[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Urheiluseura Makkabilla keskeinen merkitys Suomen juutalaisyhteisössä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jouko Kokkonen <jouko.kokkonen at elisanet.fi> FT, toimituspäällikkö,
http://www.itsenäisyys100.fi
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Smolar Roni; Hirschovits Adiel: Makkabi. Helsingin juutalaisen urheiluseuran
historia.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2016. 271 sivua.


Urheiluseura Makkabilla keskeinen merkitys Suomen juutalaisyhteisössä
---------------------------------------------------------

Helsingin juutalaisen urheiluseuran Makkabin historiateos kertoo, miten urheilu
on osaltaan vaikuttanut suomenjuutalaisuuteen. Makkabin toiminta on
tukenut vahvasti juutalaisyhteisön omaleimaisuutta ja juutalaisen seurakunnan
toimintaa, vaikka "muskelijuutalaisuus" herätti aluksi voimakasta torjuntaa
yhteisön varttuneemman väen parissa. Teoksen suurimmat ansiot ovat siinä,
että se liittää Makkabin kiinteästi osaksi juutalaisyhteisöä ja koko
suomalaista yhteiskuntaa. Komeasti kuvitettu ja taitettu teos on rakenteeltaan
valitettavan hajanainen.

Vuonna 1906 perustettu Helsingin Makkabi on tiettävästi maailman vanhin
keskeytyksettä toiminut juutalainen urheiluseura. Makkabi toimi vuoteen 1932
saakka nimellä Stjärnan. Nykyinen nimi viittaa Juudas Makkabialaiseen, joka
oli yksi Palestiinan alueella 168 vuotta eaa. puhjenneen juutalaiskapinan
johtajista.

Seuran vaiheet nivoutuvat kiinteästi suomenjuutalaisten historiaan. Makkabilla
on ollut merkittävä asema Helsingin juutalaisnuorison kasvattajana. Makkabin
perustamisvuonna 1906 Helsinkiin valmistui myös synagoga. Seurakunnan johto
suhtautui aluksi kielteisesti nuorten ajamaan ”muskelijuutalaisuuteen”
(Muskel-judentum). Jyrkimmän tulkinnan mukaan urheilu ei kuulunut juutalaisille
lainkaan. Muskelijuutalaisuuden yhtenä herätteenä voi pitää Yhdysvalloissa
ja Brittein saarilla merkittävään asemaan 1800-luvun lopulla noussutta
”lihaskristillisyyttä” (muscular christianity), jonka yksi osa oli
NMKY-liike. 

Makkabin perustamisaloitteen tehneen ja sen ensimmäisenä puheenjohtajana
toimineen Jakob ”Janka” Hirschovitsin mukaan ”juutalaisten ruumiillinen
kunto merkitsee juutalaista tulevaisuutta Suomessa”. Hirschovits harrasti itse
pyöräilyä, voimistelua ja luistelua.

Vahva yhteys sionismiin

Juutalaisen seuran vanhempi väki vakuuttui vähitellen urheiluseuran
mahdollisuuksista kiinteyttää ja vahvistaa juutalaisyhteisöä. Stjärnanin /
Makkabin toiminta liittyi juutalaiseen nationalismiin, sionismiin. Urheilu ja
fyysinen kunto tukivat juutalaisten nousevaa itsetietoisuutta, ja olivat
edellytys sionistien päämäärän, juutalaisvaltion, saavuttamiseksi.
Venäjän valtakunnan vapaamielisimpänä osana Suomi tarjosi turvapaikan myös
keisarikunnan sionistiselle liikkeelle. Venäjän kolmas sionistikokous
pidettiin Helsingissä 1906. Kokous oli merkittävä poliittisen sionismin
kannalta, sillä siinä hyväksytty julkilausuma kehotti juutalaisia
edistämään yhteiskunnallista asemaansa ja kulttuurielämänsä asuinmaissaan.
Kokous päätti myös, että tuleva juutalaisvaltio sijaitsisi Turkin
hallitseman historiallisen Palestiinan alueella.

Uuden seuran toiminta perustui myös haluun liittää juutalaisyhteisö osaksi
muotoutumisvaiheessaan ollutta suomalaista yhteiskuntaa juutalaisten omista
lähtökohdista. Makkabin historiateoksen suurin ansio onkin se, että se kytkee
seuran vaiheet kiinteäksi osaksi Suomen juutalaisyhteisön sekä koko maan
historiaa. Teoksen lukemalla saa yleiskuvan juutalaisuudessa Suomessa etenkin
1800-luvun lopulta 1940-luvulle saakka. Roni Smolar ja Adil Hirschovits
liittävät seuran myös juutalaisten kansainvälisen Makkabi-urheiluliikkeen
vaiheisiin.

Kirjoittajat käyvät läpi Makkabin 110-vuotisen historian. Pääpaino on
talvisotaa edeltävässä ajassa, jolloin Makkabi oli urheilullisesti
vahvimmillaan ja juutalaisyhteisöä kaikkein eniten muokkaava voima. Seuran
suurimmat urheilumenestykset ajoittuvat 1920–1930-luvuille.

Antisemitismi näkyi myös urheilussa

Juutalaisuuden ja suomalaisuuden välinen vastakkainasettelu oli vahva
itsenäisyyden alkuvuosina. Juutalaisseuraa edustaneet urheilijat joutuivat
syrjinnän kohteeksi kilpailuissa. Jännitteitä lisäsi osaltaan se, että
ruotsinkielisyydellä oli vahva asema juutalaisyhteisössä. Juutalaisia rasitti
siten suomenkielisten silmissä etnisen taustan lisäksi kieli.

Kuva: Helsingin olympiastadionin avajaiskilpailujen 100 metrin juoksun
loppuratkaisu 21.6.1938, jossa Abraham Tokazier tuomittiin neljänneksi. Kuva
Kansallisarkisto ja Fenno-Judaica verkkonäyttely.

Makkabia edusti myös pikajuoksija Abraham Tokazier, joka tuli selvästi
ensimmäisenä maaliin Helsingin stadionin avajaiskilpailujen 100 metrin
juoksussa 12. kesäkuuta 1938. Tuomarit julistivat kuitenkin hänen olleen
neljäs, mihin vaikutti juutalaisvastainen ilmapiiri. Tuomariratkaisuja tehtiin
muulloinkin juutalaisurheilijoiden vahingoksi, mutta harvoin näin räikeänä.
Lehdistö kiinnitti huomiota tapahtuneeseen vääryyteen tuoreeltaan, mutta
tulokset jäivät voimaan. Suomen Urheiluliitto muutti tulokset vuonna 2013
vastaamaan maaliviivalta otettuja kuvia ja totesi Tokazierin voittaneen.

Tokazierin tapauksen selostukseen liittyy Makkabin historiateoksessa kuitenkin
ylitulkinta. Hän koki kiistatta vääryyttä, mutta tapahtuneen kytkeminen
vahvasti Suomen 1940 olympiaisännyyteen ja olympialiikkeessä tuolloin
erittäin vaikutusvaltaisten saksalaisten mielistelyyn ontuu. Kesäkuussa 1938
virallinen olympiaisäntä oli edelleen Tokio, joka luopui järjestelyistä
vasta heinäkuun puolella. Stadionin avajaiskilpailujen aikaan elettiin vielä
siinä uskossa, että kisat pidetään Japanissa, vaikka Helsingin valmiutta
järjestää kisat oli tiedusteltu. Helsinki oli joka tapauksessa KOK:n
hyväksymä varapaikka, jonka ei tarvinnut vakuuttaa olympiakelpoisuuttaan
juutalaisvastaisilla toimilla.

Avajaiskilpailuiden mahdollisena salaperäisenä saksalaisvieraana mainittu
Werner Klingeberg osallistui KOK:n nimeämänä erityisasiantuntijana sittemmin
1940 kisavalmisteluihin. Hänen vaikutusvaltansa oli kuitenkin Helsingin
olympiajärjestelyissä suhteellisen pieni. J. W. Rangellin johtaman
järjestelytoimikunnan enemmistö suhtautui kielteisesti Klingebergiin etenkin
sen jälkeen, kun tämä pyrki useaan otteeseen käyttämään vaikutusvaltaansa
järjestelytoimikunnan saksalaismielisimmän jäsenen Erik von Frenckellin
aseman vahvistamiseen. Von Frenckellin sijaan brittiyhteyksistään 1920-luvulla
tunnetusta Rangellista tuli KOK:n jäsen syksyllä 1938.

Toinen ristiriitainen antisemitismiin liittyvä tulkinta sisältyy syksyllä
1940 käytyihin painonnostokilpailuihin. Painonnostoliiton puheenjohtaja Bruno
Nyberg oli määrännyt Makkabin H. Knuckin tuomariäänin 2–1 hyväksytyn
noston hylättäväksi, vaikka hän ei kuulunut tuomaristoon. Nybergin
sekaantumisella ei ollut välttämättä mitään tekemistä antisemitismin
kanssa. Toimintaan vaikuttivat pikemminkin henkilökohtaisista syistä johtuvat
huonot suhteet makkabilaisten kanssa. Nyberg oli avioitunut 1937 salaa Fanny
Tokazierin kanssa. Nuorikon perhe ja juutalaisyhteisö tuomitsivat liiton, ja
Fanny suljettiin täysin perheyhteyden ulkopuolelle. Tätä ennen Nybergillä
oli hyvin toimivat välit juutalaisten urheilutoveriensa kanssa, kuten
kirjoittajat ovat toisaalla historiikissaan todenneet. Hänet ehdittiin jopa
palkata Makkabin voimistelunohjaajaksi ennen suhteen paljastumista.

Makkabi ja olympiaurheilu

Menestyksekkäin Makkabiin kuulunut urheilija on vuoden 1924 joukkuejuoksun
olympiavoittaja ja 3 000 estejuoksun hopeamitalisti Elias Katz. Myös hän
joutui kohtamaan ennakkoluuloja, mutta sai tuekseen arvovaltaisimman mahdollisen
puolustajan – Paavo Nurmi tuki ja kannusti Katzia. Sittemmin Katz muutti
Saksaan ja edelleen juutalaisvainojen vuoksi Palestiinaan. Hän toimi Lontoon
olympiakisojen alla valmentautuneiden juutalaisten juoksijoiden valmentajana
sekä hankki lisätuloja brittijoukkojen eri varuskunnissa
elokuvakoneenkäyttäjänä. Katz sai surmansa 26.12.1947 arabisalamurhaajan
uhrina, kun hän oli palaamassa Gazassa sijainneesta varuskunnasta. Myös
maajoukkuejalkapalloilija Roni Porokara ja jääkiekkoilija Kim Hirschovits
kuuluivat Makkabiin juniorivuosinaan.



Kuva: Elias Katz maalissa Pariisin olympiakisojen 3000 metrin estejuoksussa.

Israelin joukkue ei päässyt mukaan vielä Lontoon 1948 kisoihin. Sen
ensiesiintyminen tapahtui Helsingissä 1952. Makkabin ja koko Suomen
juutalaisyhteisön tuki mahdollisti osaltaan israelilaisurheilijoiden osanoton.
Seuran puheenjohtaja Aron Livson toimi israelilaisten attaseana ja Helsingin
juutalaisen seurakunnan keittiö  toimitti kosher-ruokaa joukkueelle.



Kuva: Israelin joukkue osallistui ensimmäisen kerran olympialaisiin
Helsingissä 1952. Helsingin kaupunginmuseo.

Hyvät ainekset - toteutuksessa toivomisen varaa

Teos on sujuvaa luettavaa, mutta rakenteeltaan valitettavan sirpalemainen. Samat
asiat toistuvat tekstissä useaan otteeseen ja seurahistorian kaari piirretään
tarpeettomasti uudelleen moneen kertaan. Aineiston jaksottaminen pääosin
kronologisesti olisi tuonut ryhtiä teokseen. Erityisen selvästi hajanaisuus
korostuu teoksen loppupuolen lajiesittelyissä.

Henkilöesittelyt ja seuran jäsenten saavutukset saavat väljän taiton vuoksi
suhteettoman paljon tilaa. Matrikkelitiedot ja urheilumenestyksen olisi voinut
esitellä huomattavasti tiiviimmin. Puutteena voi pitää myös sitä, että
lähdeaineisto on kuvattu hyvin ylimalkaisesti. Lisäksi alan
tutkimuskirjallisuutta ei ole käytetty lähdeluettelon mukaan muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta lainkaan. Henkilöhakemiston puute korostuu
hajanaisen rakenteen vuoksi.

Komeat valokuvat ja kiinnostavat asiakirjat tuovat puolestaan kirjaan
ilmeikkyyttä ja lisäsisältöä. Kuvien arvoa nostaa se, että niiden tekstit
on laadittu hyvin.

Makkabin historiateos sijoittuu puutteineenkin urheiluseurahistoriikkien
keskitason yläpuolelle, mikä ei välttämättä kerro hyvää seurojen
historiankirjoituksesta. Moitteista osa kuuluu teoksen julkaisseelle Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuralle (SKS). Makkabin historiikki täydentää valitettavasti
osaltaan SKS:n melko heikkotasoisten urheiluhistoriateosten sarjaa. Maineikas
kustantaja ei ole käyttänyt riittävästi aikaa ja asiantuntemusta Makkabin
historian viimeistelyyn.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/