[H-verkko] Arvosteltavaksi: Teoksen kevään 2018 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.

***
Janne Saarikivi
Suomen kieli ja mieli

Mistä Suomi tulee? Entä suomi? Minkälaisten ristiriitaisten myyttien ja käsitysten varaan tämä hökötys on rakennettu? Onko suomessa jotakin, joka voisi kertoa meille Suomesta tai suomalaisuudesta?
Suomen kieli ja mieli kertoo sen. Mainiossa teoksessaan Janne Saarikivi jäljittää suomen kielen, suomalaisen ajattelun ja suomalaisen kulttuurin yhteyksiä. Missä määrin kulttuurit ovat kielten eroja? Saarikivi kaivautuu suomen lisäksi verrattomiin määrin muitakin kieliä, joiden syntaksit ja semantiikat saattavat hyvinkin kertoa meille jotain itsestämme. Kieli on sen elävää käyttöä, ruumiillista maailmassa hillumista, ja muokkaa ajatteluakin, vaikka suomestakaan ei ehkä lopullista vastausta suomalaisuudelle löydä.
Epäselvien myyttien – modernien kansallisvaltioiden rakennuspilarien – omanlaisensa purkamisen lisäksi Saarikiven paikoin poleemista, paikoin ratkiriemastuttavaa tekstiä ajaa myös aito huoli suomen kielestä. Tämä piskuinen kieli ei maailman mittakaavassa ole ihan hirveästi suurempi kuın monet sen sukulaiset, joista liian monet ovat kuolleet.
***
TUA KORHONEN, TOMMI NUOPPONEN JA VESA VAHTIKARI
Sofokles
Verrattomana näytelmäkirjailijana tunnetun Sofokleen (496–406 eaa.) kokonaisina säilyneitä näytelmiä ei ole liiaksi suomennettu. Kaikille historian, kulttuurin, teatterin ja näytelmäkirjallisuuden rakastajille nyt suomennetut Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes ja Elektra hämmästyttävät yhtä aikaa päivänkohtaisilla ja universaaleilla teemoillaan. Sofokleen esittämät kysymykset kostosta ja sovinnosta, häpeästä ja hulluudesta, yksilöstä ja yhteiskunnasta ovat innoittaneet taiteilijoita kautta vuosituhansien toistamaan, maalaamaan, kirjoittamaan uudelleen ja esittämään näitä näytelmiä, joiden parasta ennen -päiväystä ei näytä tulevan. Sofokleen tragediat kiehtovat myös outoudellaan: ne kieltäytyvät sovittamasta yhteen jumalten ja ihmisten maailmoja. Sofokleen näytelmien suomentajat Tua Korhonen, Tommi Nuopponen ja Vesa Vahtikari ovat antiikin kulttuurin asiantuntijoita ja kokeneita kääntäjiä.
Sofokles aloittaa Teoksen sarjan, jossa julkaistaan ennen kääntämättömiä antiikin näytelmiä. Vuosien mittaan sarjassa ilmestyy tekstejä ainakin Euripideeltä, Aristofaneelta ja Plautukselta.
***
Teemu Ikonen
Kirjallisuuden aika

Aikalaiset ovat levottomia. Heidän keskuudessaan on möhkäle, muodoltaan epäselvä, rajoiltaan kyseenalainen, käyttäytymiseltään arvaamaton. Se ei istu maisemaan ja vetää juuri siksi puoleensa. Tuo möhkäle ei ole vähempää kuin kirjallisuus itse. Sanojen taide.Tutkija Teemu Ikonen on ottanut siitä selvää. Teoksessaan Kirjallisuuden aika hän luotaa nykykirjallisuuden historiaa reilun vuosisadan ajalta ja kysyy sen suhdetta elämäämme liikuttaviin kehiin: kieleen ja mieleen; kuolemaan, muistiin ja tulevaisuuteen; politiikkaan, ruumiiseen ja historiaan. Miten kirjallisuus on osa nykyaikaa samalla olematta sitä? Miten kirjallisuus kertoo siitä, mikä meidät yhdistää ajassa? Miten se tuottaa aikalaisuutta, josta sitten kuitenkin sanoutuu irti? Kirjassa uppoudutaan runsaiden esimerkkien kautta sekä kirjallisiin suuruuksiin että kaanonia haastaviin tempauksiin. Ikonen kaihtaa oppikirjoista tuttua yksiviivaisuutta ja idealisoivia asenteita, joihin kirjallisuutta puolustettaessa helposti ratketaan. Hän tähtää korkeammalle, osoittamaan kirjallisuuden rajojen olennaisen kiistanalaisuuden. Miksi on syytä epäillä niin kirjallisuuden ajankohtaisuutta kuin julistuksia sen kriisistä? Miksi Virginia Woolf koki romaanikirjailijan menettäneen aikalaisten tuen? Miksi Osip Mandelštam kiisti olevansa kenenkään aikalainen? Mitä Jorge Luis Borges, Tipu Tip ja Shirley Jackson opettavat niille, jotka haikailevat lopun aikoja yhä uudelleen? Miksi on aina syytä epäillä julistuksia kirjallisuuden kriisistä ja väitteitä sen ajankohtaisuudesta? Kirjallisuuden aika soveltuu erityisen hyvin luettavaksi julkisissa kulkuneuvoissa ja muilla mukavuusalueilla.

***
Martin Heidegger
Perusteen periaate

Perusteen periaate on Martin Heideggerinlukuvuonna 1955–1956 pitämän luentosarjan teksti. Sen keskiössä on kuuluisa Gottfried Leibnizinperiaate: mitään ei ole ilman perustetta. Heidegger johdattelee lukijoitaan kohti "ajattelun hyppyä", jonka myötä tuo järjen periaate ymmärretään olemisen periaatteena.
Kirja sisältää Heideggerin kattavimman pohdinnan historiasta ja sen olemuksesta, olemisen kohtalosta, jota pidetään hänen myöhäisajattelunsa tärkeimpänä askeleena. Yhtenä Heideggerin taiteellisimmin laadituista teksteistä Perusteen periaate sisältää myös tärkeitä pohdintoja kielestä, kääntämisestä, järjestä, objektiivisuudesta ja teknologiasta, sekä merkittäviä tulkintoja muiden muassa Leibnizista, Immanuel Kantista, Aristoteleestä ja Goethesta. Kirja toimii erinomaisena johdantona joskus vaikeaselkoisenakin pidetyn filosofin ajatteluun.
***
Pirjo Lyytikäinen
Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa

Leena Krohnin tuotanto ulottuu 1970-luvulta tähän päivään. Lasten- ja nuortenkirjoja, romaaneja, novelleja ja esseitä julkaissut Krohn on yksi käännetyimmistä kirjailijoistamme. Hänen kirjoistaan on syntynyt kokonainen rihmasto merkityksiä, vertauksia, kuvia. Krohnin kirkas proosa luotaa olemassaolomme peruskysymyksiä, suhdettamme todellisuuteen, moraaliin sekä tuleviin mahdollisiin maailmoihin.
Pirjo Lyytikäinen on tutkinut Krohnin tuotantoa pitkään. Pilviä maailmanlopun taivaalla käsittelee lumoavasti Krohnin tuotantoa kokonaisuutena mutta keskittyy 2000-luvulla julkaistuihin kirjoihin. Lyytikäinen kutoo joukkoon myös kiinnostavia rinnastuksia maailmankirjallisuuden klassikoihin, esimerkiksi Sartren Inhoon. Esseet liikkuvat erityisesti Krohnin satiirien maailmoissa ja kartoittavat niin kuvauksen keinoja, tunneilmastoa kuin Krohnin suuria teemojakin: ihmiskohtaloita ja ihmiskunnan sekä luonnon tilaa. Lyytikäinen kirjoittaa hurmaantuneesti, kauniisti ja täsmällisesti.
Krohn-esseiden viisas ja kirjallinen tyyli kuljettaa jo Krohninsa tuntevia yhä uusille poluille, ja kirjailijaa vähemmän tunteville se avaa kokonaisen maailman.

***
Tuomas Tapio
Geotalouden paluu

Maailmantalous ja sen poliittiset käänteet ovat viime aikoina inspiroineet poliitikkoja, tutkijoita ja toimittajia laveisiin maailmanselityksiin. Olemme kuulleet todistavamme ainakin taloudellisen nationalismin aikaa, protektionismin aikaa, populismin aikaa, vastakkainasettelun aikaa ja ahdistuksen aikaa.
Yhteistä näille ajan kuville on tietty käpertymisen ja sisäänpäin kääntymisen eetos. Usko globalisaatiota ja liberaalia kansainvälistä järjestelmää kohtaan horjuu. Samalla kun maailman taloudelliset voimasuhteet ovat menneet uusiksi, asenteet vapaakauppaa kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi ja kauppapoliittiset konfliktit ovat palanneet kansainvälisen politiikan keskiöön. Geopolitiikka on palannut talouteen.
Mitä merkitystä tällä kaikella on Suomelle ja Euroopalle? Mikä selittää taloudellisen nationalismin ja nollasumma-ajattelun paluun, ja onko meillä välineitä vaikuttaa niihin? Miten Suomen tulisi reagoida tilanteeseen?

***
Rafael Donner
Ihminen on herkkä eläin

Rafael Donnerin esseekokoelma alkaa tekstillä, jossa hänen isänsä Jörn Donner makaa leikkauspöydällä. Sydäntä operoidaan, ja riskit ovat suuret. Potilas jää henkiin, ja teksti pohdiskelee heikkoudeksi muuttunutta vahvuutta – muutosta, jonka me kaikki joudumme kokemaan. Nuori Donner kuulee ääniä, mieleen vyöryy tunteita. Ne puhuvat juuri silloin kun haluavat, eikä niitä voi hallita. Niitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta voi turvautua kiertotiehen ja kuvailla tuon kakofonian syntymistä: häpeää siitä, että tuli kuristettua kukko lihan himon kasvettua liian suureksi. Hulluutta, joka valtasi mielen Espoon poliisin juoppoputkan yksinäisyydessä. Ylpeyttä, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa 1995. Itsevarmuutta, joka palasi nimenmuutoksen myötä.

Rafael Donnerin tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia, täynnä mielenkiintoisia ja humoristisen teräviä havaintoja sekä hänen omasta sisäisestä maailmastaan että ulkomaailmasta. Hän kuulee ääniä – ja me kuulemme hänen äänensä. Se on voimakas ja omaperäinen. Kuuntele!


***

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.



Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle: https://agricolaverkko.fi/arvostelut/.


-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20180503/b2e0496f/attachment.html>