[H-verkko] Arvostelu: Demokratia unelmana paremmasta maailmasta

Ma Maalis 18 16:56:17 EET 2019

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Demokratia unelmana paremmasta maailmasta
--------------------------------------------
18.3.2019 | Juuso Koponen
--------------------------------------------
Teppo Eskelisen teos on ajankohtainen puheenvuoro demokratian puolesta. Eskelinen kyseenalaistaa yleisen ajattelutavan, jossa demokratia käsitetään suppeasti ja samaistetaan vain edustukselliseen hallintojärjestelmään. Demokratiassa on kuitenkin kyse kaikkien ihmisten yhtäläisestä mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Teos haastaa asiantuntijavallan ihannoinnin sekä väitteet demokratian toimimattomuudesta. Yhteiskunnan ongelmana ei ole demokratia vaan sen puute.
--------------------------------------------
Eskelinen, Teppo: Demokratia utopiana & sen vastavoimat. Vastapaino, 2019. 172 sivua. ISBN 978-951-768-686-0.
--------------------------------------------

Demokratia utopiana & sen vastavoimat tarjoaa aikalaisdiagnostisen ja voimakkaasti kantaa ottavan katsauksen demokratian nykyisiin kipukohtiin. Samalla kirja on myös toiveikas. Vaikka tällä hetkellä demokratiaa uhkaisikin näivettyminen, on myös toivoa paremmasta. Demokratia voidaan löytää uudelleen.

Demokratiaa voidaan Teppo Eskelisen mukaan ajatella joko yksilöiden tasa-arvoon ja yhtäläisiin vaikutusmahdollisuuksiin perustuvana poliittisena ideaalina tai tiettyihin perusvapauksiin nojaavana yhteiskuntamallina. Liberaalissa perinteessä demokratia liitetään juuri tiettyihin perusvapauksiin, mutta Eskelinen puolustaa näkemystä demokratiasta ajatuksena jokaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta vaikuttaa yhteiskuntaan. Tässä mielessä demokratia on eräänlainen utopia.
Demokratian uhkaajat
Hieman provosoiden Eskelinen esittää, että suurimmat uhat demokratialle löytyvät pikemminkin demokraattisina pidettyjen yhteiskuntien sisältä kuin niiden ulkopuolelta. Vaikka demokratian uskottiin 90-luvulla jo lopullisesti voittaneen, tällä hetkellä demokratia on jälleen joutunut puolustusasemiin. Nykymaailman harvojen diktaattorien sijasta todellisia uhkia demokratialle ovat asiantuntijavalta, talousjärjestelmä ja sen sanelema vaihtoehdottomuus sekä poliittisen mielikuvituksen köyhtyminen. Eskelisen mukaan ongelma on juuri siinä, että demokratia oletetaan valmiiksi. Juuri silloin sitä uhkaa näivettyminen.

Eskelisen mukaan demokratia on ensisijaisesti hitaasti kypsyvä mentaliteetti. Tämän vuoksi demokratian vienti väkivalloin ja sodan avulla ei ole mahdollista. Lähihistoria osoittaa, että diktaattorien suistaminen vallasta on usein tuonut tilalle demokratian sijasta kaaosta ja yhteiskunnallista sekasortoa. Eskelisen mukaan ulkopuolisen vihollisen etsimisen sijasta on käännettävä katse kohti demokraattisina pidettyjä yhteiskuntia ja niiden sisäisiä trendejä ja kehityskulkuja.

Tällä hetkellä keskeisenä ongelmana on se, miten puhe talouden realiteeteista ohjaa sitä, mitä pidetään mahdollisena. Tiettyyn ideologiaan sidoksissa oleva talouspuhe rajoittaa demokratian mahdollisuuksia. Näin uusliberalismi Eskelisen mukaan tuhoaa kollektiivisia unelmia. Uusliberalismiin liittyvä siirtymä yhä vahvistuvaan virkamiesvaltaan johtaa siihen, että demokratia on länsimaissa yhä vakavammin uhattuna. Eskelisen ajatuksiin tukeutuen voisi sanoa, että Suomessa esimerkiksi valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet muodostavat varsin suuren uhan demokratialle, koska heillä on tarpeettoman paljon valtaa kertoa, mikä on mahdollista ja mikä ei. Tämän vuoksi talouspolitiikassa uusliberalistiset ajattelutavat dominoivat peliä pitkälti ”päättäjien” puoluekannasta riippumatta. Myös vasemmistopoliitikoiksi identifioituvat joutuvat yleensä alistumaan talouskuriin niin Suomessa kuin muuallakin.
Mielikuvitus demokratian voimana
Vaikka tällä hetkellä demokratia on länsimaissa uhattuna, Eskelinen on optimisti, joka pohjimmiltaan uskoo demokratian mahdollisuuksiin. Eskelisen mukaan sosiaalinen todellisuus on viime kädessä ihmisten luomus ja siten ihmisillä on myös valta sen muuttamiseen. Demokratiassa on kyse juuri vaihtoehtoisten sosiaalisten todellisuuksien kuvittelusta ja näiden utopioiden toteuttamisesta. Kannattaa muistaa, että myös monet nykyisin itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat ovat menneisyydessä olleet haihattelua ja kuvitelmaa.

Asiantuntijavallan lisääntymisen ja vaihtoehdottomuuden vuoksi eduskunta nähdään usein vain kumileimasimena, jolla ei ole varsinaista valtaa. Suurista linjoista päätetään jossain muualla, eikä kansalaisella aina tunnu olevan vaikuttamisen mahdollisuuksia. Järjestelmän nimellisestä demokraattisuudesta huolimatta taloutta ei tuoda demokraattisen prosessin piiriin riittävissä määrin sen enempää Suomessa kuin Etelä-Afrikassakaan.

Demokratialle välttämätöntä mielikuvitusta suitsitaan jo ennen vaaleja esimerkiksi mielipidemittauksen voimin. Eskelinen (s. 92) näkee galluptutkimukset konservatiivisena voimana. Media esittelee jo ennen vaaleja uskottavat vaihtoehdot ja tämä luonnollisesti rajoittaa yhteiskunnallista mielikuvitusta. Ei ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka äänestävät suuria eduskuntapuolueita siksi, että pienpuolueille annettu ääni menisi hukkaan. Tämän vuoksi pienpuolueiden ajamat asiat rajautuvat mahdollisen ulkopuolelle.

Eskelinen on viime kädessä idealisti, joka uskoo ihmiseen ja demokratiaan. Kyynisemmästä näkökulmasta demokratia on ideologinen ja petollinen satu, jonka avulla omassa yhteiskunnassamme vallitsevia valtarakenteita oikeutetaan. Yhteiskunnalliset hierarkiat pysyvät pitkälti samanlaisina nimellisestä demokratiasta huolimatta. Toisaalta kun ihmiset ohjataan uurnille muutaman vuoden välein, syntyy mielikuva siitä, että vallitseva järjestys todella olisi kansan tahto ja kansan siunaama.

Lopulta demokratia pelkistyy sanaksi, jolla nykyinen hallinto- ja yhteiskuntajärjestelmä hierarkioineen legitimoi itsensä. Oireellista on se, miten julkisessa keskustelussa toisinaan tuodaan esille huoli siitä, että liian usein toistuvat vaalit saattavat uuvuttaa kansaa. Ikään kuin äänestäminen liian usein altistaisi demokratian yliannostukselle ja muodostaisi samalla vakavan uhan asioiden nykytilan siunaavalle demokraattiselle järjestelmälle.

Eskelisen mukaan demokratia on otettava vakavasti myös vaalien ulkopuolella. Demokratia ei pelkisty äänestyskopissa tehdyksi valinnaksi. Itse asiassa vaalit ovat vain pieni osa sitä, mitä Eskelinen kutsuu demokratiaksi. Mielikuvituksen voima on demokratialle tärkeä asia. Tämän vuoksi politiikan vaihtoehdottomuus on demokratialle suuri haaste. Eskelisen mukaan kylmän sodan jälkeisessä uusliberalistisessa maailmassa tyytymättömyyden sanallistaminen on toisinaan hankalaa, kun mielikuvien tasolla mahdolliset yhteiskuntamuodot rajautuvat yhtäältä demokraattiseen kapitalismiin ja toisaalta diktatuuriin.
Kapitalismin ja demokratian suhde
Eskelisen jossain määrin kiistanalaisen käsityksen mukaan markkinatalous ja demokratia ovat jo lähtökohtaisesti jossain määrin tulilinjalla keskenään. Ajatus tuntuu ensilukemalta naiivilta, mutta Eskelisen argumentaatio on lopulta varsin vakuuttavaa. Eskelinen asettuu siis vastustamaan sekä varsin yleisesti hyväksyttyä liberaalia ajatusta markkinatalouden ja demokratian yhteenkuuluvuudesta että sellaista kyynistä marxilaista kritiikkiä, jossa demokratia nähdään vain porvarillisen yhteiskunnan riistosuhteita mystifioivana savuverhona.

Kuten Eskelisen käsittelemä Kiinan esimerkki osoittaa, demokratian ja kapitalismin välinen sidos voi olla oletettua paljon ohuempi ja myös helpommin katkaistavissa. Juuri kommunistiseen yksipuoluejärjestelmään nojaava Kiina on tällä hetkellä asiantuntijavallan ja myös kasvuhakuisen talouden kärkimaita. Kiinassa nopea talouskasvu on onnistunut vaientamaan demokratiaa koskevia vaatimuksia. Kiinan dynaamista järjestelmää ihaillaan myös lännessä. Myös monessa muussa maassa on valittu kasvuhakuinen talous ilman demokratiaa. Uhkaako Kiinan malli tulla pikkuhiljaa osaksi myös länsimaiden yhteiskunnallista todellisuutta? Kenties länsimaat muistuttavat Kiinaa jo enemmän kuin uskallamme myöntää. Myös Suomessa talouskasvun tavoittelu on viime vuosina oikeuttanut varsin autoritaarista politiikkaa.

Historiallisesti demokratia oli Eskelisen mukaan utopiana vahvimmillaan 1800-luvulla, kun Euroopan suuret osattomien joukot etsivät vaihtoehtoja vallitsevalle autoritarismin ja nousevan teollisuuskapitalismin yhdistelmälle. Tuolloin demokratia todella edusti unelmaa tasa-arvosta. Anekdoottina voisi mainita, että Friedrich Engels (1820-1895) näki yleisen äänioikeuden varsin hyödyllisenä askeleena kommunistisen vallankumousliikkeen kannalta. Toisaalta esimerkiksi Lenin (1870-1924) näki liberaalin edustuksellisen demokratian palvelevan lähinnä hallitsevan luokan intressejä. Nykyisin kyyninen suhtautuminen demokraattiseen päätöksentekoon näkyy esimerkiksi alhaisena äänestysaktiivisuutena. Moni jättää äänestämättä, koska ei usko vaikutusmahdollisuuksiin. Voi silti kysyä, kenen intressejä kyyninen asennoituminen viime kädessä palvelee. Toisaalta on syytä Eskelisen tavoin korostaa, että äänestäminen on vain pieni osa demokratiaa. Demokratian samaistaminen vaaleihin on demokratian näivettämistä.

Jos Eskelisen kirjasta haluaisi väkisin etsiä virheitä ja ristiriitaisuuksia, niin voisi mainita, että teoksessa yhtäältä annetaan tunnustusta sosialistista suunnitelmataloutta kritisoineelle taloustieteilijä Friedrich Hayekille (s. 24) mutta toisaalta taas korostetaan reaalisesti olemassa olevan kapitalistisen talouden luonnetta eräänlaisena suunnitelmataloutena (s. 51-54). Tässä on eräänlainen ristiriita, sillä Hayek korosti nimenomaan kilpailun ja markkinoilla tapahtuvien transaktioiden merkitystä sille miksi kapitalistinen talous on sosialismiin verrattuna ylivoimainen. Jos taas kapitalismissakin suunnitelmatalouden rooli on merkittävä kuten Eskelinen väittää, Hayekin kuvaus kapitalismista on väärä. Silloin hayekilainen sosialismin ja (sosiaali)demokratian kritiikki muuttuu hieman epäadekvaatiksi. Ajatus markkinataloudesta pientuottajien valtakuntana on kuvitelmaa, kuten Eskelinenkin toteaa.

Samalla Hayekin ajatusta markkinoiden tehokkuudesta voisi kritisoida toteamalla, että markkinoiden ”tehokkuus” on eräänlainen kehäpäätelmä. Jos markkinataloudesta poikkeavan järjestelmän tuottama lopputila poikkeaa markkinatalouden tuottamasta lopputilasta, hayekilaisesta näkökulmasta katsottuna kyse on jo määritelmällisesti tehottomuudesta. Se ei silti kerro mitään tuon lopputilan toivottavuudesta. Tässä riittää todeta, että perinteisesti sosialismin tavoitteena on nimenomaan nähty pyrkimys markkinaehtoisesta ratkaisusta poikkeavaan resurssiallokaatioon. Lisäksi kuten Eskelinen ansiokkaasti muistuttaa, markkinat ja markkinoilla toimivat yksilöt ovat ilmiöinä historiallisesti muotoutuneita eivätkä luonnonvakioita.
Ota demokratia vakavasti
Aktiivinen kansalaisuus on nähty tavoittelemisen arvoisena asiana aina valistusajalta saakka. Demokratia utopiana & sen vastavoimat asettuu omalla tavallaan osaksi tätä traditiota. Eskelinen perustelee pääargumenttiaan demokratian nykytilasta ja mahdollisuuksista huolellisesti. Kirja tarjoaa radikaalin ja arkiajattelusta jossain määrin poikkeavan näkemyksen demokratian luonteesta. Eskelisen demokratiakäsitys horjuttaa arkiajattelun luutuneita käsityksiä ja saa samalla lukijan ajattelemaan. Lisäksi teos sisältää paljon mielenkiintoisia yksittäisiä huomioita yhteiskunnasta.

Esimerkiksi Eskelisen pohdinnat yhteiskunnan hierarkioista (s. 125-127) ovat jo sinällään erittäin mielenkiintoisia. Eskelinen kuvaa oivaltavasti sitä miten hierarkian huipulla olevat haluaisivat tulla ymmärretyksi yhteiskunnallisen arvon lähteenä. Ikään kuin yhteiskunnan hyväosaiset ja eliitit olisivat hyväntekijöitä, joiden armosta ja ansiosta myös alemmat kerrokset saavat osansa hyvinvoinnista. Argumenttia voisi jatkaa toteamalla, että eräs tärkeimmistä poliittisista debateista koskee juuri kysymystä siitä, miten arvo määritellään ja mitä arvo loppujen lopuksi on.

Myös Eskelisen analyysi nyky-yhteiskunnassa varsin yleisestä kateuspuheesta (s.128) on oivaltava: Kun yhteiskunta nähdään meritokraattisesti tikapuina, voidaan luoda kuvitelma siitä, että alempana ”tikapuilla” olevat olisivat kateellisia parempiosaisille, vaikka eivät välttämättä sitä olisikaan. Kateuden sijasta voi olla kyse myös aidosta pyrkimyksestä vapautua itse tikapuista sekä yhteiskunnallisista alistussuhteista.

Eskelisen kirjaa voisi suositella luettavaksi erityisesti niille, jotka ovat pettyneitä parlamentaristiseen järjestelmään. Juuri heille demokratian löytäminen uudelleen voisi olla erityisen arvokasta. Eskelisen kirja maalailee uhkakuvia mutta on silti pohjavireeltään toiveikas. Demokratia voidaan löytää uudelleen. Kirja on erittäin ajankohtainen nyt vaalikeväänä 2019. Takana on neljä vuotta kovaa uusliberalistista politiikkaa, jota on tehty juuri välttämättömyyteen vedoten. Nyt on korkea aika kysyä, millaiseksi haluamme rakentaa huomisen yhteiskunnan. Miten mahdoton saataisiin jälleen mahdolliseksi?

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Juuso Koponen, Valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto, juuso.o.koponen at gmail.com

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/review/demokratia-unelmana-paremmasta-maailmasta/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola