[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pohjoiseen!

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Kalleinen <kalleinen at outlook.com> Poliittisen historian dosentti,
Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Blåfield, Martti: Nordenskiöld. Suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan &
tiedemiehen elämä.. Into Kustannus Oy, 2016. 575 sivua.


Pohjoiseen!
---------------------------------------------------------

Martti Blåfieldin tutkimus Adolf Nordenskiöldin elämästä keskittyy
kuvaamaan tämän tekemiä pohjoisia tutkimusmatkoja (Grönlanti, Huippuvuoret.
Koillisväylän purjehdus) ja niiden saavutuksia. Kirja on hyvin kirjoitettu ja
laaja valokuva- ja piirrosaineisto havainnollistaa tekstiä erinomaisesti. 

Kummallista kyllä, tieteellistä elämäkertaa Nils Adolf Erik
Nordenskiöldistä saatiin odottaa yli kuusikymmentä vuotta: Henrik Ramsayn
elämäkerta Nordenskiöld, sjöfararen, ilmestyi 1950 (suomeksi 1953). Sen
jälkeen ei ole kukaan tarttunut aiheeseen laajassa mittakaavassa. Toki
Nordenskiöldistä on kirjoitettu paljon artikkeleita, onhan hän tunnetuin
suomalaissyntyinen tutkimusmatkailija. Etenkin Nordenskiöldin Koillisväylän
läpipurjehtiminen lienee tunnettu ympäri maailmaa samoin kuin hänen arvokkaat
karttakokoelmansa.

Martti Blåfield on harrastanut Adolf Nordenskiöldiä yli kolmekymmentä vuotta
ja aiemmin julkaisut Nordenskiöld sukuun liittyviä artikkeleita eri
yhteyksissä. Hänellä on myös ollut läheiset yhteydet Ruotsissa asuviin
Nordenskiöld-suvun jäseniin, jotka ovat usein vierailleet Suomessa ja
Nordenskiöldien sukukartanossa Mäntsälässä. Suomessahan Nordenskiöld-suku
on sammunut jo 1936, jolloin Adolf Nordenskiöldin veljentyttäret Iri ja Eva
kuolivat muutaman kuukauden välein.

Kuten Blåfieldin tutkimuksesta selvästi ilmenee, Nordenskiöld oli myös ja
ennen kaikkea mineralogi, geologi sekä etnologi, joka eräänlaisena
verenperintönä oli saanut uteliaan ja tutkivan mielen sekä halun aukoa uusia
uria vaikeuksista ja hankaluuksista välittämättä.

Teos tutkimusmatkoista

Blåfieldin Nordenskiöld-elämäkerta on tieteellisin periaattein laadittu
tutkimus siinä mielessä, että se on tarkkaan varustettu viitteillä ja
kommenteilla sekä lähde- ja kirjallisuusluettelolla. Tieteellisestä tyylistä
poiketen kirja ei kuitenkaan sisällä johdantolukua, jossa tekijä selittäisi
lähtökohtiaan ja tekemiään ratkaisuja kirjan rakenteen ja esitystavan
suhteen. Teoksen rakenne ja valittu esitystapa käyvät toki selvästi ilmi
sisällysluettelosta: Blåfield on päättänyt rakentaa teoksen nimenomaan
Nordenskiöldin tutkimusmatkojen ympärille.

Blåfieldin käyttämien lähteiden joukossa on myös sellaista aineistoa, jota
ei liene aiemmin käytetty kuten Tukholman Kuninkaallisen tiedeakatemian Centrum
för Vetenskapshistoria -yksikön A. E. Nordenskiöldin arkistoaineisto.
Lisäksi Blåfield on saanut noin 80 kirjettä Adolfille tämän puolisolta
Annalta (omaa sukua Mannerheim) heidän pojanpojan pojaltaan Carl
Nordenskiöldiltä.

Elämäkerrassa on kolme osaa: Nuoruus, Ruotsalaistunut Nordenskiöld ja
Koillisväylän purjehdus 1878-1880, joista jokainen sisältää useita lukuja.
Adolf Nordenskiöldin pohjoisten matkojen kuvaus alkaa jo Nuoruus-osassa, jossa
kuvataan Ruotsiin siirtyneen Nordenskiöldin osallistumista 1858 tutkimusmatkaan
Huippuvuorille. Matkan johtaja oli ruotsalainen geologi, glasiologi ja
napa-alueiden tutkija Otto Torell ja Nordenskiöldin tehtävä matkalla oli
hänen omien sanojensa mukaan nimenomaan geognosia. Niin tällä kuin
tulevillakin matkoillaan pohjoiseen Nordenskiöld keräsi ahkerasti kaikenlaisia
näytteitä kuten kasvi- ja eläinfossiileja: kasvi- ja eläintieteen
historiasta kiinnostuneille Nordenskiöldin kuvaukset sekä Blåfieldin useassa
kohtaa esittämät selostukset löydetyistä muinaisista kasvi- ja
eläinjäänteistä lienevät mielenkiintoisia samoin kuin kuvaukset
luonnonolosuhteista ja eläimistöstä.



Kuva: A. E. Nordenskiöld ja ruotsalainen kasvitieteilijä Sven Berggren
Grönlannin sisämaan jäätiköllä rotkon reunalla noin 20 kilometrin
päässä rannikosta vuoden 1870 retken aikana. Kuva teoksesta Studier och
forskningar föranledda af mina resor i höga norden … Stockholm 1883.
Kansalliskirjasto.

Ensimmäisen Huippuvuorten matkansa jälkeen Nordenskiöld kirjoitti
matkaselostuksia paitsi vanhemmilleen myös tiedelehti Petermann’s
Geographische Mitteilungenille sekä lyhyen geologiaan painottuneen selostuksen
Huippuvuorten geologiasta. Tämän matkan jälkeen Nordenskiöld kävi
Huippuvuorilla vielä vuosina 1861, 1864 1868 sekä 1872-1873 retki
Pohjoisnavalle, jolloin pyrittiin aina vain pohjoisemmaksi. Se, että
Nordenskiöld kumppaneineen oli vielä kesän 1870 viettänyt Grönlannissa,
osoittaa hänen suurta viehtymystään pohjoisiin alueisiin kaikista
hankaluuksista välittämättä. Pitkäkestoisten matkojen varustelun tasosta
kertonee esimerkiksi se, että 1872-1873 matkalle ostettiin vetojuhdiksi 40
poroa ja niille tietysti myös ravintoa eli säkkikaupalla jäkälää! Osa
poroista teurastettiin, jolloin Nordenskiöldistä tuntui siltä, kuin
syyllistyisi ”poroni ja vetotoverini kannibalismiin”.

Tutkimusmatkoista kartografiaan

Koillisväylän purjehduksen jälkeen Nordenskiöld teki vielä viimeisen matkan
Grönlantiin vuonna 1883, jolloin oli täyttänyt jo 50 vuotta. Grönlannin
matkan jälkeen Nordenskiöld keskittyi kartografiaan ja sai omalla
kustannuksellaan julkaistuksi 1889 näköispainoksen ennen vuotta 1600
ilmestyneistä tärkeimmistä kartoista (Facsimile-Atlas till kartografiens
äldsta historia, innehållande afbildningar af de vigtigaste kartor, tryckta
före 1600).  Vuoden 1892 aikana Nordenskiöld valmisti vielä kolme
karttakokoelmaa, joista yhden Amerikkaa koskevan Chigacon maailmannäyttelyyn,
yhden Venäjää koskevan Moskovan maantieteelliseen näyttelyyn sekö
osallistui Madridin suureen Columbus-näyttelyyn omilla Amerikan kartoillaan.
Vielä 1897 ilmestyi käsin piirrettyjen merikorttien ja purjehdusohjeiden
historia Periplus.



Kuva: Kajakkeja Nordenskiöldin teoksessa Den andra Dicksonska expeditionen till
Grönland, dess inre isöken och dess ostkust utförd år 1883 under befäl,
1885. Kansalliskirjasto Doria.

Blåfieldin kuvaus kaikista Adolf Nordenskiöldin pohjoisista matkoista ka
Koillisväylän purjehduksesta on elävää ja mielenkiintoista luettavaa ja
opettavaistakin: lukija oppii uusia asioita geologian historiasta, kasvi- ja
eläintieteen sekä kansatieteen historiasta. Nämä kuvaukset ovat peräisin
paitsi Nordenskiöldiltä myös muilta matkojen osanottajilta; matkathan olivat
monitieteisiä ja niille osallistui toisinaan myös ulkomaisia tarkkailijoita.

Kartografian historiaa koskevan luvun jälkeen seuraavat luvut ”Juomavettä
kalliosta poraamalla” (Nordenskiöld keksi porakaivot) ja ”Osasiko
Nordenskiöld suomea?” jäävät hieman irrallisiksi ja mieleen tuleekin
ajatus, että käsikirjoitus on alun perin ollut paljon laajempi ja sitä on
supistettu kustantajan vaatimuksesta, mutta loppuun on kuitenkin liitetty vielä
muutamia sisällöltään mielenkiintoisina pidettyjä lukuja. Nordenskiöldin
äkillinen kuolema 12.8.1901 Dalbyössä 68 vuoden iässä ja hautajaiset
kuvataan luvussa ”Höyrylaiva Dalbyön laiturissa” ja kuolinpesän ongelmia
puidaan Nordenskiöldin kirjaston kohtaloa kuvaavassa luvussa. Adolf
Nordenskiöld oli itse yrittänyt myydä kirjastoaan kokonaisuutena 1899, mutta
ei ollut siinä onnistunut. Hänen kuolemansa jälkeen hänen puolisonsa Anna
Nordenskiöld piti tärkeänä kokoelman säilymistä yhtenäisenä ja tarjosi
sitä sellaisena sekä ruotsalaisille että suomalaisille: suomalaiset olivat
nopeampia kuin ruotsalaiset, jotka halusivat hoitaa oston valtion budjetin
kautta. Kauppakirja suomalaisten kanssa allekirjoitettiin Tukholmassa 6.3.1902.
Nordenskiöldin kokoelma sijoitettiin Helsingin yliopiston kirjastoon, nykyiseen
Kansalliskirjastoon.

Historiallinen konteksti ohutta

Hyvin kirjoitetun ja sujuvasti etenevän opuksen luettuani jokin jäi
häiritsemään siitä huolimatta, että kirja etenee jouhevasti ja on
elävästi kirjoitettu. Tämä häiritsevä tekijä on se, että esimerkiksi
geologian historian ja muun tieteenhistorian lisäksi ei kirjassa on hyvin
vähän historiallista kontekstia. Adolfin Ruotsiin siirtymiseen johtaneet
tapahtumat ja ajautuminen ristiriitaan venäläisen hallintovallan kanssa
kuvataan kyllä, mutta voisi sanoa, että niin vähäisesti kuin vain
mahdollista. Lisäksi voisi huomauttaa, että keskittyminen nimenomaan
pohjoisten matkojen kuvauksiin jättää Adolfin persoonan hieman kaukaiseksi
vaikka toki siellä täällä hänelle ominaiset luonteenpiirteet tulevatkin
esille.



Kuva: Grönlantilaisia Nordenskiöldin teoksessa Den andra Dicksonska
expeditionen till Grönland, dess inre isöken och dess ostkust utförd år 1883
under befäl, 1885. Kansalliskirjasto Doria.
http://www.doria.fi/handle/10024/101634

Seniilit tsaarinpalvojat Suomessa

Adolf Nordenskiöldin poliittisia näkemyksiä ja toimintaa valaistaan vain
lyhyesti luvussa ”Sällskapet Idun ja NIT”: ritariston ja aatelin edustajana
Ruotsin valtiopäivillä Nordenskiöld oli 1862-1863 ja 1865-1866 sekä
liberaalien edustajana uudistetussa eduskunnassa 1869-1871, 1881-1887 ja
1891-1893.  Adolf Nordenskiöldin suhtautumista Suomeen kuvannee hyvin hänen
toteamuksensa 1868 suomalaiselle liberaalisen piirin ystävälleen Edvard
Berghille:

”Olen nyt hyvin tyytyväinen, etten jäänyt Suomeen. Ihmiset – tahtoo sanoa
osa heistä – näyttävät minusta niin merkillisen seniileiltä tai
paremminkin tsaarin palvojilta. Täällä asiat menevät päinvastaiseen
suuntaan.  Tasavaltalaiset ajattelutavat  - - - tunnustetaan nyt yleisesti
tulevaisuuden päämääränä.” Adolf katsoi myös, että ”rojalistien aika
on myös täällä ainoana autuaaksitekevänä pian ohi”.

Myös Suomessa epäiltiin Nordenskiöldin edelleen olevan ”rabulisti”:
kysymys tästä heräsi 1860-luvun lopussa, kun pidettiin mahdollisena kutsua
Nordenskiöld takaisin Suomeen avoinna olevaan mineralogian professorin virkaan.
Asiaa häneltä kysyttäessä Adolf Nordenskiöld vastasi ”joissakin
suhteissa” saattavansa olla rabulisti, mutta käsitti välttämättömäksi,
että mikäli muuttaisi Suomeen ja tulisi Suomen kansalaiseksi, hän tunnustaisi
lojaalisti Suomen voimassa olevat lait ja kansainväliset suhteet perustaksi
tulevalle toiminnalleen. Viimeisen kerran muuttoasiaan palattiin 1870-luvun
lopussa, jolloin Adolf Nordenskiöld joutui toteamaan, että aikaa oli kulunut
liian paljon: ”Luultavasti minusta on tullut enemmän ruotsalainen kuin itse
uskoinkaan”.

Martti Blåfieldin tutkimus suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan elämästä
on kokonaisuutena mielenkiintoista luettavaa kaikille pohjoisista
tutkimusmatkoista ja niiden historiasta kiinnostuneille lukijoille. Runsas
kuvitus valokuvineen ja piirroksineen havainnollistaa tekstiä oivasti.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/