[H-verkko] Arvosteltavaksi: Docendon syksyn 2017 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
***
Docendon syksyn 2017 kirjoja

Emanuel ja Fredrik - Hovicembalisti ja hänen kuninkaansa (Christer Pursiainen)

Värikäs kaksoiselämäkerta 1700-luvun Euroopasta.

Cembalisti Carl Philipp Emmanuel Bach ja Preussin kuningas Fredrik II Suuri olivat melkein samanikäisiä mutta yhteiskunta-asemaltaan, elämäpiiriltään ja luonteeltaan kovin erilaisia miehiä, jotka musiikki toi yhteen. Miten heidän elämänsä aikana maailma muuttui ja miten he siihen vaikuttivat?

Käsillä oleva kaksoiselämäkerta on sukellus 1700-luvun Preussiin ja Eurooppaan, seikkailu nousevan suurvallan maailmassa. Teos kuvaa yhtä lailla suurpolitiikkaa ja kulttuurihistoriaa kuin kahden yhteiskuntaluokan, aateliston ja nousevan pikkuporvariston, suhteita valistuksen aatemaailmassa. Mutta ennen kaikkea kirja on kertomus sen kahdesta päähenkilöstä, Carl Philipp Emanuel Bachista ja Fredrik II Suuresta. Heidän elämänsä sivusivat toisiaan kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ne eivät koskaan kunnolla kietoutuneet yhteen. Juuri siksi näiden kahden kohtalon kautta piirtyy ajankuva, joka on yhtä värikäs ja ristiriitainen kuin tuon aikainen elämä itse.

Christer Pursiainen on valtiotieteen tohtori, joka työskentelee yhteiskuntaturvallisuuden professorina Norjassa ja kirjoittaa populäärihistoriallisia tietokirjoja. Trotski oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2011.

Teos pitää sisällään kymmenkunta Heino Prunsveltin alkuperäispiirrosta. Hänen suunnittelutoimistonsa sijaitsee Tallinnassa.
***
Huumeparonin käsikirja – näin huumebisnes toimii (Tom Wainwright)

Huumekaupassa liikkuu maailmanlaajuisesti vuositasolla 300 miljardia dollaria ja sillä on 250 miljoonaa asiakasta, mutta miten se lopulta toimii?

Aivan kuten muukin suurbisnes, vastaa tutkiva journalisti Tom Wainwright. Huumekaupassa McDonald’sin ja Coca-Cola Companyn kaltaisten yritysten opit näkyvät huumekauppiaiden toiminnassa aina brändiarvon rakentamisesta asiakaspalvelun hienosäätöön saakka.

Tässä kirjassa Wainwright käy Andien kokaiiniviljelmillä, Väli-Amerikan vankiloissa, Coloradon marihuanapuodeissa ja internetin Pimeän verkon huumeluolissa. Niissä hän tutustuu bolivialaiseen kokaiinioppaaseen Bin Ladeniin, salvadorilaiseen jengipäällikkö Old Liniin, uusiseelantilaiseen ökyrikkaaseen pilleritehtailija Starboyhin sekä lupsakkaan meksikolaiseen mummoon, joka paistaa mustikkalettuja suunnitellessaan murhia. Presidenttien, poliisien ja teini-ikäisten palkkatappajien kanssa he selittävät, mikä on päästä varpaisiin ulottuvien tatuointien bisnesmerkitys, miten jengit päättävät keskinäisestä kilpailusta tai yhteistyöstä ja miksi huumekartelleille yhteiskuntavastuu on yllättävän tärkeä asia.

Huumeparonin käsikirja on paitsi analyysi huumekaupan toiminnasta myös silmiä avaava puheenvuoro siitä, miten sitä vastaan voi menestyksellä kamppailla.

"Yksi viime vuosien kiinnostavimmista bisneskirjoista.” – Management Today

Tom Wainwright työskentelee The Economist -lehden toimituspäällikkönä. Hän vastasi lehden Väli-Amerikan uutisoinnista vuosina 2010–2013. Huumeparonin käsikirja on hänen esikoisteoksensa.
***
Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945 (Jukka Seppinen)

Mittava teos kokoaa ensimmäistä kertaa yhteen itsenäisyytemme ajan kiinnostavinta vakoiluhistoriaa.

Suomen vakoiluun liittynyt toiminta on usein ollut ennen kaikkea vastavakoilua, jonka painopiste on ollut Neuvostoliittoon ja Venäjään liittyvissä uhkissa. Systemaattinen laaja tiedonhankinta sen sijaan on ollut puutteellista. Turvallisuusviranomaistemme salaisella toiminnalla on ollut keskeinen tehtävä laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamisessa.

Vakoileminen kuuluu varmasti vanhimpiin ammatteihin maailmassa. Kaikki arvonsa tuntevat valtiot vakoilevat omien intressiensä tukemiseksi. Kun puhutaan vakoilusta laajassa mielessä, hyvät ja oikeat faktatiedot luovat pohjaa valtiollisille päätöksille. Valtiollinen tiedustelu tapahtuu oikeusvaltioissa budjettivaroin ja lain puitteissa. Vai tapahtuuko kaikki kuitenkaan näin siististi? Muun muassa sitä käsitellään kirjassa.

Suomen valtiollinen kansainvälinen tiedonhankinta on perinteisesti perustunut diplomaattiseen edustukseen maailmalla ja sotilasasiamiesten verkostoitumiseen niihin. Omia tiedusteluagentteja maailmalla on ollut varsin vähän, toisin kuin suurilla mailla. Tietojen vaihtoa on tapahtunut, mutta aina pitäisi olla jotain tarjota, jotta jotain saisi. Ovatko Suomen asiat tältä osin kunnossa, vai ei? Tekniikan nopea kehitys on muuttanut tiedonhankintaa merkittävästi. Miten se on vaikuttanut Suomeen?

Minkälainen on ollut Suomen tiedonhankinnan kokonaisuus itsenäisyyden aikana. Mitkä ovat olleet suomalaisen tiedustelun painopistealueet? Miten turvallisuusviranomaiset selvisivät Suomea kohdanneesta vakavasta suomettumisilmiöstä? Minkälaisia tiedustelukokemuksia löytyy maailmalta?

Tohtori Jukka Seppinen keskittyy teoksessaan tiedusteluhistorian suuriin linjoihin. Katse kohdistuu niin Suomen omiin toimiin kuin merkittäviin kansainvälisiin yhteyksiin.

***
Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 (Pekka Visuri)

Kirjassa pääosa Erfurthin päiväkirjan ennen julkaisemattomasta suomennoksesta!

Jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth sai Hitlerin päämajassa 12.6.1941 tehtävän lähteä Suomen päämajaan yhteyskenraaliksi. Hänelle annettiin tiedot yllätyshyökkäyksen aloittamisesta Neuvostoliittoon ja ohjeet, joilla suomalaisten toiminta kytkettäisiin Barbarossaksi nimetyn suunnitelman osaksi.

Erfurth saapui Helsinkiin jo seuraavana päivänä – toistaiseksi vielä huomaamattomasti siviilipuvussa liikkuen. Ilmoittautuessaan marsalkka Mannerheimille hän kertoi, että Saksan hyökkäys alkaa noin kymmenen päivän kuluttua. Jo sitä ennen suomalaisten odotettiin mobilisoivan armeijansa sodan ajan vahvuuteen ja olevan valmiina liittymään hyökkäykseen kesäkuun lopulla.

Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta, jolloin Hitler julisti myös Suomen ja Romanian tulevan mukaan sotatoimiin. Erfurthin tehtävänä oli nyt huolehtia siitä, että Suomen armeijan pääosat, vähintään kuusi divisioonaa, suunnataan hyökkäykseen Laatokan itäpuolitse kohti Syväriä. Saksalaisten oli määrä tulla siellä vastaan sulkeakseen Leningradin saartorenkaan.

Aluksi kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Baltian suunnalta hyökänneet saksalaiset saavuttivat Leningradin alueen, ja suomalaiset pääsivät Itä-Karjalassa Syvärille ja Kannaksella Leningradin reunoille. Sitten Neuvostoliiton puolustus kuitenkin sitkistyi.

Saksan päämaja pyysi suomalaisia jatkamaan hyökkäystä myös Leningradin suunnalla, mutta Mannerheim ei siihen suostunut vedoten armeijan kokemiin suuriin tappioihin.

Kenraali Erfurth piti huolellisesti päiväkirjaa, jonka pääosan suomennos on liitetty tähän dramaattisten sotatoimien johtamisesta kertovaan kirjaan.

Professori Pekka Visuri on kirjoittanut useita teoksia sotahistoriasta, kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta.

***
Rautatiesota 1918 - Taistelut Savon rintamalla (Sakari Viinikainen)

Sisällissota olisi voinut ratketa rautateillä heti alkuunsa.

Juuri sisällissodan alla valmistunut Karjalan rata teki Pieksämäestä risteysaseman, jonka valtaamalla punaiset olisivat voineet jopa ratkaista sodan ennen kuin se kunnolla alkoikaan – tai tehdä sodankäynnin valkoisille ainakin äärimmäisen vaikeaksi. Punaisten katse ei kuitenkaan kohonnut kartalla tarpeeksi ylös, vaan keskittyi tiukasti omaan elinhermoon, Riihimäki–Pietarirataan.

Tämä likinäköisyys johtui siitä, että 26. tammikuuta 1918 saapuvaksi luvatun ”suuren asejunan” suojaamis- ja aseidenjakosuunnitelma oli käytännössä punaisten ainoa sotasuunnitelma. Tarkoitus oli kyllä lähteä Kouvolasta etenemään Savon rataa toisella junalla, mutta liikkeellelähtö myöhästyi – vain muutamia tunteja, mikä tekee Savon sodan alkuhetkistä jännitysnäytelmän.

Sisällissota oli mitä suurimmassa määrin rautatiesota. Silloiset maantiet eivät olisi mitenkään kyenneet kuljettamaan ennen näkemättömän suuria armeijoita. Radat toivat mukaan myös uuden aseen, hirviömäiset panssarijunat. Kaikki panssarijunat eivät tosin olleet keskenään vertailukelpoisia, sillä sellaisiksi sanottiin myös omatekoisia viritelmiä, jollainen syntyi veturin työntämästä hiekkasäkeillä suojatusta tavaravaunusta.

Savon rintamilla taisteli lukuisia myöhemmin tunnetuksi tulleita hahmoja, kuten presidentti Urho Kekkonen, nobelisti Artturi Ilmari Virtanen, keksijänero Eric Tigerstedt, talvisodan sankarit Armas Kemppi ja ”Motti-Matti” Aarnio, jatkosodan Päämajan ”aivot” Valo Nihtilä ja kenraali Kustaa Tapola… Erikoisin Savon sotureista oli salaperäinen saksalainen ”yliluutnantti” Karl von Zedtwitz zu Hackenbach, joka todellisuudessa oli itävaltalainen korpraali Karl Müller.

Sakari Viinikainen on kouvolalainen opetusneuvos ja paikallishistorioitsija, joka on kirjoittanut lukuisia kiitettyjä historiateoksia. Teatterikuninkaan sota – Kustaa III:n ja Katariina Suuren taistelu Kymijoesta ilmestyi vuonna 2015.

***
Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus (Jarno Limnéll, Jari Rantapelkonen)

Mitä erityisesti nuoret ajattelevat turvallisuudesta ja miten sitä voitaisiin edistää?

Terrori, sota, väkivalta ja syrjäytyminen ovat tuttuja sanoja uutisten otsikoissa. Nuorten suomalaisten mielestä turvallisuustilanne tulee Suomessa heikentymään. Tulevaisuus on pelottava. Turvallisuuden professorit Jarno Limnéll ja Jari Rantapelkonen tarjoavat muun muassa seuraavia keinoja turvattomuuden suunnan muuttamiseksi.

- Nuorten aktivoiminen mukaan yhteiskunnan toimintaan
- Suomen henkisen ilmapiirin uudistaminen luottamuksen vahvistamiseksi
-Luoda naisille mahdollisuuksia osallistua turvallisuuden tuottamiseen
- Yksilön vastuun ja taitojen kehittäminen oikean tiedon tuottamisessa
- Suomen tulevaisuuden idean kirkastaminen

Laajaan ja vaikuttavaan tutkimusaineistoon pohjautuvassa kirjassa puheenvuoron saavat myös nuoret. Suomen tulevaisuuden tekijät yllättävät ja pistävät ajattelemaan nykymenoa.

Turvallisuus yhteiskunnan kivijalkana koskettaa kaikkia. Kirja on tarkoitettu jokaiselle suomalaiselle Helsingistä käsivarren erämaahan, poliitikoista duunareihin, turvallisuuseliitistä turvattomille ja eduskunnasta syrjäkylille – jotta ymmärtäisimme tehdä yhdessä turvallisemman Suomen.
***
Spede, nimittäin (Tuomas Marjamäki)

Suomi ei ole unohtanut Spede Pasasta (1930–2001), joka nauratti kansaa puolen vuosisadan ajan. Uusi elämäkerta piirtää maan tunnetuimmasta tv- ja elokuvakoomikosta, liikemiehestä ja keksijästä kuvan, joka on tarkempi kuin koskaan.

Spede, nimittäin kattaa viihdemiehen koko julkisen ja yksityisen elämän ensiaskeleista viimeiseen golflyöntiin. Apuna on ainutlaatuinen lähdemateriaali, Speden isän säilyttämät kouluainevihot, pakinat, näytelmäkäsikirjoitukset ja kirjeet, jotka osoittavat, kuinka jo nuorella Spedellä oli selvät suunnitelmat raivata tiensä komiikan huipulle.

Kymmenet läheiset perheenjäsenistä parhaisiin ystäviin, puolisot Pirjo Pasanen ja Riitta Väisänen sekä monet tärkeät työkaverit Simo Salmisesta Vesa-Matti Loiriin kertovat Speden omaperäisestä persoonasta, varjellusta perhe-elämästä, riidoista ja sovinnoista, huolenpidosta  ja välittämisestä, paheista ja ruokailutavoista sekä rahan tekemisestä ja sen käyttämisestä.

Kirjassa soi vahvana myös Spede Pasasen oma ääni, joka muistuttaa: – Pääasia, että on kivaa!

”No ensimmäisen lauseen jälkeen minä aina sanon jees. Sitten toisella kerralla ou jees ja kolmannella nou nou. Seuraavaksi sanon yleensä ou nou ja sitten vielä ou nou nou nou! Ja ne luulevat, että ymmärrän joka sanan.” – Spede kielitaidostaan

”Pertti oli juuri ostanut ison, kullanvärisen bemarin ja täräytti sillä edellä ajavan auton perään. Hän oli hurjana ja syöksyi räyhäämään kuskille. No se sattui olemaan mun gynekologi.” – Pirjo Pasanen, Speden vaimo

”Kirja on tarkkaa työtä, siitä välittyy Speden henki. Juuri tällainen Pertti Pasanen oli.” – Päiviö Pyysalo
***
Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla (Tuomas Marjamäki)

Uusi päivitetty ja korjattu laitos vuonna 2012 ensi kerran ilmestyneestä elämäkerrasta. Se kertoo koko kansan rakastaman viihdyttäjän tarinan loppuun asti.

Simo Salmisen (1932–2015) elämässä yksi asia johti aina toiseen. Lapsuuden uintiharrastus vei suorien kerroshyppyjen Suomen mestaruuteen, pellehyppääjäksi, trampoliinitaiteilijaksi, Spede Pasasen elokuvista tutuksi koomikoksi ja Rotestilaulun laulajaksi. Rakkaus leipomiseen teki Simosta kondiittorimestarin, kuvanveistäjän ja lasitaiteilijan. Ja sitten kun yksi asia alkoi mennä pieleen, meni monta muutakin: ihmissuhteet, raha-asiat ja terveys.

Simo Salminen muisteli elämänsä huippuhetkiä ja myöhempiä vastoinkäymisiäänkin rehellisesti ja pilke silmäkulmassaan juuri 80-vuotispäiviensä alla. Miten sujui kakkujen leipominen neuvostojohtajalle? Millaista oli ottaa viisikymppiselle Sörsselssönille punkkarikampaus? Miten Simo pelasti Vesa-Matti Loirin hengen? Miten menestynyt viihdetaiteilija onnistui järjestämään perhe-elämänsä?

No mikä ettei! Suostuin kaikkeen, mutta kysyin aina ensin, että miksi aina minä. Ihmiset alkoivat sääliä mua roolieni takia. Tulin sitten alas katolta tai sain lunta päälleni, kaduilla tultiin joskus surkuttelemaan, että pitääkö sen Simon aina kärsiä. Mulle tämä roolijako sopi erinomaisesti, sehän oli ihan komiikan perusteita. – Simo Salminen
***
Yön kuningas (Sedu Koskinen, Teemu Potapoff)

Miljoonia euroja siihen, miljoonia euroja tuohon. Mutta millainen mies löytyy yökerhomoguliroolin takaa?

60 vuotta sitten Pälkäneellä syntyi avioliiton ulkopuolisen suhteen tuloksena lapsi, josta kasvoi mies, joka muutti ja mullisti suomalaisten tavan juhlia.

Seppo ”Sedu” Koskinen on liikemies ja itseoikeutettu yökerhomoguli, jonka ideapankki ei tunnu ehtyvän, vaikka takana on liki 30 vuoden mittainen ura ravintolaketjun ruorissa.

Liki kaikkien yökerhoikäisten tietämä SK Entertainment Oy on vain yksi haara Sedun elämässä, joka alkoi isovanhempien tiukassa, mutta rakastavassa huomassa. Maalaispojan lapsuutta värittivät isoisän viinanhuuruiset raivokohtaukset, joita paettiin pakkaseen ja eno, joka eli toinen jalka laveammalla polulla. Kaikkea piti kasassa perheen matriarkka, isoäiti, joka antoi nuorelle Sedulle eväät elämään.

Vahvasti työläisaatteen läpisuodattaman perheen vesa, rauhallinen ja ujo poika ihastui ystäviensä paremmin toimeen tulevien perheiden elintasoon ja tiesi, että elämällä on enemmän annettavaa kuin työura sellunhajuisen Valkeakosken paperitehtaalla.

Lupaavasta jalkapalloilijasta ja teollisuuden alan yritysjohtajasta muovautui vuosien saatossa mies, josta kirjoittaessaan iltapäivälehdet käyttivät etuliitteitä luksus ja öky.

Yön kuningas -elämäkerta kertoo kaunistelemattomasti koko kansan Sedun tarinan, sekä Sedun että hänen lähipiirinsä kertomana.

Teemu Potapoff (s. 1973) on toimittaja, kirjailija ja vahtimestari, jonka kirjoittama Yön sankarit – kasvoja punaisen köyden takaa julkaistiin vuonna 2015.
***
Puhun niin totta kuin osaan - Politiikka faktojen jälkeen (Paul-Erik Korvela, Johanna Vuorelma)

Poliittisen valheen pitkä historia ja karu nykyisyys.

Donald Trumpin vaalivoitto, Brexit-kansanäänestys, propagandaa levittävät uutissivustot, populistiset politiikkapuheet ja yleinen luottamuksen rapautuminen politiikkaan johtivat siihen, että vuonna 2016 myös Suomessa alettiin puhua yhä kiivaammin totuudenjälkeisestä ajasta ja faktojen jälkeisestä politiikasta. Yleinen käsitys oli, että valistuksen ihanteet järkeen ja tietoon perustuvasta kansalaiskeskustelusta ja politiikasta ovat uhattuina, kun vallalla on pelkkiin mielipiteisiin, tunteisiin ja valheisiin perustuva puhe.

Tässä kirjassa ääneen pääsevät tuoreeltaan tutkijat. Onko todella niin, että elämme uutta aikakautta? Mitä löytyy laajalti jaetun muutoskokemuksen taustalta? Tutkijat pureutuvat poliittisen valheen pitkään historiaan, Trumpiin ja Brexitiin sekä informaatiovaikuttamiseen ja pohtivat myös, mitkä ovat toimivat vastalääkkeet faktojen jälkeiselle politiikalle.

Teoksen ovat toimittaneet Politiikka-lehden aiempi päätoimittaja, dosentti Paul-Erik Korvela Jyväskylän yliopistosta ja Politiikasta-verkkolehden päätoimittaja, tutkijatohtori Johanna Vuorelma Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta.
***
Puikoissa - 23 tietä huippukapellimestariksi (Teppo Ali-Mattila)

Miksi pienestä Suomesta tulee niin monia menestyneitä kapellimestareita?

Helsingin kaupunginorkesterin viulisti Teppo Ali-Mattila on seurannut pitkään aitiopaikalta suomalaisten huippukapellimestarien työskentelyä. Hän päätti selvittää asiaa tarkemmin ja pyysi haastattelua 23 maestrolta, joiden kanssa – yhtä lukuun ottamatta – hän on soittanut lukuisia konsertteja.

Soittajan ja kapellimestarin jakama kokemusmaailma sai maestrot avautumaan ainutkertaisella tavalla työstään, josta paljon jää piiloon tavalliselta konserttivieraalta. Suvereenin lyöntitekniikan ja fyysisen ilmaisun lisäksi kapellimestarin täytyy tuntea musiikin tyylisuunnat ja soittimien erityispiirteet, oppia vaikeita teoksia ulkoa, pystyä analysoimaan kuulemaansa salamannopeasti, säilyttää oma visionsa ja osata päättää, mihin keskittyä ja mitä jättää soittajille.

Tähän kirjaan Ali-Mattila haastatteli maestroja Jorma Panulasta Klaus Mäkelään. Jokaisella on oma tiensä, mutta jokaisen kohdalla kyse on itsensä johtamisesta, tavoitteiden asettamisesta ja saavuttamisesta, intohimosta, omistautumisesta, kovasta työnteosta, riskeistä, innostamisesta ja vastuusta.

Tämä kirja on erinomaista luettavaa jokaiselle musiikin ystävälle.

Teppo Ali-Mattila on viulisti, sovittaja ja säveltäjä, joka on toiminut myös kahden musiikkifestivaalin ja vuonna 2005 perustamansa Proton String Quartetin taiteellisena johtajana.
***
Rautaratsun selässä - Rajuilman nousu, uho ja tuho (Juho Hämäläinen)

Jyväskyläläinen Rajuilma oli Eppujen, Dingon ja Popedan aikalainen ja kohubändi, joka järkytti vanhoillisia piirejä suorasukaisilla saatananpalvontaa ja seksiä käsitelleillä sanoituksillaan.

Kun kiimaisen hirvilauman keulassa ollut alfaurosten kuningas Rane Rautiainen komensi Piiskaakappaleessa lyömään kovempaa, ei jäänyt epäselväksi, että nyt oli tosi kyseessä.

Rajuilma oli reilusti aikaansa edellä esittäessään heavyvaikutteista rockia suomen kielellä jo 1980-luvulla. Raskaan rockin ja suomen yhdistelmä tuli salonkikelpoiseksi vasta 2000-luvun alussa Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen, Kotiteollisuuden ja Mokoman lyötyä läpi. Rajuilman osalta juna oli tuolloin jo mennyt. Sen testamentiksi jäänyt ainoa kokopitkä vuodelta 1990 on suomalaisen rockin unohdettu järeä klassikko.

Rajuilman kohtaloksi koituivat jääräpäinen asenne ja soittajien hillittömät elämäntavat. Rajuilman taru päättyi lopullisesti vuonna 2008 yhtyeen kitaristin itsemurhaan.

Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho on yhtä aikaa rouhea bändihistoriikki ja varoittava opaskirja siitä, miten rockyhtyettä ei ainakaan kannata pyörittää.

Juho Hämäläinen on muuramelainen toimittaja ja kitaristi, joka näki Rajuilman ensimmäisen kerran herkässä teini-iässä Jyväskylän Lounaispuistossa kesällä 1987.
***
Kaarlo Kivekäs - Kolmen armeijan kenraali (Mirko Harjula, Jarmo Loikkanen)

Tsaarinupseerista Suomen armeijan kenraaliksi ja ylipäällikkö Mannerheimin sijaiseksi.

Kaarlo Kivekäs (1866–1940) palveli vuosia Keski-Aasiassa ja päätyi kenraaliksi itsenäistyvien Ukrainan ja Suomen armeijoihin. Tuhannet suomalaismiehet palvelivat autonomian aikana Venäjän asevoimissa, mutta harvan aatelisnuorukaisen elämäntarina vetää vertoja kouvolalaisen kauppiaanpojan kokemuksille.

Kivekkään elämästä kaksi vuosikymmentä kului Venäjän Turkestanissa. Siellä hän palveli kymmenkunta vuotta vaikeissa olosuhteissa Afganistanin rajaseudulla, jossa Pamirin tadzikit muistavat hänet edelleen oikeudenmukaisena hallintopäällikkönä ja pääkaupunki Horogin perustajana.

Ensimmäisen maailmansodan sotakentillä Kivekäs yleni Venäjän suomenkielisistä upseereista korkeimpaan arvoon, kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi. Venäjän vallankumouksen kaaoksessa Kivekkään ukrainalaiset alaiset valitsivat hänet atamaanikseen, ja palattuaan lopulta sisällissodan jakamaan Suomeen hänellä oli huomattava osa puolustusvoimien perustamisessa sekä itsenäisyyden varhaisvuosien poliittisissa myrskyissä aina ylipäällikkö Mannerheimin sijaisuutta myöten.

Teoksen lähteinä on käytetty huomattavasti alkuperäisaineistoa, Kivekkään omia asiakirjoja, muistiinpanoja ja kirjeenvaihtoa, aikalaisten huomioita Kivekkäästä sekä tutkimusta hänestä ja hänen ympäristöstään Venäjää ja Keski-Aasiaa myöten. Tutkimus täydentää merkittävällä tavalla kuvaamme Suomen ja Venäjän yhteisestä sotahistoriasta sekä satavuotiaan Suomen alkuaikojen epävakaista oloista ja vaikeista ratkaisuista.

FM Mirko Harjula (s. 1975) on tunnettu historiantutkija, kääntäjä sekä autonomiakauden ja itsenäisyyden alkuvaiheiden sotahistorian asiantuntija, joka on tuonut yleisön ulottuville heikommin tunnetuista itäeurooppalaisista ja kotimaisista lähteistä koostamaansa ja kääntämäänsä tietoa.

Jarmo Loikkanen (s. 1950) RI, MSc. Sotahistorian harrastaja. Loikkasen isoisä oli naimisissa Kaarlo Kivekkään pamirilaisen kasvattityttären Olgan kanssa. Loikkanen on koonnut tietoja Kivekkäästä 1980-luvulta lähtien ja kulkenut Kivekkään jäljillä lapsuuden maisemista Kouvolasta ja Haminasta aina Pamirin vuoristoon Afganistanin lähistöllä.
***
Juha Muje - Näyttämöllä ja kulisseissa (Juha Heiskanen)

Karjalaisuus, Pietarsaaren Näyttämö ja vimmainen halu esiintyä. Ne ovat alkuaineet Juha Mujeen yli viisikymmentä vuotta kestäneelle näyttelijän taipaleelle, joka jatkuu yhä – eläkkeelläkin. Uralle on mahtunut lukuisia teattereita, satoja näytelmiä ja vielä huimempi määrä esityksiä.

Koko kansan suosikkinäyttelijä Juha Muje (s. 1950) on elänyt suomalaisen teatterin hurjimmat vuodet. Hän pääsi Teatterikouluun samana päivänä kun täytti 18 vuotta. Teatterikoulusta hänet kiinnitettiin Turun kaupunginteatteriin, jota luotsasivat Ralf Långbacka ja Kalle Holmberg. Alkoi kuusi vuotta kestänyt aika, jota kutsutaan yhä Kotkien kaudeksi ja jossa olivat mukana myös Esko Salminen, Heikki Kinnunen ja Vesa-Matti Loiri.

Muje muistetaan monista suurista rooleista, Seitsemän veljeksen Eerosta komediarooleihin ja Shakespearen traagisiin kuningasnäytelmiin asti. Hän on esiintynyt lukuisissa elokuva- ja televisiorooleissa.

Kirja avaa esirippua ja näyttää välähdyksiä myös Juha Mujeen yksityiselämästä. Hän pitää vaimoaan Pinkeä ja perhettään tärkeänä voimavarana, joka on kantanut häntä vaativassa työssä. Mujeelle mökkeily Somerolla on elinehto, samoin samoilu metsässä koiran kanssa. Muje on eloisa, itseironinen ja hauska tarinankertoja, jonka seurassa lukija ei ikävysty.
***
Matti Esko - Valtakunnan rekkamies (Liisa Talvitie)

”Tuhansia töitä, valvottuja öitä, viikkoja tiellä, saan asfalttia niellä.”

Matti Esko on laulanut niin satoja kertoja vuonna 1986 levytetyllä Rekkamies-laulullaan. Siitä tuli hänen tavaramerkkinsä, tunnetuin hittinsä ja taloudellisesti suurin menestyksensä.

Lapsuudessa aloitettu soittoharrastus johti oman bändin perustamiseen, ja ennen solistiuraansa Matti Esko ehti säestää 1960-luvulla monia eturivin suomalaisia artisteja ja nähdä taiteilijaelämän hyvät ja huonot puolet.

Se, että ujosta Matti Eskonniemestä tuli koko kansan tuntema Matti Esko, ei ollut itsestään selvää. 19-vuotiaana ensikeikallaan hän lauloi selin yleisöön. Yleisön joukossa oli hänen tuleva vaimonsa Pirjo, jonka kannustamana Matti teki 1970-luvun alussa rohkean päätöksen jättää työnsä kirjapainossa.

Tuhansia töitä ja valvottuja öitä on Matti Eskon kohdalla täyttä totta. Pitkästä urastaan vuonna 2008 Kullervo Linna -palkinnolla palkittu laulaja on saanut myös kuusi kultalevyä ja yhden timanttilevyn.

Kirja on sukupolvitarina menneestä Suomesta, ja Matin lisäksi tarinassa kulkee vahvasti mukana perhe, joka on pitänyt miehen kaidalla tiellä. Kirjan ilmestymisen aikoihin 70 vuotta täyttävä Matti kertoo rehellisesti myös keikkaelämän rasituksista, musiikkibisneksen kultaajasta ja viime vuosien suuresta murroksesta.

Toimittaja, filosofian maisteri Liisa Talvitie (s. 1955) on tehnyt pitkän journalistiuran ja työskentelee nyt Apu-lehdessä erikoisalueenaan teatteri ja henkilöhaastattelut. Hän on aiemmin tehnyt elämäkerrat diplomaatti Tatu Tuohikorvesta, näyttelijä Sinikka Sokasta ja teatterinjohtaja, näyttelijä Asko Sarkolasta.
***
Korpisoturista esikuntaherraksi (Paavo Siltasari, Veikko Peltonen)

Sotapäiväkirjaan perustuvan kirjan voi lukea miltei jännityskertomuksena.

Vänrikki Paavo Siltasarin talvisota alkoi kaksintaistelulla puna-armeijan upseerin kanssa Suomussalmen Raatteessa. Kamppailusta jäi muistoksi vastustajan Nagan-revolveri. Jatkosotaan Siltasari lähti kenraali Siilasvuon joukoissa, jotka hyökkäsivät Suomussalmelta kohti Uhtuaa. Sodan alkupäivinä Siltasari keskeytti saksalaisryhmän yrityksen teloittaa vienankarjalaisia siviilejä.

Nuori reserviupseeri toimi erilaisissa tehtävissä ja koki sodan useasta näkökulmasta. Korpisodassa Kainuussa ja Vienassa hän koki vaarallisia seikkailuja ja täpäriä pelastumisia partioretkillä ja pienten tukikohtien päällikkönä. Jatkosodan loppupuolen Siltasari toimi Hyrynsalmen varuskunnassa kouluttajana ja esikuntatehtävissä. Hän johti usein osastoja, joita lähetettiin jäljittämään rajaseutua terrorisoivia partisaaneja. Tuskallista oli nähdä partisaanien tihutöitä ja rajan ihmisten hätää.

Päiväkirjasta ilmenee kirjoittajan vihollisiinkin ulottuva inhimillisyys sekä huumorintaju. Hyrynsalmella Siltasari ystävystyi saksalaisen upseerin kanssa, jonka luona hän vieraili sodan jälkeen. Matkoillaan Itä-Karjalassa 1990-luvulla hän tapasi vanhan partisaanin, jota oli aikoinaan ollut ajamassa takaa. Kertomukset näistä tapaamisista hän liitti myöhemmin päiväkirjaansa.

Kirjan voi lukea miltei jännityskertomuksena. Se tuo myös uutta sotahistoriallista tietoa ja näkökulmaa varsinkin Uhtuan suunnan ja Kainuun jatkosodan aikaisista tapahtumista, joita kirjallisuudessa on käsitelty suhteellisen vähän.

Valtiotieteen kandidaatti Veikko Peltosen kirjoittama yleiskatsaus Suomussalmen ja Uhtuan suunnan sotatoimista yhdistää päiväkirjan tapahtumat laajempiin kokonaisuuksiin. Kirjaa elävöittävät Paavo Siltasarin omat, ennen julkaisemattomat valokuvat.
***
Alku uudelle elämälle - Urani tiedemiehenä (Aarne I. Koskimies)ZoomUutuus

Suomalaisen huippututkijan elämä ja työ koeputkihedelmöityksen uranuurtajana.

Satojen koeputkilasten ”isä”, Aarne I. Koskimies oli jo lapsena kiinnostunut biologiasta ja lisääntymisestä. Hän keräsi perhosentoukkia ja kasvatti niistä perhosia. Kiinnostus johti lääkärin uralle ja lopulta lapsettomuushoitojen pariin. Koskimies työskenteli Naistenklinikan lapsettomuusklinikalla ja toimi potilastyön ohella hedelmällisyystutkijana.

Koskimies tunnetaan parhaiten koeputkihedelmöityksen menetelmien uraauurtavana kehittäjänä. Hän on tuonut Suomeen monta alaa mullistavaa hoitomuotoa, mm. mikroinjektion, joka on ratkaisu miehestä johtuvaan lapsettomuuteen. Ensimmäinen onnistunut koeputkiraskaus alkoi vuonna 1983, ja ensimmäinen suomalainen koeputkilapsi, Antti Eemeli, syntyi vappuaattona 1984, suuren mediakohun saattelemana. Antti Eemelin tarina esittää kirjassa pääroolia, jonka ympärille Koskimiehen uran huippuhetket sijoittuvat.

Alku uudelle elämälle -kirjassa Koskimies kertoo mietteistään yli 40-vuotisen työuran varrelta. Tekninen kehitys on ollut huimaa ja melkein kaikki lapsettomuusongelmat voitaisiin nyt jo ratkaista. Lapset hankitaan aina vain myöhemmällä iällä. Perhemallin muutokset tuovat uusia ryhmiä hoidon piiriin. Kaikkea sitä, mikä on teknisesti mahdollista, ei kuitenkaan voida toteuttaa. Koskimies pohtii alan eettisiä näkökulmia ja visioi tulevaisuudennäkymiä, jolloin kohdunsiirto tai sijaissynnytys ovat arkipäivää.

Kirja on kiehtovaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lisääntymislääketieteestä ja hedelmällisyydestä. Alku uudelle elämälle on erinomainen tietokirja lasta suunnitteleville ja lapsettomuudesta kärsivälle. Kirjassa on ennen julkaisematonta kuvamateriaalia.

Aarne I. Koskimies on professori, lääketieteen ja kirurgian tohtori, naistentautien, synnytysten ja gynekologisen endokrinologian sekä andrologian erikoislääkäri ja toinen Felicitas-Klinikan perustajista. Häneltä on aiemmin ilmestynut teos Hedelmällinen rakkaus – toiveena lapsi (Tammi 2004).
***
Yksi rykmentti, sata tarinaa - Veteraanit kertovat (Petri Pietiläinen)

Ainutkertaisesta sotaveteraanien haastatteluaineistosta koottu teos.

Jatkosodassa juuri etulinjaan komennettu Jalkaväkirykmentti 1 murtui venäläisten suurhyökkäyksessä Valkeasaaressa kesäkuussa 1944. Rykmentti kärsi valtaisat tappiot mutta jatkoi taisteluaan ”Kannaksen läpijuoksussa”. Henkiin jääneet tunsivat vuosikymmeniä syyllisyyttä ja väheksyntää siitä, etteivät kyenneet pitämään puoliaan mahdottomassa tilanteessa. Kenelle jäi vastuu rintaman murtumisesta?

Tässä kirjassa sadan samassa rykmentissä palvelleen miehen tarinat kohtaavat. Kirja pohjautuu veteraanien 2000-luvulla tehtyihin ainutlaatuisiin haastatteluihin ja JR 1:n perinnekillan haltuun uskottuun muistelumateriaaliin.

Muistelijat edustavat heitä, jotka nuorukaisina taistelivat koko jatkosodan, jotka nuorukaisina heitettiin täydennysjoukoiksi sekasortoon vajonneelle Kannakselle ja jotka ihmettelevät vieläkin, miksi ylemmät eivät kuunnelleet heitä.

Veteraanit paljastavat nyt, kuinka he hyökkäysvaiheessa saivat käskyn surmata venäläisiä haavoittuneita ja sotavankeja talvisodan muistoksi. Kaiken keskellä he tekivät velvollisuutensa. Nämä miehet kokivat sodan voitot ja suurenmoisen toveruuden taisteluissa.

Valkeasaaren jälkeen JR 1 käytännössä hajotettiin. Myöhemmin perinnekilta ja veteraanijärjestöt toivat taistelutoverit taas yhteen. Todellisuus elää henkiin jääneiden tarinoissa – ja tässä teoksessa. Satavuotisen Suomen kannattaisi kuunnella heitä.

Yksi rykmentti, sata tarinaa muodostaa itsenäisen rinnakkaisteoksen Janne Mäkitalon ja Jukka Vainion sotahistorialliselle teokselle Valkeasaaressa läpimurto – Jalkaväkirykmentti 1 jatkosodassa (Docendo 2013).

Petri Pietiläinen on kotkalainen palkittu tietokirjailija, jonka teoksia ovat muun muassa Veikko Pystysen muistelmateos Ylitin Rajajoen kello 9.18. Rivimiehenä Kannaksella (2007), Koirien maailmanhistoria (2013) ja Kissojen maailmanhistoria (2016)
***
Salakahvilla Pohjois-Koreassa (Markku Toimela, Kaj Aalto)

Markku Toimelan nousu kouvolalaisen autokorjaamon rasvamontusta Pohjois-Korean asiantuntijaksi on hänen luontaisen uteliaisuutensa, ennakkoluulottomuutensa ja sosiaalisten taitojensa ansiota. Hän auttaa ihmisiä pyyteettömästi ja kohtaa heidät silmästä silmään tasaveroisina, kristillinen vakaumuksensa mukaan. Suljetussa Pohjois-Koreassa Toimela on tutustunut kulissien takaiseen elämään ja löytänyt korealaisen ihmisen, hänen tarpeensa, pelkonsa ja unelmansa.

Yli 30 kertaa Pohjois-Koreassa käynyt Toimela tietää, miten aasialaisten kanssa tullaan juttuun. Hän on saavuttanut myös paikallisten viranomaisten luottamuksen. Hän ei kulje missään yksin, mutta valvonnasta huolimatta ovet ovat auenneet myös paikkoihin, joihin ulkomaalaisia ei yleensä päästetä. Fida Internationalia edustava kehitysaputyöntekijä Toimela on yksi harvoista länsimaalaisista, jotka pääsevät maassa yksityiskoteihin ja ulkomaalaisilta lähes suljetulle maaseudulle, missä köyhä kansa elää ruokapulan ja nälänhädän kanssa. Silti Toimela on havainnut sulkeutuneessa kommunistivaltiossa jo selviä merkkejä markkinatalouden tulosta. Muutoksen tuuli on virinnyt.

Toimittaja Kaj Aalto on työskennellyt useita vuosia kristillisissä lehdissä Suomessa ja Ruotsissa. Vuodesta 2007 lähtien hän on toiminut freelance-journalistina, jonka erikoisalaa ovat henkilöhaastattelut. Aallon asemapaikka on Jönköping Etelä-Ruotsissa, työkenttänä koko maailma.
***
Mies josta tehtiin patsas - Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö (Kalle Virtapohja)

120-vuotta Nurmen syntymästä. Juhlateos, jossa ennen julkaisematonta aineistoa.

Paavo Nurmesta tehty patsas juoksee neljässä kaupungissa muistona Juoksijoiden kuninkaasta. Millainen mies Paavo Nurmi oli? Olympiavoittaja ja maailmanennätysten rikkoja. Hymytön vaikenija?

Paavo Nurmi tähtäsi maailman parhaaksi juoksijaksi. Muut tekivät hänestä kansallissankarin, myytin. Vähäisestä kielitaidostaan huolimatta Paavo Nurmi loi Suomi-kuvaa ulkomailla voimakkaammin kuin tänä päivänä ehkä ymmärretään. Apuna hänellä oli ulkoministeriön konsulaattiverkosto, joka välitti kilpailukutsuja.

”Phantom Finn” ehti tehdä monta uraa. Hän oli Suomen Urheiluliiton ensimmäinen kestävyysjuoksuvalmentaja, rakennusurakoitsija ja laivanvarustaja, jonka huumorintajua kuvaa, että hän olisi halunnut antaa omistamalleen rahtialukselle nimeksi ”Konkurssi”. 1960-luvulla Nurmi lahjoitti osan omaisuudestaan nimeään kantavalle säätiölle, joka on erikoistunut sydän- ja verisuonitautien tutkimuksen tukemiseen.

Paavo Nurmen ainutlaatuista asemaa kuvaa, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen toimi Yleisradion haastattelijana suurjuoksijan 70-vuotishaastattelussa. Tässä perusteelliseen arkistotyöhön pohjautuvassa elämäkerrassa kuuluu Paavo Nurmen oma ääni lukuisten kirjeiden ja lehtikirjoitusten kautta.

Kalle Virtapohja (s. 1962) on tietokirjailija ja toimittaja, joka on väitellyt tohtoriksi urheilujournalismin historiasta. Hän on toiminut Turun Sanomien urheilutoimituksen päällikkönä ja kirjoittanut muun muassa Turun Urheiluliiton 110-vuotisjuhlakirjaan Mustakeltaista sykettä ja Suomen Urheiluliiton 100-vuotishistoriateokseen Suomi voittoon – kansa liikkumaan. Hänen edellinen kirjansa Golf, suuret turnaukset, suuret voittajat (2015) käsitteli golfin suurturnauksia. Virtapohja valittiin keväällä Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtajaksi.
***
Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa (Terho Miettinen, Raija Pelli)

Yliluonnolliset ihmeparantumiset, kaatumiset, kuolleista herättämiset ja kielilläpuhuminen ovat joissakin uskonnollisissa piireissä arkipäiväisiä ilmiöitä. Mistä oikein on kyse? Mikä saa ihmisen tavoittelemaan ekstaattisia tiloja? Miksi vakavasti sairaat ihmiset turvautuvat ahneisiin huijareihin?

Harhaanjohtajat käyttävät uskon varjolla säälittä seuraajiaan hyväksi. Karismaattisina pidetyt lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja. Lahkojen jäsenet tottelevat kritiikittä pahimmillaan narsistisia ja mielenterveydeltään horjuvia johtajiaan ja alistuvat mielivallan ja hyväksikäytön uhreiksi. Jäsenet luopuvat vapaaehtoisesti itsenäisyydestään ja vapaudestaan. Kollektiivin otteesta irti pääseminen on vaikeaa.

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20171005/6263d235/attachment-0001.html>