[H-verkko] Helsinki, Väitös: Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen karjalankielisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818-1925

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:
---------------------------------------------------------

Väitös: Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen
karjalankielisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818-1925

Helsinki, Fabianinkatu 33
30.10.2017 klo 12:00
---------------------------------------------------------

FL Outi Patronen väittelee 30.10.2017 kello 12 Helsingin yliopiston
humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Rajakarjalaisen sukunimistön
kehittyminen osana Suomen karjalankielisen ortodoksivähemmistön
suomalaistumista 1818-1925". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa
Yliopiston päärakennus, luentosali 5.

Vastaväittäjänä on professori Anneli Sarhimaa, Johannes
Gutenberg-Universität Mainz, ja kustoksena on professori Tiina
Onikki-Rantajääskö.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis
-palvelussa.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten Raja-Karjalan karjalankielinen
ortodoksiväestö, jolla ei ennestään ollut sukunimiä, sai sukunimet
pääasiassa ajanjaksona, joka alkoi 1890-luvulla ja loppui 1920-luvulla.
Raja-Karjalalla tarkoitetaan kuutta luovutetussa Karjalassa Laatokan
kaakkoispuolella sijainnutta pitäjää, jotka ovat Suojärvi, Korpiselkä,
Soanlahti, Suistamo, Impilahti ja Salmi. Vuonna 1939 alueella, joka oli Suomen
ortodoksisen kirkon vahvaa aluetta, asui noin 50 000 asukasta. Sukunimien
käyttöönottamista tarkastellaan osana rajakarjalaisen kulttuurin
suomalaistumista, ja ortodoksikarjalaisten suomalaistaminen rinnastetaan
Suomessa ja Suomen lähialueilla asuvien kielivähemmistöjen historiaan.
Tutkimusaineisto, joka käsittää 2 357 ortodoksikarjalaisten sukunimeä, on
poimittu Viipurin läänin Salmin kihlakunnan vuosien 1818 ja 1820–1925
henkikirjoista. Raja-Karjalan väestöstä tuli suomalaistamisen kohde
karelianismin myötä. Rajaseudun pääosin karjalankielinen ja ortodoksinen
väestö haluttiin sitoa muuhun Suomeen kaikin tavoin. Suomalaistaminen alkoi
Sortavalan seminaarin ja sanomalehti Laatokan perustamisesta. Raja-Karjalassa
oli aina suuntauduttu itään, Aunuksen Karjalaan, mutta katse kääntyi
länteen, mistä vaikutteiden saaminen kiihtyi, kun Suomi itsenäistyi ja
itäraja suljettiin. Karjalan kielen ja kulttuurin muuttuminen huomattiin jo
1920-luvulla. Tutkimuksen teoriaosassa selvitetään Raja-Karjalassa puhutun
karjalan kielen asemaa tarkastelemalla puhutun kielen domeeneja ja 1920- ja
1930-luvulla sanomalehti Laatokassa julkaistujen karjalankielisten
lehtikirjoitusten kirjoittajia. Karjalan kirjakielen kehitystyön suurin este
oli se, ettei karjalan kieltä poliittisista syistä yleisesti tunnustettu
omaksi kielekseen: sekä Raja-Karjalassa että Itä-Karjalassa puhuttuja
kielimuotoja pidettiin suomen kielen murteina, koska kieltä pidettiin yhtenä
syynä sitoa Itä-Karjala Suomeen. Karjala ei myöskään käynyt kouluopetuksen
kieleksi. Karjalankielisten rajakarjalaisten, kieli- ja uskontovähemmistön,
asemaa ja ongelmia voi hyvin verrata esimerkiksi kolttasaamelaisiin: kumpikin on
joutunut suomalaistumaan eikä kumpikaan ole saanut tukea esimerkiksi
kirjakielen kehittämiseen muualla olevasta emämaasta. Ennen vuotta 1880
suurimmalle osalle rajakarjalaisista oli kirjattu ruotsinkielisiin
verotusasiakirjoihin ja venäjänkielisiin kirkonkirjoihin vain
venäjänkieliset ristimänimet ja patronyymit; vain harvalla oli periytyvä
sukunimi. Rajakarjalainen sukunimistö jaetaan kymmeneen nimiryhmään, joista
suurimmat ovat ristimänimien hypokorismeihin pohjaavat sukunimet, jotka ovat
alun perin olleet talonnimiä (Patronen, Reittu), ja lisänimiin pohjaavat
sukunimet (Löllö). Muita nimiryhmiä ovat muun muassa venäjänkielisistä
patronyymeistä kehittyneet sukunimet (Kononoff, Kuismin), pappisnimet
(Solntsev), erilaiset venäjänkieliset sukunimet (Komaroff), sattumanvaraisesti
annetut tai otetut, savolaisten tai pohjoiskarjalaisten sukunimien kanssa
samanasuiset sukunimet (Pennanen) ja uudet ns. Virtanen-, Laine-tyypin sukunimet
(Salminen, Kivi). Karjalankielisen ortodoksivähemmistön suurimpana
suomalaistajana on eri alojen tutkimuksissa pidetty suomenkielistä kansakoulua.
Sen lisäksi syitä siihen, että rajakarjalaisille alettiin antaa sukunimiä
tai nämä alkoivat ottaa niitä itse, olivat Raja-Karjalassa tehty isojako ja
lampuotien eli vuokraviljelijöiden itsenäistyminen.


---------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri/