[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ootsä enää messissä? Tunnistatko venäjän Stadin slangista?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Outi Lauhakangas <outi.lauhakangas at sci.fi> Valtiot.tri, tietokirjailija,
Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Paunonen, Heikki: Sloboa Stadissa. Stadin slangin etymologiaa. Docendo, 2016.
605 sivua.


Ootsä enää messissä? Tunnistatko venäjän Stadin slangista?
---------------------------------------------------------

Stadin slangien venäjän kieltä jäljittävää etymologista sanakirjaansa
varten Heikki Paunonen perehtyi helsinkiläisyyteen monelta kantilta: molskotti
ja sepeliverhouksen teosta kuplettilauluihin, Helsinkiin kylpyläkaupunkina ja
venäläisten kauppiaitten kohtaamispaikkana. Osa teoksen 860 hakusanan
taustaselityksistä laajenee perusteellisiksi esseiksi. Paunonen osoittaa, että
Helsingin slangien kehitys on jatkuvasti muuttuvien kulttuurivaikutusten
tulosta.

Helsinki kieliyhteisönä on kiinnostanut Tampereen yliopiston suomen kielen
emeritusprofessori Heikki Paunosta jo pitkään. Vankka pohja uudelle
venäläisyyteen keskittyvälle etymologiselle sanakirjalle on vuonna 2000
ilmestynyt suuri slangisanakirja Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii, jonka hän
vielä toimitti yhdessä vaimonsa Marjatta Paunosen kanssa. Uusi teos on
omistettu edesmenneelle Stadin friidulle, Marjatalle. Paunosten yhteinen rakkaus
on ollut Stadin slangit, joita voi pitää monikielisen ja -kulttuurisen
Helsingin sieluna. Etymologista sanakirjaansa varten Paunonen näkyy perehtyneen
helsinkiläisyyteen yllättävän monelta kantilta: molskotti ja
sepeliverhouksen teosta kuplettilauluihin, Helsinkiin kylpyläkaupunkina ja
venäläisten kauppiaitten kohtaamispaikkana.

Laaja ja monipuolinen lähdeaineisto

Paunosen teoksessa on lähdekirjallisuutta vaikuttavat 21 sivua. Luettelo
koostuu sanakirjoista, historiateoksista, sosiaalihistoriallista tutkimuksista,
nimistöntutkimuksista, elämäkerroista, muistelmista, arkistolähteistä,
lehtiartikkeleista, laulukirjoista ja ajankohtaisista verkkolähteistä.
Dosentti Larisa Leisiö on tarkistanut venäläisten sanojen translitteraation
ja selvittänyt niiden etymologisia taustoja monipuolisen venäjänkielisen
lähdekirjallisuuden ja verkkolähteiden avulla. Leisiön lisäksi kirjan
toimituksessa on avustanut kokenut sanakirjatoimittaja ja etymologi Kalevi
Koukkunen.

Koukkunen sai Paunosen koukutettua etymologiseen tutkimukseen heti
slangisanakirjan ilmestyttyä. Tehtävä oli laajempi kuin Paunonen osasi
odottaakaan. "Mitä pitemmälle tutkimustyö edistyi, sitä selvemmäksi alkoi
käydä, ettei vanha Stadi slangeineen ollut erillinen kielellinen saareke, vaan
osa muuta Suomea ja muualla puhuttuja kielimuotoja", hän kirjoittaa
alkusanoissaan. Sanakirjan selitykset ulottuvat 1700-luvun alkuvuosikymmeniltä
nykyaikaan.



Kuva: Venäläisiä hedelmäkauppiaita Hakaniementorilla 1907, Signe Brander,
Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.

Opas paikallishistoriaan

Yllättävintä sanakirjan hankkineelle on teoksen osoittautuminen myös
erinomaiseksi Helsinki-oppaaksi. Koska nimet ja varsinkin paikannimet antavat
aiheen kertoa paikallishistoriasta, Paunonen on ottanut selvää Helsingin
asukkaiden, kävijöiden ja elinkeinonharjoittajien vaikutuksesta nimistöön.
Saamme kuulla tarinan vaikkapa Kauppatorin rannan Kolera-altaan nimen taustasta
tai Koffarin eli Sinebrychoffin panimon, nykyisen taidemuseon, ikimuistoisesta
puistosta.

Vaikka Sloboa Stadissa keskittyy venäjäyhteyksiin, alkuluvuissa selvitellään
muidenkin kielten, varsinkin voimakkaimmin vaikuttaneen ruotsin, osuutta
Helsingin slangeissa. Slangisanojen mutkikkaasta monitaustaisuudesta kertoo
esimerkiksi Paunosen esiin nostama sprigi, miehen puku. Taustalta löytyy
Ruotsin merimiesslangin rigg, joka tarkoitti alun perin kaikkea purjehduskuntoon
saattamiseen liittyvää. Toisaalta Helsingin ruotsinkieliset käyttivät
ilmausta 'rigga man up sig' hieman hienommin pukeutumisesta. Jo 1400-luvun
Englannissa tunnettiin aivan vastaavasti merimiesten käyttämä verbi 'to rig',
joka merkitsi purjeiden kuntoon saattamista ja samalla pukeutumista.

Etsin verkossa tarjolla olevasta Urbaani sanakirja -hakuteoksesta sanan sprigi
määrittelyä. Tarjottu merkitys vastaa Paunosen antamaa: "Usein juhlapuku,
mutta voidaan käyttää muistakin puvuista puhuttaessa." Joukkoistamalla kootun
verkkosanakirjan sprigi sanan määrittelyllä on tällä hetkellä 60
“tykkääjää” ja 17 peukaloa osoittaa alaspäin.

Slumppaa mulle sprigi

Sprigi näkyy periytyvän jälkipolville myös Tuomari Nurmion "Oi mutsi, mutsi"
-kappaleen eli piisin/biisin sanoituksen ansiosta: "valkoisen sprigin kai mulle
jostain slumppaat". Slumpata on ruotsalaisperäinen ja tarkoittaa ostaa tai
myydä. Sen sijaan slumppikrääsäsanan jälkiosa on venäläisperäinen.
Yhdyssanaa on käytetty 1930–50-luvuilla alennusmyyntitavaroista. 1900-luvun
alun slangissa krääsä tarkoitti tavaroita yleensä. Kotimaisten kielten
keskuksen Kielitoimiston sanakirjassa  krääsä on merkitty arkiseen
kielenkäyttöön kuuluvaksi ja se saa selityksen 'rihkama, roju, sälä'.

Kahden sivun pituinen krääsä, grääsä -sana-artikkeli on hyvä esimerkki
Paunosen perusteellisista selvityksistä. Yhteydet hämäläiseen ja
varsinaissuomalaiseen 'savu, käry, häkä tai höyry' merkitykseen näyttävät
selviltä, vaikka yleisin venäjän grjazsanan merkitys on 'lika, loka, kura,
rapa'. Käry on venäjäksi gar, joka merkitsee myös puhdistusjätteitä.
Merkitysten sulautuminen ja siirtyminen samalta kuulostavien sanojen
lainautuessa on etymologeille tuttu ilmiö. Larisa Leisiö huomasi krääsän
muistuttavan suomen sanoja resu, räsy, rääsy. Ne taas juontavat suomenruotsin
murteiden samaa tarkoittavista träso ja träsu sanoista.

Pitkin matkaa Paunosen sanakirjan erilähtöisten eli enimmäkseen sekä
venäjän että ruotsin taustasta yhdistyneiden sanojen historia on
kiinnostavaa. Tällaisia kahden kielen juuria löytyy esimerkiksi sanoista
kiipeli, koussikka ja lärvi.

Yllättävän vanhoiksi ja venäläisperäisiksi osoittautuvat bailumesta,
puffetti, pumaska, putka, flaku, finski, kani, kosla, kuontalo, letka, massi,
safka ja safkis. Esimerkiksi safka sanan taustalla on kaksi venäjän ruokaa
tarkoittavaa sanaa závtrak 'aamiainen, eine, suurus, eväs' ja zakúska
'alkupalat, särvin ryypyn kanssa, leikkeleet'. Jälkimmäisestä on peräisin
myös murteista tuttu sapuska. Paunonen huomauttaa, että safka on aidosti
helsinkiläinen slangisana, jota ei Viipurin puhekielessä tunnettu. Yhä
edelleen Helsingin työpaikoilta ja kouluista mennään safkikselle eli
ruokatunnille.

Vankilasta yleiskieleen

Paunonen muistuttaa, että vanhatkin slangisanat elävät, kun niille löytyy
merkitys uudessa ympäristössä. Osa venäläisperäisistä slangisanoista on
siirtynyt vankilaslangin erityismerkitysten kautta yleiseen käyttöön.
Yhdyssanojen alussa sääli-, venäjän žal', on nimennyt vankien saaman
hygieniapussin eli säälipussin. Vankilassa tunnettiin myös sääliröökitja
säälimassi (tupakkapussi). Massi tarkoittaa nykyslangissa rahaa ja Urbaani
Sanakirjan mukaan säälipussi tunnetaan nykyään merkityksessä
'siviilipalvelusmiehelle palveluskeskuksessa annettu iltapalantekopussi'.

Murresanojen tapaan slangisanoja on hyväksytty yleiskieleen, vaikka ne
varustetaan sanakirjoissa merkinnällä 'arkinen'. Paikallismurteiden ja
Helsingin slangien sanaston yhteydet ovat vahvempia kuin tulee ajatelleeksi.
Paunosen mukaan suurin osa venäjään pohjautuvista Stadin slangisanoista on
kulkeutunut muualta Suomesta murteiden kautta helsinkiläiskäyttöön.
Varsinkin kuvailevuudessaan osuvat ja paljon käytetyt ilmaisut löytävät
tiensä puhekieliin.



Kuva: Vankiselli, Sakari Kiuru, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0.

Siististi mesessä

Paunonen on ottanut mukaan myös uudempaa slangisanastoa, jolla on selvä
venäläistausta. Siisti tuntuu nykyään nuorilla tarkoittavan lähes mitä
tahansa mainittavan arvoista. Sana tulee venäjän sanasta tšístyj, puhdas,
siisti.Jo 1950-luvun lopulla siisti saattoi puhekielessä merkitä
miellyttävää tai varsin hyvää: "siistin näköinen tyttölapsi", "saavutti
siistin tuloksen kilpailussa".

Merkitysten muutokset ja yhteen sulautumiset ovat kielten tutkimuksessa
vaikeinta ja kiehtovinta. Sanastoa ja rakenteita ei voi tutkia irrallaan niiden
lähtökohdista, käyttöympäristöistä ja puhujien motiiveista, jos haluaa
ymmärtää näitä muutoksia. Paunonen toteaa, että mesta eli paikka kuuluu
edelleen Stadin slangin kovaan ytimeen ja on pysynyt osana nykynuortenkin
kielenkäyttöä. Venäjän vméste, 'yhdessä, mukana, mukaan', on messiin
ottamisen taustalla. Tästä ilmaisusta on myös vaihtoehto ottaa meseen,
mukaan. Toisaalta olla messissä tai mesessä tarkoittaa myös (vanhaa
kielikuvaa käyttääkseni) samaa kuin olla kärryillä jostain asiasta,
ymmärtää. Tässä kohden nuorten kielenkäyttöön on vaikuttanut uusi
ilmiö, jota Paunonen ei ole ehtinyt kirjata sanakirjansa alaviitteeksi.
Messenger-pikaviestipalvelun käyttämistä kutsutaan mesettämiseksi. Niinpä
mesessäoleminen tarkoittaa nuorten slangissa joko venäläispohjaista porukan
mukana tai täydessä ymmärryksessä olemista tai anglistista läsnäoloa
sosiaalisen median yhteisössä.

Stadin slangin oikeakielisyyden valvominen olisi korkeintaan hyvä sketsin aihe,
mutta ainakin jokaisen helsinkiläisen toivoisi tutkiskelevan omaa kieli- ja
kulttuurihistoriaansa Paunosen pienoisesseitä lukemalla. Vaikka murteen,
ammatti- tai kaupunginosaslangin säilyminen liittyy yhteisön identiteetin
ylläpitämiseen, urbaanin ympäristön kielet ovat aina olleet myös jatkuvasti
muuttuvien kulttuurivaikutusten tulosta. Paunosen kirja kertoo kielellisestä
mielikuvituksesta ja selviytymisestä.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/