kesäksi karjapaimeneksi kolmen kilometrin päähän asumattomaan Väljän korpeen. Jalmarin kotikylässä kouluja käymättömät aikuisetkin elivät vielä kummitusten ja noitien pelossa, joita Väljän korpimaat suorastaan kuhisivat, samoin siellä huhuttiin olevan susia. Kun muuta mahdollisuutta ei ollut, Jalmari lähti kotoaan 1. toukokuuta 1900 kertomatta isälleen ja äitipuolelleen asiasta mitään. Kädessään Jalmarilla oli pieni pärekori, johon hän oli kerännyt 16 kappaletta kylän kanojen metsään munimia munia, ja taskussa oli 20 markkaa kylän kievarissa ansaitsemiaan laulurahoja. Päämääränä oli 17 kilometrin päässä sijaitseva Turku, ja siellä asuvat mummo ja kaksi tätiä. Hän lähti matkaan päättäen vakaasti, ettei ikinä palaisi Ankan kylään. Hän sai jäädä Turkuun kesän, syksyn ja seuraavan talven ajaksi. Jalmari tutustui ja ihastui Turussa naapuritalossa asuvaan, pari vuotta vanhempaan Klaaraan, joka kävi toista vuotta kansakoulua. Tädit ja mummo ohjeistivat Jalmarin isää ja äitipuolta, että pojan on mentävä syksyllä 1901 Liedon kansakouluun. Sinne Jalmari sitten suunnisti, ja suoritti kansakoulun kolmen vuoden ennätysajassa ja priimuksena sekä sukunsa ensimmäisenä. Siitä alkoi Jalmarin elinikäinen seikkailu filosofian valtakunnassa. Paimenpojasta Turun yliopiston filosofian professoriksi nousseen Jalmari Edvard Salomaan (1891–1960) tie akateemiseen maailmaan oli pienoinen ihme aikana, jolloin useimmat professorit olivat lähtöisin ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvista varakkaista perheistä. Arthur Schopenhauerin filosofia muodosti Salomaalle filosofian pääväylän. Jo hänen väitöskirjansa aiheena oli kahden 1800-luvun loppupuoliskon elämänfilosofisen pessimistin Schopenhauerin ja Eduard von Hartmannin filosofia. Schopenhauer ja Nietzsche eivät jättäneet Salomaata rauhaan. Hän julkaisi 26 vuotta väitöskirjansa jälkeen Schopenhauerin elämäkerran sekä pienoiselämäkerran Nietzschestä. Tässä seurassa Salomaan vuonna 1942 ilmestynyt J. V. Snellmanin elämäkerta tuntuu hieman hämmästyttävältä. Mitkä voisivat olla Schopenhaueria, Nietzscheä ja Snellmania yhdistäviä tekijöitä? Löytyykö heiltä niin sanottua ”suurta yhteistä linjaa”? Miten muut hänen käsittelemänsä filosofiat suhteutuivat tähän Salomaan pääväylän filosofiaan? Miltä niiden jättämä jälki näyttäytyy tämän päivän valossa tarkasteltuna?
***
Varis, Markku:
Veikko Haakana. Katsaus kirjailijan elämään ja työhön

Veikko Haakana oli kirjailija-opettaja, joka jätti pysyvän jäljen kotimaiseen eräkirjallisuuteen. Eräkirjojen lisäksi hän julkaisi paljon muuta, suurelta yleisöltä katveeseen jäänyttä tekstiä. Tämä kirja valaisee Veikko Haakanan elämänvaiheita ja perehdyttää hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Kyse ei ole varsinaisesta elämäkerrasta vaan laajasta reportaasista, jossa pääsevät ääneen kirjailija ja hänen sanomansa. Teoksen lukija saa käsityksen, kuinka monipuolisesti eräkirjaa ylipäänsä on mahdollista tarkastella. Haakana matkanjohtajana on suvereeni. Haakanan persoonaa kirjan kirjoittaja lähestyy henkilökohtaisten muistojen, haastattelujen ja Haakanan omien arkistojen varassa. Kirjojen luennassa esiin kohoaa kymmenkunta asiaa, joiden valossa Haakanaa on mahdollista tarkastella. Osittain kyse on kirjallisuusanalyysistä, mutta teos ei sitoudu mihinkään teoreettiseen oppisuuntaan vaan lukee Haakanaa aina sen mukaan, mikä kulloinkin vaikuttaa järkevältä. Mitkä teokset Haakana nosti tärkeimmiksi tuotannossaan? Miksi viimeinen kokoelma oli omakustanne? Kuka oli Haakanan muusa? Näihinkin kysymyksiin käsillä oleva kirja vastaa vain lyhyesti. Enemmän tavataan Haakanan julkaisemia teoksia, varsinkin runoja. Sekaan ei sotketa kovinkaan paljon kirjallisuustieteen termejä, sillä on olemassa luottamus lukijaan. Hän tietää, mitä hän on tekemässä. Teoksen tekijä Markku Varis oli Veikko Haakanan oppilas Sodankylän Sattasessa. Siksi Haakana-kirjaa sävyttää kirjoittajan henkilökohtainen näkemys. Ei olla lukemassa objektiivista analyysiä vaan subjektiivista suhtautumista. Mutta jotta jotain todella uutta olisi mukana, Haakanan eräs kirjeenvaihtokaveri antoi käyttöön käymänsä kirjeenvaihdon 17 vuoden ajalta. Kirjeet valaisevat mietteitä, joita kirjoissa ei ole luettavissa. Teos täydentää Markku Variksen kirjoissa Ikävä erätön ilta (2003) ja Saalistus (2016) esitettyjä Haakana-analyysejä. Tällä kertaa viittaukset muuhun kirjallisuuteen kuin Haakanaan ovat niukkoja mutta sitäkin jännittävämpiä. Eniten esillä on Haakanan tuttavuus eräklassikon A. E. Järvisen kanssa.

***
Blomster, Tapani:
Pohjanmaan rykmentin Kemin komppania 1734–1810

1600-luvun lopulla Ruotsin valtionhallinto oli kehittynyt niin pitkälle, että voitiin siirtyä vakinaisen armeijan pitämiseen. Syntyi ruotujakolaitos, jossa sotaväen ylläpito organisoitiin suorien väenottojen sijaan ruotuihin. Muutama talo muodosti sotilasruodun ja ylläpiti ruotusotilasta myös rauhan aikana. Kuninkaallisessa pohjanmaan rykmentissä ruotujakoon siirryttiin vasta Suuren Pohjan sodan jälkeen 1730-luvulla. Ruotutalot kustansivat sotilaalle sotilastorpan tarvittavine rakennuksineen, peltoineen ja niittyineen. Kun sotamies astui palvelukseen, hän sai ruodulta kuuden hopeataalarin pestirahan, lehmän, tynnyrillisen viljaa ja pukukerran. Valtio hankki aseistuksen, sotilaspuvun ja muut varusteet. Vuosipalkka oli 30 kuparitaalaria. Rengin tai muun tilattoman asemaan verrattuna sotilaaksi värväytyminen tiesi huomattavaa sosiaalista nousua. Ruotujakoisen Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin miehistövahvuus oli 1200 miestä ja se muodostui kahdeksasta 150 sotilaan komppaniasta. Rykmentin pohjoisimman komppanian eli Kemin komppanian alue ulottui Limingasta ja Muhokselta aina Kemijokivarteen Rovaniemelle saakka. Komppania sai nimensä siitä, että komppanianpäällikön puustelli oli Kemin Liedakkalassa. Rykmentti koottiin pääkatselmukseen muutaman vuoden välein. Sotilaita harjaannutettiin sotataitoihin komppanian kokouksissa ja paikkakunnittain pidetyissä kirkkoäkseerauksissa. Tässä kirjassa paneudutaan Kemin komppanian ruotusotilaiden arkeen rauhan aikana ruotutorpilla ja katselmuksissa. Kirjassa tutkitaan Pohjanmaan ja Lapin miesten komppaniaa sotilasyksikkönä, sotilaiden fyysisiä ominaisuuksia ja taistelumotivaatiota. Ero Runebergin vänrikki Stoolin sotasankareihin on huomattava. Komppanian ja sen sotilaiden vaiheita selvitetään erityisesti Kustaa III:n sodassa 1788–90 ja Suomen sodassa 1808–09. Kustaan sodassa Kemin komppania taisteli muusta rykmentistä erillään Savon prikaatin mukana. Sotaretki huipentui vappuna 1790 Ylä-Kuonassa Savonlinnan itäpuolella, kun 13 komppanian sotilasta jäi epäselvissä olosuhteissa venäläisten vangiksi. Suomen sodassa liikekannallepano oli hidasta, ja niinpä Kemin komppania yhdessä Pyhäjoen ja Everstiluutnantin komppanioiden kanssa joutui jälleen erilleen muusta rykmentistä ja taisteli sodassa kenraali Sandelsin joukoissa Savon rintamalla. Komppanian sotilaita kaatui mm. maihinnousussa Kuopioon ja Koljonvirran taistelussa. Sotilaat joutuivat kokemaan rasittavan perääntymismarssin Oulusta Tornioon ja Tornion ”Kuoleman valtakunnan” vuodenvaihteessa 1808–09. Tällöin talvileiriin Tornioon kokoontuneesta Suomen armeijasta kuoli noin 2000 sotilasta leireissä riehuneisiin tauteihin. Pohjoisen miehet selvisivät näistä koettelemuksista yllättävän hyvin. Osa Kemijokivarren miehistä teki oman ratkaisunsa ja karkasi kotitorpilleen. Sotataival jatkui vielä Ruotsin puolelle. Komppanian rippeet kuuntelivat Uumajan torilla von Döbelnin jäähyväispuhetta rauhanteon jälkeen 8. lokakuuta 1809. Osa sotilaista jäi Ruotsiin, mutta suurin osa palasi Suomeen. Veteraanien osa ei ollut kaksinen. Useimmat sotaveteraanit kuolivat rutiköyhinä.

***
Tani, Tyyni:
Kemin historia. Kaupungin perustamisesta vuoteen 1930 Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Matti Ylipiessa.

Ensimmäiset suunnitelmat Kemin historian kirjoittamiseksi tehtiin jo 1910- luvulla, kun kaupunginvaltuusto sopi maisteri Arvi Hällforsin kanssa teoksen kirjoittamisesta. Siitä piti tulla suppea liite kaupungin vuosikertomukseen. Hällfors ryhtyikin keräämään aineistoa mutta alkoi maailmansodan vuosina jääkärietappihommiin ja Kemin historian kirjoittaminen jäi kesken.
Maisteri Tyyni Tani sopi vuonna 1934 Kemin kaupungin kanssa sen historian kirjoittamisesta, ja käsikirjoitus valmistuikin 40-luvun alussa, mutta teosta ei – ensin sota-ajasta johtuen ja sen jälkeen paikallispoliittisten valtasuhteiden muututtua – koskaan julkaistu. Tani sai työtänsä varten Hällforsin kokoaman aineiston, jota hän käyttikin runsaasti. Niinpä Tanin teos sisältää runsaasti ainutlaatuista ja yksityiskohtaista arkisto- ja muistelma-aineistoa kaupungin varhaisemmasta historiasta. Kaupungin arkistoa paloi 1930-luvun alussa, joten eräiltä osin (Hällfors-)Tani on miltei ainoa lähde kaupungin varhaisiin vaiheisiin. Tani kokosi kirjaansa varten myös kokoelman valokuvia, joita on otettu tähän tähän kirjaan mukaan.
 ***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.<https://agricolaverkko.fi/arvostelut/>

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20210518/389c6968/attachment-0001.html>