[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjojen keskellä lähes puoli vuosisataa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helena Pilke <helena.pilke at helsinkinet.fi> tietokirjailija, FT, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nyberg, Stig-Björn: Kirjatalossa. Muistoja kirja-alalta ja vähän muualtakin..
Otava, 2017. 255 sivua.


Kirjojen keskellä lähes puoli vuosisataa
---------------------------------------------------------

Stig-Björn ”Nalle” Nyberg työskenteli Akateemisessa Kirjakaupassa yli 30
vuotta ja siirtyi sitten Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Hänen
muistelmateoksensa on eloisa kuvaus siitä, miten kirjakauppa– ja myös
kustantajien ja muiden kirja-alan toimijoiden maailma– muuttui vuosien 1970 ja
2016 välillä.

Akateeminen Kirjakauppa perustettiin Helsingin Aleksanterinkadulle vuonna 1893.
Yliopistoväen kirjakaupaksi perustettu, 1930-luvun alussa Stockmannin haltuun
siirtynyt liike kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi kirjakaupaksi 1900-luvun
alkukymmeninä, ja johtoasema säilyi lähelle vuosisadan vaihdetta.
Pohjois-Espan ja Keskuskadun kulmaan, Stockmannin nurkalle, valmistui 1960-luvun
lopussa komea Alvar Aallon suunnittelema rakennus, Kirjatalo. Kirjapalatsiksikin
sitä kai oli tarkoitus kutsua, mutta ihan noin pompöösi ilmaus ei
stadilaisten suuhun sopinut.



Kuva: Kirjapalatsi (Akateeminen kirjakauppa) Maijala Jaana HKM, Valokuvaaja
09.06.2014. Arkkitehti Alvar Aalto, 1969. Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmat.

Stig-Björn Nyberg, jolla ei ilmeisesti alussa ollut varsinaista aatteen paloa
kirja-alalle, haki ja sai kaupasta myyjän töitä syksyllä 1970. Hän suoritti
töiden ohessa sekä lukion että yliopisto- opinnot ja saateltiin eläkkeelle
39 vuotta myöhemmin kirjatalon johtajan paikalta. Työura ei ollut aivan
yhtäjaksoinen; välillä Nyberg ehti työskennellä muutamia vuosia opettajana
ja pienehkön suomenruotsalaisen kustannusyhtiön vetäjänä.

Niinpä muistelmateos, Kirjatalossa, sisältää alaotsikkonsa mukaan
”muistoja kirja-alalta ja vähän muualtakin”. Kovin kaukana kirjoista ei
teoksessa olla koskaan; pisimmällä ehkä silloin kun Nyberg kumppaneineen
suunnittelee Helsingin yliopiston vuoden 1982 promootiojuhlallisuuksia Vanhan
Kellarissa ja saa ravintolan hovimestarin raivon partaalle vanhoja
ylioppilastapoja muistellessaan.



Kuva: Stig-Björn Nyberg haastattelee Staffan Bruunia Tytti Parrasta Stig-Björn
Nyberg, kuva Akateeminen kirjakauppa.

Kohtauspaikkana Akateeminen

Akateeminen Kirjakauppa oli Nybergin työuran alussa paikka, jossa työntekijät
teitittelivät toisiaan, ja jos jollakulla oli akateeminen titteli (aika monella
oli), sitä käytettiin. Maisterit keskustelivat korkealentoisesti kirjoista ja
kirjailijoista, vakioasiakkaista puhuttiin kuin hyvistä ystävistä, ja
useimmiten heidän arvonsa ja ammattinsa tiedettiin. Moni oli jo toisen
sukupolven ”akateemislainen”; ennätystä piti hallussaan neljännen polven
Doris Stockmann, joka työskenteli useissa eri tehtävissä nousten lopulta
kirjakaupan johtoon. Työpaikkaromanssejakin syntyi ja avioliittoja solmittiin.

Nybergin eloisa, joskin hieman hyppelehtivä kerronta avaa näkymiä maailmaan,
joka nykyhetkestä katsoen on todellakin toiselta vuosituhannelta.
Tietojärjestelmät olivat alkeellisia, mutta myyjien tuotetuntemus massiivinen.
Kaupallisuus ja voitontavoittelu eivät kuitenkaan kuuluneet heidän
ajatusmaailmaansa, eikä niitä arvostanut edes kauppaa kymmenen vuoden ajan
johtanut professori Eino E. Suolahti, joka pyrki tekemään kaupasta
kulttuuri-instituution. Sitähän se ei tietenkään ollut, mutta kun pari
tarmokasta kauppatieteen maisteria piti huolta myyntitavoitteista ja niiden
saavuttamisesta sekä muusta numeronpyörityksestä, johtaja saattoi syventyä
korkealentoisiin keskusteluihin asiakkaiden kanssa.

Yliopistolta rekrytoitiin myös toinen legendaarinen Akateemisen johtaja eli
Jorma Kaimio. Tieto filologin ja tunnetun etruskitutkijan siirtymisestä
kirjakaupan vetäjäksi kohotti kulmakarvoja niin tiede- kuin
markkinointipiireissä, mutta Kaimion kaudella Akateeminen Kirjakauppa
näyttää kukoistaneen. Toisaalta kirja-alalla ja koko kansataloudessakin meni
1980-luvulla lujaa. Se näkyi Nybergin mukaan muun muassa kustantajien
ylenpalttisina juhlina ja ulkomaille suuntautuneina ostosmatkoina, joiden
tarkoitus oli lähinnä tutustuttaa alan toimijat toisiinsa ja pitää hauskaa
yhdessä. Kauppaa toki tehtiin siinä sivussa.



Kuva: Jorma Kaimio, kuva Akateeminen kirjakauppa.

Yksi Akateemisen Kirjakaupan menestyksekkäimmistä markkinointi-ideoista oli
Kohtauspaikka. Koti- ja ulkomaisten suosikkikirjailijoiden vetivät useimmiten
kaupan täyteen väkeä – joskus ihmisiä jäi kosolti ovien ulkopuolellekin
– ja uutuuskirjat tekivät kauppansa. Etenkin kun niihin sai tekijän
signeerauksen, mikä joiltakin kirjailijoilta vaati suorastaan yli-inhimillisiä
ponnisteluja. Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) käsi kipeytyi urakassa
pahasti, Tove Jansson jouduttiin kantamaan voipuneena taksiin ja taksista
kotiin.



Kuva: John Irving signeerasi kaikkien halukkaiden kirjat, 2.10.1985, kuva
Akateeminen kirjakauppa.

Nalle Nybergin muistelukset kohtauspaikalle kutsutuista kirjailijoista ja
taiteilijoista ovat ilmeisen sensuroimattomia. Hulvattomimpia lienevät Oriana
Fallaci joka aluksi kieltäytyi kaikesta, Ilja Glazunov joka lahjoitteli
hyllyssä olleita taidekirjoja kuin omiaan, ja Arto Paasilinna jonka kohtaamista
kruununprinsessa Victorian kanssa Nyberg pelkäsi oikein tosissaan etukäteen.

Kirjassa ei ole henkilöhakemistoa, mutta henkilöitä siinä suorastaan
vilisee. Kuvaliite näyttää heitä niin juhlassa kuin arjessakin. Useimmista
Nyberg kertoo nimeltä mainiten, oli sitten asiayhteys positiivinen tai
negatiivinen. Työtovereistaan – joiden joukossa on ollut muilla aloilla
tunnetuiksi tulleita ihmisiä neurologeista kulttuuritoimittajiin ja
tv-kuuluttajiin, kirjailijoista puhumattakaan – hän esittää melko
suorasukaisia arvioita. Mutta ilmeisesti työpaikan henki on edelleen hyvä –
ainakin eläköityneiden ja muualle siirtyneiden keskuudessa, koskapa entiset
”akalaiset” tapaavat toisiaan parin kuukauden välein.

Kirjan kauppa ja kustannus on erityisala

Pelkäksi hauskojen sattumusten ja hilpeiden – joskus kirpeidenkin –
sisäpiiritarinoiden kokoelmaksi Nybergin kirja ei jää. Monessa kohtaa näkyy
se, että kirjan kauppa ja kustannus on ala, joka poikkeaa erittäin paljon
muusta kaupasta ja teollisuudesta. Alaa eivät tunne liikkeenjohdon konsultit
eivätkä mainostoimistot.

Suorastaan hupaisa on tarina siitä, miten Stockmannin somistajat – joita
kutsuttiin visualisteiksi – olivat saaneet loistavan idean sijoittaa kirjat
värien mukaan. Punakantiset yhteen pöytään, sinisävyiset toiseen ja niin
edelleen, täysin riippumatta siitä olivatko ne romaaneja, keittokirjoja vai
elämäkertateoksia. Myyjät saivat nämä intoilijat muuttamaan mielensä.
Myös moni muu omasta mielestään loistava markkinoinnin ja johtamisen osaaja
on havainnut, että kirjan kaupassa kaikki säännöt eivät päde. Vaikka
myynti nykyään keskittyykin harvalukuisiin bestsellereihin, vasta laaja
valikoima tekee kirjakaupasta kiinnostavan. Silloin asiakas innostuu
vaeltelemaan ja katselemaan, ostaa sellaisenkin teoksen mitä ei alun perin
tullut hakemaan.

Näyttää siltä, että Akateemisen kohtaloksi koitui liian tiivis
omistajaohjaus: Stockmannin johto halusi pitää kaiken päätäntävallan
itsellään, eikä ymmärtänyt kirjakaupan erityisluonnetta. Kuusi
maakuntakaupunkien liikettä myytiin pahimmalle kilpailijalle. Nettikaupassa –
joka kirjalle luontuu varsin hyvin – puolestaan jäätiin vikkelämpien
jalkoihin.

Nyberg työskenteli kirja-alalla miltei puoli vuosisataa. Suomenruotsalaisen
Holger Schildts Förlagetin toimitusjohtajana hän toimi 1980–1990-lukujen
vaihteessa. Vanhakantainen yritys virtaviivaistui, oppi markkinoimaan ja lopulta
tekemään yhteistyötä yli kielirajan. Aluksi vaikeasti nieltävä ratkaisu
osoittautui järkeväksi ja tuottoisaksikin. (Nykyään Schildts & Söderströms
ja Otava tekevät tiivistä yhteistyötä: tänäkin syksynä on ilmestynyt
useita kirjoja samanaikaisesti suomeksi ja ruotsiksi. Nybergin teos on yksi
niistä, se on kirjoitettu suomeksi ja ruotsinkielisen käännöksen on tehnyt
Tobias Pettersson.)

Hilpeitä anekdootteja ja kustannustoiminnan historiaa

Mitä teos antaa lukijalle, joka ei työskentele kirjojen parissa?
Päällimmäisenä on kokoelma hilpeitä anekdootteja pääkaupungin
kulttuuripiireistä ja vähän laajemmaltakin alueelta. Hieman syvemmällä on
siivu kustannustoiminnan historiaa ajalta, josta ei ole ehditty vielä
paljoakaan kirjoittaa, kuten alan uusimpien yritysten (Siltala, Förlaget)
synnystä ja Helsingin Kirjamessujen varhaisvaiheista. Joistakin asioista voi
ottaa oppia muillakin aloilla: esimerkiksi henkilöstön totuttaminen uuteen
yrityskulttuuriin herättää aina vastarintaa.

Näkökulma – ja etenkin kriittiset arviot – ovat tietysti pitkälti
Nybergin, mutta aivan yksin hän ei mielipiteineen ole: esipuheen mukaan kirjaa
varten on haastateltu yli 50 henkilöä. Jos lukijan uteliaisuus jonkin detaljin
tai tapahtumasarjan kohdalla yltää pitemmälle, on lopussa parinkymmenen
teoksen kirjallisuusluettelo.

”Nalle” Nyberg ei säästele entisiä esimiehiään eikä omia seuraajiaan
ruotiessaan sitä, mikä Akateemisessa meni milloinkin pieleen. Toki
jälkimmäisten puolustukseksi on sanottava, että vuosituhannen vaihteessa ja
sen jälkeen maailma muuttui kiivaammin kuin kukaan olisi osannut edeltä käsin
arvata.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/