[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uudenlaista sotahistoriaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lassi Saressalo <lassi.saressalo at elisanet.fi> dosentti, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jalonen, Jussi: Summan tarina. Talvisodan ratkaisutaistelun ihmiset ja
historia.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. 367 sivua.


Uudenlaista sotahistoriaa
---------------------------------------------------------

Summan tarina kertoo, Kannaksen ratkaisutaisteluista Summan kylässä ja sen
lähimaastossa. Se kertoo myös niistä taistelijoista, jotka pysäyttivät
joulukuussa 1939 puna-armeijan suurhyökkäyksen, mutta joutuivat sitten
helmikuussa 1940 antamaan periksi ylivoiman edessä. Taistelijat muodostivat
vaiheittain sotilasyhteisön, jota Jalonen monipuolisesti analysoi.

 

Talvisota on muokkautunut tämän päivän ihmisen mieleen lähinnä kahta
kautta. Antti Tuurin romaanin pohjalta rakennettu Talvisota-elokuva tarjoaa
kuvan jämeristä pohjalaisista, jotka pitivät asemansa Taipaleenjoella
voimakasta vihollista vastaan. Toinen mielikuva rakentuu suomalaisissa
korpimaastoissa talven hyytävässä kylmyydessä vihollista kurittaneista
metsien ja pikkutilojen miehistä, jotka motittivat ja tuhosivat olosuhteisiin
tottumattoman vihollisen niin Laatokan Karjalassa kuin ylempänä Suomussalmen
ja Raatteen maastoissa.

Tamperelaistunut historiasta väitellyt Jussi Jalonen on halunnut tuoda näiden
talvisotamyyttien rinnalle kolmannen kertomuksen. Tarinan Kannaksella
taistelleista, erityisesti Summan kylässä ja sen liepeillä maataan
puolustaneista miehistä, jotka toimivat käytännössä vieraalla maalla.
Heidän joukko-osastojensa pääosa oli koottu länsisuomalaisista ja
hämäläisistä miehistä, teollisuuskaupunkien ja -paikkakuntien
työläisistä ja länsisuomalaisista talonpojista, joista vain harva oli
aiemmin nähnyt Kannaksen seutuja.



Kuva: ”Tyypillisiä yöpartiomiehiä, Summa”. Kuva ja kuvateksti Sa-kuva.

Summan taistelijat

Nyt nämä vasta käydyn sisällissodan osapuolten pojat, niin punaisten kuin
valkoistenkin soturien jälkeläiset koottiin sen aikaisen
liikekannallepanoajatuksen mukaisiksi alueellisiksi ja paikallisiksi
komppanioiksi. Oli miehiä Nousiaisista, Turusta, Naantalista, yhtä hyvin kuin
komppaniat Marttilasta, Koskelta tai Sauvosta. Jokioislaiset saivat aseisiin
kaksikin komppaniaa, Hattula, Kalvola ja Ypäjä kukin yhden. Pirkanmaalta
saapuivat teiskolaiset, lempääläiset ja tyrvääläiset. Satakunta varusti
miehensä Nakkilasta, Raumalta, Vampulasta, vain muutaman kokoonpanon
mainitakseni. Taisteluun Kannakselle tuotiin myös Jepuan miehiä, nuorukaisia
Maxmosta ja Närpiöstä. Nokialaiset, tamperelaiset ja Messukylän miehet
perustivat tykistöaseen. Mukana oli myös Kannaksen miehistä varustettu
panssarintorjuntayksikkö, joka tavallaan taisteli omilla kotiseuduillaan.

Tuo liikekannallepano toimi varsin joutuisasti – joukot saatiin kokoon
nopeasti ja kiidätettyä varustelemaan puolustusasemia syksyllä 1939, jotkut
kuten ruotsinkielisten pitäjien miehet, tuotiin suoraan taisteluun. Mutta
systeemillä oli myös haittapuolensa, kuten talvisodan aikana selvästi
huomattiin. Raskaat tappiot verottivat paikkakuntakohtaisia joukkoja
säälimättä ja sankarihautajaisia vietettiin joillain paikkakunnilla
kohtuuttoman paljon. Muistettakoon vaikkapa nurmolaisten kohtalo Äyräpään
harjanteella kun pääosin nurmolaisista koostuneen Kevyt osasto 8:n tappiot
olivat olleet 44 miestä. Petäjäsaaren taistelussa Laatokalla kuoli yhden
päivän aikana Rantasalmelta 43 miestä.



Kuva: Kasapanosheittäjän kuoppa Summa. Kuva ja kuvateksti Sa-kuva.

Tämä on lähtötilanne Jalosen teoksessa. Hän tuo selvästi esiin sen, että
Summan taisteluissa kovia kokivat juuri länsisuomalaiset ja pirkanmaalaiset ja
että näiden muodostaman sotajoukon koostumus oli yllä todetun mukainen.

Jalonen tarkastelee sotaa edeltäviä viikkoja ikään kuin tutustuttaakseen
lukijansa Summan sankareihin. Miten siviiliyhteisöistä muodostui hiljalleen
sotilasyhteisö ja miten tämä sotilasyhteisö sitten otti vastuun sotimisesta
– kaikille vieraasta ammatista. Tapahtumat teoksessa etenevät aluksi
kronologisesti – joukkojen keskittäminen, varustelutyöt ja suojajoukkojen
viivytystaistelu rajalta pääasemaan sodan ensimmäisinä päivinä. Tätä
vaihetta seuraa puolustuksen tiivistyminen ja alkaa varsinainen Summan tarina.
Se kertoo kuinka mieslukuinen ja teknisesti varustettu ja tykistöltään
ylivoimainen vihollinen törmää Summan aukeilla itsepäiseen puolustukseen,
joka onnistuu sodan alkuvaiheessa torjumaan vihollisen voimakkaatkin yritykset.
Hyökkääjä joutui luovuttamaan, ja sen oli koottava joukkonsa uudelleen
ratkaisevaa rynnäkköä varten. Jotakuinkin tarinan puoliväliin asettuu
kertomus suomalaisten tekemästä vastahyökkäyksestä, joka osoittautui
pahaksi harhaiskuksi, suorastaan fiaskoksi, ja tuotti tulokseensa nähden
kohtuuttomat tappiot. Jalosen dokumentointi on kiitettävän tarkkaa ja
alkusivujen kartat pitävät varmasti myös sotahistoriaa tuntemattoman ajan ja
paikan tasalla.

Lisävoimia saatuaan ja taktiikkaansa uudistanut puna-armeija lähti sitten
helmikuun hangilla lopulliseen rynnäkköön, ja tukikohta toisensa jälkeen
ammuttiin käytännössä hajalle. Sitten Lähteen lohkolla Summan kylän
pohjoispuolella syntyi läpimurto, joka johti rintaman perääntymiseen ja
uudelleen liikkuvaan sodankäyntiin, kunnes maaliskuun 13. päivänä aseet
lopulta vaikenivat. Viipuri jäi venäläisiltä valtaamatta, mutta se ja laajat
alueet rintaman länsipuolella jouduttiin lopulta jättämään politiikan
astuttua aseiden sijaan.

Tämä osa Jalosen teosta on tarkkaa sotahistoriaa, jossa esiin tulevat sotaa
käyvät yksiköt ja niiden sotijat. Tämän taistelujuonteen rinnalle Jalonen
rakentaa kuvaa niistä miehistä ja heidän sotilasyhteisöstään, joka syntyy
niin olosuhteiden pakosta tappotantereella kuin luontaisesti miesyhteisön
alkaessa rakentaa omaa sosiaalista yhteisöolemustaan osana armeijan
teknisluonteista hierarkkista organisaatiota. Teos lähentää lukijansa osaksi
tuota uutta yhteisöä, jossa kuolema ja haavoittuminen, niin omien kuin
vihollistenkin, osoittautuu osaksi uutta maailmankäsitystä. Tappamisesta tulee
rintamamiehen työtä ja ihmisyys alkaa kadota tai jäädä johonkin, josta se
sitten saattaa piankin nousta taas pintaan.



Kuva: Suomalaisten panssariesteen pysäyttämä puna-armeijan raskas
T-28-panssarivaunu Lähteen lohkolla Munasuon lähettyvillä.

Henkinen paine rintamalla käy raskaaksi, syntyy epätoivottuja ilmiöitä,
henkistä romahtamista, itsensä silpomista, pakoa, kauhua. Kun tähän vielä
lisätään tiedot kotiseutujen pommituksista ja huoli omaisista kaukana
kotiseudulla, tai naapurin poistuminen rivistä sankarihautausmaalle
kuljetettavaksi, syntyy Jalosen rakentama myytti Summan sankareista,
tavallisista miehistä, joiden kohtaloksi tuli joutua juuri siihen kohtaan
sotatietä, jossa vihollisen oli päästävä läpi voidakseen täyttää sille
asetetut tavoitteet. Syntyvät Summan sankaritarinat, jotka kauan elivät
veteraanien muistoissa – veteraanien folkloressa, joka ei ollut kaikkien
saavutettavissa. Syntyi Summan henki, joka eli elämäänsä ja jatkaa
elämistään nyt luonnollisesti kirjallisessa muodossa. Summan tarinan kertojat
ovat vaienneet, mutta Summan henki elää. Yksi sen tarinan nykykertojista on
juuri Jussi Jalonen.



Kuva: Mannerheim-linjan taistelukenttää Summassa Lähteen lohkolta kuvattuna
vuonna 1941. Sot.virk. Eero Troberg, Sa-kuva.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/