[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Koivuselkä: karjalaiskylän murrosvaiheet

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> Kirjailija. Tutkija-toimittaja.
Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Eira Varis (toim.): Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa. Mediapinta, 2016. 98
sivua.


Koivuselkä: karjalaiskylän murrosvaiheet
---------------------------------------------------------

Karjalaiskylä Venäjän muutoksessa on tuore raportti Venäjän Karjalassa
sijaitsevasta syrjäkylästä nimeltä Koivuselkä. Se perustuu paljolti kylän
asukkaiden haastatteluihin. Perspektiiviä tutkimukselle antaa se, että
Koivuselässä on kenttätöitä tehty myös 1990-luvulla, Joensuun yliopiston
Karjalan tutkimuslaitoksen tutkijoiden voimin.

Koivuselkä on Venäjän Karjalassa sijaitseva syrjäkylä, jota on Suomen
puolelta tutkittu harvinaisen tarkkaan. Karjalan tutkimuslaitoksella
työskentelevä ryhmä teki kenttätöitä Koivuselässä 1995 ja 1997. Vuonna
1998 ilmestyi Jukka Oksan toimittama kirja Koivuselkä – metsätyökylä
Venäjän Karjalassa. Osin samat tutkijat lähtivät matkaan uudestaan kesällä
2014. Tuloksena uusi raportti Koivuselästä: Karjalaiskylä Venäjän
muutoksessa, 2016.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton nykyinen kehittämisjohtaja, dosentti Eira Varis
oli mukana jo 1990-luvun tutkimushankkeessa. Variksen toimittama Karjalaiskylä
Venäjän muutoksessa (2016) on pieni, mutta laadukas raportti siitä, mitä
Koivuselässä on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana.

Metsätyökyläksi 1949

Koivuselkä perustettiin metsätyökyläksi vuonna 1949 keskelle korpea,
Sortavalan ja Aunuksen välimaastoon. Vastaavia ”tilapäisiä”
metsätyökeskuksia syntyi Neuvostoliitossa sodan jälkeen satoja, tarkoituksena
hyödyntää puutavaraa niin kauan kuin metsää ympärillä riittää. Kylän
asukasluku nousi lähes tuhanteen 1950-luvun lopulla. Kun hakkuutyöt
koneellistuivat ja tukinuitto vaihtui maantie- ja rautatiekuljetuksiin
1960-luvulla, työväestö väheni kiihtyvään tahtiin. Neuvostoliiton
hajoaminen 1991 toi mukanaan uudet ongelmat.

Kesällä 2014 Koivuselkä oli miltei tyhjä kylä. Minna Piipposen laskelmien
mukaan vakituisia asukkaita oli silloin enää alle sata. Tosin virallisesti
kirjoilla olevia ja ”liikkuvaa väestöä” oli puolet enemmän. Metsätyöt
ovat jääneet historiaan ja harvat asukkaat ovat useimmiten eläkeläisiä tai
työttömiä. Kesäturistit tuovat eloa kylänraitille – onpa joku
”uusrikas” rakentanut datsansakin Koivuselkään. Omat pienpalstat ovat
puskittuneet, niin sanottu fermeritalous ei ole väkeä Karjalassa innostanut,
mutta toki marjastus, sienestys, kalastus ja polttopuiden pilkkominen tuo
lisäansioita muutamille.



Kuva: Koivuselän uusia rakennuksia, Antero Lehikoinen.

Datsatalous

Piipposen ja petroskoilaistutkija Jevgeni Klementjevin mukaan valkovenäläis-
ja venäläisväestö on lähtenyt. Vanhat karjalaiset ovat jääneet. Monet
talot ovat romahtamaisillaan ja vain kesäasukkaiden käytössä. Hallintokin on
siirtynyt Vieljärven keskukseen. Katri Karkinen käsittelee maatalouden
merkitystä metsätyökylässä neuvostoaikana ja siirtymävaiheessa
markkinatalouteen. Datsataloutta harrastetaan pienessä mitassa edelleen, mutta
perunanviljely ja varsinkin kotieläinten pito on supistunut olemattomiin.
Maanomistuksen byrokratia ja kehnot yhteydet markkinoille eivät innosta
uusiakaan asukkaita.

Näkymätön väestö

Suomalaistutkijoiden havaintojen rinnalle olisi ehkä kaivannut venäläistä
näkökulmaa,

sillä mukana kenttätöissä oli myös petroskoilaisia tutkijoita kuten
Klementjev, Nadezhda Polevshikova ja Inna Kopoteva. Tosin Pertti Rannikko kyllä
katselee Koivuselkää venäläisen raa´an modernisaation näkökulmasta. Kun
metsätalous loppui, kylä alkoi kuihtua eikä löytänyt uutta kasvuväylää.
Vähäiset hakkuut yksityistettiin ja Koivuselästä tuli osin
”näkymättömän väestön” vapaa-ajan ympäristö. Rannikon lanseeraama
termi liittyy myös moniin hänen kirjoituksiinsa Suomen maaseudusta.
Koivuselässäkin liikkuvat työt yleistyivät, mutta kuten Venäjällä
yleensä ja rajaseudulla erityisesti tieverkosto ja muu infrastruktuuri kaipaisi
perusteellista remonttia. Turismi, järvi- ja metsämaisemien hyödyntäminen
ovat aivan lapsenkengissä.

Eira Varis ja Esko Lehto vetävät tutkimustuloksia yhteen – ja miettivät
tulevaisuuden näkymiäkin – loppuluvuissa Arkipäivän selviytymisen
muutokset ja Paikallisen kehittämisen potentiaali. Elämä on niukkaa,
ostovoima vähissä. Käy selville, että Koivuselässä asuu silti toiveikas
pieni karjalaisväestö, joka tulee toimeen hämmästyttävän ohuella
ruplanipulla ja uskoo tulevaisuuteen. Paljon näyttää riippuvan myös kylän
yksittäisistä sitkeistä asukkaista, joita raportin valokuvaaja Antero
Lehikoinen on ikuistanut maisemien ohella upein värikuvin.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/