[H-verkko] Arvostelu: Kurkistus suomalaisenkin maatalouden tulevaisuuteen?

Ke Tammi 16 16:08:28 EET 2019

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Kurkistus suomalaisenkin maatalouden tulevaisuuteen?
--------------------------------------------
16.1.2019 | Katja Hyvönen
--------------------------------------------
Tunnetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin puolustajan Philip Lymberyn ja Isabel Oaksehottin suurta menestystä niittänyt kirja on sekä konkreettinen että kuvainnollinen tutkimusmatka tehomaatalouden vahvimmille ja myös synkimmille ydinalueille. Kirja osoittaa, miten äärimmilleen viritetty tehokkuus maataloudessa voi johtaa lähes katastrofaalisiin seurauksiin:  ympäristön tuhoutumiseen, terveysongelmiin ja nälänhätään.  
--------------------------------------------
Lymbery, Philip ,  Oakeshott, Isabel : Farmageddon: Halvan lihan todellinen hinta. Käännös: Koskinen, Johanna. Into, 2018. 391 sivua. ISBN 978-952-264-970-6.
--------------------------------------------

Kun Farmageddon: Halvan lihan todellinen hinta -teoksen suomennos pian IPCC:n ilmastoraportin julkistamisen jälkeen lokakuussa 2018 ilmestyi, sai se heti osakseen kohtuullisen paljon julkisuutta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat haastatteli suomennoksen ilmestymisen tiimoilta tuolloin Helsingissä vieraillutta Philip Lymberya ja otsikoi juttunsa ihmiskunnalla olevan jäljellä enää 60 satoa. (Minna Nalbantoglu: Ihmiskunnalla on 60 satoa jäljellä, sanoo menestyskirjailija, HS, 27.10.2018)

Hieman harhaanjohtavasti otsikko ei kuitenkaan viitannut lokakuussa julkaistuun teokseen, vaan Lymberyn vasta tekeillä olevan kirjan työnimeen. Samojen teemojen parissa Isabel Oakeshottin ja Philip Lymberyan Farmageddon-kirjakin liikkuu. Globaalin ilmastonmuutoksen sijaan kirjan pääpaino on tehomaatalouden paikallisissa ongelmissa, kuten terveys- ja ympäristövaikutuksissa. Globaalikin näkökulma on kuitenkin läsnä. Tästä yksi esimerkki on pohdinta antibiootien käytöstä. Tehomaataloudessa antiobiootteja ei käytetä vain sairauksien hoitamiseen, vaan myös tuotannon tehostamiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Antibioottien käyttö maataloudessa onkin mittavaa: lähes puolet maailman kaikista antibiooteista käytetään nimenomaan tehomaataloudessa. Tämä on osaltaan johtanut antiobiooteille vastuskykyisten superbakteerien yleistymiseen.

Vaikka teoksella on kaksi kirjoittajaa, on se kirjoitettu minä-muodossa Philip Lymberyn näkökulmasta. Kirjassa kuvataan seikkaperäisesti Lymberyn ja hänen kollegojensa eri puolille maailmaa suuntautuvia tutkimusmatkoja. Niiden tarkoituksena on hankkia tietoa tehomaatalouden erilaisista ilmenemismuodoista ja paikallisista vaikutuksista, kuten terveys- ja ympäristöhaitoista. Aina tiedon saaminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä tehomaatalous tapahtuu usein kirjaimellisesti suljettujen ovien takana. Tuotantolaitoksiin on ulkopuolisilta lähes poikkeuksetta pääsy kielletty, mitä perustellaan usein hygieniasyillä, eikä haastattelujakaan ole aina helppo järjestää. Sen sijaan paikallisten asukkaiden haastattelut onnistuvat useammin ja niitä kirjassa onkin paljon.
Miksi keskittymisen sijaan tulisi panostaa sekatiloihin?
Teoksen kritiikki kohdentuu paitsi tehomaatalouteen itsessään, myös sen voimakkaaseen maantieteelliseen keskittymiseen. Kun suuri määrä valtavan kokoisia tehotuotantotiloja sijoittuu samalle suppealle maantieteelliselle alueelle, kuten on käynyt esimerkiksi Kaliforniassa Central Valleyn alueella, ympäristö- ja terveyshaitat korostuvat. Esimerkiksi erilaiset hengityselinsairaudet ja astmat ovatkin suurten tehomaatalouskeskittymien lähellä tavanomaista yleisimpiä ja keskimääräinen elinikä tavanomaista alhaisempi. Tutkittua tietoa asiasta ei kuitenkaan juuri ole, joten yhteys jää pitkälti arvailujen varaan.

Tehomaatalouden maantieteellinen keskittyminen asettaa myös valtavia paineita alueen luonnonvarojen käytölle. Erityisesti tämä korostuu Central Valleyn tapaisilla alueilla, joissa maatalous perustuu lähes täysin keinokastelun varaan. Jos pohjavettä pumpataan enemmän kuin sitä ehtii sateen mukana palautua, nostaa se valtameren pintaa, jolloin kallisarvoista makeaa vettä menetetään valtameriin.

Keskittymisellä on muitakin haittoja. Kun suuri määrä tuotantoeläintiloja sijoittuu samalla suhteellisen suppealle alueelle, peltopinta-ala loppuu kesken. Eläimet on kuitenkin ruokittava, ja tätä varten on valjastettava suuria alueita viljelysmaata muualta. Monilla alueilla eläimiä ruokitaankin laiduntamisen tai nurmirehun sijaan pääosin vilja- ja soijapohjaisilla väkirehuilla. Tuotantoeläimet syövät tällä hetkellä noin 90 % soijasta, kolmanneksen viljasadosta ja jopa 30 % kalansaaliista. Ihmisravinnoksi kelpaavat tuotteet syötetään siis eläimille.

Eläintuotannon ja kasvinviljelyn maantieteellisellä eriytymisellä on muitakin haittoja. Siinä missä perinteisillä sekaviljelytiloilla lanta on tärkeä lannoite, puhtailla eläintiloilla tilanne on toinen. Lanta on pikemminkin ongelmajäte, sillä sitä syntyy yksinkertaisesti liikaa ja liian kaukana siitä maaperästä, jossa sitä voisi hyödyntää. Lantaa päätyykin usein väärään paikkaan, jolloin fosfaattipäästöt ylittävät luonnon kestokyvyn rajat, mikä taas aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Toisaalta ongelmana on myös se, että tehotuotantotilojen lanta ei hajun vuoksi aina edes kelpaa kasvinviljelytiloille. Lietteen säilömiseen suunnitellut suuret säiliöt ja altaat luovat kemialliset olosuhteet, joiden takia lanta alkaa haista paljon pahemmalta kuin eläimestä alun perin poistuessaan.

Lopputulos onkin, että näennäisestä tehokkuudestaan huolimatta tehotuotanto ei sitä ole. Mikä sitten on ratkaisu: miten ruokkia maailman kasvava väestö? Tärkeänä nähdään tuotannon rakenteiden uudistaminen niin, että eläintuotanto vähenisi ja lihansyönti korvautuisi entistä enemmän kasvissyönnillä sekä eettisistä, ekologista, terveydellisistä että ruokaturvaan liittyvistä syistä. Eläintuotantoa ei kuitenkaan tyrmätä täysin. Ihanteena nähdään sekatilat, jotka mahdollistavat eläinten vuorolaiduntamisen, nurmen hyödyntämisen eläinten pääasiallisena ravintona ja mahdollisimman tehokkaan kiertotalouden harjoittamisen.

 (lisää…)

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Katja Hyvönen, YTT, Joensuu, katja.p.hyvonen at gmail.com

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/review/kurkistus-suomalaisenkin-maatalouden-tulevaisuuteen/
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola