[H-verkko] Arvostelu: Kävelykierroksia rikosten Helsingissä

Ke Marras 24 12:32:31 EEST 2018

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Kävelykierroksia rikosten Helsingissä
--------------------------------------------
14.9.2018 | Katja Tikka
--------------------------------------------
Viimeisen vuosikymmenen aikana erilaiset matkailijoille sekä itse kaupunkilaisille suunnatut kävelykierrokset ovat nousseet suureen suosioon niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Teemat vaihtelevat kalliolaisista baarikierroksista historiallisiin kävelyihin. Toimittaja Jarkko Sipilä on laajentanut kirjallista tuotantoaan tarjoamalla oppaan omatoimisiin rikosaiheisiin kaupunkikävelyihin Helsingin keskustassa.
--------------------------------------------
Sipilä, Jarkko: Helsingin pimeä puoli – Rikoskävelyllä Helsingin keskustassa. Tammi, 2018. 240 sivua. ISBN 9789513198756.
--------------------------------------------

Rikostoimittaja Sipilä on vetänyt syksystä 2015 rikoskävelyitä Helsingin Aleksanterinkadulla. Kävelykierrosten suosiosta innostuneena Sipilä päätyi ensin pohtimaan kierrosvalikoimansa laajentamista, mutta lopulta kerrottavaa olikin niin runsaasti, että näistä syntyi yhdeksän kierrosta sisältävä opaskirjanen. Kirja esittelee Helsingin keskustassa risteileviä reittejä maantieteellisesti rajattuina selkeinä kokonaisuuksina. Lukijaa auttavat kierroskohtaiset kartat, joiden avulla on helppo itsenäisesti tutustua Helsingin keskustan ”synkkiin tositarinoihin”. Lisäksi kirja on kevyt pokkari ja siten vaivatonta kantaa mukana kaupungilla. Kirjassa on yhteensä sata tarinaa ja se on käännetty myös englanniksi otsikolla The Dark Side of Helsinki.

Jarkko Sipilä (s. 1964) on toimittaja ja kirjailija, joka työskentelee MTV3:n uutisissa rikostoimituksen päällikkönä. Hän on kirjoittanut muun muassa yli kaksikymmentä dekkaria ja radiokuunnelmia. Sipilän Takamäki-dekkarit ovat niittäneet erityistä suosiota. Hänen kirjansa Seinää vasten sai johtolankapalkinnon vuonna 2009. Lehtimiehen ja toimittajan tausta hallitseekin paikoin vahvasti tätä Sipilän laajalle yleisölle tarkoitettua historiallista opasta.

Esipuheessa Sipilä valottaa kirjansa tarkoitusperiä tarkemmin. Tärkeintä ovat paikat ja niihin sidotut tarinat. Kirjoittaja ei näe pienten ihmisten tarinoissa niinkään historiallista merkitystä, vaan yksittäisten ihmisen tragediat itsessään vuosikymmenestä tai jopa vuosisadasta riippumatta koskettavat ja ovat siten kertomisen arvoisia. Näissä tavoitteissa kiteytyykin kirjan ydinongelma. Kaikkia tarinoita ei edes yritetä sitoa nasevasti omaan aikakauteensa eikä osaksi laajempaa historiallista kokonaisuutta. Tässä Sipilä jättää tarinankertomiselle pedatut oivat tilaisuudet käyttämättä. Rikosjutut ovat muutamaa ansiokasta kertomusta lukuun ottamatta ajasta irrallisia onttoja otoksia, vaikka moni tarina on suoraan merkittävien historiallisten tapahtumien seurausta - aikakautensa dokumentti.

Historioitsijaa häiritsee kirjan kävelykierrosten kokoaminen ilman kronologiaa. Sen sijaan historiaa vähemmän tunteva kadunmies on selkeästi tämän kirjan kohdeyleisöä. Koska ideana on ollut koostaa käveltäviä ja kohtalaisen suppean maantieteellisen alueen kattavia tarinakokonaisuuksia, tapahtuu se historiallisen loogisuuden kustannuksella. Lähes kaikkia yhdeksää kierrosta yhdistääkin vain sisällöllinen poukkoilevuus. Vuoron perään kerrotaan tarinoita aina 1800-luvulta muutaman vuoden takaisiin tapauksiin. Jokaisella kierroksella on sekä maantieteellinen otsikko, mutta myös sisältöä avaava alaotsikko, mikä jää lähinnä kosmeettiseksi. Esimerkiksi Bulevardin ympäristö -kävely esittelee sekaisin niin 1710-luvun ruttoepidemian, vuonna 2016 tapahtuneen psyykkisesti häiriintyneen tekemän tapon, Aleksanterin teatterissa vuonna 1881 keskeytyneen esityksen, Sanna Sillanpään tekemän joukkosurman 1999 sekä 1860-luvulla eläneen ahneen vuokraisännän. Lukijaa kiidätetään edestakaisin aikakaudesta toiseen, mikä suorastaan ruokkii väkisin muodostuvaa anakronistista historiakuvaa Helsingistä. Onkin miltei vastuutonta kertoa sekaisin tarinoita eri aikakausilta. Se saa tarinat vääristymään sisällöllisesti.

Paikoin Sipilä on myös onnistunut. Esimerkiksi Senaatintori ja Aleksanterinkatu -kävelyssä liki kaikki tarinat ovat samalta, Suomen itsenäistymistä molemmin puolin sivuavalta aikakaudelta ja edellinen kertomus tukee harmonisesti seuraavaa. Tällaiset yhtenäiset yhden ajan ja teeman mukaiset kierroskokonaisuudet olisivat kohottaneet kirjan tasoa huimasti kevyestä viihdekirjallisuudesta vakavasti otettavaksi tietopaketiksi.

Kertomusten keskinäinen rakenne ja tyyli poikkeavat toisistaan lukijaa häiritsevästi. Suuri osa niistä on rikosraporttimaisia informatiivisia juttuja yksittäisistä rikoksista tuomioineen. Myös kuolonuhreja vaatineet onnettomuudet ovat päässeet joukkoon. Jotkut taas keskittyvät paikan tai rakennuksen tarinaan. Osa jutuista on otteita sota-ajan tapahtumista ja mukana on myös muutamia elämäkerrallisia tarinoita. Lukija jää hämmennyksen valtaan, sillä tarinoiden valikoitumista ei tunnu selittävän oikein mikään. Jutut voivat myös olla useamman aukeamman mittaisia tai lyhimmillään vajaan sivun pituisia.

Parhaimmillaan kirja kuitenkin antaa uutta tietoa esimerkiksi huumeiden historiasta tai talousrikoksista. Sipilä löytää ihailtavasti pääkaupungin historian käännekohtia, jotka olisi voinut nostaa mieleenpainuvammin esille. Näiden aiheiden sitominen oman aikansa laajempaa kehyksiin olisi syventänyt tarinoiden antia huimasti.

Kertomusten sisältämä tietomäärä on laajaa ja Sipilä on käyttänyt monenlaisia lähteitä haastatteluista lehtiartikkeleihin. Kuitenkin joidenkin faktojen tarkistuttaminen erityisesti 1700- ja 1800-lukujen osalta esimerkiksi Kaupunginarkistosta ei olisi ollut pahitteeksi. Kirjaan on saatu mahdutettua sata tarinaa, mutta lukumäärän sijaan kattavampi yksittäisiin tarinoihin perehtyminen olisi kenties toiminut paremmin. Lukijaa häiritsee myös lähteiden epätarkkuus, kuten Kansallisarkiston lehtiarkisto, jollaista ei ole edes olemassa. Kaikkia lähteitä ei myöskään mainita luettelossa, vaikka niihin itse tekstissä viitataan.

Sipilä kirjoittaa selkeästi ja kirjan karttojen avulla ei voi erehtyä kohteista. Sipilän suosio dekkarikirjailijana selittynee osin ymmärrettävyyden ja realistisuuden ansiosta. Tätä samaa kävelykierroksetkin tavoittelevat ja eittämättä kirja löytää oikean lukijakuntansa - historian ammattilaisten ulkopuolelta.

--------------------------------------------

Lisätietoja:
Jarkko Sipilä: http://jarkkosipila.com/
Radio Rock: https://www.radiorock.fi/#!/post/59410e93ee5afc040096067b
Kirjavinkit: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/helsingin-pimea-puoli-100-karua-tapausta-rikoskavelylla-helsingin-keskustassa/
Kirjanvuoksi: http://kirjanvuoksi.blogspot.com/2018/04/jarkko-sipila-helsingin-pimea-puoli.html
Sirpa Jegorow: Ministerin murhasta uunisurmaan – suomalaisia rikostarinoita historiasta (Yle, 1.5.2016 - 8.6.2018): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/31/ministerin-murhasta-uunisurmaan-suomalaisia-rikostarinoita-historiasta

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Katja Tikka, FM, jatko-opiskelija, tietokirjailija, Helsinki, katja.tikka at helsinki.fi

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/?post_type=review&p=33405
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola