[H-verkko] Arvostelu: Muisteluita kartanoelämästä

Ti Joulu 18 12:00:53 EET 2018

Agricolaan on lähetetty uusi arvostelu:
--------------------------------------------
Muisteluita kartanoelämästä
--------------------------------------------
18.12.2018 | Henna Karppinen-Kummunmäki
--------------------------------------------
Wiurilan Anna Lisa on sympaattinen kirja yhden naisen elämästä, jota on määrittänyt sukutausta ja sen tuomat velvollisuudet. Valitettavasti kirjan toteutus on jäänyt puolitiehen. Aiheen kaikkea potentiaalia ei ole hyödynnetty ja se jää lukijalle etäiseksi.
--------------------------------------------
Montonen, Pia Maria: Wiurilan Anna Lisa. Arkea ja juhlaa Armfeltien kotikartanossa. Tammi, 2018. 175 sivua. ISBN 978-951-31-9507-6.
--------------------------------------------

Anna Lisa eli Anna Louise Standertskjöld-Brüninghaus syntyi vuonna 1930. Hän on elänyt koko ikänsä Salon Halikossa sijaitsevassa Wiurilan kartanossa. Äitinsä puolelta hän kuuluu Armfeltien aatelissukuun. Wiurilan kartanon historian juuret ulottuvat aina 1400-luvulle asti. Toisin kuin monet muut aateliskartanot, Wiurila periytyi vuosisatoja äidiltä tyttärelle. Kartanoa ovat isännöineet sellaiset suvut kuten Fleming, Slang ja Mannersköld. Armfeltien suvulle kartano päätyi vuonna 1787. Anna Lisa peri kartanon isoäidiltään Juliane Hoppe Armfeltilta. Tätä nykyä kartanoa hallinnoi Anna Lisan tytär Anne Marie Aminof. Kyse on siis ihmisestä, jonka, toisin kuin monien muiden meistä, menneisyys elävät vahvana osana nykyhetkeä ja se kulminoituu yhteen paikkaan, kotiin.

Itselleni Wiurila on myös tuttu ja merkityksellinen paikka. Vietimme nimittäin siellä häitämme. Päärakennus on edelleen perheen yksityiskotina, mutta entinen talousrakennus on muutettu yrityskäyttöön. Sieltä löytyy ravintola, kartanomuseo sekä entiseen hevostalliin rakennettu juhlasali, jota vuokrataan vieraille. Siellä, puupaneloitujen seinien, vanhojen muotokuvien tuijottaessa ja kristallikruunujen loistaessa tanssimimme häävalssimme. Odotin siten tältä kirjalta paluun tuohon mukavaan miljööseen.

Konteksti kateissa
Kuitenkin luettuani Wiurilan Anna Lisan oli hämmentynyt ja pettynyt. En ollut varma, oliko kyseessä muistelmateos vai elämäkerta ja oliko tämä hybridimäisyys tietoista vai tahatonta. Päähenkilön omalle äänelle annetaan kirjassa paljon tilaa. Lapsuusmuistot ja kuvaukset kartanon arjen askareista sekä siellä asuvista ihmisistä ovat toki mielenkiintoisia. Silti jäin ihmettelemään, miksei suoria muistelupätkiä ole tuettu muulla analyysillä. Miten kerrottu asettuu yleiseen kuvaan suomalaisten aatelisperheiden elämästä? Miten Wiurila poikkeaa muista, vai poikkeaako mitenkään? 80 vuoden mittaisen ihmiselämän aikana suomalainen yhteiskunta on muuttunut kuitenkin hyvin paljon. Aiheeseen perehtyneenä pystyin toki täyttämään itse puuttuvat aukot, mutta muulle lukijakunnalle kirja jättää paljon kysymyksiä.

Kirjoittaja Pia Maria Montonen on taustaltaan taidehistorioitsija. Voi siis olla, että katson elämäkertakirjoittamista aivan eri näkökulmasta. Itselleni on tärkeää, että elämäkerran kirjoittaja asettaa kohteensa elämän oikeisiin kehyksiin, aikaan ja paikkaan, unohtamatta kuitenkaan kohteen omaa ääntä. Mikä on oikeastaan kirjoittajan rooli tässä kirjassa? Onko hän pelkkä muisteluiden talteenkirjoittaja vai olisiko hän voinut ottaa tekstissä aktiivisemman roolin? Montonen on kirjoittanut aiemmin elämäkerran Brita Kekkosesta, joten tämä ei ole hänelle mitenkään uusi aluevaltaus. En ole Britan elämäkertaa lukenut, joten en osaa sanoa, vaivaavatko sitäkin samat ongelmat kuin tässä kirjassa.

Suurin ongelma on tekstin viimeistely, johon myös kustannustoimittajan olisi tullut kiinnittää enemmän huomiota. Asioita kerrotaan hieman epäloogisessa järjestyksessä ja toistoa on paljon. Juuri kehystävän tekstin puuttuminen herättää lukijassa useaan kertaan kysymyksen: miksi tämä nimenomainen asia kerrotaan juuri tässä kohtaa? Tekstin sisäinen logiikka uupuu useastakin kohtaa.

Kuvitus on sen sijaan onnistunut ja rytmittää tekstiä hyvin. Sekä mustavalkoiset kuvat tekstin seassa että kuvaliitteen värikuvat tuovat kirjaan sopivaa eloa. Yhteenvetona voisi siten sanoa, että kirjassa olisi ollut aineksia hyvin mielenkiintoiseen elämäkertaan, mutta sitä ei ollut täysin hyödynnetty.

Kirjoittaja on 1700-luvun aatelistoon ja naisten historiaan erikoistunut kulttuurihistorian tutkija.

--------------------------------------------

Lisätietoja:
Pieni rakennushistoria: Piikkiön kirkko & Wiurilan kartano (Arvostelun kirjoittajan blogiteksti Wiurilan kartanosta, 27.4.2018): http://kellohelmojajakulttuurihistoriaa.blogspot.com/2018/04/pieni-rakennushistoria-piikkion-kirkko.html
Wiurilan kartanon kotisivut: http://www.wiurila.fi/

--------------------------------------------

Kirjoittaja:
Henna Karppinen-Kummunmäki, tutkija, Turun yliopisto, hkarpp at utu.fi

Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa https://agricolaverkko.fi/?post_type=review&p=37669
--------------------------------------------
H-verkko - sähköpostilistaH-verkko at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
--------------------------------------------
Agricolan ylläpitoAgricola at lists.utu.fihttps://lists.utu.fi/mailman/listinfo/agricola